Yleinen käsitys taitaa olla että rally-toko on lajina sellanen, että jos ny muuta et osaa koiralles kouluttaa niin harrasta rally-tokoa. No ei se asia ihan näin mene. Jännä laji, ihan erilainen ku tavallinen toko. Ja radalla saa luvan kanssa näyttää käsimerkkejä koiralla ja antaa suullisia kehuja koko matkan ajan.
Rally-tokossa tulee ne tehtävät eteen jotenkin niin nopiaa, että ei meinaa keritä keskittyä yhtään koiraan ku pitää vaan miettiä, että mihinkähän sitte ja mitäs tuo kyltti tarkoittaa. Jos jotain saisin lajiin toivoa niin kylttien välit vois olla vähä pitemmät. Tai sitte se on vaan treenin puutetta. Ei noita rallytoko juttujakaan ihan heittämällä tehdä. Kevättalvella käytiin Hertan kanssa ne yhdet epikset ja sielä koira oli tosi hyvä, tänään ei niin hyvä.. Laama. Välillä hyviä kohtia mutta ei ollenkaan taas sitä parasta Herttaa. Pitäis oikeen ottaa asiaksi ja harjoitella yksitellen niitä liikkeitä eikä tuolleen heti ratana. Ehkäpä ne siten alkais sitten radalla sujua paremmin. Alokas luokassa on koira kytkettynä ja me ei Hertan kans osata tehä mitään narun kanssa. Sekin meitä sekas. Ei ollu parasta Herttaa, mutta toinen kierros oli jo huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Tänään klo 00.00 aion koittaa ilmoittautua kokeeseen lajissa. Tosin se voi olla jo järjestävän seuran jäsenistä täynnä, kun niillä oli aiempi ilmoittautuminen, mutta toivon suuresti että meille on vielä tilaa!!
Lajin rikkaus on selkeästi rotukirjo. Meilläkin oli tänään edustettuna monenlaista rotua. Sakemanni, aussi, snautseri, mäyris, seisoja, rotikka ja bokseri. Se rotukirjo varmaan tekee tuomain hommasta haasteellista. Kaikki pitäis osata arvioida rodunomaisuuden tuntien ja vielä yksilön temperamentti huomioiden.
Mielenkiintoinen laji. Virallisia kokeita odotellessa aion treenata nyt niitä yksittäisiä liikkeitä niin josko se kokonainen rata sujuisi paremmin sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti