Lauantaina otettiin ensin esineruutua n. 10x50m kaistaleessa. Vein Martalle 3 esinettä ruutuun ja lähdin kävelemään sen kanssa sinne koira kytkettynä. Hyvin teki heti töitä ja nenä kävi. Löysi lemppari lenkkarinsa ja pidettiin bileet. Samaa uusiksi niin että koira lähtee itte. Mutta ei niin vaan lähtenytkään. Mun piti mennä sen mukana vähän matkaa, että lähti ettimään esineitä ja löytyihän niitä. Kolmas haku vielä ja siihen ensin yhdessä, löytyi ja pidettiin bileet. Tällä kertaa kun lähetin koiran itsenäisesti niin irtosi hienosti, haki esineen a juoksi luo. Mieletön edistyminen tapahtunut jo nyt ja esineruutua tehty nyt neljä kertaa.
Lounasta välillä, että jaksaa jatkaa ja sitten oli jäljestämisen vuoro. Metsässä tällä kertaa. Tiedän kyllä mitä metsäjälki vaatii, mutta sattuneesta syystä en ole juurikaan metsässä jäljestänyt, vaan pellolla. Nyt oli loistava tilaisuus saada heti hyvät ohjeet jäljen aloitukseen, kun ei koira ole koskaan metsässä jäljestänyt. Mietityttää vain se, että miten paljon vai eikö ollenkaan voisi jäljestää ja varsinkin opettaa koiraa jäljestämään molemmissa saman aikaisesti. Sekaako se koiraa. Ja jotta oikea konsti ei heti selkeäisi niin koulukuntia on tässäkin monia. Toinen sanoo, että ehdottomasti pelkkää peltoa niin kauan, että homma toimii. Ja toinen sanoo että voi treenata yhtä aikaa. Ja pieni amatööri koiraharrastaja on jälleen ihan pyörällä päästään. No meni syteen tai saveen niin mettäjäljelle mentiin. Itte jäljestäminenhän oli koiralla hyvin intensiivistä ja lähti jäljestämään jo ennen virallista jäljen alkua. Näin ollen mettäjäljen osalta se juttu on ne kepit. Keppimotivaatio. Sitä lähdetään nyt rakentamaan. Sain hyviä vinkkejä keppimotivaation tekoon ja Martta syttyi hyvin näistä konsteista. Sain sen taistelemaan kepeistä hyvin ennen jäljen tekoa. Jälki oli ehkä 50 askelta pitkä ja siellä kaksi keppiä. ensimmäistä haistaessa tuli kehuja ja palkkaa ja sitten leikittiin. Mutta ensimmäistä ei noteerannut vielä kovin hyvin. Toisella olikin sitten jo paljon parempi haisu kepistä ja siitä että täs on ny joku juttu. Kun palkkasin koiraa maan läheltä kepistä niin koira meni automaattisesti maahan, kuten haluan sen jatkossa kepeillä tekevän. Se on selkeä tapa ja siinä koira saa mukavan hengähdystauon. Janan opettelua oli ohjelmassa myös. Sitä pitäisi alkaa nyt treenaamaan. Kun vaan tietäisi kenen opeilla, kun niitäkin on monensorttista.. Tiedän kyllä jo kenen konsteilla lähden ensin kokeilemaan. Yhteenvetona maastopäivästä sanottakoon, että päivän päätteksi olin jälleen entistä rakastuneempi tähän koiraan. Se alkaa oikeasti osoittautumaan juuri sellaiseksi koiraksi, jollaista olen halunnut. Jatkuvasti tuon kanssa treenattuani tunnen itseni erittäin onnelliseksi!
Tänään oli ohjelmassa tottista, kuinkas muutenkaan... Ekalla kierroksella eteenistumista, jossa tulee nyt ihanan lähelle, nyt pitää saada se vinous pois. Kuulemma mun kädet ei pysy paikallaan niin sen takia ei tuu suoraan. Mahtoi pitää paikkansa, ku kiinnitin niihin huomiota niin oli suora.. Perusasentoa, joka kuulemma hyvä. Seuraamista, jossa pitäisi edelleen edetä. No edettiinkin. En oo saanu Marttaa lähtemään perusasennosta seuraamaan, ilman että käsi nakin kera olis nenässä. No se oli niinkin yksinkertainen asia kuin nakin käyttö suun lähellä seuraa käskyn kohdalla niin johan lähti etenemään. Yks huima luoksetulo loppuun ja seuraavalla kierroksella otettiin istu, maahan seiso vaihdoksia. Tottispäivänkin jälkeen sitä mieltä että koira on kuin luotu mulle.
Ei me kokoaikaa treenattu. Välillä uitiin, istuskeltiin laiturilla, otettiin virallisia yks vuotis potretteja jne. Koiran käytös on niin leppoosta, että ihana olla tuollaasis paikois. Ainut nurja puoli leirissä oli se, että rakennukseen ei saanut ottaa koiria sisälle, vaan koirat nukkuivat autossa. Se raastoo vähä syrämmestä. Mulla nukkuu koirat sängyssä. Hyvin Martta selvis ja aamulla oli niin laumavietti kohillaan että ois siinä kohdas pitäny sen tokokoutsin olla paikalla... Hertta ei nyt ollut leirillä mukana ollenkaan, kun nukkumis järjestelyt olis ollut niin hankalia. Eikä leirillä treenattu Hertan lajejakaan. Joskin ohjaajan omatunto oli kovilla kun toinen jäi kotiin. Mutta olihan se onnellinen kun näki taas leireilijät. Ikävä sillä oli meitä ollut. Oli kuulemma meitä ettiny illalla nukkumaanmeno aikana ja syöny ei ollu ollenkaan.
Raskas, mutta niiiin jukelittoman ihana reissu kaikin puolin. Koira pelitti, hyvä porukka ja iltaohjelmasta ei voi tässä paikassa puhua ollenkaan... ;)
Metsäjäljellä
Virallisia 1v seisotuspotretteja, jotka omistaja pilaa..
Kaunotar 1v
Välillä ehti leirillä ottaa myös rennosti
Esineitä etsimässä
Huonolaatuinen kuva(kuten osa seuraavistakin, mutta kovasti ymmärtä mitä näissä tapahtuu..)
Martta miettii, että jäiköhän sinne sittenkin vielä jotakin..
En tuu syliin!!
Koiraurheilu on hauskaa, kuten kuvasta näkyy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti