Maanantaina käytiin jäljellä kokeilemassa jälkipäivänä saatuja vinkkejä kulmiin ja esineille. Tarkotus oli tehdä kaksi neliön muotoista jälkeä mutta teinkin kolme.. Ihan siitä syystä, että ensimmäinen jälki meni ihan mettään. En tiedä mikä oli koiralla mutta heti alussa jo meni ensi oikialle ja sitte vasemmalle vaikka olis pitäny mennä suoraa ja oli jotenki ihmeen paineistunu. No toinen jälki meni hyvin ja pienen pidätteen kun teki kulmapaaluilla niin koira kääntyi ku oppikirjasta suoraa. Tein sitten kolmannenkin jäljen ku se eka niin harmitti. Siihen laitin loppuun kolmen kulman jälkeen esinesuoran. Neljä esinettä 20 askeleen välein. Kyllä se piti jokaselle esineelle korjata suoraan. Mutta palkan tulosuunnan on tajunnu hyvin ja sen että esinettä tuijottamalla sitä palkkaa alkaa sataa! Tämän jäljen kulmat meni jo todella hyvin. Kulmien ajoittaisesta ontumisesta ja esineilmaisun vinoudesta huolimatta oon nyt ilmottanu koirani FH eli erikoisjälkikokeeseen 24.5.. Sielä voi tapahtua ihan mitä vaan! Koiralla on mahdollisuus tehdä sielä tulos mutta on myös mahdollista että ei tee.. Senhän näkee vasta ku on menny paikalle ja ajanu jäljen. Koe vaan pidetään multapellolla, jossa Hertta ei oo koskaan jäljestäny.. Onneksi löysin kotikontuilta multapellon johon voin mennä koittamaan. Jännittää ihan pirusti nyt jo se koe! Tokokokeet ei enää oikeestaan jännitä mutta tämä on ny ihan uus juttu. Jos me tulos saadaan jälkikokeesta niin se menee mun arvoasteikossa kaikkien näitten tottelevaisuustittelien edelle. Vaikka tulos tulis rajaa hipoen niin oon siinä kohtaa ylpeä itestäni ja koirastani. Katotaan ny miten sielä käy...
Tiistaina pidin taas tokokurssia. Hertta on aina mukana näyttämäs miten opetetaan ja miltä valmis liike näyttää. Hertan treeni oli ihan perustouhua. Mutta ne mun kurssilaiset. Oon niin ylypiä niistä. Ne etenee mahdotonta vauhtia. Niillä on motivaatiota ja kyky ottaa vastaan ohjeita ja toimia niiden mukaisesti (se ei oo aina niin itsestäänselvää). Mä myönnän että tykkään opettaa toisia koirakoita, aloittelijoita eritoten (lue: osaavammmille mulla ei oo mitään annettavaa ;) ). On ihana nähdä miten ne hoksaa mun neuvojen kautta mitä tehdä ja miten se koira toimii ja oppii. Vielä olis kaks kurssikertaa jäljellä ja kaukokäskyt sekä hyppy ohjelmassa.
Keskiviikkona olikin sitte omat tottelevaisuustreenit. En haluisi niistä kauheesti puhua.. Edellisen tokokokeen jälken Hertan treenin aihe oli että saadaan se tietoiseksi siitä että liikkurin puheista ei oteta itelleen käskyä vaan vasta mun puheesta. Asia meni parissa treenissä neidille perille ja sitä ei oo sen koommin ollu että ennakois jäävää ilman liikkuria tai liikkurilla. Alan tulla siihen tulokseen että tuo koira oikeesti ymmärtää puhetta. Se on kuullu että meillä on sunnuntaina koe ja päätti että ekan seuraamispätkän jälkeen tulee jäävä liike ja niin se jäi seisomaan omiin nimiinsä kun olin kymmenen askelta seuruuttanu.. No se sai asiasta palautetta ja muuttui ihan eri koiraksi. Se kävi ihan ylikierroksilla ja kuumana. Edisti ja painoi ja teki kaikkea mitä yleensä sakut tekeekin, mutta ei mun kiltti Herttani. Treenikamuilla oli hauskaa ja myönnän että oli mullakin. Olis oikeestaan ihan jees ku koira kävis useemminkin vähä ylikierroksilla. Lupasin että siinä kohtaa pyörryn ku se alkaa piippaamaan.. Mutta nyt täytyy sitten toivoa että huono viimeistelytreeni tietää hyvää koetulosta. Usein kun on ollu toisinpäin. Tai no, ei voi sanoa että usein, nämä AVO kokeet ei ny vaan oo menny ihan putkeen.. Mutta kuten kasvattaja sanoi "onhan koekirjassa vielä hyvin tilaa". Täytyy muistaa tuo!
Meidän, tai siis mun, tuskin Hertta kokeista haaveilee, yks haave on suorittaa AD koe. Kestävyyskoe jossa pyöräillään koiran ravatessa 20 kilometriä. ensin 8 km, tauko, 7 km, tauko ja vielä 5 km. Taukojen pituutta en muista. Mahtoivatko olla 20 minuuttia.. AD on mielessä kun me tehdään pyörälenkkejä. Kymmenen kilometrin lenkki heitettiin yks aamu tällä viikolla, mahtoi olla tiistaina. Koira jaksaa todella hyvin jo tuonkin matkan. Kotiin kun päästiin niin olis vielä halunnu että heittelen sille keppiä. Pyöräilyn jälkeen teen Hertalle aina ehdottomasti hyvät venyttelyt palautumisen jälkeen, vaikka ainakaan tähän mennessä ei oo vaikuttanut mitenkään Herttaan nuo pyörälenkit. Jaksaa tosi hyvin jo tuollaisenkin matkan, menee löysällä narulla pyörän vierellä koko matkan. Pyöräillessä Hertta ravaa hienoa puhdasta ravia ja palautuu nopeasti, että kyllä sillä ihan hyvä kunto taitaa olla. Katsotaan nyt koska ko. koe tulee ajankohtaiseksi vai tuleeko koskaan. En nimittäin oo ollenkaan varma että saanko itteänni koekuntoon vaikka koiran saisinkin..
Ja sitten se kohta viikosta joka oli eniten koiran mieleen! Uimakauden avaus! Käväästiin me pari viikkoa sitten jo kattelemas uimarantaa ja vähä kastelemas tassuja mutta ny mentiin jo oikeen uimaan. Hertta on aivan hullu ku se pääsee uimarannalle. Uiminen sinänsä ei oo Hertan mielestä se kivoin aihe, vaikka ui kyllä aina heitetyn kepin hakemaan. Mutta se hiekkadyyneillä juokseminen ja ennenkaikkea rantavedessä kuopiminen: Se on Hertan mielestä ihan parasta! Kuvat kertoo lisää..
Uimaranta on se paikka, jossa Turo-poika tulee aina väkisin mieleen. Uiminen on Turon mielestä parasta mitä koira voi tehdä. Toivottavasti siellä missä Turo nyt on, saa uida niin paljon kuin haluaa <3
Kaikkien noiden touhujen jälkeen pari päivää lepoa ja sitten tokokokeeseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti