Palataan vielä hetkeksi BH kokeen pariin..

No kaveri oli sitte salaa kuvannu meidän kokeen. Sitä en julkaise ku video vetää ihan puuroksi mun koneella (lue: en kehtaa ku koira ei ollu niin hyvä ku haluaisin ja se osaa ;) mutta vetää se kyllä oikeesti puuroksikin.) Mutta oli kuvannut myös meidän arvostelun ja poimimpas sieltä teille ne arvosanat ja kommentit..

"Ohjaaja toimii ihan koesääntöjen mukaisesti. Ohjaa koiraa hyvin. Ja koira on rauhallinen ja varma suorittaja. Kytkettynä seuraaminen on tiivis ja tarkkaavainen. Ohjaaja kävelee vähän vinoon, kun koira vähän estää suoraan kävelemistä. Käännöksissä koiralle tulee pieniä häiriöitä. (Joita ei kyllä yleensä tuu). Joten liike on erittäin hyvä. Vapaana seuraaminen.. Ohjaaj edelleen kävelee vinoon kun koira vähän estää. Mutta koiran seuraaminen on tiivistä ja tarkkaavaista. Vois olla kauttaaltaan ehkä vielä vähän innokkaammalla ilmeellä. (niin olis voinu joo ja yleensä onkin, kuten sanottua, ei esittäny parastaan.) PK kokeita ajatellen saisi istua vielä vähän nopeemmin perusasentoihin. ( Tätä pitänee siis treenata.. miten..). Istumisliike.. Koira sais istua vähän nopeemmin, mutta pysyy rauhallisena paikalla ja liike on erinomainen.  Maahanmeno ja luoksetulo.. Koira menee nopeasti maahan ja tulee nopeasti luo, mutta koira tulee hieman vinoon eteen. Liike on erinomainen. Paikallaolo häiriön alaisena... Menin hyvin maahan mutta lähti toisen koiran seuraamisten aikana sitten haistelemaan rauhallisesti eteenpäin, joten liike on puutteellinen. Tottelevaisuusosuus on hyväksytty."

Että ei sielä suuria mokia sitte kuitenkaan ollu. Saa olla tyytyväinen koiran tekemiseen.

Ja koska BH on ny tehty niin alkaa treenaus tosissaan kohti jatkoa ja palveluskoirien jälkikoetta. Perjantaina käytiin tekemässä janapuu mettään ja Uun muoinen jälki peltoon yhdellä esineellä. Janapuulla tosi hyvää työskentelyä. Otin n. 5 metrin janat. Jo ennen lähetystä koiralla kävi nenä hienosti. Haisteli kovasti ennen lähetystä ja menikin janat hienosti suoraa ja otti jäljen hyvin ja kaikilla kolmella janalla oikeaan suuntaan ja nosti kepin aina jäljen päästä. Peltojäljestä en keksi mitään moitittavaa. Tuokaa oli alussa joka askeleella kymmenen askelta ja sen jälkeen joka kolmannella. Ei tullut enää sellaista vauhdin kiihtymistä tyhjillä kuten joskus on tullut. Kaarre meni hienosti ja lopussa ilmaisi kepin ongelmitta. Palveluskoirat lehdessä oli Hermiön Outin peltojälki kouluttamisesta juttua ja pöllin sieltä heti konstin kulmien opettamiseen josta en oo kuullukkaan muttta jota aion kokeilla heti seuraavalla kerralla. Suora kun menee jo niin hienosti pellolla.

Kävi Herttakin peltojäljellä. Vauhtia lisäsi neitin näkemät muurahaiset. Se ei kertakaikkiaan voi sietää niitä. Mutta jäljesti silti hyvin, ilmaisi esineet. Kaarevalla osuudella se oli välillä vähä hukassa.

Äsken töistä tullessa en malttanut mieltäni vaan piti saada kokeilla hyppyä Martan kanssa. 60 cm on ollu tähän mennessä suurin mitä on hypätty. Nyt nostettiin seittämäänkymppiin ja yli tyynyä hakemaan ja takaisin sujuvasti. Enää 30 cm matkaa loppuun :D

Ens viikolla otetaan yhdet toko paikkistreenit.. On vähä hampaankolossa siitä viime kokeesta tuo paikkis.. Yhet tottistreenit pitänee ottaa myös ja jäljelle olisi myös tietenkin ehdittävä. Todennäköisesti meen pellolle ja koitan Martalle niitä kulmia. Kaveri pitääs saada joukkoon että sais Hertalle vieraan jäljen. Ja onhan meillä viikon päästä myös peltojälkikoulutuskin ohjelmassa.

Tällä korkeudella ollaan nyt..

Kisakirja korkattu..

Tältä ne näytti tänään ku lähdin töihin :D

Tästä se matka vasta todella alkaa!

Paljastanko heti mikä oli tämän päiväisen BH kokeen tulos vai kerrotaanko ensin mitä siellä tapahtui?

Nooh... Hyväksyttyhän se Martan BH on !!!!!!

Mitenkähän tätä lähtis purkamaan.. Todettakoon ensin se huono osuus. Eli se, että koira ei tehnyt parastaan ja siitä oon vähä pahoillani. Tiedän mihin se pystyy ja tänään se ei esittänyt sitä. Syitä mietittyäni keksin parikin. Meille tuli meidän parista se isompi numero eli aloitettiin paikkamakuulla. Tiedostin kyllä, että makuun jälkeen koira ei  voi olla sellaisessa vireessä kuin se olisi jos ottaisin sen suoraa autosta hetsaamisen kautta ja tekisin tottis osuuden ensin. Enkä kehdannut sitä makuusta tottikseen siirryttäessä haukuttaa vaikka mieli teki! Toinen syy on mussa. Mä jännitin. En jostain syystä saanu itteäni oikeanlaiseen fiilikseen ja se näkyi koirasta. Pystyn jo nykyään siirtämään mahdollisen jännityksen sivuun ja laittamaan itseni oikeaan tilaan mennessäni suorittamaan, nyt sitä ei tullut ja se näkyi koirassa. Ja jotenkin mun tekeminen on muuttunut sellaiseksi että huono suoritus jää harmittamaan vaikka tulos tulee.

MUTTA, harmitus on laantunut ja tilalle on tullut iloisuus siitä että BH koe on nyt tehtynä ja tästä se treeni vasta alkaa! Ny vasta pitääki treenata :D
Harmituksen poistamisessa suuri osa on myös kasvattajan Facebook päivityksellä.
"Vuosi sitten palautui 9 kk kasvatti takaisin, nyt uudessa kodissa ollut 11kk, vähän aikaa sitten tokosta ykkönen ja tänään hyväksytty BH. Eli käyttäytymiskoe. On se vaan niin, että se oikea koti on oikea... Kiitos Teija ja menestystä jatkoon, tähtäin on paljon korkeammalla tällä parivaljakolla 😊 BH Eigen Martha 💖 "
Harvoin mikään kirjoitus saa mua pillittämään, mutta myönnän, tämä teksti sai sen aikaan. Tällaisia kasvattajia ei kasva joka oksalla. Ikuisesti kiitollinen kasvattajalle luottamuksesta, kun tarjosi tätä koiraa mulle. Se niin tiesi, että tää on mun koira!

Lopetetaan hempeily ja mennään itse kokeeseen.

Nää ku ei oo koneita joiden kanssa näitä koirakokeita väännetään. Koskaa ei voi tietää mitä tapahtuu vaikka miten olis menny treeneissä. Sen sain tänään kokea! Martta on heti mulle tultuaan ollut äärimmäisen varma paikkamakuussa. Kun sitä alettiin sen kanssa treenata niin parilla ekalla kerralla jouduin käydä palauttamassa koiran takaisin maahan ja sen jälkeen se ei oo KOSKAAN noussu paikkamakuusta. Ei ryhmä paikkiksesta, ei PK paikkiksesta, ei häiriössä, ei minkään pituisessa paikkiksessa. No kyllä te tiedätte miten tämä tarina päättyy.. Tänään se sitten päätti kokeella että mitäs tapahtuu jos täältä nousee ja lähtee haistelemaan maata. Voi pojat! Kun tuomari huusi että hae koira niin en ensi tajunnu että se huutaa mulle. Se ei yksinkertaisesti voinu olla totta. Mietin asiaa hetken ennenku tajusin että sehän huutaa mulle. Käännyin ja sielä Martta seisoi ja haisteli maata metrin verran paikastaan edenneenä. En ollu uskoa tätä todeksi. Ja se nousi jo toisen koiran seuraamisten aikana. Mietin kyllä sitäkin, että en kauheesti hetsannu sitä paikkikseen. Teen sitä kyllä yleensä vaikka rauhallinen liike onkin kyseessä, mutta kyllä siinäkin jonkinlainen viretila tarvitaan että muistaa olevansa töissä. Että liekö siinä ongelma vai onko Seinäjoen kentillä paremmat tuoksut ku meilläpäin.. :D

Järkytys paikkamakuun epäonnistumisesta ei vissiin laantunu koko kokeen aikana ja jännitin hirveesti. Tokokokeessa en viikko takaperin jännittänyt ja koira oli Super, nyt jännitin ja sen taso laski. Näissä taitaapi olla yhteys. Oon myös huomannut, että jos olen kokeessa yksin niin keskityn paremmin ja onnistun silloin aina paremmin. Nyt olin kyllä yksin matkassa mutta paikalla oli sen verran monta tuttua ihmistä että se vaikutti. En jännitä tehdä niiden edessä mutta käytän aikaani koepaikalla tuttujen kanssa juoruamiseen enkä täysillä suorituksen miettimiseen.

Itte tottis siis. Koira suoritti kaikki tehtävät Erittäin hyvin, mutta ei niin hyvin kuin se osaa. Ei sielä silti mitään virheitä tullut. Kaikki tehtiin mitä piti ja sääntöjen mukaisesti. Ja ohjaaja sai arvostelussa palautetta hyvästä ja sääntöjen mukaisesta ohjauksesta. Ja koira hyvästä tiiviistä seuraamisesta.

Kaupunkiosuus oli läpihuutojuttu. Ei se mitään tuumannu. Ei henkilöryhmästä, ei autoilijasta joka kyseli neuvoja, ei koirasta eikä juoksijoista. Eikä edes rullaluistelijasta joita meilläpäin ei kyllä näy. Mutta ei se sitä mitenkään noteerannu. Yksin jäätyään se teki sen minkä tiesinkin sen tekevän, mutta tiesin myös että se ei aiheuta hylkäämistä. Vinkui mun perään. Ei se ohittavaa koiraa ollu taaskaan edes noteerannu mutta mamman poissaolo on kamalaa :D

Täytyy myöntää että tuomarin kommenteista ei jääny oikeen mitään mieleen. Joten en muista meidän arvosanoja liikkeistä. :D

BH on nyt tehty. Kohti uusia haasteita. Tästä aukes nyt ovet sinne haluamalleni PK koe puolelle. Sitä kohti lähdetään nyt matkaamaan ja täysillä. Tosin nyt ensin ainakin tämä loppu viikko on täysin tottisvapaata aikaa!

Ja jos tekstistä jäi se kuva että en oo tyytyväinen enkä onnellinen saavutuksesta niin oon mä. Koiran nimi kirjoitetaa nyt BH Eigen Martha! Tulos on aina tulos! Ja oikeesti... Suoritusvideota katsoessani voin todeta että ei se ollu ollenkaan niin kamalaa ku musta tehdessä tuntui :D Kivalta se näytti.

Kisaura korkattu!

Martan ja mun yhteiselo on nyt kestänyt 10 kuukautta. Tuona aikana me ollaan päästy siihen pisteeseen, että aloitettiin meidän kisaura yhdessä. Nimenomaan yhdessä. Yhdessä tehtiin, koko koe. Töitä on tehty että tähän on päästy. Ja se kannatti. Tästä se nyt lähtee ja kaikki otetaan vastaan mitä matka tuo tullessaan, niin ylä- kuin alamäetkin. Molemmista oppii ja molemmissa on puolensa.

Tänään siis oltiin tokokokeessa Vöyrillä. Tuomarina oli Veijo Kinnunen. Mukava mies mutta ei se tyhjästä pisteitä anna. Ja tietenkin alo luokka ekana ja alkuaika klo 10. Joten kello herättämään sunnuntai aamuna 7.30. Arvioin matkaan menevän ajan hieman väärin. Tähtäsin siihen että olisin 30-45 minuuttia ennen koetta perillä, mutta olinkin jo klo 9. No kyllä meillä aika sielä kuului kattellessa. Ilmoittautuminen, kisakirjan osto ja täyttö, pissatuslenkki ja ympäristön tutkimista, kapulan vientiä...

On aina vähä hassua aloottaa uudella koiralla kisaura. Se on niinku ei olisi koskaan aiemmin kisannu. Jännittää yhtä paljo ku ensikertalaista ku vaihtaa kisakumppania. Ihan järjetön paniikki ennen suoritusta, mutta niin kuin muulloinkin, suoritukseen saan kuitenkin jännitystä väistettyä ja kasattua itteni siihen. Pääkipu tulee sitten suorituksen jälkeen. Toinen mitä pitää pohtia ekoissa kokeissa (ja toisten koirien kanssa koko elämä) on se suorituksen lähestyminen. Miten pitkä herättely, milloin autosta pois jne... Lähestyin Martan kanssa nyt asiaa siten että kun saavuimme paikalle niin tehtiin tarpeiden teko lenkki ja kierreltiin kentän läheisyydessä. Uudellen koira tuli autosta sirunlukuun ja taas meni takaisin. Paikkamakuussa kun saisi olla hieman matalammassa vireessä niin otin koiran autosta käveleskelemään ja kattelemaan ekan paikkisryhmän ajaksi. Sillälailla näytti olevan sopivassa tilassa makaamaan aloillaan. Alokas luokassa oli 7 koirakkoa ja veinkin koiran taas takaisin autoon paikkamakuun jälkeen. Hain autosta vasta kun meitä edellinen oli puolessa välissä omaa suoritustaan. Herättelyä haukuttamalla ja muutamalla perusasennolla. Kun meitä kutsuttiin kehään niin otin koiralle vielä haukutusta ja tämä näyttää riittävän koiralle jotta se pystyy suoriutumaan koko kokeesta hyvässä vireessä.

Mennääs meidän suoritus läpi.

Paikkamakuu
Tässä tuli mokaa niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Molemmat vähä sössi. Martta oli viimeinen joka sai maahan käskyn. Kaverit käskettiin maahan ennen meitä ja sen Martta kesti hienosti. Liiankin hienosti, koska sitten kun tuli meidän vuoro mennä maahan, tarvittiin kaksi käskyä jotta koira meni sinne alas. Ei ikänä tee treeneissä näin! No itse makaaminen oli rentoa ja hyvää. Kerran vähän haisteli maata mutta muuten katteli joko mua tai maisemia. Kun oli aika palata koiran luo niin Martta teki toisen jutun jonka olen treeneissä jo saanut siltä pois mutta tuolla päätti sen tehdä.. Nousi istumaan sivulle samantien kun olin päässyt sen vierelle. Ja minä tyhmä, TYHMÄ, menin käskemään sen takaisin maahan! Siitä liian aikaisin istumisesta olis menny vaan kaks pistettä pois, mutta koska käskin sen takaisin maahan niin se laskettiin lisäkäskyksi ja vein meiltä pari pistettä lisää! Tyhmä minä ja kumma koira. Me mokattiin tuo yhdessä. Mutta tätä treenataan ennen seuraavaa koetta. Tosin treeneissä tää on toiminu...

Seuraaminen.
Seuraamisesta oon niiiiiiin ylpeä. Heräs ihanasti heti lähdössä ja korjas ryhtinsä kuullessaan käskyn "seuraa". Seuras todella mallikkaasti koko suhteellisen pitkän kaavion ajan. Kaikki juoksut, hitaat, käännökset jne oli hienoja ja se näkyy pisteissä!

Luoksetulo.
Ei mitään sanottavaa. Täydellistä.

Liikkeestä maahanmeno.
Tästä saa ohjaaja itelleen hieman miinusta. Ainut kohta radalla jossa huomas että jännitystä on taustalla. En koskaan treeneissä himmaile tämän koiran kanssa ja nyt sen tein. Aloin himmailla odottaessani maahanlaitto käskyä ja koira huomas heti että nyt on jotain erikoista ilmassa ja jäi jälkeen. Pyysin mukaan ja teki loppu liikkeen hienosti.

Noutoesineen pitäminen
Tässäkään ei ole moitittavaa liikkeenä. Mutta jostain syystä nyt mälväs kapulaa niin että siitä lähti pisteitä. Täytyy ottaa työnalle tuo mälväys tai sen poistaminen paremminkin. Tuota mälväystä ku ei ole ollu. Mietin johtuuko se siitä kun olen tokotreeneissä käyttäny sillä eri kapulaa kuin pk treenissä.. No tästä otetaan selvää ja parannetaan. Liike kuitenkin siis sinällään oikiaoppisesti.

Kauko-ohjaus
Näistä mulla oli vähä pelko, että saattaa mennä mönkään. Oon niin vähän aikaa näitä tehny ja edenny vähä turhan nopeasti. Tän kokeen jälkeen otetaan näissä nyt takapakkia jotta saadaan näistä näyttävämpiä. Mutta turhaa pelkäsin. Koira hoiti homman kotiin. Vauhdista uskon että tuli se pieni vähennys joka tästä tuli.

Estehyppy
Ei sanottavaa. Täydellistä.

Kokonaisvaikutus
Tästä pistemäärästä olen kovin otettu ja ylpeä koirasta.

Koiran suoritukseen olen kokonaisuudessaan enemmän kuin tyytyväinen. Pari pientä juttua siellä oli jotka harmittaa. Ne vaikutti niin paljon meidän kokonaistulokseen (ja vei meiltä luokkavoiton, luokkavoittajalla oli vaan kaks pistettä meitä enempi ja siitä ois menty ohi jo pelkästään sillä etten olisi pilannu koiran jäävää liikettä). No lopetetaan jossittelu ja ollaan onnellisia siitä että koira toimi hienosti. Nyt on todistettu että se pystyy pitää hyvän viretason yllä palkatta koko kokeen ajan. Vielä hypyssäkin kun katsoin sen silmiä esteen toisella puolella istuessa, niin sieltä katsoi takaisin suuri tekemisen palo.

Tässä vielä pisteytys

Paikkamakuu                          5
Seuraaminen                          9,5
Luoksetulo                             10
Liikkeestä maahan                  7
Noutoesineen pitäminen         8
Kauko-ohjaus                          9
Estehyppy                              10
Kokoaisvaikutus                    10

Yhteensä 168p
ALO1
Sija 2.

Homma jatkuu... Nopeampaa kuin arvaattekaan...

Ja illalla käväästiin vielä uimarannalla :)

Missä menee raja..

Koira on ihmisen paras ystävä.
Kohteletko parasta ystävääsi sen ansaitsemalla tavalla silloin kun aika on tullut?
Osaatko päästää irti, olla epäitsekäs?
Osaatko tehdä sen suurimman rakkauden teon?
Vai pidätkö parhaan ystäväsi hinnalla millä hyvänsä, niin euroissa kuin koiran olotilassa mitattuna..

Koira rakastaa omistajaansa ehdoitta. On uskollinen loppuun saakka. Suurin palkinto jonka voit koirallesi sen uskollisuudesta antaa, on päästää se menemään kun aika on. Mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Älä tee parhaalle ystävällesi sitä karhun palvelusta että annat sen kärsiä viimeiset hetkensä. Saattele se matkalle kun se vielä pystyy olla onnellinen. Silloin kun se vielä tuntee olevansa koira.

Eläinlääketiede on edennyt siihen pisteeseen, että mennään jo rajan yli. Koiria ja muitakin eläimiä korjaillaan ja lääkitään aivan liian vaikeissakin tilanteissa. Nivelrikkoisille vaihdetaan tekoniveliä ja jalkansa menettäneille tehdään rullatuoleja. Kipulääkkeitä syötetään koirille vuositolkulla ja kun yksi lääke ei riitä lisätään rinnalle toinen ja näin saadaan uusia ongelmia muualle kehoon. Missä menee raja?

Koira ei näytä kipuaan kuten ihminen. Koira on laumaeläin. Laumassa heikot yksilöt hylätään, koska ne ovat riski muulle laumalle. Kipua ei voi näyttää. Koiralla voi olla suuriakin kipuja ja silti reaktiot kipuun ovat hyvin olemattomia, usein omistajan tunnistamattomissa. Koirat ilmentävät kipua hyvin monella tavalla ja yksilöllisesti. "Ei se ny kovin kipeä voi olla ku noin juoksee"- lause on tuttua kuultavaa. Oletko tullut ajatelleeksi että mieluinen tekeminen tuottaa endorfiinia joka poistaa kivun tunnetta? Ja yksi kivun seuraus on rauhattomuus..

Koira on luotu liikkumaan ja elämään aktiivista elämää. Sitä ei ole luotu sohvan nurkkaan. "Kyllä se pärjää, ku ei kauheasti mitään tehdä". Niin.. Mutta haluaisiko se tehdä? Haluaisiko se juosta vapaana metsässä? Haluaisiko se telmiä koirakavereidensa kanssa? Haluaisiko se toteuttaa itseään lajissa johon se on luotu?

Herättikö ajatuksia?
Kiehahtiko tunteet?
Niin pitikin.

Missä sinun rajasi menee? Lähteekö sinun koirasi "suorilta jaloilta" vai kantaen?

Jäljestys, anna pikku sormi, se vie koko käden..

Suomen luonto, pellot ja metsät ja niissä vallitseva hiljaisuus ja rauha. Paras ystävä, yhteinen harrastus, yhteinen päämäärä. Oppimisen ja onnistumisen ilo. Työtä tekevä Saksanpaimenkoira, työkoira, käyttämässä nenäänsä.

Ihan parasta! Niin koukussa lajiin.

Sunnuntaina olimme Martan kanssa Metsäjälkikoulutuksessa. Saimme sieltä loistovinkin janan opetteluun. Janapuun. Pitkä tarina. Enkä kumminkaan saisi kirjoitettua sitä sanoiksi niin että sen ymmärtäisi. Mutta tällä konstilla aion Martalle janaa opettaa. Koulutus tuli juuri oikeaan aikaan. Tai no, olishan sen janan saanu ottaa mukaan mettäjäljelle heti alusta asti, mutta ku ei oikeen ollu tietoa mikä olis sellanen tosi hyvä keino, keinoja kyllä oli muttei itelle sopivia. Nyt on ja janalla lähetään aina. Toivon mukaan se on joskus myös valmis ja hyvällä mallilla.

Koulutuksen jälkeen Martta piti päivän huilia jäljestyksestä. Tiistaina kävin tekemäs 300m jäljen aiheena kulmat. Kolme kulmaa joiden jälkeen palan matkan päässä ruokavahvistus. Todella kelpo suoritus ensikertalaiselle kulmien ajajalle. Tänään taas jäljellä ja tänään aiheena kisajälki. Jäljen pituus, ikä ja keppien määrä kuin kokeessa. Kuus keppiä me sieltä jäljeltä haettiin ja matka ei näyttäny olevan koiralle mikään ongelma. Ja samantien se oli jatkamassa jäljestystä kun kepin kanssa oli taisteltu ja nakkipalkka syöty. Motivaatiota löytyy!

Hertta teki tälle vuotta ensimmäisen mejän. Viime syksynä tajusin lajia kokeilla ja sehän oli luonnon lahjakkuus. Eka oli kovin tuore, toinen oli aamulla tehty ja illalla ajattu, suunnilleen 8 h ikäinen. Tuttavapiiriin kuuluu intohimoinen mejä harrastaja ja  jälkivalioita tehtaillut tyyppi, joka noiden jälkien jälkeen tuumas että kokeele vaan heti kisavanhaa jälkeä. Koira kuitenkin jäljestäny koko elämänsä muita jälkiä. No talvi yllätti jäljestäjän ja se jäi. Mutta nyt viimein sain tälle keväälle aikaiseksi tehdä ensimmäisen mejän Hertalle. Eilen illalla tein ja tänään 24 h ikäisenä ajoin. Pikkuusen epäilevin mielin lähdin jäljelle ja olin varautunut siihenkin ettei koira ymmärrä asiasta mitään kun on noin vanha. Mä kun en voi vieläkään käsittää tuota koiran nenän toimintaa, se on ihan uskomatonta. siis yleisesti koirien. Miten ne voi haistaa noin vanhoja asioita maasta! No ei Hertta tuottanu pettymystä tänäänkään. Alkumakuun haisteli tarkasti ja lähti matkaan. Matkahan on kokeessa alimmassa luokassa 950 m, teimme tällä kertaa vajaa 500 metriä. Omaa tasaisen tappavaa jäljestys vauhtiaan eteni kohti toista makuuta. Haisteli makuun hyvin ja lähti heti oikeaan suuntaan jatkamaan matkaa uuteen suuntaan. Toisen ja kolmannen makuun välillä kerran jäi pyörimään jotain hetkeksi mutta jatkoi siitä sitten matkaansa oikeaan suuntaan. Ja sitten kohti sorkkaa. Kokeeseen olisi tälle kautta päästävä kokeilemaan. Mutta ensin hoidan alta pois Martan kokeet.. ;)

Mitäs muuta me ollaan tehty ja touhailtu. No tottista pitääs tehdä kovaa kyyttiä Martan kokeiden takia mutta ei ny oo joutanu ku on jäljestys vieny taas mennessään. Niin mennessään että haku on tyystin unohtunu :D Tosin viime treeneissä ajattelinkin että pidän tauon ku meinas alkaa polkemaan paikallaan se homma. Josko tauko, uusi lempi koulutusmetodini, tuottaisi tulosta siinäkin.

Hertta kävääsi osteopaatilla aukomassa "muutaman" lukon rangasta. Reaktiot käsittelyssä oli isompia kuin on ollut ennen. Mutta selkeästi on neiti reippaampi kuin oli. Uimarannallakin edellisenä kuumana päivänä tapahtui jotain mitä en oo koskaan nähnyt. Koirani menee autolle ilman että sitä on pyydetty pois vedestä, lähteäkseen pois rannalta. Asiaa selviteltyäni tulin siihen tulokseen että oikein arvelin... Kylmä vesi voi tuntua todella ikävältä jos se aiheuttaa selkään hermokipua. Luulen käyneen näin... Treeneissä Hertta neiti oli nyt osteopaatin jälkeen taas reippaampi. Ei me mitään suurta olla treenattu, mutta aina jotakin hömpötetään. Jäljellä käydään kyllä tosissaa ja seurataan koekalenteria FH koe mielessä.. Mutta huomenna! Huomenna Hertalla on suuri päivä. Päivä josta voi tulla ihan mitä vaan! Luonnetesti... Siitä kuulette myöhemmin..

Martta kävääsi leikityspäivässä jossa se toimi oikeastaan juuri niin kuin ajattelinkin. Saalisti kivasti tyynyä ja haukkui ku piti. Ei siinä sen suurempaa kerrottavaa ole. Perus Marttaa. Tottistreeneissä koira on nyt ihan liian hyvä. Toivon mukaan se hyvä kausi jatkuu vielä kokeiden ajan ettei huono kausi ala just ku kokeet alkaa :D Tällä hetkellä se on ihan Super, niin tokossa kuin bh jutuissakin. Jopa tokon paikkamakuun vuorotellen käskytys on menny perille ja kaukotkin alkaa sujua! Ensimmäinen asia jota tälle koiralle on tarttenu oikeen hinkata: kaukot! Toivottavasti myös viimenen laatuaan.

Esineruutuakin on tehty... Edellisestä treenistä lähetin videon Pk-tuomari kaverilleni. Kuulemma 30 pisteen ruutu videolla!

Jonain päivän mun pitkäaikainen haave vielä toteutuu Martan kanssa. Tulos PK lajista!! Saattepa nähärä.

Nyt me keskitytään tottikseen. Olis muutamaan kokeeseen tullu ilmottauduttua.. Niistä kuulette ensi kerralla..

Tämän päivän jälkisaalis

Luonnetestissä...

Ny se on käytynä. Ja aivan oma ittensä oli Hertta-neiti testissä.

Sirunluku ohjelmassa ensin ja sitte hommiin. Tuomarin jutellessa mun kanssa Hertta katteli maisemia. Kyseltiin koiran tekemisistä asumisesta, miten suhtautuu pihaan tuleviin vieraisiin jne. Tuomarin läsnäolo ei kiinnostanu sitä yhtään. Kyllä se sitten kutsusta meni tuomaria kattomaan, käväisi ja lähti omille teilleen. Tuomari pyysi Herttaa uudestaan luokseen ja menihän se taas mutta ei sen tätin läsnäolo sitä kiinnostanu, häntä heiluu mutta kattelee mieluummin maisemia kun seurustelee vieraan kanssa.

Sitten alkoi leikki. Tuomarilla oli isohko keppi ja kyllähän Hertta siitä vähä kiinnostui ku keppi alkoi heilua mutta hyvin rauhallinen oli kuten arvelinkin. Mun kanssa kyllä suostui hieman leikkimään, mutta ei siten kun parhaimmillaan leikkii. Keppi vaihdettiin patukkaan, joskin tosi kovaan juuttipatukkaan, että ei ollenkaan Hertan tyylinen lelu. Hertan mielestä nännikkumi on paras lelu mitä on olemassa niin siihen verrattuna kova juuttipatukka on aika kaukana miellyttävästä. Leikki silläkin kyllä mun kanssa, mutta ei tuomarin.

Leikkimisen jälkeen oli ohjelmassa kelkka. Kelkan liikkuessa koira seisoo hiljaa ja vähäeleisesti mun edessä ja kattoo tulevaa kelkkaa. Vasta kun kelkka on ihan sen edessä niin pakittaa mun taakse omalla tyypillisellä vauhdillaan. Menee kuitenkin sen suuremmin epäröimättä tutustumaan kelkkaan itse ja kävelee sen ohi ku ollaan käyty kauempana heittämässä lenkki ja mennään uudestaan kelkan ohi.

Hertta on sitä mieltä, (ainakin tuollaisessa tilanteessa, oma piha vois olla eri asia kun täällä kuitenkin huutaa melkoisesti kun pihaan joku tulee, ) että jos joku hyökkää niin mamma osaa kyllä itte hoitaa tilanteen ja pitää puolensa eikä hänen tartte siihen puuttua. Jälleen kattoo mun edessä seisten uhkaavasti lähestyvää ihmistä ja kun se on tarpeeksi lähellä niin menee mun taakse rauhassa seisomaan.

Sitte tulee sateenvarjosäikäytys nurkan takaa. Koira säpsähtää mutta ei näkyvästi jää miettimään että mitä tapahtui, ihan lunkisti lähtee kävelemään poispäin ku jätetään sateenvarjo kohta ja lähetään pois. Kun lähestytään uudestaan kohtaa niin kulkee metrin päässä musta ja siitä säikäytyskohdasta, mutta ei se mitenkään jarrutellu menoaan, ihan normaalisti eteni mutta päätti että vähä kauempaa kannattaa mennä.

Sitte tuli se rämisevä tynnyri mäkeä alas takaapäin. Vilkaseehan se taaksepäin ku tynnyri lähtee tulemaan, mutta ku on nähny mikä sieltä tulee niin jatkaa matkaa muina miehinä eteenpäin. Tynnyrin luo tulee ihan normaalisti sitä haistelemaan.

Sen jälkeen mamma viedään pimeään mökkiin johon on tehty sängyistä sokkelo ja laitettu lattialle rapisevia juttua. Istun tuolilla perimmäisessä nurkassa kun pihalle jätetty koira tulee pimeään mökkiin. Toimii mökissä muina miehinä rauhallisesti mua ettien ja löytääkin. On hyvin iloinen mun löytämisestä hyppii päälle ja pussailee :D

Sitten mentiin toiselle mökille, jätetään koira seinään naruun kiinni ja poistutaan itse paikalta. Uhkaavasti käyttäytyvä henkilö lähestyy koiraa. Itse en koiran reaktiota tässä tietenkään näe, mutta kuulemma mun lähdettyä istui alas ja siinä se istui ja katteli kun joku hyökkää sitä kohti. Ei se vissiin osaa ajatella että joku oikeesti tekis sille pahaa.

Tuon jälkeen oli enää ohjelmassa vain laukaukset ja niitä on testattu ennenkin. Ei se niistä mitään tuumaa.

Testin ajan tuomarit hymyilee kovasti koiran äärettömän lunkille olemukselle ja kauniille ruskeille silmille joilla se tuijottaa jatkuvasti, omituisesti käyttäytyviä tätejä.

Suullinen arvostelu mulla on puhelimessa, mutta en saa sitä siirretyksi tänne. Joten kuuntelen itse uudelleen ja kirjoitan kommentit tähän.

Tuomari kyseli oliko koira testissä itsensä näköinen ja olihan se.

Laukauspelottomuudessa ei ongelmaa, laukausvarma.

Luoksepäästävyys.. no, kun se on temperamentiltaankin tosi matala eikä ole kiinnostunut vieraista. Rasti on ruudussa +2a aavistuksen pidättyväinen joka tarkoittaa ujoa koiraa, tuo ei kuitenkaan puhtaimmillaan oo ujo koira mutta sitä ei vaan kiinnosta. 2b hieman pidättyväisessä koiralla on epäluuloa jota tällä koiralla ei ole ja siksi a.

Kovuus hieman pehmeä +1 ja se erikoisosuus on se sateenvarjojuttu tässä. Sehän ottaa heti sen linjan että sateenvarjon kohdalta ei mennä. Temperamentti tulee tässäkin vastaan, ei tee suuria eleitä tässäkään mutta ei myöskään kulje ihan siitä missä sateenvarjo tuli vastaan. Toki kovuutta katsotaan myös läpi testin.

Temperamentti, me mietittiin tätä. Se on +2 kohtuullisen vilkas. Se on lähellä jo +1b hieman välinpitämätöntä. Reaktiot tulee niin viiveellä ja koira on jähmeä. Mutta kuitenkin vielä +2.

Hermorakenne, se ei ole koiran huonoja puolia. Sillä on ihan normaalit arkihermot. Saisi olla hieman ryhdikkäämpi niin saisi sellaisen vaikutelman että kantaa itsensä paremmin. Mutta +1 hieman rauhaton. Ei sillä ole tässä puolessa vaikeuksia. Ja vaikuttaa vielä hermojaan paremmaltakin kun se on niin matalatempperamenttinen.

Taisteluhalu..Rodulla se usein on voimavara, tälle se ei ole. Se leikkii sun kanssa sun mieliksi, ei vieraan kanssa, se pidättyväisyys näkyy siinäkin. Mutta taistelu ei ole koiralle intohimo tai voimavara. Eli lopputulema on -1 pieni. Jos sitä olisi näkynyt muualla radalla niin tulos voisi olla toinen mutta sitä ei päästä kauheasti näkemään.

Puolustushalu.. noh .. Se katsoo niillä ruskeilla silmillänsä ja hyvin hämmentyneen oloisena peruuttaa sun taakse ihmisen hyökätessä teitä kohti. Se on sitä mieltä että sä oot ihan kykyneväinen hoitamaan ne tilanteet. Kiinniollessaankin se omistajan poistuttua istahtaa ja siinä se istuu vaikka mitä tapahtuu. Mutta +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä. Ei sillä ole seinässäkään minkäänlaista halua nousta reagoimaan tilanteeseen.

Toimintakyky kokonaisuutena eli rohkeus vois sanoa. Osiot on tässä siis kelkka ja pimeä huone.Erikoiskokeethan menee hyvin. Kelkalla reagoi omalla temperamentillaan eli hyvin vaisusti ja menee nopeesti tutkimaan sen ilman sen kummempia apuja. Pimeässä se liikkuu rauhallisesti mutta ei mitenkään varovaisesti vaan oman temperamenttinsa mukaisella vauhdilla toimii ja pystyy toimimaan.

Se mihin koiralla olis kaivattu vähän lisää niin ne hyökkäykset ilman muuta, Ylipäätäänn niin kuin taisteluhalua ja temperamenttia enemmän, niin olis tehny siitä ryhdikkäämmän vaikutelman. Kokonaisuutena toimintakyky on +1b kohtuullisen pieni
Miinusta menee siis puolustushalusta ja taisteluhalusta. Ja lopputulema on 108 pistettä.

Ja arvostelu lyhennettynä

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1a Hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Tulos 119 josta vähennykse -11 lopputulos 108 pistettä

Kuten sanottua, ihan koiran näköinen testi oli. Tunnistan koirani arvostelusta ja siitä miten se paikan päällä toimi. Martan koetta odotellessa.. Sieltä voipi odotella hieman erilaista tulosta..

Kesä tulee ja kalenteri täyttyy..

Kevät ja kesä on kyllä niiin upeeta aikaa koiraharrastajalle. Pääsee pois pienistä tunkkaisista halleista ulos tottistelemaan ja maastolajien pariin!

Martan tekemiseen löytyi ihan uusi vaihde pihakentiltä. Sen verran että toukokuussa kutsuu BH koe ja kesäkuussa tokokoe. Joo.. tiedän... Oon kertonut että tämä koira ei tokoile vaan treenaa ainoastaan pk puolelle. Mutta kun huomasin että pelkän ryhmäpaikkamakuun ja kaukokäskyjen opettamisella se on valmis myös tokopuolelle niin en voinut vastustaa kiusausta :D Kuulette sitten myöhemmin miten meidän koeuran aloituksen käy..
Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa Hertasta tottelevaisuus puolella... Se oli jo välillä taas parempi mutta tulokas vuotensa kaltaista tekemistä siitä ei meinaa saada irti enää millään. Sen tulevaisuutta tottelevaisuus lajien parissa oon joutunut tässä nyt pohtimaan. Se ei ole enää ollenkaan kuten ennen.
Tulevana lauantaina kokeillaan josko se RTK2 saataisiin plakkariin. Ja sen jälkeen en tiedä miten jatkan sen kanssa. Kova halu oli tälle kesää saada sille uusien sääntöjen toko AVO haltuun ja mennä kokeilemaan kokeeseen mutta en tiedä. Liiallisesta treenistä ei voi olla kyse. Se treenaa korkeintaan kerran viikossa tottista, joskus vähemmänkin. Tätä kirjoitusta aiemmasta postauksesta voi toki saada osviittaa tekemisen haluttomuuteen mutta toivon että se ei ole siitä.. Mietin asiaa tarkemmin viikon päästä.

Jälkikausi alkoi ja sielä onkin viihdytty urakalla. On se mukavaa puuhaa. Ja niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi, hakuilu jäi heti vähän varjoon ku jälkikelit tuli... Ei oo paljo hakuiltu. Ilmaisutreeniä on muutamat kerrat tehty mettän reunalla jäljen vanhetessa mutta oikeen kunnon hakutreeneissä on jälkimaastojen sulettua oltu vaan kerran. Uusi mettä ja neiti Martta tartti kaikille ukoille avut lähteäkseen hommiin. Voi olla että otan tähänkin lajiin nyt käyttöön uuden lempi koulutustapani: tauon. On toiminu ainakin kaikkiin muihin asioihin joissa oon taukoa pitänyt. Katotaan toimiiko hakuun.

Jäljellä on käyty nyt neljä kertaa mettässä ja kuus kertaa pellolla. Ensimmäinen jälki oli Martalla kauden alussa hieman hapuilua mutta siitä se sitten lähti. Ja mä otan ihan omalle kontolleni syyn siitä ekasta jäljestä. Tein liika vaikean kauden alkuun. Sen jälkeen on sujunu hienosti. Mettässä ilmaisee hyvin kepit ja pysyy jäljellä. Menee kaarteet ja mettätieylitykset. Pellolla Martta menee pääasiassa hienosti. Noin 45 min - tunnin ikäisiä on nyt tehty. Ihan vaan siitä syystä että ohjaaja ei jaksa kauampaa odotella. Vieraita jälkiä on ajettu tälle kautta yksi ja se oli todella hieno. Edes maaston märkyyden vuoksi jälkeen tehty ässä mutka ei saanu Marttaa hämääntymään vaan jäljesti senkin kohdan hyvin. Ilmaisuun oon ottanu Martalle käyttöön esineen alle namitaskun. Niiden avulla ilmaisee aina. Ilman namia ei vielä ilmaise. Todella tyytyväinen koiran jälkikauden aloitukseen. Tänään kokeilin tehdä 2½ tuntia vanhan peltojäljen ja näytti siltä että jäljen ikä ei ollut ongelma mutta tuuli välillä niin että jäljesti 10 senttiä sivussa.

Hertan jäljestys on hyvää! Pirskuti vieköön ku menin kattomaan koekalenteria ja sinne oli ilmestynyt FH koe lähialueelle toukokuun loppuun. En vaan yksinkertaisesti taida jakaantua enää sinne toukokuussa, kun toukokuu on koirajutuista jo jokseenkin buukattu täyteen. Mutta kokeeseen olisi nyt päästävä testaamaan miten akkojen tänä vuonna käy. Jäljestää ku juna ja on tosi varma esineiden kanssa. Vieraan jäljen ajoi tässä muutama päivä takaperin harhalla ja kahdella esineellä eikä sillä ollu sielä mitään ongelmaa! Toisen kulman tarkisti samoin kuin harhan (tietääkseni, ainakin se kohta olis sopinu harhalla missä nuuhkaisi jäljen sivusta) muuten meni ku juna ja mä matkustin mukana. Toivon mukaan lähialueelle tulee tälle vuotta muitakin kokeita niin päästää kokeilemaan! Mejä jäljelle ei olla vielä ehditty tänä vuonna. Se vaatisi suunnitelmallisuutta kun edellisenä päivänä pitäisi tehdä ja seuraavana ajaa. Mutta kohta sinne olisi ehdittävä testaamaan että josko voisi mennä kokeeseen siitäkin tänä vuonna. Jäljestäminen on kyllä niin Hertan juttu. Se on ollu aina.

Ollaan tosiaan buukattu toukokuu melko täyteen..
3.5 leikityspäivä Martalla. Käydään kattoos mitä nyt tuumataan maalimiehestä
14.5 luonnetesti Hertalla. Saas nähärä. Mielenkiintoista ja voi tapahtua ihan mitä vaan!
15.5 metsäjälki+esineruutu koulutus Martalla. Lähen hakemaan apuja janan opetukseen Martalle
18.5 mölli BH... Käydään Martan kans ennen virallista vielä koittamas kannattaako mennä :D
26.5 BH Martalla... KÄÄK!!
7.6 Tokokoe Martta.. Luottavaisin mielin

BH kurssilla oltiin huhtikuussa ja sielä tehdyt treenit antoi kyllä olettaa että BH tulee menemään läpi. Mutta ainahan voi tulla yllätyksiä. Paikkamakuu on koiralla niin jäätävän varmaa. Ja tuomari kouluttajan sanoin liikkeiden suorituksessa koiralla on oikein hyvä kestävyys, seuraaminen nättiä ja pitää paikkansa. Heittämällä läpi. Kaupunkiosuudella se saattaa kiinni jäädessään vieläkin välillä huudella vähän mun perään mutta siitä ei koe kuulemma kiinni jää. Mutta kuten sanottua... Aina voi kokeessa sattua jotain.. Katsotaan. Kuulette siitä sitten myöhemmin kuinka kävi..

Vapaa-aikana me ollaan paljon juostu mettässä. Kunnon kelien tultua ollaan remmilenkkejäkin pidennetty. Martan kanssa on pyöräilty ja kyllä me ollaan jo uimakausikin avattu. Molemmat nauttii kauhiasti ku pääsee taas uimaan. Vaikka eihän me sielä vielä olla oltu paljo viittä minuuttia kauempaa ku vesi on vielä niin kylmää. Nuo kyllä oli sielä vaikka tunnin :D

Ja voi onhan meillä muitakin uutisia kuin omasta tekemisestä. Treeniporukkaamme on saapunut uusi Eigen! Kummilapseni Eigen Nora Nordlicht eli "Nova", saapui pohjanmaalle viikko takaperin. Niin reippaan ja toimeliaan oloinen penikka. Se on jo ehtinyt käydä Bh kurssilla, tottistreeneissä ja jäljellä makkararuutuineen meitä sulostuttamassa. Pentu on Hertan ja Martan pikkusisko. Samasta emästä. Joten voiko tuosta tulla muutakuin ihana kaveri ja harrastuskumppani.

Seuraava kirjoitus taitaakin sitten kertoa leikityspäivästä, näin luulen.

Kameran kanssa täytyisi kunnostautua. Ei mulla ole taaskaan laittaa tähän muutakuin tylsiä puhelinotoksia.. Mutta korvaisko määrä laadun?

Hertta aloittelee uimakautta

Saattoi olla hieman kylmää vettä

Mitä lie veden ihmeitä Martta tuijottaa

Tällä vauhdilla mentiin kokoajan

Kun lähtee toiseen kanssa jäljelle niin toisesta tulee kuski..

Meikäläisen sielunmaisemaa

Hertta metsälenkillä

Martta metsälenkillä (joo on ne aseteltu tuon kannon päälle, ei ne sattumalta menny samalle kannolle samaan asentoon :D )

Ihana kummilapseni, pohjanmaan uusi Eigen. Nova tyttönen

Nautinnollinen kylpy kesken juoksemisen

Tuola se viihtyi pitkät tovit

Toinen sielunmaisemani

Hällä on aina oltava keppi ja mitä isompi sen parempi. Tässä esiintyvä keppi ei ole sieltä suurimmasta päästä ollenkaan..

Elämä on...

Hertan liike on viime aikoina mietityttänyt mua enemmän kuin yleensä. Koko elämänsähän se on liikkunut ihan erilailla kuin mitä normaalirankainen koira. Sen ranka lieruu sillai hassusti puolelta toiselle, miten normaalirankainen koira ei liiku. Jokin aika sitten se oli tosi elottoman näköinen se ranka, tosi jäykän näköinen. Ei se enää oo sellainen, mutta on mun mielestä jonkin aikaa hypännyt autostakin hitaammin alas kuin aiemmin.

No, olemassa oleva vika lannerangan lopussa/ristiluun alueella ja liike sai mut nyt tekemään sen minkä oon muutenkin ajatellut jossain kohdassa tekeväni: vein koiran jokin aika sitten rangan RTG kuviin ja nyt ajattelin kertoa siitä myös täällä kun olen asiaa sulatellut. Ei se niin pahalta näyttäny kuin olis voinu luulla. Mutta kyllä sielä jotain oli. L1-L2 nikamissa oli pientä spondyloosin alkua. Mielestäni hyvin looginen kohta, kun miettii koiran tapaa liikkua. Juuri tuolta alueelta sen takapää heilahtaa sivulta sivulle, kun se liikkuu. Ei ihme että se jättää jälkensä koiran rankaan.

Nyt sitten unohdetaan koko asia ja eletään niiku tähänkin asti. Täysillä. Spondyloosi etenee niin kuin etenee, sille me ei mahdeta mitään. Kaikki ehkäisevät ja hoitavat asiat on meillä jo kunnossa. Lämpimänä pito, lihashuolto, lihaskunto, sopiva paino, laserhoito... kaikki nuo on jo kunnossa. Eli samallalailla jatketaan kuin tähänkin saakka. Tietenkin koiran olotilaa ja liikettä seuraten. Sitä seuraamista ja analysointiahan mä en osaa lopettaa vaikka maksettais :D

Eläinlääkärillä koira oli hyvin lunki. Vähä meinas laittaa unelle vastaan mutta piikkejä se ei eres huomannu. Herätessään piti mahdotonta konserttia. Saattoi puolikin minuuttia ulvoa yhtäjaksoisesti niinku susi. Kauhia krapula toisella. Nukkui koko illan käynnin jälkeen kovin sikeästi kotona. Välillä päästi pienen ulvaisun. Vielä muutama tunti kotiin paluun jälkeenkin kun vaihtoi paikkaa niin hoippui. Vahdittiin tarkasti ja Martta pidettiin porttien toisella puolella, ettei homma mee leikiksi liian aikaisin.

Onneksi selvittiin pienemmillä vaurioilla ku mitä olin ajatellu. Elämä jatkuu tästäkin normaalisti eteenpäin. Mitään en koiralta kiellä, saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Pyörälenkille olen sitä tälle keväälle vieny pariin kertaan ja se on näyttäny jotenki haluttomalta lähtemään, että se poistuu meidän liikkumis-muodoista, mutta muuten mennään kuin ennenkin. Uintikelejä odotellessa..

Herttaki kerran elämässään irvistää..

Ja kotona unet jatkuu..