Kuvassa tämän päivän rata.
1. Lähtö: Koira ihan hyvin hereillä lähdössä. Ei sanottavaa
2. Istu, maahan: Istui perusasentoon hyvin, meni maahan yllättävänkin reippaasti ja lähti hyvin maasta suoraa seuraamaan.
3. 360 vasempaan: Pienemmällä alueella tuon vois tehdä ja osataankin mutta ohjaaja hätäili. Mutta hyvin pysyi vierellä
4. Täyskäännös kiertäen: Aivan liian hidas. Koira osaa tämän treeneissä nykyään loistavasti, mutta.. Ja tässä kohtaa on ohjaajan ensimmäinen -1 talutinvirhe. Lisäksi tässä on -1 koskettaa kylttiä, merkkiä, esinettä tai henkilöä. Ei mitään käsitystä mihin me ollaan koskettu.
5. Liikkeestä maahan: Koiran piikkiin menee tämä. Ei mennyt maahan joten uusin tehtävän. Eikä toisellakaan yrityksellä maahan ennekuin tokalla käskyllä. -3 uusimisesta ja -10 Väärin suoritettu tehtävä ku ei menny ekasta maahan.
6. 270 käännös oikeaan: Taisi olla aivan liian hidasta kääntymistä
7. Pujottelu: Pujottelu oli koiralta äärimmäisen hidasta tekemistä. Ja tulihan siitä -1 talutinvirhe taas.
8. 360 oikeaan: Ei muistikuvaa muuta kuin että ajattelin mielessäni että mistä koiraan lisää vauhtia. ja talutinvirhe -1 siksi tässäkin kun koira oli ohjaajaa hitaampi..
9. Käännös vasempaan: Seuras ihan liian kaukana musta, niinku olis lenkillä ollu. Ja taas talutinvirhe -1.
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu: Jäi aivan tuhottoman vinoon edessä. En käsitä. Tätä on hinkattu ja sujuu treeneissä hyvin. sivulle tulo kuitenkin hyvä.
11. Spiraali vasemmalle: Tässä kohtaa koiralle tapahtui jotain. Jostain ilmestyi se Hertta joka se on parhaimmillaan. Vauhti tuli kohilleen ja koiralle ilmestyi jostain tekemisen meininki. Hieno spiraali.
12. Hitaasti: Ei ongelmaa
13. Normaali vauhti: Ei ongelmaa
14. Käännös vasempaan: Ihan peruskauraa
15. Maali.
Kaikenkaikkiaan siis 20 virhepistettä ja tulos 80 pistettä. Tuomari oli kirjoittanu meidän lappuun että rauhallinen suoritus. Huomio hihnaa. No älä, oikeestiko?? :D Toisaalta onnellinen tuloksesta, mutta toisaalta sitten taas harmittaa kovasti nuo omat talutintössit ja Hertan maahanmeno tössi. Mulla on varmaan liian lyhyt talutin. Koska pidän kyllä kokoajan käden alhaalla että lukko ei nousisi, mutta silti näin. No tästä etiäpäin. Seuraava koe oli muistaakseni marraskuulla. Sieltä ku napsahtaa tulos niin se on sitten koulutustunnuksen paikka ja lisään taas muutaman kirjaimen koiran nimen eteen. Olin päättänyt että tää rallytokoilu on vaan tällänen välietappi toko tauolla mutta nyt huomaan miettiväni että mitäs sielä avoimes luokas tulikaan uusia liikkeitä ...
Ja niin onnellinen taas näistä mun koirista miten ne osaa käyttäytyä. Olin jo aikeissa jättää Martan kotiin kokeeseen lähtiessäni, kunnes tajusin miten hyvä paikka se koealue on kattoa Martan käyttäytmistä toisten koirien aikana jne. joten otin sen mukaan. Hertan käytös nyt tiedetään, mutta kyllä sekin sai taas mulle hymyn huulille. Oli niin kuuma päivä että pidin Herttaa paljolti auton vetokoukussa kiinni. Se oli siinä silloinkin ku olin monen sadan metrin päässä kattelemas suorituksia tai lukemas tuloksia tai käymäs vessas tms. Maahan käskyn alaisena toki, mutta sielä se makoili rentona vaikka ympärillä tapahtui mitä.
Martan käytös yllätti positiivisesti. Se käveleskeli suurimmaksi osaksi löysällä narulla nätisti. Välillä alkoi hengittää raskaammin mutta "täällä" kutsusta muisti että mamma on olemassa ja käänsi katseen muhun. Mun ja Hertan vuoroa odotellessa käytiin kehän lähellä makoilemassa martan kanssa. Tai Martta makoili. Laitin sen maahan ja menin metrin päähän seisomaan. Sielä se makoili, pääasiassa mua vahdaten. Ja jos aikoi kattella muita liian intensiivisesti niin jälleen täälä käsky laitti sen muistamaan että mammaa piti kattoa. Makas siinä monta minuuttia. Sai toki välillä palkkaa. Palkintojen jakoon otin mukaan Martan. Sielä oli toista kymmentä koiraa pienes tilas ja Martta mukana. Martta istuskeli mun edessä ja katteli mua taas tiiviisti. Tässäkin saattoi välillä alkaa hengittää raskaammin mutta pieni täälä pyyntö ja muistui missä on se tärkein asia. Muutaman kerran haukahti tässä odotellessa. Mutta ei oikeestaan edes kohdistanu sitä haukkua mihinkään. Haukahti vaan kerran ja sillä hyvä. Ja haukahtaessaankin istui aloillaan. Oli hienoa nähdä että Martta toimii tuollaisessakin tilanteessa hyvin. Näiden kanssa on niin ihana kulkea maailmalla, kun se on rentoa meininkiä. Ei Martta tuumannu siitäkään mitään, ku menin sen kanssa hakemaan kilpailukirjani tuomarilta muitten koirien välistä kävellen.
Eilen kävääsin tekemäs esineruudun. Voi että kun ahneella on paskanen loppu! Talloin 50 x 10 m kaistaleen ja vein kolme esinettä sinne valmiiksi. Martan lempilenkkari takarajalle. Koira tuli kovalla innolla autosta. Ja näytti kyllä siltä että se tiesi mitä tuli tekemään. Vähän se matkalla takarajalle ensin jäljesti mutta lopetti kyllä sen jossain kohtaa. Lenkkari takarajalta ja hyvällä vauhdilla kohti mua. Pikkuusen olin onnellinen tästä! No sitte tein mokan ja ahnehdin, lähetin sen toisellekkin esineelle joka ei menny yhtään niinku pitäis. Voi pirskutti ku olisin vieny koiran pois sen ekan hyvän jälkeen. Ajattelin kyllä sitä siinä, mutta... No tiedämpä toivottavasti tästä lähtien että yks esine piisaa vielä tällä hetkellä Martalle. Ja jos se eka on noin hyvä niin ei oo mitään syytä ottaa toista, ainakaan heti perään.
Nyt meen lukemaan ne avoimen luokan liikkeet. Ja mietin miten lähestyn Hertan kanssa sitä seuraavaa tokokoetta. Ajattelin laittaa tavoitteeksi marraskuulle uusien sääntöjen korkkaamisen.
Huomenna vietetään vapaapäivää. Tiistaina ohjelmassa tokoa, keskiviikkona raunioita. Loppuviikon ohjelmasta ei vielä käsitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti