Rehupellot on ollu niin pitkiä, etten oo änkeny itteäni hetkeen pellolle, mutta nytpä mun vakipelloltani oli heinät korjattu talteen lehmiä varten ja heti piti mennä. Ristiriitaisin fiiliksin lähestyn aina tätä peltojälkeä vaikka koira yleisesti ottaen on siinä todella hyvä, mutta se yks kammottava kokemus on jääny takaraivoon vaivaamaan. Pitääs unohtaa se jo. Ja olis pitäny tohtis tehdä pitempi jälki tänään.. Mulla oli kaveri mukana ja kaverilla kamera. Kuvat tulevat kun ehtivät, nyt pelkkä teksti tähän väliin.
Vastapuidulle pellolle, hyvä keli ja ilta-aurinko. Koira istuskeli takaluukussa luukku auki ja katteli maailmaa ku odoteltiin jäljen vanhentumista. Mahtoi mennä noin 400 askelta, kaks kulmaa, kolme esinettä. Ja kun kerta on kaveri mukana niin käytetään tilaisuus hyväksi ja laitetaan jäljelle harha. Jälki vanheni noin vartin ennen harhaa ja vartin harhan jälkeen. Koira löi nenän maahan heti autosta päästyään. On jännää miten koira ehdollistuu asioihin: pellonreuna+ valjaat on Hertalle yhtä kuin käsky avata nenä ja laittaa se maahan. Nenä menee maahan heti kun se pääsee autosta ulos. Nakkia heittelin sinne tänne jäljellä. Ehkä 10-20 askelen välein.
Jäljestys oli hyvää, mutta mikä parasta, ongelmakohdat alkaa poistua!! Kulmat oli ku elokuvissa, esineet jäi ilmaisussa jalkojen väliin ja se viimenen esine! Hertan oaras koskaan! Koira meni maahan täysin suoraan vaikka olin 10 metrin päässä ja tuijotti maahan! Meitsi on onnellinen! Se on hyvin oppinu tuijottamaan keppiä ja odottamaan että siitä kirjaimellisesti sataa palkka ylhäältäpäin ku sitä vahtaa. Päästiimpäs niistä jutuista yli.
Töistä kotiin tullessa tein muutaman noudon kovassa vauhdissa ja pari hyppynoutoa päälle. Hyvä draivi oli koiralla päällä. Huomenna koitan kotiutuessani muistaa köyttää virran hyväksi ja tehdä muutaman luoksetulon. Keskiviikkona mennään möllitokoihin häiriökoiraksi ja taidampa mennä tällä viikolla uudetaan ilta jäljellekkin ja teen pitkän jäljen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti