Testi järjestettiin Lapuan raunioradalla. Yhtään en osannut ennalta arvata mitä testi pitäisi sisällään ja miten Martta siihen suhtautuisi. Rohkeasti mukaan vaan. Aihe kiinnostaa kovasti, mutta koska olen tyyppi joka sitoutuu siihen minkä aloittaa, niin kovan pohdinnan alla on, lähdenkö tähän touhuun jos paikka irtoaa. Ja olisko mulla oikeesti tähän aikaakaan, kun PK puoli kuitenkin päätavoitteena Martalle. Mutta mielenkiinnosta ilmoitin kuitenkin koirani mukaan. Kirjoitus aiheesta tulee vasta nyt koska en voinut kirjoitella testin kulusta ennen kuin jälkimmäinenkin testipäivä oli ohitse.
Meidän testipäivä oli 4.9. Paikalla oli meidän lisäksemme australianterrieri, espanjan vesikoira sekä bordercollie. Monenkirjava sakki. Testi itessään oli äärimmäisen monipuolinen ja todella mielenkiintoinen. Me selvittiin Martan kanssa siitä hengissä, mutta kyllä koira oli väsynyt kaikesta stressistä mitä oudot tilanteet aiheutti. Kaikki tapahtumat oli koiralle ihan uusia ja sen huomasi siitä, vaikka ihan hyvin hommista selvisikin. Jännitti sitä, sen huomasi. Ohjaajakinoli kyllä väsynyt testin jälkeen... Lopuksi kun testattiin myös ohjaajat UKK- kävelytestillä.
Mainittakoon tässä aluksi ennen tarkempaa testin kulun kertomista, että testi suoritettiin ryhmässä. Oli mielikuvituksellisia onnettomuustilanteita ja meidän piti toimia ryhmänä toisia auttaen. Tämä tarkoitti sitä, että koirat olivat kokoajan tosi läheisissä kontakteissa toisiinsa. Ja mitä tekee Martta! Antaa ohjaajalle niin suuren ylpeyden aiheen, toimimalla kuin ajatus koiraryhmässä!
Sitten itse testin kulkuun. Puhelimella räpsittyjä kuvia hieman helpottamaan mun selitystä...
Heti alkuun kuultiin, että testissä kuljetaan koirien kanssa ryhmänä, ei yksittäin. Kaikki koirat yhtä aikaa pois autoista ja kuuntelemaan testinvetäjien puhetta. Alkuun saatiin heti kuulla, että olisi oltava paljon tiiviimmässä ryhmässä koirien kanssa. Ei niin kaukana toisistaan. Istuskeltiin siis koirinemme rivissä ihan vieri vieressä. Ja istuskelu kesti kauan. Luullakseni tarkoituksella. Puheen kuuntelemisen jälkeen koirille tehtiin luoksepäästävyys ja sen jälkeen ammuttiin pari kertaa. Tämän jälkeen lähdettiin raunioille.
Ensimmäisenä tutustuttiin näkötorniin ja sen portaisiin. Portaita ylös ensimmäiselle tasanteelle. Tasanteen "takaseinässä" (kuvasta katsottuna) oli reikä josta mentiin koiran kanssa, jotta päästiin kävelemään seuraavan kuvan osoittamalle alueelle. Alustat vaihtelivat paljon matkan varrella tuolla ylhäällä. Lopulta pysähdyttiin korkeuksissa olevalle noin metrin levyiselle ihan avonaiselle tasanteelle (neljäs kuva) ja oleskeltiin siellä hetken koiran kanssa. Ja kaikki vierekkäin tietenkin.
Sitten samaa reittiä alas. Alhaalle päästyämme maahan ei saanut astua vaan piti mennä portaiden kaiteen välistä koiran kanssa näkötornin alatasanteelle. Sieltä teimme tasanteelta löydetystä sälästä reitin maata pitkin jota pitkin piti kävellä raunioille koiraa kantaen... (Kuvassa tuossa yllä näkyy tekemämme reitti. Maahan ei saanut astua.) Reitin teon jälkeen lähdimme laskumäkeä muistuttavalle rakennelmalle.. Itse portaita ylös ja koira putkea ylös ja alas. Putken jälkeen koira kuvassa näkyviin maitokärryihin ja niillä koiren vienti olisko ollut n 100 metrin matka. Ohjaaja sai käskyttää koiraa pysymään kärryissä kun joku toinen lykkäsi kärryjä.
Veteen tuli hieman kosketusta seuraavassa vaiheessa kuljettiin kuvan osoittama reitin veden keskellä.
Seuraavaksi ohjelmassa oli pimeän kontin sisällä käynti, ihan vaan perälle ja takaasin. Mutta lattialla oli jos jonkinlaista alustaa joita pitkin piti kävellä, muovipulloista lähtien, vaappuvia trukkilavoja jne.
Seuraavaksi käväästiin "maan alla". Ohjaaja rappusia alas kuoppaan. Sitten taas kannettiin koiraa. Nostettiin se tuon kuopan reunalta mukaan kuoppaan. Kun koira oli mukana kuopassa niin kontattiin koiran kanssa kuopasta lähtevää tunnelia pitkin tunnelin päässä olevaan toiseen kuoppaan. Sielä sitten jälleen nostettiin koira ylös kuopasta. Tämän jälkeen käveltiin raunioiden päällä (näkyy lopun yhteiskuvassa) ja niiden alla erilaisia reittejä.
Siinäpä se taisi kaikki tulla mitä koiran kanssa raunioilla tehtiin. Ja sain jopa ihan perus tuloksen kävelytestistä, joskin se tuntui hukkaanheitetyltä kävelyltä kun se piti tehdä ilman koiraa :D
Hieman kadehdin tietyissä kohdissa sitä jolla oli australianterrieri... On hieman eri asia kantaa aussia kuin sakua..
Ja kaikkia tietenkin kiinnostaa miten koirani tästä kaikesta selviytyi. Sen toistan vielä että muiden koirien läheisyydessä käyttäytymisestä annan koiralle 10+ ja sekin tuntuu liian pieneltä arvosanalta.
Ampumisen aikana istui mun edessä ja tuijotti mua. käänsi se vähä päätä ku laukaus kuului mutta sekin kääntö oli sellanen "harkittu" eikä mikään nopea. portaat ylös ja alustat ok vaikka jännitti sitä kyllä. Putken kiipeämin ylös alas meni molempiin suuntiin toisella pyynnöllä, ensin lähti koittamaan olisko jotain muuta reittiä mamman luo ylös. Maitokärryistä hyppäs muutaman kerran alkumatkasta pois ennen kuin pysyi sielä. Vesijutussa ei ongelmaa muutakuin että olis menny mieluummin uimaan kuin kävelly niitä systeemejä pitkin. Raunioilla ei suurempaa ongelmaa, joskin siinäkin huomasin sen hieman jännittävän. Ja mikä parasta, mä jaksoin kantaa mun koiraa ja se oli siinä rauhallinen. Yksi juttu meillä meni syteen testin aikana. Niitä näkötornin portaita ei alas, ei sitten millään. Ei maanittelulla, ei pakolla, ei tomeralla otteella, ei muiden koirien perässä.. Jouduttiin laittaa sille valjaat ja kantaa se sieltä alas kahteen pekkaan.. Mutta nyt on rappusia treenattu tuon jälkeen ja nuo ku ei ollu mikkä tahansa rappuset. Niis iski itellekkin sellanen olo että pysyyköhän näissä, saatikka koiralle.
Olemme jo tätä kirjoittaessani saaneet tiedon, emme Martan kanssa päässeet ryhmään. Näin vähä arvelinkin. Martta ei ollut testissä tarpeeksi varma. Vaikkakin testaajatkin sanoivat että ymmärsivät kyllä että Martta oli tuollaisessa tilanteessa ensimmäistä kertaa elämässään, muut koirat olivat jo enemmän tai vähemmän käyneet kyseisillä raunioilla treenaamassa. Mutta en ole pahoillani vaikkei ryhmään päästykään. en oikeasti tiedä miten olisin ehtinyt vielä tätäkin harrastaa. Ja tuo kun on aihe, johon on oikeasti pystyttävä sitoutumaan kunnolla jos mukaan lähtee.
Mutta mielenkiintoista oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti