sunnuntai 27. elokuuta 2017

Alkaa oleen takki tyhjä..

Nyt oikeesti alkaa olla tälle vuotta takki tyhjä. Muutama rutistus olis vielä ennen talvitaukoa. Tänään tuli kokeen jälkeen sellainen olo että nyt on turnauskestävyys lopussa. 

Tänään oli ohjelmassa (toivottavasti) viimeinen avoimen luokan rallystartti. On se kumma miten se koulutustunnuksen mahdollisuus luo tekemiseen ihan erilaisen paineen. Jännitti jopa oikeen! Martta ei tuottanut pettymystä tänäänkään. Miten paljon voi koirastaan tykätä!
Tuloksena tänään AVO99 ja luokkavoitto. Ei rikottu meidän voittojen sarjaa. Kolmas voitto peräkanaa, kaikki avoimen luokan kokeet ollaan voitettu. Melkoisen huikee fiilis!

Ei ollu tuomarin sihteerillä paljo tekemistä meidän radan aikana. Tehtiin sadan pisteen rataa viimeiselle kyltille asti. Sivulta eteentulon apuja on nyt pienennetty ja se ei ihan aina vielä tuota toivottua tulosta vaan ajoittain koira jää vähä vinoon eteen istuessaan. Ja viimeiseltä kyltiltä  otettiin siis -1 vino.

Paikalla sattui olemaan tuttuja, joten sain katsella videotakin meidän radasta. Se oli miellyttävää katseltavaa! Harvoin oman tekemisen kattominen videolta on miellyttävää. 

Oltiin lupauduttu vielä nollakoiraksikin kokeeseen. Neljäs nollarata voittajasta ja nyt aletaan olla kohta sillä tasolla mihin pyritään. Tähän saakkakin tulos olisi aina tullut, mutta se on ollut vain muutaman pisteen yli 70 edellisillä kerroilla. Tänään pisteet olisi olleet 88. Sielläkään ei suuria virheitä. Peruutuksessa kintereet oli osuneet maahan kesken peruutuksen ja se on -10. Sais paremmin nostaa pyllyn ylös peruutuksessa. Ajoittain se on kyllä hyvä, mutta toisinaan menee liian matalalla pyllyllä. Pari -1:stä sieltä tuli vinoudesta lisäksi. Samasta ku avo radallakin: perusasennosta eteentulo sekä istu-seiso-maahan liikkeestä. Meillä on ollu työn alla tuo seisomisesta maahanmeno, kun se on vähä huono. Sais mennä siinä mun vierellä paremmin maahan mutta yrittää tuoda etupään mun eteen tässä jostain syystä. Jatkamme sen treenaamista. 

Tänään pyörähdyskin toimi jopa koeradalla hienosti, kun se on pakannut toimia treeneissä ja kokeen herättelyissä mutta ei kokeessa radalla. Tänään se oli hieno. Vasemmalle käännöksissä koira ei tänään painanut jalkaa, treeni on tehny tehtävänsä. Pujotteluissa koira ei mene enää epävarmaksi kun osaan jättää sille tilaa. Eteentulon suoruutta pitänee näköjään vielä treenata, että pienelläkin avulla siihen on tultava suoraksi. Ja voittajan liikkeitä pitää vielä hioa. Pieniä hiomisia, mutta rallyssa nekin voi maksaa joskus paljon, joten niihin täytyy panostaa.

Teemme nyt poikkeuksen eikä mennä ratoja läpi tehtävä tehtävältä. Mitäpä noita, kun kaikkiin kirjoitettaisiin että koira oli hieno :D
Tuomarin kommenteissa luki AVO radan paperissa näin : Osaava Koirakko! Erinomaista yhteistyötä. Erinomaiset vauhdinmuutokset ja askelpituus. Nollakoiran paperissa luki - Hienoa yhteistyötä ja suorituksen jälkeen tuomari tuumasi minulle että me ollaan täysin valmiita voittajaan. 

Vaikka takki alkaa olla tyhjä niin vielä olisi edessä muutama juttu tälle vuotta ennen kuukauden talvitaukoa. Kyllä, olen ajatellut pystyä niin pitkään taukoon :D Treenikaverit ei jostain syystä usko mua.. Rallytokosta on vielä kaksi koulutusta, yksi CUP osakilpailu (AVO), seuranmestaruuskisa (VOI) ja 2-3 VOI starttia + toivottavasti yksi fh koe. Mutta nyt me höllätään vähä treenaamista pariksi viikoksi. Koira on todellakin sen ansainnut.

Mä oon niin ylpeä Martasta. Se vaan on niin <3











keskiviikko 23. elokuuta 2017

Rallytokon Suomenmestaruuskilpailut

Rallytokon Suomenmestaruuskilpailut rantautuivat tänä vuonna Seinäjoelle 19.8.2017. Meidän yhdistyksemme joukkue ikävä kyllä karsiutui, eikä päässyt mukaan kisaan. Taso Mestariluokan koirille oli tänä vuonna melkoinen, joten meidän joukkueen mestarikoiran tuloksilla ei ollut asiaa kisaan.

Onneksi meitä kuitenkin Martan kanssa pyydettiin kisaan mukaan voittaja luokan nollakoiraksi. Päästiin kuin päästiinkin siis menemään SM kisojen rataa ja vieläpä kahteen kertaan.

Kisapaikalla oli hieno tunnelma. Autoja, myyjiä ja henkilökuntaa oli jokseenkin enemmän kuin tavallisessa kyläkokeessa. Oli oikeen urheilujuhlan tuntua. Joukkueilla oli hienoja joukkuepaitoja. Tunnelma oli hyvä ja minun silmiini homma toimi hienosti. Jotenkin tunsi itsekin kuuluvansa joukkoon kun sai pukea päälle työntekijöille tarkoitetun rt sm 17- paidan ja sai syödä henkilökunnan lounasta (oli hyvää). Radat olivat SM kilpailun tasoisia ja ihmiset kaikesta jännityksestä huolimatta hyväntuulisen näköisiä. Koirarotujen kirjo oli valtava! Onneksi oon nuorena selannu koirarotukirjoja enemmän kuin laki salli niin kaikille löysin mieleni sopukoista oikean rodun. Puitteet ja tilathan tuolla Lakeuden Agilityurheilijoiden hallissa on hienot. Hieno tapahtuma. Harmittelin kun yksilökilpailun finaalia minun olisi pitänyt odottaa yli kolme tuntia jotta olisin nähnyt sen livenä, mutta meni se kotonakin livestreamilta katsoen.

Nollakoirankin piti mennä eläinlääkärin tarkastukseen. Sirunluvun ja rokotuksien tarkistuksen jälkeen jonotettiin eläinlääkärille. Joita oli kaksi, tarkistus sujui joutuisasti, ei tarvinnut kauaa jonottaa. Eläinlääkärit olivat mielestäni hyvin tarkkoja. Tarkastuspaikoilla oli pöydät pieniä koiria varten. Vanhan ajan agilityratojen pöydät. Meidän lekurillamme se korkeampi. Hyppyytin Martan siihen niin lekurin oli helpompi tutkia. -Antaako tutkia, kysyi lekuri. No antaahan se. Ja hienosti antoikin. "suorituslupa" tuli sanoilla - Tällaisia sakuja lisää! Kaikki oli vissiin luonnetta myöten kunnossa.

Käväästiin tutkimassa halli. Toki tässä hallissa on käyty ennenkin. Meidän luokka kilpailtiin hallissa. Ulkokenttäkin alueella on, mutta siellä pyöri alokas ja mestari luokka. Pissalenkille ja koira takaisin autoon. Rataan tutustumisessa huomasin ajattelevani radan pituutta ennen kaikkea. Tuntui että kylttejä vaan riitti ja riitti. Rata oli haastava, mutta kyllä me siitä selvittäisiin.. ehkä.. Rataan tutustumisen jälkeen koira autosta ja käytösruutuun. Tehtävänä oli istua ohjaajan edessä. No problem.
Yksitoista koirakkoa suorittaisi ratansa ennen meidän vuoroa. Yks ehto mulla silloin oli, kun tähän hommaan pyydettiin: haluan tuomarin arvostelun paperille. Ja sen sain. Kahteen kertaan. Koira oli hyvin hereillä kun tehtiin muutamia liikkeitä ennen meidän vuoroa. Lähdössä ja lähdön lähestymisessäkin hyvä meininki. Usein se lähdön tunnetila kertoo miten rata tulee menemään. Joten hyvillä mielin liikkeelle.

Lähtö : Koira hienosti hereillä. Narun irrotukseen aion ottaa uuden tyylin. Irrotan sen heti kehänauhan ylityksen jälkeen ja sitten lähestyn lähtö kyltin ilman narua. Koira häiriintyy narun irrotuksesta ja vietti/kontakti katkeaa siitä ihan turhaan kyltillä.
1.Pyörähdys : Tätä liikettä mä en niinku käsitä. Treeneissä aina hieno. Kokeessakin yleisesti onnistuu, mutta jos se on ensimmäinen kyltti niin se ei onnistu. Piti pyytää kolme kertaa ennen kuin neiti ymmärsi mitä pyydetään. Vaikka oli koiraa herätellessäni ottanu sen useampaan kertaan ja vielä juuri ennen radalle menoa. Mikä siinä mättää tuossa kohtaa tehtynä? Ja koska koira ei heti tehnyt niin oon hiljentäny vauhtiani ja siitä tietenkin rokotettiin -3 ov
2. Liikkeestä seiso, kierrä koira : Hieno, pysähtyi ku seinään
3. Pujottelu : En mä mitään tätä tehdessäni huomannut, mutta paperissa lukee -1 kontr.. Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että koira on vasemmis käännöksis "jääny mun alle" ja siitä tuo virhe
4. Puolenvaihto takana : Ei ongelmaa. Tämä on opittu nyt hyvin. Ehkä liiankin hyvin kun tänään treenatessa koira tarjosi sitä vaikka ei pyydetty..
5. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle istu (oikealle) : Koira tökkäsi ohjaaja-lukee paperissa. Voi räkä, en mä sitä siltä saa kyllä millään ehkä pois eikä tuosta oo alemmissa luokissa mitään sanottu.. Eikä tuo muutenkaan menny ihan kuin elokuvissa. Ei oikeen olla treenattu vielä tuota että edestä pitää mennä kiertäen oikealle, joten koira oli hieman pihalla mitä pyydetään ja teki ylimääräisen istumisen. siitä -10 tvä. Tuo on treenillä poistettavissa.
6. Liikkeestä maahan (oikealla) : Ei moittimista, vaikka tätä on tehty oikealla vai pari kertaa.
7. Käännös oikealle (oikealla) : Käännökset oikealla seuruussa alkaa olla hallussa
8. Spiraali vasempaan (oikealla) : Oikealla seuratessa käännöksissä vasempaan koira on pakannut yrittää palata vasemmalle mutta ei yrittänyt sitä ainakaan tässä. Edistystä on siis tapahtunut.
9. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : Tämäkin on tullut koiralle hienosti selväksi. Hieno vaihto.
10. Koira eteen, 1,2 ja 3 askelta peruuttaen ja edessä istumiset, sivulle : Tässä taisi olla jotain sanomista siinä eteentulossa. On koitettu vähentää apuja eteen pyytämisessä ja se treeni on vielä kesken. -1 kontr
11. Vasen täyskäännös : eli kiertämällä täyskäännös, selkee ja vanha juttu
12. Istu, seiso, maahan : Istumisen kautta -10 lukee paperissa. Tämä on yks niistä jutuista joita ei oo treenattu juuri yhtään. Työn alle siis tämä että menee suoraa maahan eikä istumisen kautta
13. 270 käännös vasempaan : Parempaa vasemmalle käännöstä kuin nyt hetken on ollut. 
14. Kaksi kertaa vasen täyskäännös : Eli kiertämällä täyskäännös tehdään kaksi kertaa peräkkäin. Muistaakseni en ollut tässä vauhtiin tyytyväinen, mutta siitä ei sakoteta.
15. Istu, askel oikealle, istu : Tämän kun koira oppi, niin sen jälkeen tämä on ollut yksi sen varmimmista liikkeistä
16. Istu, käännös vasempaan istu : Ihan peace of cake
17. 360 vasempaan : Hieno käännös
18. Molemmat oikeaan täyskäännös : nämä on hallussa
Maaliin oikealla puolella hienosti seuraten. 
Tuomarin kommenteissa luki "rauhallinen ja miellyttävä suoritus"

Virheitä ropisi vielä tällä treenimäärällä voittajaan, mutta tulos olis tullu viralisesta startista. Pistesaaliiseen ei oltaisi oltu virallisessa startissa tyytyväisiä, mutta tässä vaiheessa treeniä ollaan. 
Pisteitä olisi tullut 75. Toisella radalla koira kyllä teki tehtäviä mutta oli jo pitkään päivään tosi väsyny ja radalla sen näkönen että -miksi taas? Mä menin tän jo!

Tulevana sunnuntaina koitetaan hakea se viimeinen puuttuva AVO tulos. Sitten alkaa vieläkin totisempi treeni kohti voittajaa. Loppuvuodesta tarkoitus startata viralliset uudessa luokassa. Sitä ennen on vielä CUPin toinen osakilpailu. Viimeinen osakilpailu me jätetään välistä, muuten ei pysty korkata voittajaa tälle vuotta. Jäljestetty on nyt aika kiitettävästi. Ei oo tarvinnu pohtia millaisen jäljen tekee kun 10 vuotias poikani on innostunut piirtämään mulle jälkikaavioita :) Kyllä sitä onkin kaavoihin kangistunu noissa jälkikaavioissa kun heti tuli mielenkiintoisempia ja uudenlaisia kun poika ne teki. Ei kuitenkaan luvannu kävellä niitä jälkiä kun sitä kysyin. 

Pariin hyvään kuvaan oltiin osuttu Martan kanssa RT SM kokeessa. Ylempi kuva By Sporttirakki, alempi kuva By Marika Vähämaa.


Eläkeläinenkin on vielä treeneissä mukana. Intoa on mutta taidot on kyllä ihan ruostees. Tekee kovalla innolla mutta ihan miten sattuu. Mutta niin eläkeläisillä on lupa tehdä. Istumiset ja maahanmenot on hidastuneet entisestään, mutta on sen iloisuutta kiva kattoa ku juoksee tennispallojensa perässä <3




tiistai 15. elokuuta 2017

MARTTA 3v

Tänään 15.8.2017 Martta murunen täyttää kokonaista kolme vuotta. Paljon on tehty ja tapahtunut yhteisen kahden vuoden ja kahden kuukauden aikana ja matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena yhdessä.







lauantai 12. elokuuta 2017

Mistä löytyy koiraurheilun ilo?

https://sporttirakki.fi/2017/08/01/koiraurheilun-ilo-miten-sen-loytaa/

Luin linkistä löytyvän artikkelin ja aloin pohtia otsikon kysymystä tarkemmin. Omalta kannaltani. 

Mistä koiraurheilun ilon löytää?  
Sen löytää metsästä ja pellonlaidalta, jossa seurana koirien lisäksi on vain linnut ja ötökät, tuuli, sade ja auringonpaiste. Sen löytää metsän hiljaisuudesta.

Sen löytää...
Oikeanlaisesta treeniseurasta.
Panostamisesta omiin koiriin.
Oman mielipiteen säilyttämisestä.
Oikeiden asioiden näkemisestä ja kuuntelemisesta.
Oman koiran tuntemisesta.
Omista koirista ja niiden seurasta nauttimisesta. 
Koirien edistymisestä ja tavoitteiden täyttymisestä.
Ongelmien ratkaisujen löytymisestä. 
Toisten onnistumisista iloitsemisesta.
Ilojen ja surujen jakamisesta.
Omaan harrastamiseen panostamisesta.
Laadusta, ei määrästä.
Hiljaisuudesta, monenlaisesta hiljaisuudesta. 


Minä olen löytänyt koiraharrastuksen ilon. Viimeinkin. Ikävä kyllä kantapään kautta.
Jotta pystyin löytämään koiraharrastamisen ilon, jouduin muuttaa itseäni, omia toimintatapojani, tärkeysjärjestystäni tässä touhussa sekä jättämään taakseni monta ihmistä ja ajatusta.
Mutta sitä myöten opin myös arvostamaan enemmän heitä ja niitä asioita, jotka arvostuksen ansaitsevat.
Olen löytänyt koiraurheilun ilon olemalla itsekäs. Tekemällä tätä itselleni ja koirilleni. Säilyttämällä omat mielipiteeni ja periaatteeni.
Poistamalla kateelliset ja pahansuovat ihmiset ympäriltäni. Laittamalla suuni kiinni, monella tavalla. En enää neuvo muita: se käännetään pätemiseksi. En enää halua kokea sitä, että minulta haetaan opit ja kun ne on haettu, hävitään muihin porukoihin.
Vastaan kun kysytään. En enää hehkuta koirieni hyvistä treeneistä ja kokeista entiseen tapaan. Ihmiset eivät siedä sellaista, sekin käännetään pätemiseksi ja ylpeilyksi. Ei saa olla muiden nähden onnellinen saavutuksistaan. Iloitsen niistä koirieni kanssa. Ja niiden kanssa joiden tiedän aidosti olevan onnellinen saavutuksistani.
Älä kommentoi, älä ota kantaa, pidä mielipiteesi omana tietonasi. Muilla on sinun tekemisistäsi aivan varmasti mielipide, anna niillä olla, saavat elämälleen sisältöä, jos sitä muuten ei ole. Sinä tiedät mikä sinulle ja koirillesi on parasta. Älä tuhlaa aikaa takanapäin puhumisille. Mieti mikä on parasta sinulle ja sinun koirillesi. Tavoittele unelmiasi niiden kanssa ja iloitse saavutuksistasi ja matkasta niihin. Keskity olennaiseen. Siitä löytyy koiraurheilun ilo!


                                             Koiraurheilun ilon löytää näistä naamoista <3


lauantai 5. elokuuta 2017

Luonnetta testaamassa..

Kyllä mä omani tunnen. Siltä se näytti miltä ajattelinkin. 

Kovasti Martta sai tuomareilta kehuja pääkopastaan. Hermot on kunnossa. Arvostelussakin se heitti maate ja laitti päänkin maahan, että niin paljo jäi kauheita mielikuvia testistä. Tuomari tykkäsi kovasti sen olemuksesta ja moitti niitä piippaavia rodun edustajia... Täytyy sanoa, että tuomarin kanssa samaa mieltä. Kyllä saksanpaimenkoirassa viettiä pitää olla, mutta sitten ku ollaan niin sitten vaan ollaan eikä hötkyillä. Oon mä tuota koiraa kehunu jo varmaan kyllästymiseen asti, mutta kehun edelleen. On se hieno. Jos jotain voisin toivoa lisää, niin agressiota, on sitä, mutta kyllä se pitää sieltä kaivaa että se kunnolla tulisi ja enempää ei pysty kaivaa kuin mitä luoja on suonut. Mun seuraava koira sais olla kuin Martta, hitusen suuremmalla agressiolla, mistäs sellanen saataisiin... Aina näissä kohdissa, joissa huomaan miten hieno ja mulle sopiva koira mulla onkaan nyt käsissä, mietin että mitä jos en olisikaan hakenut sitä kun kasvattaja sitä mulle ehdotti. Onneksi hain. Mahdanko saada enää koskaan näin hyvin mulle sopivaa koiraa. Kun sitä vain muistaisi olla arjessa onnellinen siitä mitä käsissä on!

Täytyy sanoa että ilman videoita en ihan kaikkea muista mutta suurinpiirtein :D

Martta oli testipaikalla rento oma ittensä. Alkujuttelun aikana se käveleskeli rauhallisesti ja kävi kattomassa tuomaria, joka ei kuitenkaan vielä ottanut siihen mitään kantaa. Tuomarin kutsuessa Marttaa, Martta meni ja heilutteli tyylinsä mukaan häntää muutaman rennon huitaisun ja omaan rauhalliseen tapaansa tutustui ihmiseen. Leikkiminen oli juuri sellaista kuin ajattelinkin sen olevan. Heti se terävöityi kun näki, että keppi haettiin, kiinnostus oli, mutta kyllä vieras ihminen saa sitä sytytellä enemmän kuin minä, eikä se tohori vastustaakaan vierasta kuten mua. Hyvin se silti leikki tuomarin kanssa, piti kiinni ja vastusti. Mä sitten leikin vielä loppuun itte niin sieltähän se tuli irrotusongelma ja kaikki hienous esille ;)

Leikkimisen jälkeen kelkalle. Reippaasti se seisoi mun edessä ja tarkkaili lähestyvää kelkkaa, kunnes alkoi huutaa ja huutikin loppuun asti muistaakseni. Kun kelkka tuli lähemmäs, niin kelkan liikkuessa koira vähä peruutteli. Kelkan pysähtyessä koira taas eteni kelkkaa kohti. Kyllä koira mun takana oli kelkan tultua mun viereen. Nopeasti se uskaltautui haistelemaan kelkkaa ja kun tultiin uudelleen kelkan ohi niin ei se enää siitä mitään piitannu. Äkkiä palautuu, eikä jää tuollasia miettimään.

Seuraavana muistaakseni vuorossa uhkaava ihminen. Eipä siinä, huuto alkoi lähes heti kun ukko alkoi puskasta meitä lähestyä. Mutta kyllä mä selkääni olisin silti saanu oikias tilantees. Koira kyllä huuti kokoajan mutta kun äijä koski muhun niin koira huuteli selän takaa :D Helppohan se on sieltä huudella. Kyllä se tämäkin meni niinku olin ajatellukki. Tuomari otti multa koiran ja mä poistuin paikalta. Se oli Martalle varmaan testin pahin kohta, mamma lähtee ja jättää. Kyllä se tuomari setä sen kuitenkin sai istumaan viereensä mutta kokoajan se tuijotti kauempana seisovaa äippää. Arvostelussa tuomari sanoi että eivät rankaise omistajarakkaudesta :D Ei sillä sielä setän kanssa mitään hätää ollut, mutta ku napanuora on lyhyt niin se on..

Mitäs sitte tehtiin.. Mahtoi olla haalari ja tynnyri. Molempia se säikähti kunnolla, kuten arvelinkin. Narun mitan meni musta poispäin ja olis menny enempikin jos olis päässy. Tiesin tämän, että säikähtää se näitä kunnolla. Mutta palautuu sitten kuitenkin nopeasti, ei jääny mitään hampaankoloon haalaria ja tynnyriä kohtaan ja niitä pystyi ihan mennä reilusti kattelemaan kun ne pysähtyi.

Pimeään huoneeseen kävi matkamme sitten. Pikkuusen sai koiraa innostaa ennen kuin pimeän huoneen "ovi" laitettiin meidän perässä kiinni. Eipä tuo sitä innostusta tarvisi, kun äippä häviää niin into perään tulee kuin itsestään. Kun koira päästettiin pimeään tilaan niin se tuli puoli väliin asti vauhdilla, kunnes huomasi että on pimeää ja pitää tehä oikeen hommiakin että äippä löytyys. Nenä auki ja suoraa mun luo. 

Sitten oli enää vuorossa koiran yksin jättäminen ja laukaukset. Tätähän mä en nähnyt. Kuulin vaan haukkumisen. Täytynee katsoa videolta. Mutta arvostelussa sanoivat että ei sieltä sitä kunnon agressiota tule, hampaat ei vilku vaikka kuinka huutaa. Näinhän se minun Martta toimii. 

Laukaukset nyt oli läpihuutojuttu. Mitäs noista. 

Pisteet

Toimintakyky +2 Hyvä = 30p
Terävyys +1a Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua = 1p
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty = 3p
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen = 20p
Hermorakenne +2 Tasapainoinen = 70p
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas = 30p
Kovuus +1 Hieman pehmeä = 8
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin = 45p
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yhteensä 207

Ennenkaikkea tuo toimintakyky kohta lämmittää mieltä! Usein se on ykkösellä. Ei ole kyllä mitään sanottavaa tähän. Ihan oli koiran näköinen testi.

Mielenkiinnosta kattelin mitä sakut yleisesti pisteitä saa. Tulos oli se että viiden vuoden aikana on testattu 544 saksanpaimenkoiraa joista 10% on yltänyt isommille pisteille kuin Martta..

On meillä testistä videotkin, mutta ne matkas Vimpeliin. Ettiskelin kyllä ittelleni kuvaajaa, mutten löytäny. Kävikin niin että meitä edeltävän omistajan sukunimi oli osallistumisluettelossa väärin ja meitä edeltävät oli tuttuja ja heillä kuvaaja joukossa. Sain kun sainkin sitten videolle meidän testin, mutta videot matkas Vimpeliin ja tulevat kun ehtivät. Laitan tänne tai en, katsotaan ;) Uteliaimmat on jo testin nähneetkin :D





lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ei huono päivä ollenkaan!

Odotukset ei ollu torstain viimeistelytreenien jälkeen korkealla, mutta kuinkas kävikään!
Heitetään tähän heti alkuun ne tärkeimmät tiedot.
Etelä-Pohjanmaan Rallytokon Piirinmestaruuskilpailut Lapualla on kisattu.
Eigen Martha: tulos AVO 96 ja luokkavoitto! Meidän joukkuekin hienosti sijalle kolme joukkuekilpailussa. Meidän joukkueessa kisasi meidän lisäksi kääpiöpinseri (alo88), tanskalais-ruotsalainen pihakoira (alo95), espanjanvesikoira (voi72) sekä lk.mäyräkoira (mes hyl). Sekalaanen seurakunta. 
Lisäksi olin nollakoirana Voittaja luokassa ja tulos olis tullu sieltäkin, jos olisi ollut virallinen startti. Sanottavaa siellä kyllä oli mutta ei suuria. Tuomari kehui suoritusta. Treeniä se kyllä vielä vaatii että viittin viralliseen starttiin mennä. 

Koko kesän on ollu kovin kylmää, muutama kuuma päivä sielä täälä ja tietenkin tänään oli yksi niistä harvoista kuumista päivistä. Kuumuus vie aina koirasta sen terävimmän kärjen. Ei se ollu parhaimmillaan, mutta hyvä se oli. Tehtävät suoritti hyvin mutta ei ollu niin terävänä kuin osaa olla. 

Kamalaa olla osana joukkuetta. Se luo jotenkin ihan erilaisen paineen siihen omaan suoritukseen. Haluaa tehdä hyvän suorituksen joukkueen takia. Tämän takia tänään pitkästä aikaa jännittikin koe kunnolla. 



Pitemmittä puheitta AVO radan pariin.

- Lähtö : Sen jälkeen kun rankat lajit on jätetty pois ohjelmistosta, ei koiralle ole enää tullut lähdössä sitä ihmeellistä vietin laskua ja huonoon tilaan menoa. Nyt se on heti skarppina ja valmiina lähtöön. Hänen on nyt parempi olla!
1. Hyppy : Onneksi kävin torstaina treeneissä ja siellä oli hyppy radassa. Muuten se olis jääny treenaamatta kokonaan ja olisko mahtanu onnistua. Nyt onnistui. Hyvin on hallussa heti hypyn jälkeen ja tietää lähteä hypylle vaikka sinne täytyy koiran ohjautua hieman sivuun.
2. 270 oikeaan : No eihän tästä ole mitään sanottavaa
3. Koira eteen, vasemmalta sivulle : Tässä koira ei ollu oikeen hereillä vai annoinko huolimattoman käskyn mutta ei tahtonut oikein tulla kunnolla eteen, tuli kuitenkin sitten kun uusin käskyn
4. Pyörähdys : Hieno pyörähdys. Nopea ja lähti varmasti pyörimään. Kuitenkin tuomarin mielestä -1 ov voimakkaasta ohjauksesta. Täytynee pienentää pyörähdyksen käsimerkkiä. Tästä tosin ei ole aiemmin tullut sanomista, että lienee tuomarikohtainenkin asia. Voi sitä apua silti koittaa pienentää.
5. Istu, täyskäänmös oikeaan : Ei sanottavaa. Varmaa työtä ja koira hyvin hereillä.
6. 360 vasempaan : Vasempaan kääntymiset paikallaan oli talvella ihan huippuja kun treenattiin niitä. Nyt ne on taas hieman huonontuneet. Täytyy taas vähän niitä muistuttaa. Koira vähä painaa kun käännytään vasemmalle paikallaan ja tästä syystä -1 kontr
7. Istu, istumisesta juosten : Kun näin ratapiirroksen tultuani kisapaikalle niin ajattelin että nyt ei hyvä heilu. Radassa oli tosi pitkä pätkä juoksua, kaksi käännöstä plus pujottelu edestakaisin. Vaan Marttapa olikin tänään juoksutuulella ja teki hyvää työtä juoksussa.
8. Käännös vasemmalle (juosten) : Ei ongelmaa
9. Käännös oikealle (juosten) : Ei ongelmaa
10. Pujottelu edestakaisin (juosten) : Oon ollu vähä huono näissä pujotteluissa juosten. Mutta viime rallykoulutuksessa sain tähän hyvän vinkin ja nämä on alkanu toimia. 
11. Normaali vauhti : Viimeinkin :D
12. Istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu : No joo.. Hyvinhän se tekee, mutta tätä on nyt treenattava toimivaksi pienemmällä avulla.. Tosin tästäkään ei oo muut sanoneet että on liian suuri apu, mutta tämä tuomari ei mun avun suuruudesta pitänyt. Itse olen samaa mieltä tämän tuomarin kanssa. Joten treeniin tämä eteentulo. -1 ov (voimakas ohjaus)
13. Istu, seiso, kierrä koiran ympäri : Seisominen on menny hyvin kaaliin.
14. istu, kännös vasempaan, istu : Ei sanottavaa
Maali

Tulos siis AVO 96 ja tuo tulos oikeutti luokkavoittoon. Tuomarin kommentit paperissa : Tasainen ja sujuva suoritus. Osaava koirakko! Hieno suoritus se oli munki mielestä. Nyt me ettitään jostain se viimeinen AVO startti. Kaksi avostarttia on päättyny luokkavoittoon, ei voi rikkoa riviä ;)

Voittaja radalle kävi kutsu nollakoiran tehtäviin. Hyvä treeni joten tietenkin lupauduin. Ei meillä oo vielä hallussa kaikki voittajan liikkeet, että asenne radalle oli että tehdään ny jotain että saa käytösruudun koiralle häiriötä. Yllätyin että koira jaksoi herätä radalle töihin hyvin pitkän ja kuuman päivän jälkeen. Tulos olis tullu, mutta ei sellainen tulos johon olisin ollu tyytyväinen jos olis ollu virallinen startti. Mutta saimpa selville että hyvällä alulla ollaan kohti voittajaa. 

Käytösruutu : vasemmalla maaten : No siinä se makas hievahtamatta.
Lähdössä koira taas hyvin hereillä
1. Hyppy : Hah, koira oli sitä mieltä että no mä tein jo tän radan, täs tulee hyppy ja lähti hyppyyn ennenaikojaan :D Ennakointi maksoi -10 este.
2. 270 oikeaan : Ei sanottavaa
3. Liikkeestä seiso, kierrä koira : Ei olla treenattu tätä rallyn liikkeenä, mutta liikkeestä seiso on tuttu tokosta joten no problem.
4. Pyörähdys : No problem. Tosi nopea ja hyvä. Ja nyt ilmeisesti pienempi käsimerkki kuin avo radalla, kun ei tästä mainintaa. Otin vähä varman päälle vissiin avossa.
5. Molemmat oikeaan täyskäännös : tässä koira oli hieman hukassa. Mutta se annetaan anteeksi kun ei olla tätä käännöstä treenattu. -1 kontr, -1 tvä
6. Koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla): Tässä koira ennakoi ja päätti itse että tässä mennään oikealta vasemmalle sivulle. Uusin ja uusinnan jälkeen jaksoi odottaa että mitä käsken eikä päättää itte. -3 uusi
7. Istu, istumisesta juosten (oikealla) : Ikänä ei oo vielä juostu oikialla mutta ei mitään hätää.
8. Käännös vasempaan (juosten, oikealla) : Ei ongelmaa. Yllätyin että pystyy työskennellä juostenkin oikealla.
9. Normaali vauhti (oikealla) : Ei kerrottavaa
10. Käännös oikeaan (oikealla) : Ei kerrottavaa, vaikka ei oo varmaan ikänä tehty
11. Pujottelu edestakaisin (oikealla) : Tässä neitillä oli hieman ahdistus että kummallako puolella nyt pitikään olla :D Yritti pariin kertaan vaihtaa puolta. En moiti koiraa siitä, koulutus oikealla olemiseen on vaiheessa. Tämän haahuilun vuoksi astui yhden kartion yli ja siitä -10 tvä
12. Puolenvaihto takana : Tämä on opittu hyvin vaikka aluksi näytti että ei onnistu ollenkaan kun alettiin tätä treenata. Ja aina se mieluummin tulee sieltä oikealta pois :D
13. Istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu : Tässä ei sanottavaa
14. Istu, seiso, kierrä koira : Seisottu tänään jo niin monta kertaa, että rutiinilla menee.
15. Molemmat vasempaan täyskäännös : Tätä on jo treenattu paljon ja sujuu
16. Askel vasemmalle, koira oikealla : No tätä pitää harjoitella myös koiran ollessa vasemmalla. En oo oikeen keksiny tähän hyvää tyyliä. Enkä kyllä tässä kohtaa oikeen keksittynytkään tähän kun nolla koirana oltiin. Mutta treenata tätä täytyy. -3 tvä, epätarkka. 
Maali

Voittajan tulos olis ollu 72. Tulos olis tullu kovin vähäisellä treenimäärällä. Yllättävän vähän se tarvi apuja oikealla seuruussa. Mutta kyllä me ny treenataan ensi ennenku mennään viralliseen voi starttiin. Ihan en ole tyytyväinen tuollaisiin tuloksiin. Mutta oikealla tiellä ollaan. Ens vuonna sitten viimeistään.

Ja mitäs seuraavaksi. Nyt me jäljestetään ja nosetetaan paljon ja rallytellaan vähän. Etsitään jostain rallykoe kolmanteen avo starttiin, elo-syyskuun vaihteessa olis kaksikin vaihtoehtoa..  Mutta huomenna on vapaapäivä!





 


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pohojammaan Eigeneiden kesä-elämää..

Ei oikeen häävi kesä ole, mutta minkäs teet, näillä keleillä mennään. Keleistä johtuen ei olla edes uitu niin paljon kuin lämpimämpinä kesinä. Treenattukin on paljon vähemmän kuin yleensä kesinä ja lomalla on treenattu. On otettu vähä rennommin. Lue: ohjaaja on ollu lomafiiliksissä ja mieluummin ottanu rennosti ku lähteny treeneihin :D 

Mutta ei me ny ihan vaan maattu olla, on me jotain touhuttukin. Martan järkyttävä karvanlähtö ja juoksut loppui. Mutta karvan määrä tuvassa on vissiin vakio.. Hertta aloitti heti kauhean karvan tiputuksen ku Martta lopetti. Hertan karvanlähtö vaan on tuonut esille huonojakin asioita. Jotakin kummallisia hermosto tuntemuksia neidille takapään kampaamisessa tulee. Etupään aikana makoilee kuten ennen mutta takapään kampausta yrittää kokoajan paeta. Kun kampauksen jälkeen pyysin koiran seisomaan niin sen takajalat ei pitäneet... Ne vaan yksinkertaisesti luisui kokoajan pois alta.. Ja seuraavalla kerralla kun sitten kokeilin eri kampausasentoa, seisten, niin koira potki takajaloilla taaksepäin ja potkimisen loputtua ei olisi millään halunnut seisoa vaan koitti päästä istumaan tai makaamaan. Näin suoraansanottuna, Hertan takapää on aikamoinen aikapommi.. Päivä kerrallaan..

Mamman mussukat oli hoitolassakin kolme yötä. Käväästiin reissussa lasten kanssa ja kyllä otti syrämmelle viedä koirat hoitolaan. Käydään niin harvoin pitemmillä reissuilla. Kai tuo menis rutiinilla kun tekis useammin reissuja, mutta kun viimeksi on koirat ollu hoitolassa kolme vuotta sitten niin otti vähä hietaan lähtiä niitä sinne viemään. Hertta on elämässään ollut kerran aiemmin hoitolassa pari yötä, Martta ei koskaan. Hertan tiesin kyllä pärjäävän. Mutta miten kävisi lyhyen napanuoran omaavalle Martalle! Piti vähä itkeä tirauttaa kun ajelin hoitolalta pois koirat vietyäni. No turhaanhan mä niitä murehdin. Hyvin ne oli siellä pärjänny. Martta kuulemma oli ollu kovin rauhallinen. Voin siis viedä ne uudelleenkin. Hakiessa koirat ei meinannu pysyä nahoissaan. Kumpikaan. Hertta varsinkin oli ihan mahdoton. Martta oli jotenkin sen näköinen, että ei tienny miten olis reagoinu mun tuloon. Se vinkui koko matkan kotiin autossa ja Hertta kävi vähä väliä nuolemassa mun naamaa. Sillä on kyllä kiellettyä tulla takapenkiltä nuolemaan mun naamaa kun ajan ja uskoo sen yleensä hyvin. Nyt se ei pystyny olla tulematta :D

Rallya olis nyt pakko vähä treenata. Huomenna kunnon treenit ja torstaina. Maanantai - keskiviikko ollaan mökillä ja siellä vois jotakin pieniä pihatreenejä ottaa. Sitten lauantaina kutsuukin PM koe. Tehdään nyt ensin se rtk2 ja sitten keskitytään siihen tokoon. Nyt ei jouda sitä treenata ku pitää takoa tätä rallya. Rallyn SM kisaan ei päästy meidän joukkueella, oli törkeän kova taso ilmoittautuneilla. Mutta pääsen silti sinne menemään rataa. Pyysivät mua sinne nollakoiraksi voittaja luokkaan ja enhän mä noin hyvästä treenistä kieltäydy! Ei meillä kyllä ole vielä tuolloin voittajan jutut hallussa mutta ei se nollakoiralla haittaa. Kokeillaan. Ja koska ei päästy SM kokeeseen kisaamaan niin pitäisi jostain vielä etsiä se kolmas avo luokan koe. Luonnetesti on 5.8. Se jännittää enemmän kuin mikään koe. Esittääkö koira siellä sitä mitä se on vai jotain ihan muuta...

Jäljestys. Jäljestetty on nyt aika paljon. Koiraa on nyt oikeasti koulutettu. Voi luoja miten hyvä se on nyt! Vietti jäljelle on kasvanut, tarkkuus parantunut, kulmat ja kaarteet on hienoja ja ilmaisu suoristunut pienessä ajassa kun vaan koulutetaan ja koulutetaan kunnolla, eikä vaan kuljeta pellolla. Koiran työskentelyyn ei tänäänkään tarvinnut puuttua kuin pari kertaa. Ja kun puutun se ei passivoidu vaan petraa ja tarkentaa työskentelyään. Pellolta poistuessa on nykyisin ohjaaja aina ihan pilvissä ja naama isossa virneessä. Ai että!! 

Viralliset Nose Work kokeet lähestyy. Siispä tuli käväistyä mölli kokeissa. Menin väärällä koiralla. Hertta on tässä jotenkin niin hyvä, tarkka ja harkitseva ja kärsivällinen. Martta on vähä sinnepäin. Mutta Martalla menin, ku oon sillä ajatellu mennä virallisiin. Se etsii hienosti, työskentelee kokoajan ja löytää hajun mutta ei ilmaise tarpeeksi tarkasti oikeaa kohtaa. Martta oli joka osa-alueella vähän hukassa. Ei saatu yhtäkään aluetta kunnolla oikein. Oli se aina siinä hajun vierellä mutta ei tarkasti oikeaa kohtaa ilmaise. Se on vähä hätäänen. Ja jäin miettimään sitäkin että onko se sitten kuitenkin se huopapala jonka se ilmaisee vaikka hajun avulla siihen löytää. No nyt me koitetaan ottaa vähä takapakkia ja palkita suoraan hajulle menosta ja laitetaan haju ilman huopapalaa. Ihan vaan johonkin pinnalle. Katsotaan mitä käy. Mutta saattaapi käydä niin että koira kokeissa tänä vuonna on Eigen Karolina eikä Eigen Martha. 

Jaa-a. Saas nähdä mitä meidän ensviikon mökkielämästä tulee. Meillä kun ei ole omaa mökkiä, eikä meidän koirat oo koskaan ollu mökillä. Ne on varmaan kokoajan vedessä tai juoksee kokoajan ympäri pihaa ku on niin kivaa olla kokoajan vapaana, päivästä toiseen ja tunnista toiseen. Vielä 17 päivää kymmenen viikon lomasta jäljellä. Äkkiä se vaan menee kymmenen viikkoakin. Kelit ei kyllä oo oikeen suosinu. Kummallisia ovat nämä Suomen kesät nykyään. Välillä on intiaanikesiä, ettei mitään pysty päivällä tehdä ku paahtuu. Ja välillä se on vaan sadetta tai muuten vaan kylmää. Tosin koirille parempi on tällainen kesä. 

Kaikki löytyy ja tarkasti mentiin

Nose Work ulkoetsinnässä

Lähtöhaju ja menoksi






keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Jaa, että mitäkö kuuluu...

Oikeen hävettää, mutta leirin jälkeen oon ollu aivan älyttömän laiska treenaaja. Jäljellä ei oo käyty kertaakaan kahteen viikkoon ja tokoa ja rallyakin pääasiassa tehty vain omalla takapihalla jotain pieniä juttuja. Koekalenteri meni uusiin puihin juoksujen takia. Juoksujen olis pitäny alkaa jo pari viikkoa sitten mutta nyt ne vasta alkoi ja näin ollen ei ole asiaa 16.7 tokokokeeseen, voimme unohtaa sen. Kattellaan uutta koetta elokuulle. Vaarassa on myös 19.7 rallykoe, joskin sen osallistuminen ei muutenkaan varmaa, kun sinne ei saa mennä jos SM kokeesta liikenee paikka meidän joukkueelle. 29.7 PM rallykoe, siihen on päästävä ja päästäänkin. Se onkin tässä oikeastaan nyt se tärkein, onneksi se ei mene ohi. 

No joka tapauksessa olen ajatellut että tänä vuonna ei yritetä korkata voittaja luokkaan rallyssa. Treenataan nyt sen liikkeitä ja sitä oikeaa seuruuta kaikessa rauhassa. Tehdään avo luokka valmiiksi koulariin saakka ja osallistutaan Etelä-Pohjanmaan epäviralliseen Rallytoko Cuppiin. Sinne kun ei ole asiaa jos on startannut virallisissa AVO luokkaa ylempänä. Itsepä olen säännöt keksinyt :D

Voittaja luokan liikkeitä on nyt alettu Rallytokossa treenata "tosissaan". Oikeeta seuruuta ja muita "hauskoja" kuvioita. Martta alkaa jo päästä jyvälle että oikeallakin puolella voi työskennellä. Tänään oltiin Mia Thellin pitämässä Rallytoko koulutuksessa. Sain sieltä varmistust oikeaan seuruuseen, peruutuksen ja pujotteluun. Meinaan nyt ryhdistäytyä tässä treenaamisessa ja kokeilen jos jaksaisi ja muistaisi ja ehtisi ottaa joka päivä viiden minuutn pätkän jotain uutta liikettä. Kovin työ on saada oikiasta seuruusta hyvää, ei ne itse tehtävät ole vaikeita mutta siirtymät paikasta toiseen oikealla seuraten.. Tokossa sen sijaan on nähtävillä ainavaan pientä epävarmuutta. Liikkeet on kyllä hallussa, mutta ne ei ole aina varmoja. En pysty luottamaan kaikissa liikkeissä koiraan, että se onnistuu. Treenillä kai tästäkin pääsee eteenpäin. Mutta kyllä me se ykkönen haetaan tänä vuonna Avosta! Jälkitauko lopetetaan tänään. Kunhan pääsen tästä koneelta ylös niin sitte lähetään. Ja tehdään tällä viikolla jälkiä myös pe, la ja su. Otetaan tällainen pieni kuuri tähän ja muistetaan koutsin sanat "kyllä se jäljestää osaa, nyt sitä pitää alkaa kouluttamaan" .. 

Keväällä tekemäni päätös on tuottanut tulosta. Martan oireiden voimistuttua ja osteopaatin löydösten oltua isoja ja kivuliaita, tein päätöksen lopettaa agility ja pk puoli. Se kirpaasi. Paljon. Koko koiraharrastus "urani" ajan olen haaveillut kisaamisesta pk puolella. Nyt sen piti tällä koiralla olla mahdollista. Vaan toisin kävi. Taas. Mutta kun luuston terveys ei ole yhtä kuin Aan lonkat, nollan kyynärät ja LTV0, se on muutakin. MUTTA! Iloinen asia tässä on se, että tuon päätöksen jälkeen, pari viikkoa sitten osteopaatilla käydessämme koirasta ei löytynyt mitään vikaa! Se on muutenkin täysin oireeton eikä sille tule treeneissä enää haluttomuus kohtia. Päätös oli siis oikea, joskin vaikea ja harmittava.

Huomaan jatkuvasti yhä enemmän miettiväni, mikä se seuraava koira olisi. Toisena päivänä olen sitä mieltä että se on ehdottomasti saksanpaimenkoira ja vielä sellainen jolla halutessaan voisi suunnata jopa IPO kentälle. Ja taas seuraavana päivänä luen tietoa Groenendaelista, Bordercolliesta tai Suursnautserista jne... Erään rodun arvostettuun kenneliin oli yhteydessä lähinnä heidän pentujonoja tiedustellakseni ja sieltä tarjottiin minulle heti vuotiasta kodinvaihtajaa.. Uros näiden narttujen keskelle ja kolme koiraa talossa... Hmm... Järki sanoo ei ja silti mietin asiaa, että olishan se pk koira kiva... :D

Ja mitäs Hertalle kuuluu. Vaihtelevasti sujuu eläkeläisen arki ja elo. Toisinaan mukana treeneissä tekemässä jotain hömpänpömppää. Tällä hetkellä takapää on taas hieman huojuvamman ja heikomman oloinen. En osaa sitä paremmin kuvailla. Liike on taas kokoajan peitsiä. Tänään on kyllä hierontapäivä että josko se taas hieman helpottaisi. Ollaan nyt juostu monena päivänä mettässä. Pitäis oikeesti vähä tarkemmin seurata että milloin takapää on heikomman näköinen. KOvan liikunnan jälkeen vai liiallisen makaamisen jälkeen vai milloin. Mutta tuollaanen tavallinen ilopilleri ja mamman mussukka se on muuten.

Tämän vuotisen kuvauspäivän kuvia. Kuvat Pia Asell









tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäleirillä....

Se oli kylymä talvipäivä kun aloin kysellä kouluttajia ja leirintäpaikkaa SPL Seinäjoen kesäleirille. Silloin asia tuntui niin kauhean kaukaiselta, mutta nyt leiri on nyt ohi. 17-18.6.2017 elettiin meidän rotuyhdistyksen paikallisen alaosaston kesäleiri.

Miten mukavaa meillä olikaan! Kouluttajat oli osaavia, porukka samanhenkistä, leiripaikka mukava sekä toimiva ja saunassa oli hyvät löylyt. Pitopalvelusta tilattu ruoka oli taivaallista, sellaista kinkkukiusausta en ole syönyt ikänä. Ja sää! Aurinko paistoi lähes koko leirin ajan. Lauantaina oli kuuma päivä. Ihmettelen miten hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat toimia tuossa kelissä koko päivän. Sade tiesi täsmälleen milloin se saisi tulla jos pakko on. Yöllä satoi sekä aamupalalla luennon aikana. Kun kentälle lähdön aika sunnuntaina luennon jälkeen tuli, tuli myös aurinko pois piilostaan.

Leiri sisälsi jäljestystä, tottelevaisuutta, viettiluennon ja maalimiesharjoituksia. Lauantaina kokoonnuimme leiripaikalle klo 9. Minä kylläkin heräsin jo klo 6.20 metsäjälkikouluttajan puheluun. Hänen navigaattorinsa ei löytänyt leiripaikan osoitetta ja jouduin keksimään hänelle Seinäjoelta paikan jossa treffaisi jonkun leiriläisistämme ja ajelisi hänen kanssaan perille. Autoni oli tungettu ihan täyteen. Takaluukun valtasi koira (vain Martta lähti leirille mukaan), takapenkistä puolet valtasi teenikamoija täynnä olevat laatikot (ne tosin on autossa aina), koiran häkki, minun patjani, peittoni ja tyynyni, koiran tavarat ja etupenkille iso laukku minun tavaroitani. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä niin mukana on oltava vaatetta kelille kuin kelille, joten pienellä laukulla ei pärjää.

Leirin ohjelma oli rakennettu siten, että lauantai aamupäivällä oli jäljestystä, osallistujat saivat valita menisivätkö pellolle vai metsään. Molempiin oli oma kouluttajansa, välissä lounas ja loppupäivä tottista taas eri kouluttajan opeilla. Illalla tietenkin mukavaa yhdessäoloa, saunontaa ja muuta mukavaa.. Sunnuntaina maalimiesoppilas piti meille aamulla luennon vieteistä ja tulipa siinä toimiteltua muitakin asioita ennen kentälle lähtöä. Kentällä jokainen koirakko teki tasonsa mukaisia harjoituksia maalimiehen kanssa. 

Minä olin tietenkin valinnut ohjelmistooni peltojäljen. Saldo pellolta oli, että koira osaa kyllä jäljestää, mutta nyt sitä pitäis alkaa kouluttamaan. Pitäisi alkaa nyt hienosäätämään jäljellä muutamia pikku juttuja. Ja mähän tykkään kaikesta pikku näperryksestä.. Mutta jos haluan koirastani vieläkin paremman jäljestäjän, on otettava tästä opiksi ja alettava kouluttaa. Jos olet lukenut blogitekstini fh kokeesta tiedät mitä tapahtui Martan ilmaisuille siellä. No kouluttaja oli tuossa kyseisessä kokeessa jäljentekijänä ja hänellä oli mukana kokeessa olleita hieman erilaisia, itsetehtyjä esineitä. Sellainen tietenkin Martalle jäljelle niin nähdään alkaako taas tuomaan esinettä mulle. Eipä tuonut. Nyt ymmärrän vielä vähemmän mistä koira keksi kokeessa tuoda esineet.. 

Tottiksessa otin aiheeksi tokon merkin kierron paluuvauhdin. Se kun pakkaa lopahtaa raville. Vauhti on hyvä jos koiralla on joku ärsyke miksi pitää vauhdin lujana: näkyvä lelu, ohjaaja juoksee pakoon tms... Mutta jos seison kokeenomaisesti niin vauhti hiipuu takaisintulossa. Ei huolta! Aiemminkin hyväksi todettu kouluttaja keksi heti konstit. Konstia on nyt jo tänään kokeiltu kotonakin pari kertaa ja sen jälkeen tehty kokonainen liike ja mikä ero nyt jo vauhdissa!! Konstit toimii, jatkamme siis.

Maalimiehen viettiluento ei sinällään kertonut kauheasti uutta, mutta oli se silti mukavaa kuunneltavaa ja saatiin hyvää keskusteluakin aikaiseksi. Kentällä Martta oli maalimiehen kanssa oikeastaan aika samanlainen kuin aiemminkin. Väittäisin kuitenkin että rohkeampi. Ajatuksena oli saada sen haukkuun lisää voimaa ja tehoa ja itseluottamusta. Toisella kierroksella koira olikin jo paljon parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Rohkeampi. Ei se mikään IPO koira ole, eikä tarvikaan, mutta mukava oli nähdä miten se toimi. Haluan kuitenkin käyttää haukuttamista hyödyksi tottiksen treenaamisessa. 

Oli taas niin mielettömän ihana reissu että ensi vuonna taas mennään. Pitkä talvi aikaa miettiä kouluttajia ja leirin sisältöä. Joskin meillä taisi jo ajatus lähtökahveilla ensi vuodeksi syntyä...



Kolme ekaa kuvaa Pia Asell, yksi kuva on otettu nuuskamuikkusen teltasta ja viimeinen Pian puhelimen kätköistä.



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

FH kokeessa..

Palveluskoirien erikoisjälki näyttää kovin yksinkertaiselta kun se sujuu mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa mutta silti niin koukuttavaa.

Martta on tullut peltojälkikoulutuksessa siihen pisteeseen että oli aika kokeilla kokeessa käyntiä. Saatiin paikka 11.6 kuortaneen kokeesta. Soitin paikkaa vaan puoli tuntia, kolme kertaa minuutissa ;) Viimeistely treenit oli vaihtelevia. Välillä meinasin perua ja kuitenkin esim perjantain jälki oli hieno vaikka tiistaina aika huono. Mutta harrastuskaverini on elävä olento ei kone.
Kello herätti 7.30 ja saman 19.30 se näytti kun olin takaisin kotipihassa.. Eihän siihen omaan vuoroon oo varattu ku se puoli tuntia mutta kymmenen koiran koe ja tuomarin ruokatauko niin koko päivä siihen menee. Kyllä väsytti, niin minua kuin koiraakin.

Tämän päivän kokeessa oli hienot puitteet pellolla, pieni sade ja hyvän pituinen ruoho ja osaavat tekijät. Mikäs tuollaiseen on osallistuessa. Puitteista huolimatta vain 3/10 koirakkoa sai tänään tuloksen ja niistäkin yksi oli vaivalloista katsottavaa monine virheineen mutta koira oli sinnikäs eikä luovuttanut. Tosi moni lähti harhalle ja muutamalla tuli muita ongelmia matkan varrelle. Tätä on turha kutsua helpoksi lajiksi, koska sitä se ei ole. Ja siksi se varmasti tuntuukin sitäkin upeammalta kun tulos tulee ja koulutustunnus lisätään koiran nimen eteen. Joudun vielä odotella tuota tunnetta.

Arvonnassa nostin nuneron neljä. Ihan kiva ettei tarttenu lähtiä ekana mutta kuitenkin pian. Kun meidän vuoro tuli jouduimme hieman odotella pellonreunalla. Koira oli valmis töihin. Se vinkui ja haisteli pelloille päin. Ilmoittautumisessa ei olisi malttanut istua. Kuitenkin ennen paalua, liinaa asetellessani, seisoi rauhassa ja katseli jäljen suuntaan. Silitin hieman koiraa tapani mukaan ja rauhoittelin ennen jälkikäskyn antoa.

Martta lähti paalulta hyvin päättäväisenä ja komeasti liikkeelle. Ei mitään ongelmia edetä. Ensimmäinen suora oli ainakin 150 metriä pitkä. Keskivaiheilla esine, jonka laitoin taskuun. Palataan esineen ilmaisuun myöhemmin... Suoran päässä kulma oikealle, jonka ajamisesta ajattelin että WAU! Juuri niin hieno kuin Martta osaa. Tuomari oli ajatellut tässä kohdassa samoin. Viisi metriä uuteen suuntaan edettyään koira poistui jäljeltä tyylillä jota ei ole tehnyt koskaan. Se oli jäljellä, työskenteli hyvin ja silti se yhtäkkiä kääntyi pois ja lähti haahuilemaan ihan jonnekkin muualle. Poistui sitten lopulta jäljeltä yli liinan mitan joten tuomari sanoi "kiitos". Se oli siinä, mutta mikä ihme koiralle tuli?!

Sain luvan ajaa jäljen kuitenkin loppuun ja lähdettiin jäljentekijän kanssa matkaan. Mutta koirapa ei mennytkään siihen kohtaan mistä oli kääntynyt jäljeltä pois. Se ei yksinkertaisesti halunnut ajaa jälkeä siitä kohdasta ollenkaan. Kieltäytyi kokonaan. Aivan kummallista käytöstä Martalle. Veimme koiran viisi metriä siitä kohdasta yli ja annoin siitä jälkikäskyn ja niin se lähti taas ajamaan ilman mitään ongelmia. Kovin kummallista. Asiasta koepaikalla kun monen kanssa keskusteltiin niin kaikkien veikkaus oli jokin eläin. Ja näin veikkaan minäkin. Ihan erikoista käytöstä. Mutta minkäs teet. Jatkoimme siis jälkeä ja hienosti ajoi taas kun pääsimme pois tuosta kohdasta. Yksi kulmista meni hukkaan, muut onnistui ja kaikki esineet taskussa jäljen loppuessa.

Olen tyytyväinen koiran työskentelyyn, kaikesta huolimatta. Oli siellä parannettavaakin, mutta tyytyväinen voin olla ensimmäiseen koejälkeen. Koskaanhan ei tiedä mutta veikkaan että ilman tuota pelottavaa kohtaa oltaisiin oltu tuloksessa kiinni.... Tai sitten ei.. Ilmaisuille nimittäin tapahtui jotain vielä kummallisempaa :D

Ennen jälkipellolle ajelua ihmisten kanssa toimiteltiin näitä tarinoita kun koirat keksii kokeissa asioita joita ne ei koskaan tee treeneissä .. Martta on opetettu ilmaisemaan esineet maahanmenolla. Ne saa ilmaista myös seisomalla. Toinen vaihtoehto on esineiden tuonti ohjaajalle noudon tavoin. Koira ottaa esineen suuhun, luovuttaa sen ohjaajalle eteen istuen ja menee siitä sivulle perusasentoon.  Tyylin voi valita itse, mutta se on ilmoitettava ennen jäljen alkua tuomarille ja kaikki on ilmaistava samalla tavalla. Jos esine ilmaistaan erilailla kuin on tuomarille kerrottu, on esine hylätty ja siitä ei tule pisteitä (Esineet 3x5p, viimeinen 6p) Martan esineilmaisu on ollut varmaa sen jälkeen kun se sen viime kaudella oppi. Esineitä ei jää jäljelle. Aina se on lyönyt niille maate. Nyt se on joko lukenut itse sääntöjä tai kuullut kavereilta että on myös sellanen tapa että ne voi tuoda ohjaajalle.

Jo sillä ensimmäisellä esineellä, jolloin oltiin vielä tuomarin arvioitava, se teki tuonnin. Komian tuonnin tekikin. Löysi esineen, otti reippaasti suuhun. Tuli mun eteen istumaan, otin esineen ja pyysin koiran sivulle. Hieman hymyilytti kun se teki sen AIVAN niinku sitä olis koulutettu sille paljonkin. Yleisökin oli ajatellu katsoessaan että olipa hieno luovutus :D Tuomari kertoi ajatelleensa tuossa kohtaa että "Eikös ohjaaja sanonut että koira ilmaisee " :D Joo sanoin..

Se sitten teki saman kaikilla muillakin esineillä. Ei käsitä :D :D Mistä lie moisen keksinyt. Nyt se vaan aiheutti mulle kauhean pohdinnan että pitääskö muuttaa se tuovaksi, nauttiisko se siitä enemmän. Mä meinasin siitä tehdä tuovan silloin ku se mulle tuli ja kanteli omaksi ilokseen kaikkea suussa. (Nykyisin ei sitä enää kotona sisällä tee, mahtoi olla opittu tapa keksiä itse itselleen tekemistä edellisestä kodista) Kyselin asiasta FH taitajilta ja kaikki kehotti luopumaan ajatuksesta ja niin tein siitä ilmaisevan. Jaa-a.. Vaihtamisessa on se huono puoli, että sitten se saattaa se vanha tapa pulpahtaa jostain syystä aina välillä esille ja kun se tulee kokeessa niin se esine on sitten hylätty..
No, mietimme asiaa ja katson mitä se tekee seuraavissa treeneissä. Tällä olisi kyllä selvitettynä se ongelma että jää ilmaisussa hieman vinoon, josta menee pisteitä..

Voi kun Martta osaisi puhua. Saisin vastaukset kysymyksiin. Mikä pellossa oli ettet voinut mennä siitä yhdestä kohdasta? Mistä sait päähäsi olla yhtäkkiä esineitä tuova koira?

Treenilistaa ja hyviä puolia pitäisi pohtia jotta tietää mitä treenaa ennen seuraavaa koetta. 12.7 olisi seuraava jos paikka irtoaa..

Hyvät puolet
- Into jäljelle on kova. Koventunut nyt kauden edetessä. Viime viikolla jouduin yksissä treeneissä tasoitella koiraa ennen jäljelle päästämistä ja tänään aivan vinkui kun joutui odottaa.
- Lähtee hienolla motivaatiolla ja tarmolla ilman minkäänlaista epävarmuutta liikkeelle paalulta vieraallakin jäljellä ja tyhjälläkin paalulla. Kuitenkin tarkastaen lähdön.
-Vauhtia tulee lisää ilman ruokaa mutta ei liikaa.
- Jäljestys on melkeinpä parempaa ilman ruokaa. Olen huomannut ruuan hieman sekaavan koiran työskentelyä.
- Kulmat ovat pääsääntöisesti kunnossa
- Esineet löytyy
- Jaksaa loppuun asti pitkänkin jäljen
- Harhat ei hetkauta yhtään
- Ajaa pääsääntöisesti syvällä nenällä
- Vieras jälki ei ole ongelma


Treenattavaa
- Kulmiin VIELÄ lisää varmuutta, ajoittain menee hukkaan.
- Ilmaisu: vaihdetaanko? Toisiko se lisää intoa koiraan kun ei tarvisi mennä maahan. Ainakin metsässä toimi kun saikin tuoda eikä mennä maahan...
- Palkattomuuden sietoa lisää
- Pitempää liinaa. Huolestuu hieman alussa kun ohjaaja jää kymmenen metrin päähän
- Erilaisia esineitä. Vaihtelevia, ei aina samoja omissakaan jäljissä.
- Vaihtele jäljen pituutta ja helppoutta

Aina valmis kumppanini <3

Ensi viikolla on ohjelmassa palauttava jälki joka sisältää paljon ruokaa ja helppoutta, mutta myös esineitä jotta näen mitä se niille nyt tuon kokeen jälkeen tekee kun huolin siltä sen tuonnin...