Lämpööset päivät on vihdoin saapunu kunnolla ja sitä mukaa on lisääntyny myös koirien uimarannalla käynnit. Toissapäivänä viimeksi likat juoksenteli rannalla ja uiskenteli pitkän tovin. Martta menee paljolti uimaan ihan ilman mitään kepin heittelyä ja Hertta on ottanu siltä mallia. Aiemmin Hertalle piti aina melkein heittää jotain, että lähti uimaan. Rannalla juostessa heikompaa hirvittää, vauhti on nimittäin melkoinen.
Toissa aamuna tenavat alkoi jaella mun koiria uusille omistajille. Hertta on kuulemma tyttären ja Martta pojan oma. Onneksi en ollu vielä keriinny teherä aamulenkkiä ennen tätä omistajanvaihdosta, niin saivat ite lenkittää koiransa. Oon aika onnellinen, että koirat meni just näin päin ku lenkin aika koitti.. Toissa aamuna lenkittivät koiransa erikseen, mutta eilen lähtivät jo yhteislenkille. Loppulenkistä tosin pojalla olikin kaksi koiraa ja likalla ei yhtään. Hauskaa seurattavaa. Ja toivottavasti opettavaista lapsille.
Eileen käväästiin opiskelemassa hieman tottelevaisuutta jälleen. Voi mikä nautinto Hertan kanssa on taas touhata. Ja miten onnellinen pieni koraharrastaja taas on kun huomaa että ei se ruutu taidosta tai koulutuksesta oo kiinni, se ei oo vaan hormonien vallassa huvittanut. Paljolti ollaan tehty vauhdilla. Kilpaa juosten tai muunlaista vauhti lähtöä. Testasin vauhdikkaiden lähtöjen välillä kokeenomaista lähetystä ja menihän se, koira ruutuun ja ruudussa maahan! Oon todennu, että Hertalle on parempi tyyli se että se käsketään ruudussa suoraan maahan. Niin onnellinen tästä! Sit tehtiin taas jäävää istumista peruuttaen, kokeelin kääntyä, ei toimi. Seisomista ja maahanmenoa tehtiin suoralla ja jäävien uusilla käännöksillä. Ne sujuu jo hyvin! Kunhan saan liikkeestä istumisen oikeinpäinkin varmaksi niin ollaan askelen lähempänä koetta jälleen. Hertta toimi vielä häiriökoirana toiselle koiralle myöhemmin ja sillä ringillä otin paikalla istumisen sille yksinään. Ei ongelmaa. Ei edes siinä koiran taakse menossa. Eikä koskaan oo tehty. Niin hienoa, että tekemisen ilo on palannut koiraan jälleen!!
Martta neiti teki niitä iänikuisia seuraamisia, perusasentoa, eteentuloa ja luoksetuloa vauhdilla ja apparilla. Seuraamisessa hoksaan että kun nostan kättä hetkellisesti ylöspäin niin se vaikuttaa mun vauhtiin hidastavasti ja sillon koiran tekeminen huononee. Kun muistan kiinnittää tähän asiaan huomiota niin koira on parempi. Perusasentoon tulee jo niin kivasti kiertäen ollessan jossain mun etupuolella. Toki vielä kösiavuilla mutta hyvällä mallilla etenee. Eteenistuminen on tullu niin lähelle kuin mihin mä sen haluankin. Ja luoksetulon vauhti kun appari pitää kiinni.. Valtava :D Hiljaa hyvä tulee.. Ja mitä näitä nyt oli.. Mutta kivasti on 1 1/2 kk aikana jo opittu ja ymmärretty.
Tänään en taida tehdä koirien kanssa mitään erikoista. Torstaille keksin jotakin... Esineruutu kenties... perjantaina on vapaa ja lauantaina ja sunnuntaina ollaan kennelkerhon leirillä! Lauantaina tottista ja sunnuntaina jälkeä. Kyllä leiriä on odotettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti