Pohojammaan Eigeneiden kesä-elämää..

Ei oikeen häävi kesä ole, mutta minkäs teet, näillä keleillä mennään. Keleistä johtuen ei olla edes uitu niin paljon kuin lämpimämpinä kesinä. Treenattukin on paljon vähemmän kuin yleensä kesinä ja lomalla on treenattu. On otettu vähä rennommin. Lue: ohjaaja on ollu lomafiiliksissä ja mieluummin ottanu rennosti ku lähteny treeneihin :D 

Mutta ei me ny ihan vaan maattu olla, on me jotain touhuttukin. Martan järkyttävä karvanlähtö ja juoksut loppui. Mutta karvan määrä tuvassa on vissiin vakio.. Hertta aloitti heti kauhean karvan tiputuksen ku Martta lopetti. Hertan karvanlähtö vaan on tuonut esille huonojakin asioita. Jotakin kummallisia hermosto tuntemuksia neidille takapään kampaamisessa tulee. Etupään aikana makoilee kuten ennen mutta takapään kampausta yrittää kokoajan paeta. Kun kampauksen jälkeen pyysin koiran seisomaan niin sen takajalat ei pitäneet... Ne vaan yksinkertaisesti luisui kokoajan pois alta.. Ja seuraavalla kerralla kun sitten kokeilin eri kampausasentoa, seisten, niin koira potki takajaloilla taaksepäin ja potkimisen loputtua ei olisi millään halunnut seisoa vaan koitti päästä istumaan tai makaamaan. Näin suoraansanottuna, Hertan takapää on aikamoinen aikapommi.. Päivä kerrallaan..

Mamman mussukat oli hoitolassakin kolme yötä. Käväästiin reissussa lasten kanssa ja kyllä otti syrämmelle viedä koirat hoitolaan. Käydään niin harvoin pitemmillä reissuilla. Kai tuo menis rutiinilla kun tekis useammin reissuja, mutta kun viimeksi on koirat ollu hoitolassa kolme vuotta sitten niin otti vähä hietaan lähtiä niitä sinne viemään. Hertta on elämässään ollut kerran aiemmin hoitolassa pari yötä, Martta ei koskaan. Hertan tiesin kyllä pärjäävän. Mutta miten kävisi lyhyen napanuoran omaavalle Martalle! Piti vähä itkeä tirauttaa kun ajelin hoitolalta pois koirat vietyäni. No turhaanhan mä niitä murehdin. Hyvin ne oli siellä pärjänny. Martta kuulemma oli ollu kovin rauhallinen. Voin siis viedä ne uudelleenkin. Hakiessa koirat ei meinannu pysyä nahoissaan. Kumpikaan. Hertta varsinkin oli ihan mahdoton. Martta oli jotenkin sen näköinen, että ei tienny miten olis reagoinu mun tuloon. Se vinkui koko matkan kotiin autossa ja Hertta kävi vähä väliä nuolemassa mun naamaa. Sillä on kyllä kiellettyä tulla takapenkiltä nuolemaan mun naamaa kun ajan ja uskoo sen yleensä hyvin. Nyt se ei pystyny olla tulematta :D

Rallya olis nyt pakko vähä treenata. Huomenna kunnon treenit ja torstaina. Maanantai - keskiviikko ollaan mökillä ja siellä vois jotakin pieniä pihatreenejä ottaa. Sitten lauantaina kutsuukin PM koe. Tehdään nyt ensin se rtk2 ja sitten keskitytään siihen tokoon. Nyt ei jouda sitä treenata ku pitää takoa tätä rallya. Rallyn SM kisaan ei päästy meidän joukkueella, oli törkeän kova taso ilmoittautuneilla. Mutta pääsen silti sinne menemään rataa. Pyysivät mua sinne nollakoiraksi voittaja luokkaan ja enhän mä noin hyvästä treenistä kieltäydy! Ei meillä kyllä ole vielä tuolloin voittajan jutut hallussa mutta ei se nollakoiralla haittaa. Kokeillaan. Ja koska ei päästy SM kokeeseen kisaamaan niin pitäisi jostain vielä etsiä se kolmas avo luokan koe. Luonnetesti on 5.8. Se jännittää enemmän kuin mikään koe. Esittääkö koira siellä sitä mitä se on vai jotain ihan muuta...

Jäljestys. Jäljestetty on nyt aika paljon. Koiraa on nyt oikeasti koulutettu. Voi luoja miten hyvä se on nyt! Vietti jäljelle on kasvanut, tarkkuus parantunut, kulmat ja kaarteet on hienoja ja ilmaisu suoristunut pienessä ajassa kun vaan koulutetaan ja koulutetaan kunnolla, eikä vaan kuljeta pellolla. Koiran työskentelyyn ei tänäänkään tarvinnut puuttua kuin pari kertaa. Ja kun puutun se ei passivoidu vaan petraa ja tarkentaa työskentelyään. Pellolta poistuessa on nykyisin ohjaaja aina ihan pilvissä ja naama isossa virneessä. Ai että!! 

Viralliset Nose Work kokeet lähestyy. Siispä tuli käväistyä mölli kokeissa. Menin väärällä koiralla. Hertta on tässä jotenkin niin hyvä, tarkka ja harkitseva ja kärsivällinen. Martta on vähä sinnepäin. Mutta Martalla menin, ku oon sillä ajatellu mennä virallisiin. Se etsii hienosti, työskentelee kokoajan ja löytää hajun mutta ei ilmaise tarpeeksi tarkasti oikeaa kohtaa. Martta oli joka osa-alueella vähän hukassa. Ei saatu yhtäkään aluetta kunnolla oikein. Oli se aina siinä hajun vierellä mutta ei tarkasti oikeaa kohtaa ilmaise. Se on vähä hätäänen. Ja jäin miettimään sitäkin että onko se sitten kuitenkin se huopapala jonka se ilmaisee vaikka hajun avulla siihen löytää. No nyt me koitetaan ottaa vähä takapakkia ja palkita suoraan hajulle menosta ja laitetaan haju ilman huopapalaa. Ihan vaan johonkin pinnalle. Katsotaan mitä käy. Mutta saattaapi käydä niin että koira kokeissa tänä vuonna on Eigen Karolina eikä Eigen Martha. 

Jaa-a. Saas nähdä mitä meidän ensviikon mökkielämästä tulee. Meillä kun ei ole omaa mökkiä, eikä meidän koirat oo koskaan ollu mökillä. Ne on varmaan kokoajan vedessä tai juoksee kokoajan ympäri pihaa ku on niin kivaa olla kokoajan vapaana, päivästä toiseen ja tunnista toiseen. Vielä 17 päivää kymmenen viikon lomasta jäljellä. Äkkiä se vaan menee kymmenen viikkoakin. Kelit ei kyllä oo oikeen suosinu. Kummallisia ovat nämä Suomen kesät nykyään. Välillä on intiaanikesiä, ettei mitään pysty päivällä tehdä ku paahtuu. Ja välillä se on vaan sadetta tai muuten vaan kylmää. Tosin koirille parempi on tällainen kesä. 

Kaikki löytyy ja tarkasti mentiin

Nose Work ulkoetsinnässä

Lähtöhaju ja menoksi