Se täytyy sanoa, että ei jälkikokeessa sellaista paniikkia saa päälle kuin jossain mihin liittyy tottelevaisuutta. Tässä kun kaikki on periaatteessa koiran tekemisen varassa. Ohjaaja vain kulkee mukana ja muistaa miten kuuluu toimia. Ainut kohta jossa mua jännitti, oli ensimmäinen suora. Siinä huomasin että sydän alkoi takoa kovaa, mutta rauhoitin itseni (olen oppinut sen tekemään, sen verran on jo koekokemusta takana) ja päätin vaan nauttia koiran perässä kulkemisesta.
Koe pidettiin rehupelloilla. Onneksi, niillä kun me treenataankin. Pelto oli kyllä jo hieman pitkä ja siellä oli välillä ruoho laossa ja välillä pystyssä ja sellainen tukkoja pystyssä. Haastava pelto, sanoi tuomarikin. Mutta kuulemma sopivan haastava. Tämä seura järjesti FH koetta ensimmäistä kertaa ja pointsit heille, järjestelyt olivat hyvät.
Saatiin arvonnassa suoritusvuoroksi numero kaksi. Lähtisimme siis jäljelle toisena. Se oli juuri se numero jonka olin toivonutkin. Joskus mäkin voitan arvonnassa. Halusin nähdä ensimmäisen että tiedän miten homma toimii, mutta en kuitenkaan halunnut odottaa kauaa, kun Hertta ei ole parhaimmillaan missään lajissa, jos joutuu oikein kauan odotella autossa. Kun meidän vuoro tuli, puin koiralle valjaat ja lähdin kohti meidän jäljen lähtöä. Ilmoittautuminen ja muut löpinät ja ei muuta kuin jäljelle. Hertta oli hyvässä mielentilassa. Lähti hyvin jäljestämään vierasta jälkeä. Ensimmäisessä kulmassa meni ilmeisesti jälleen kerran hieman yli ja joutui etsiä jäljen uudelleen, mutta löysi nopeasti ja jatkoi matkaa. Toinen kulma menikin sitten hienosti. Kolmas kulma menikin sitten taas hieman hukkaan ja neljäs kulma kuudesta jäikin sitten meidän viimeiseksi. Sen Hertta hukkasi täysin ja ilmeisesti tämän kulman läheisyydessä oli myös harha. Ai esineet vai? Ei näkyny.. Oli vissiin unohdettu laittaa :D Toki en tiedä montako esinettä olisi tuohon mennessä kuulunut olla. Jossan kohtaa jälkeä Hertta pysähtyi seisomaan ja haisteli maata, katseli välillä minua ja taas haisteli maata. Teki näin muutaman kerran ja arvelin siinä kohtaa olevan esineen, mutta en tohtinut mennä koiran luokse kun seisominen ei ole meidän ilmaisutapa vaan maahanmeno, mutta uskon tuossa kohtaa olleen esineen.
Ei siis menny ihan niinku pitäis. Mutta!! Olen tuloksettomuudesta huolimatta positiivisella mielellä kokeen jälkeen. Nyt se on koitettu! Olemme käynee erikoisjälkikokeessa ja vielä jonain päivänä sieltä tulee myös se tulos. Kynnys osallistumiseen on nyt matalammalla ja heti mennään uudelleen kunhan ensi vuonna taas kokeita ilmaantuu.
Mutta nyt täytyis sitten hieman treenata lisää.. Vikalista on haettu. Ja se kuulostaa tältä..
- Lähdössä tapahtuvat asiat varmemmaksi: ennen paalua odottaminen, pelkästä suullisesta käskystä jäljestämään lähteminen. Kepille ja sen oikealle puolelle on tehtävä suurempi merkitys.
- Kulmat.. Ne ei oo vieläkään varmoja. Mä luulen että koira ei oo kokonaisuudessa tarpeeksi intensiivinen jäljellä että huomais kulmassa jäljen kääntyvän vaan jatkaa eteenäin kunnes kohta huomaa että hajua ei enää ole.
- Vieraat esineet. Hertan ilmaisu omilla esineillä on todella varmaa. Mutta vieraita ei näköjään ymmärrä ilmaista. Tämä onkin haastava treenattava asia kun käyn usein yksin jäljellä.. Nyt olisi saatava aina joku jäljentekijä mukaan, jotta Hertta ymmärtäisi että myös muut kuin mammalta haisevat esineet kuuluu ilmaista.
Siinäpä ne... Keskiviikolle on sovittuna koutsin kanssa jälkitreffit. Ehditään vielä hyvin rakentaa koiraa oikeaan suuntaan ennen kuin jälkikelit loppuu ja ens vuonna me mennään ja tehdään se tulos!
Valmistelun oikeellisuudesta en nyt osaa sanoa kun vasta yksi koe takana ja tällaisella tuloksella. Tein ennen koetta edellisen jäljen Hertalle 1½ viikkoa aiemmin. Mahtoiko olla oikea lähestymistapa. Toisaalta kun tekisi edellisen jäljen lähempänä koetta ja siellä vaatisi kaikki osa-alueet kohdilleen niin koira voisi olla parempi. sitten taas toisaalta.. Hertta on tässä(kin) lajissa vähän sellainen että jos liikaa tehdään niin motivaatio hukkuu. Kukahan tähän kertoisi oikean vastauksen..
Tuomari antoi Hertan suorien jäljestämisestä arvosanan hyvä. Ja kehui koiraa sinnikkääksi.
Tästä ei muutakun kohti uusia jälkiä ja ensi vuonna palaamme asiaan kokeen merkeissä. Mutta jälleen on yksi haave toteutettu, osallistuttu erikoisjälkikokeeseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti