Kaikki lajit on niin kivoja, ettei osaa päättää mitä harrastais. Tykkäisin harrastaa hakua, jälkeä, erikoisjälkeä, tokoa, pelastuskoirapuolta ja miksei ipoakin. Aika ei vaan riitä ja olemme taas siinä tilanteessa, että tavoitteellisesti harrastaakseen olisi osattava päättää mikä tai mitkä ne Martan lajit nyt sitten tulevat jatkossa olemaan.
Haku lajina kiehtoo minua hirvittävästi. Siinä hyvän porukan kokoon haaliminen ja ennenkaikkea kaikille sopivan ajan löytäminen on vaan niin haasteellista. Ja haku on niin moninainen laji, että sitä olisi pystyttävä harrastamaan säännöllisesti, jotta siinä olisi järkeä kisamielessä. Yhteisen ajan löytäminen onkin syy siihen miksi Martta on käynyt hakumetsässä vasta kerran.
Jälki. Täytyy sanoa, että se jostain syystä on mun sydäntä lähellä. Niin pelto- kuin metsäjälkikin. Ja sen harrastaminen on helppoa täällä lakeuksilla jossa metsiäkin riittää. Peltoja on aina ollut helposti täällä maalla saatavilla. Jäljestämisen harrastamisen helppous piilee siinä, että jäljelle voit lähteä yksinkin. Sinne ei tarvitse kaveria joukkoon. Jäljellä Martta on jo osoittautunut mainioksi harrastuskaveriksi.
Toko. Toko kiehtoo vanhaa kouluratsastajaa aina. Se on täysin verrattavissa ratsastuksen puolelta kouluratsastukseen. Samaa nipotusta ja pikkutarkkuutta vaativa laji. Sopii tällaiselle ihmiselle kuin minä. Kaikki on tarkkaan määritelty. Tokon vaihtelevat tehtävät ja kasvava vaatimustaso tekee siitä mielenkiintoisen lajin. Ja mielestäni hyvä laji tutustua kilpailumaailmaan koiran kanssa. Tätä tulen varmasti harrastamaan aina muiden lajien ohella. Tosin päälaji se ei tule olemaan muutakuin koirilla jotka ei syystä tai toisesta voi osallistua pk puolen kokeisiin.
Suojelu... Kiehtova laji. Ja se saksanpaimenkoiran oikea laji. Välillä olen sitä mieltä, että vielä minulla on koira, jolla on kykyjä suojeluun ja se on sitten meikäläisen laji. Välillä muutan taas mieleni ja totean, että en harrastaisi sitä vaikka olisi sopiva koira. Tällä hetkellä olen sitä mieltä että mikä ettei. Suojelu vaan on mielestäni laji johon täytyy sitoutua vielä enemmän kuin muihin lajeihin. Jos sitä harrastaa niin sitä on harrastettava kunnolla. Maalimiehiä ei kasva puissa täälä meilläpäin ja matkat purutreeneihin on pitkiä. Enkä edelleenkään tiedä on mulla siihen sopivaa koiraa. Se tosin testataan pikapuoliin.
Pelastuskoirapuoli kiinnostaisi myös. Siinä vaan on se pointti, että pelastuskoiraa tehtäessä on sitten oltava valmis myös olemaan tarvittaessa käytettävissä oikeissa tilanteissa hommiin. En taida olla valmis käyttämään vapaa-aikaa etsien mummoja kun niitä näen työelämässäkin riittävästi. Sen saa siis unohtaa. Joskin Pelastuskoirapuolella rauniot on alue jolle olisi kiva saada opetetuksi toimiva koira.
Rallytoko. Hauska laji. Ja mielestäni kivaa vaihtelua koiralle sen vuoksi että koira ei pysty mitenkään ennakoimaan mitä seuraavaksi tulee. Muissa lajeissa mennään enemmän tai vähemmän aina kokeessa saman kaavan mukaan. Ja koiran kehumisen salliminen radalla tekee koesuorituksesta molemmille iloisemman tapahtuman kuin muissa lajeissa.
Agility.. Se on hienon näköistä kun sen osaa. Mutta se ei oo oikeen tän ohjaajan laji. Että sen voi onneksi jättää pois laskuista heti.
Pointti yrittää nyt olla se, että miten saan ajan riittämään kaikkiin näihin lajeihin tai miten osaan valita ne lajit joita lopulta Martan kanssa harrastan?? Turon ja Hertan kanssa lajien valinta on ollut helppo, koska niillä kummallakaan ei luuston vuoksi ole asiaa PK- puolelle. Silloin lajit ovat toko ja peltojälki. Martalla ominaisuudet taitaa sanella ne lopulliset lajivalinnat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että koira todellakin on jälkikoira. Haluan kuitenkin katsoa myös miltä näyttää meno haussa sekä sielä suojelun puolella. Siinä sivussa vähä niitä toko-liikkeitä....Toisaalta olisi toivottavaa, että koiralla ei olisi hakuun tai suojeluun luontaisia ominaisuuksia niin ohjaajan kalenteria helpottaisi huomattavasti (ja mielenterveyttä ;) ). Nämä tiet on kuitenkin katottava, että mitä jos sittenkin. Ei oo helppoa koiraharrastajan elämä keskellä lajiviidakkoa!
Pääsis vähemmällä pohtimisella, ku heittelis vaan koirille keppiä takapihalla päivästä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti