Kaikenlaista on taas tällä viikolla touhailtu. Tottis treeneissä käytiin tiistaina. Sielä iloisin asia oli se, että Hertta alkaa taas herätä! Kahden kuukauden kooman jälkeen. Se kooma maksoi meille vanhoilla säännöillä TK2 hankkimisen, mutta koira on elävä harrastuskaveri, ei koskaan tiedä miten tavoitteet täyttyy ja treenit sujuu. Näillä mennään ja nyt aletaan harjoitella uusien sääntöjen AVO liikkeitä. Pitäis tehdä autoon lunttilappu mukaan, että tietäis taas mitä kentällä pitää treenata. Mutta pääasia on se että neiti on jälleen herännyt. Martan kans on panostettu leikkimiseen ja otettu pieniä seuraamispätkiä kentällä. Kotona on tehty perusasentoa ja istu maahan seiso asentoja. Mutta kyllä on taas niin hassua käydä kentällä kun olen taas tilanteessa että mulla on kaksi erilaista koiraa treenattava. Eikä oo yks eikä kaks kertaa ku oon sanonu Marttaa Turoksi.. Kahden koiran läsnäolo tuo Turon niin kovasti mieleen.
Olen hieronutkin koirat tällä viikolla. Vaikka väittävät, että suutarin lapsella ei ole kenkiä niin kyllä näillä on. Ne hierotaan säännöllisesti. Hertta on nyt tosi hyvässä kunnossa, ei mitään löydöksiä hierottaessa! Marttaa en vielä hiero kunnolla iän ja kehitystason takia, mutta totutellaan venyttelyyn ja käsittelyyn. Tosin se ei oo neitille mikään, ongelma. Makaa ku vanha tekijä ja nauttii. Martalla oikealla omotransversarius tukossa. Suomeksi: lapaluusta ekaan kaulanikamaan menevä lihas. Sama mikä Hertalla pakkaa olemaan jumissa.
Jäljelläkin on tällä viikolla käyty. Hertalle tein 500 askelta pitkän jäljen joka ehti vanheta pari tuntia. Sielä meni harha toisen suoran alussa. neljä kulmaa ja neljä esinettä ja neitihän meni ku juna. Kulmat ajoi hienosti ja jälleen ilmaisi kaikki. Nyt pitää ottaa uusiksi kuivaharjoittelua ilmaisussa. Oli taas vähä vino niissä. Mutta tuloksen tasolla se jäljestää. Martalle tein 100 askelen suoran. Koira kyllä jäljestää, mutta ohjaaja teki vähän turhan vaikean jäljen. Askelet oli liian lähellä toisiaan. Pitäis muistaa, että vaikka mulla on uusi koira niin se ei ole pikku pentu. En ehdi puuttua jos meinaa mennä jonkun askelen yli, kun askeleet on liian lähekkäin. No, vahingoista oppii ja tein seuraavana päivänä pihanurmelle uuden jäljen suuremmilla askelpituuksilla ja menihän se heti paljon paremmin ja ehdin puuttua sen touhuihin jos meinas harpata jonku askelen yli. Martan ilmaisutapa on nyt ollut suuren mietinnän alla. Sillä kun on tuo luontainen halu ottaa suuhun ja kantaa tavaroita, niin ajattelin että se olisi kiva käyttää hyödyksi ja opettaa se tuomaan FH jäljellä esineet mulle. Sitä on nyt sitten selvitelty monesta suunnasta että miten se pitää käytännössä toteuttaa se esineen tuonti. Toiset on sitä mieltä että se pitää luovuttaa kuten noudossa eteen istumalla ja siitä sivulle. Jotkut sanoo että se pitää luovuttaa edessä mutta ei tarvitse mennä sivulle vaan saa siitä jatkaa jäljestystä. Ja sitten on niitä jotka sanoo että sen saa luovuttaa kuten esineruudussa, ei väliä asennolla... Ota ny sitte selvää, mikä se oikia vastaus on. Mutta sen oon saanu selville että uuvuttavaa ja sekaavaa se koiralle on joten oon tulllu siihen tulokseen että oli se millainen se tyyli oikiasti tahansa niin opetan sen ny sitte kuitenkin ilmaisemaan maahan menemällä. Sitä on myös jo vähän treenattu. Kyllä menee kauan ennen kuin se oppii että suuhun ei saa ottaa. Mutta on se jo alkanut ymmärtämään että palkkaa ei tipu esineen suuhun ottamisesta ja menee maahan. Pitkä tie se joka tapauksessa on että malttaa olla sitä esinettä ottamatta. Mutta onhan meillä aikaa.
Nyt on pidetty pari vapaapäivää kunnon treeneistä. Martta on toki joka päivä pihalla leikkiny ja ottanu ennen ruokailua viiden minuutin sivu.treenin, mutta ei muuta. Eilen kävin nakkelemassa mettään esineitä ja palkkasin koiraa niiden huomioimisesta. Heti mettään mennessä sen nenä kävi mukavasti, vaikka ei oo koskaan vastaavaa tehnyt. Olis toivottavaa, etten saa tätä esineruutua heti pilattua.. Maanantaina mennään sitä koskevaan koulutusiltaan. Saadaann sieltä hyvät eväät aloittamiseen.
Parina päivänä oon uskaltautunu päästämään Martan pihassa irti Hertan kanssa. Ei sillä oo aikomustakaan lähteä pihasta. Toki oon heitelly niille palloja mutta vaikka pallot menee piiloon niin koira pysyy hyvin pihassa. Ja huom, meillä ei oo aitoja pihassa. Hertta ei oo sellasia koskaan tarttenu ja toivon ettei tartte Marttakaan... Sellaasta tämä uusi neiti tekee, että jos tulee aika mennä sisälle ja hän on asiasta eri mieltä niin saa vähä maanitella että malttaa tulla. Ei lähe mihinkään lällättelemään mutta seisoo paikallaan vaikka miten kutsuu. Kyllä se sitten aina suht nopeasti tulee kuitenkin. Tämä pitäis saada neitille selväksi että tänne on tänne ja sillä selvä. Metsässä täälä käsky toimii hyvin, mutta kotipihassa ei niin hyvin. Autoon hyppää jo yhdestä käskystä mettälenkeillä, kun siinäkin aluksi oli sitä mieltä että onko pakko. Siinäkään ei lähde minnekään, seisoo auton luukun vieressä mutta ei vaan hyppää.
Äsken käväästiin yhdistetyllä mettä/pelto/uintilenkillä. Mulla on yks sellanen paikka jossa voi tehdä kaikkea samalla kertaa. Sielä vaan on niin paljon muistoja Turosta, mutta olkoon. Turo olkoon siellä meidän kanssa <3 Alussa kun virtaa on neiteillä paljon niin painista kuuluu vähä turhan kova meteli, mutta se kyllä tasoittuu kun komentaa ja hetken ovat juosseet. Liian hiljaa nää mun mielestä rallittaa. turon kanssa kun ei koskaan menty hiljaa :D Mikä parasta, Martta ui ja se ui ihan itekseen. Ei sille tartte mitään heitellä veteen, menee uimaan ilmankin. Ei se olisi mun koira ollukkaan jos ei uimisesta olisi tykänny, käytän niin paljon koiriani uimassa kesäisin. Kivaa niillä oli jokatapauksessa yhdessä juoksennella. Onneksi se onnistuu, olis tylsää jos ei niitä voisi päästää yhdessä irti.
Laitetaan tähän ny muutama kuva vielä meidän tämän päivän reissusta.. Ei mitään huippuotoksia mun kameralla, kun sillä ei meinaa saada hyviä kuvia liikkuvasta kohteesta, mutta kyllä niistä ajatuksen käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti