Viikonlopun mittainen opiskelumatka

Jälleen auto täyteen tavaraa ja koira mukaan ja kohti opintoja.
Koirahierojaopinnot alkavat olla hyvällä mallilla. Tietoa on jo runsaasti ja lisää vaan tulee aina kun viikonlopun ajan istuu tunneilla ja käsittelee asiakaskoiria. Tietenkin lähiopetusjaksojen välissä on aina tehtävi ja tenttiin lukua jne. Mielenkiintoista. Ainut mitä oon koulutuksessa harmitellu, on että miksi en oo menny aikaisemmin!! Aihe kun on kuitenkin kiinnostanut jo kauan.
Meillä on koulutuksessa tosi mukava porukka. Lauantai illat kuluu saunoessa ja juorutessa. Ikävä kyllä vesisade pilas meidän suunnitelmat grillibileistä.

Perjantaina ensin ennen lähtöä rautakaupan kautta. Niin kiltti kun mun Herttani onkin niin näyttelyhäkissä se ei tykkää olla. Toki se ei ole koskaan tottunut sielä olemaankaan, kun on sielä sen tasan kaks kertaa ollu pari tuntia näyttelyreissuilla ja silloinkin mä oon könnänny vieressä. Se on muina koulutusviikonloppuina heti perjantai iltoina ku ekaa kertaa oon sen häkkiin laittanu niin päättäny että täälähän mä en oo ja tullu sieltä läpi. Eipä tullu enää ku hain rautakaupasta tuunausvärkkejä...

Lukko häkin joka nurkkaan, niin johan alkoi koira pysyä sisäpuolella. Perjantaina ennen ekoille tunneille lähtöä jäin huoneen ulkopuolelle hetkeksi kuuntelemaan. Viis minuuttia meni kunnes alkoi kuulua häkin seinien koluuttamista. Mutta kyllä se minuutissa luovutti ja totes että ei täältä enää pääsekään ulos! Perjantai illan ja lauantai aamupäivän häkissä ollessaan koira oli jotenkin aharistuneen oloinen ja kuolas paljon. Mutta lauantai lounaan jälkeen se tottui siellä oloon. Sen jälkeen kun menin huoneeseen Hertan ollessa häkissä, koira oli levollisemman näköinen. Joskaan nyt ei ollenkaan sellainen mitä on kotona nukkuessaan. Herttahan joutuu olla sielä perjantaina kolme tuntia ilman taukoja, lauantaina 9-17 ajan, monella tauolla ja sunnuntaina 9-16 ajan monella tauolla. Illat ja yöt Hertta on meidän huoneessa vapaana kun mä oon paikalla talossa, joko huoneessa tai muualla tuvassa.

Meirän tämänkertainen huone.

 

Perjantaina Hertta sai taas kunnian olla koe-eläimenä kun 20 opiskelijaa harjotteli SI-nivelen käsittelyjä. Aina ne jaksaa ihmetellä mun koiran olemusta. Mutta kyllä mäki jaksan. On se niin lunki oikeesti, että toista tällästä sakemannia näin hyvällä pään sisällöllä saa hetken hakea.

 

Onneksi Opiskelupaikkakunnaltakin löytyy hyviä lenkkimaastoja ja sohva, että tuloo Hertalle vähä kotoosampi olo iltaisin opintojen jälkeen ja tietenkin ku mä oleilen huoneessa, niin lähelle on päästävä. Lauantai päivällä otettiin asutolan takapihan nurmikolla tokotreenit ja melekeen tekis mieli alkaa häkittää koiraa kotonakin, oli Hertta niin hyvä treeneissä. Paras ollakin, kun tällä viikolla olis ohjelmassa kahdet kokeet.. Kouluttaja hieroi hertan kauttaaltaan lauantainaa ja mitään vikaa ei oikeastaan löytyny. Vasemman puolen kaulalla oli vähän jumitusta mutta ei mitään muuta. Eli kaikki edellytykset hyvään koesuoritukseen on olemassa!

 

 

 

 

 

Koirahierojan hommat on kyllä niin mielenkiintoisia ja koirilta saat taatusti suoran palautteen työstäs, niin hierontatilanteessa kuin sen jälkeenkin. Se tekee siitä vielä ihanampaa. Paljon helpompi ja ihanampi koirien kanssa on työskennellä kuin ihmisten... Toivon mukaan saan vielä jonain päivänä unohtaa hoitajan työni ihmisten maailmassa kokonaan ja keskittyä täysin koiriin. Näin toivon, mutta aika näyttää miten tässä käy.