No joka tapauksessa olen ajatellut että tänä vuonna ei yritetä korkata voittaja luokkaan rallyssa. Treenataan nyt sen liikkeitä ja sitä oikeaa seuruuta kaikessa rauhassa. Tehdään avo luokka valmiiksi koulariin saakka ja osallistutaan Etelä-Pohjanmaan epäviralliseen Rallytoko Cuppiin. Sinne kun ei ole asiaa jos on startannut virallisissa AVO luokkaa ylempänä. Itsepä olen säännöt keksinyt :D
Voittaja luokan liikkeitä on nyt alettu Rallytokossa treenata "tosissaan". Oikeeta seuruuta ja muita "hauskoja" kuvioita. Martta alkaa jo päästä jyvälle että oikeallakin puolella voi työskennellä. Tänään oltiin Mia Thellin pitämässä Rallytoko koulutuksessa. Sain sieltä varmistust oikeaan seuruuseen, peruutuksen ja pujotteluun. Meinaan nyt ryhdistäytyä tässä treenaamisessa ja kokeilen jos jaksaisi ja muistaisi ja ehtisi ottaa joka päivä viiden minuutn pätkän jotain uutta liikettä. Kovin työ on saada oikiasta seuruusta hyvää, ei ne itse tehtävät ole vaikeita mutta siirtymät paikasta toiseen oikealla seuraten.. Tokossa sen sijaan on nähtävillä ainavaan pientä epävarmuutta. Liikkeet on kyllä hallussa, mutta ne ei ole aina varmoja. En pysty luottamaan kaikissa liikkeissä koiraan, että se onnistuu. Treenillä kai tästäkin pääsee eteenpäin. Mutta kyllä me se ykkönen haetaan tänä vuonna Avosta! Jälkitauko lopetetaan tänään. Kunhan pääsen tästä koneelta ylös niin sitte lähetään. Ja tehdään tällä viikolla jälkiä myös pe, la ja su. Otetaan tällainen pieni kuuri tähän ja muistetaan koutsin sanat "kyllä se jäljestää osaa, nyt sitä pitää alkaa kouluttamaan" ..
Keväällä tekemäni päätös on tuottanut tulosta. Martan oireiden voimistuttua ja osteopaatin löydösten oltua isoja ja kivuliaita, tein päätöksen lopettaa agility ja pk puoli. Se kirpaasi. Paljon. Koko koiraharrastus "urani" ajan olen haaveillut kisaamisesta pk puolella. Nyt sen piti tällä koiralla olla mahdollista. Vaan toisin kävi. Taas. Mutta kun luuston terveys ei ole yhtä kuin Aan lonkat, nollan kyynärät ja LTV0, se on muutakin. MUTTA! Iloinen asia tässä on se, että tuon päätöksen jälkeen, pari viikkoa sitten osteopaatilla käydessämme koirasta ei löytynyt mitään vikaa! Se on muutenkin täysin oireeton eikä sille tule treeneissä enää haluttomuus kohtia. Päätös oli siis oikea, joskin vaikea ja harmittava.
Huomaan jatkuvasti yhä enemmän miettiväni, mikä se seuraava koira olisi. Toisena päivänä olen sitä mieltä että se on ehdottomasti saksanpaimenkoira ja vielä sellainen jolla halutessaan voisi suunnata jopa IPO kentälle. Ja taas seuraavana päivänä luen tietoa Groenendaelista, Bordercolliesta tai Suursnautserista jne... Erään rodun arvostettuun kenneliin oli yhteydessä lähinnä heidän pentujonoja tiedustellakseni ja sieltä tarjottiin minulle heti vuotiasta kodinvaihtajaa.. Uros näiden narttujen keskelle ja kolme koiraa talossa... Hmm... Järki sanoo ei ja silti mietin asiaa, että olishan se pk koira kiva... :D
Ja mitäs Hertalle kuuluu. Vaihtelevasti sujuu eläkeläisen arki ja elo. Toisinaan mukana treeneissä tekemässä jotain hömpänpömppää. Tällä hetkellä takapää on taas hieman huojuvamman ja heikomman oloinen. En osaa sitä paremmin kuvailla. Liike on taas kokoajan peitsiä. Tänään on kyllä hierontapäivä että josko se taas hieman helpottaisi. Ollaan nyt juostu monena päivänä mettässä. Pitäis oikeesti vähä tarkemmin seurata että milloin takapää on heikomman näköinen. KOvan liikunnan jälkeen vai liiallisen makaamisen jälkeen vai milloin. Mutta tuollaanen tavallinen ilopilleri ja mamman mussukka se on muuten.
Tämän vuotisen kuvauspäivän kuvia. Kuvat Pia Asell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti