Kovasti Martta sai tuomareilta kehuja pääkopastaan. Hermot on kunnossa. Arvostelussakin se heitti maate ja laitti päänkin maahan, että niin paljo jäi kauheita mielikuvia testistä. Tuomari tykkäsi kovasti sen olemuksesta ja moitti niitä piippaavia rodun edustajia... Täytyy sanoa, että tuomarin kanssa samaa mieltä. Kyllä saksanpaimenkoirassa viettiä pitää olla, mutta sitten ku ollaan niin sitten vaan ollaan eikä hötkyillä. Oon mä tuota koiraa kehunu jo varmaan kyllästymiseen asti, mutta kehun edelleen. On se hieno. Jos jotain voisin toivoa lisää, niin agressiota, on sitä, mutta kyllä se pitää sieltä kaivaa että se kunnolla tulisi ja enempää ei pysty kaivaa kuin mitä luoja on suonut. Mun seuraava koira sais olla kuin Martta, hitusen suuremmalla agressiolla, mistäs sellanen saataisiin... Aina näissä kohdissa, joissa huomaan miten hieno ja mulle sopiva koira mulla onkaan nyt käsissä, mietin että mitä jos en olisikaan hakenut sitä kun kasvattaja sitä mulle ehdotti. Onneksi hain. Mahdanko saada enää koskaan näin hyvin mulle sopivaa koiraa. Kun sitä vain muistaisi olla arjessa onnellinen siitä mitä käsissä on!
Täytyy sanoa että ilman videoita en ihan kaikkea muista mutta suurinpiirtein :D
Martta oli testipaikalla rento oma ittensä. Alkujuttelun aikana se käveleskeli rauhallisesti ja kävi kattomassa tuomaria, joka ei kuitenkaan vielä ottanut siihen mitään kantaa. Tuomarin kutsuessa Marttaa, Martta meni ja heilutteli tyylinsä mukaan häntää muutaman rennon huitaisun ja omaan rauhalliseen tapaansa tutustui ihmiseen. Leikkiminen oli juuri sellaista kuin ajattelinkin sen olevan. Heti se terävöityi kun näki, että keppi haettiin, kiinnostus oli, mutta kyllä vieras ihminen saa sitä sytytellä enemmän kuin minä, eikä se tohori vastustaakaan vierasta kuten mua. Hyvin se silti leikki tuomarin kanssa, piti kiinni ja vastusti. Mä sitten leikin vielä loppuun itte niin sieltähän se tuli irrotusongelma ja kaikki hienous esille ;)
Leikkimisen jälkeen kelkalle. Reippaasti se seisoi mun edessä ja tarkkaili lähestyvää kelkkaa, kunnes alkoi huutaa ja huutikin loppuun asti muistaakseni. Kun kelkka tuli lähemmäs, niin kelkan liikkuessa koira vähä peruutteli. Kelkan pysähtyessä koira taas eteni kelkkaa kohti. Kyllä koira mun takana oli kelkan tultua mun viereen. Nopeasti se uskaltautui haistelemaan kelkkaa ja kun tultiin uudelleen kelkan ohi niin ei se enää siitä mitään piitannu. Äkkiä palautuu, eikä jää tuollasia miettimään.
Seuraavana muistaakseni vuorossa uhkaava ihminen. Eipä siinä, huuto alkoi lähes heti kun ukko alkoi puskasta meitä lähestyä. Mutta kyllä mä selkääni olisin silti saanu oikias tilantees. Koira kyllä huuti kokoajan mutta kun äijä koski muhun niin koira huuteli selän takaa :D Helppohan se on sieltä huudella. Kyllä se tämäkin meni niinku olin ajatellukki. Tuomari otti multa koiran ja mä poistuin paikalta. Se oli Martalle varmaan testin pahin kohta, mamma lähtee ja jättää. Kyllä se tuomari setä sen kuitenkin sai istumaan viereensä mutta kokoajan se tuijotti kauempana seisovaa äippää. Arvostelussa tuomari sanoi että eivät rankaise omistajarakkaudesta :D Ei sillä sielä setän kanssa mitään hätää ollut, mutta ku napanuora on lyhyt niin se on..
Mitäs sitte tehtiin.. Mahtoi olla haalari ja tynnyri. Molempia se säikähti kunnolla, kuten arvelinkin. Narun mitan meni musta poispäin ja olis menny enempikin jos olis päässy. Tiesin tämän, että säikähtää se näitä kunnolla. Mutta palautuu sitten kuitenkin nopeasti, ei jääny mitään hampaankoloon haalaria ja tynnyriä kohtaan ja niitä pystyi ihan mennä reilusti kattelemaan kun ne pysähtyi.
Pimeään huoneeseen kävi matkamme sitten. Pikkuusen sai koiraa innostaa ennen kuin pimeän huoneen "ovi" laitettiin meidän perässä kiinni. Eipä tuo sitä innostusta tarvisi, kun äippä häviää niin into perään tulee kuin itsestään. Kun koira päästettiin pimeään tilaan niin se tuli puoli väliin asti vauhdilla, kunnes huomasi että on pimeää ja pitää tehä oikeen hommiakin että äippä löytyys. Nenä auki ja suoraa mun luo.
Sitten oli enää vuorossa koiran yksin jättäminen ja laukaukset. Tätähän mä en nähnyt. Kuulin vaan haukkumisen. Täytynee katsoa videolta. Mutta arvostelussa sanoivat että ei sieltä sitä kunnon agressiota tule, hampaat ei vilku vaikka kuinka huutaa. Näinhän se minun Martta toimii.
Laukaukset nyt oli läpihuutojuttu. Mitäs noista.
Pisteet
Toimintakyky +2 Hyvä = 30p
Terävyys +1a Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua = 1p
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty = 3p
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen = 20p
Hermorakenne +2 Tasapainoinen = 70p
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas = 30p
Kovuus +1 Hieman pehmeä = 8
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin = 45p
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteensä 207
Ennenkaikkea tuo toimintakyky kohta lämmittää mieltä! Usein se on ykkösellä. Ei ole kyllä mitään sanottavaa tähän. Ihan oli koiran näköinen testi.
Mielenkiinnosta kattelin mitä sakut yleisesti pisteitä saa. Tulos oli se että viiden vuoden aikana on testattu 544 saksanpaimenkoiraa joista 10% on yltänyt isommille pisteille kuin Martta..
On meillä testistä videotkin, mutta ne matkas Vimpeliin. Ettiskelin kyllä ittelleni kuvaajaa, mutten löytäny. Kävikin niin että meitä edeltävän omistajan sukunimi oli osallistumisluettelossa väärin ja meitä edeltävät oli tuttuja ja heillä kuvaaja joukossa. Sain kun sainkin sitten videolle meidän testin, mutta videot matkas Vimpeliin ja tulevat kun ehtivät. Laitan tänne tai en, katsotaan ;) Uteliaimmat on jo testin nähneetkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti