Nyt on pieni amatööri-koiraharrastaja taas niiiiin onnellinen.
Tämä päivä vietetty mahtavassa aurinkoisessa säässä pellonlaidalla istuen. Peltojälkipäivä oli todella onnistunut. Pirjo Lastikka oli todella osaava ja miellyttävä kouluttaja, seurana vain mukavia koiraharrastajia ja mikä parasta: en oo arvioinu väärin koirani osaamistasoa!
Jälkipäivässä oli kennelkerhomme jäseniä. 5 saksanpaimenkoiraa, bokseri, porokoira ja malinois. Teimme päivän aikana kaksi jälkeä per koira ja siinä sivussa nautimme auringonpaisteesta. Kukin teki tasonsa mukaan. Itse kerroin kouluttajalle Hertan olevan mielestäni melkolailla koevalmis. Kulmien ajamista pitäisi tarkentaa ja esineilmaisua myös. Ilmaisee kyllä aina, mutta menee vinosti maahan ja/tai esineen päälle ajoittain. Jäljestys sinällään on hyvää ja hukatut kulmatkin löytää itse ja melko nopeasti, pyörii parin metrin säteellä jos kulma menee hukkaan.
Ensimmäisen jäljen tein neliön muotoisen, n. 50 askelta per sivu ja lopussa esine, että saadaan esiteltyä ne meidän ongelmakohdat. Eka kulma koiran mitan ohi ja siitä helposti takasin jäljella, tokassa saman verran yli mutta jälki ei löytynytkään enää niin helposti uudestaan, mutta löytyi ja vipa kulma muistaakseni ihan ok. Ilmaisussa ei menny esineen päälle, tassu mahtoi olla päällä, mutta meni pitkästä aikaa pahasti vinoon. No seuraavalle jäljelle sitten kouluttajan uudet opit käyttöön. Samanlainen neliöjälki ja lopussa esine. Kouluttaja käski ennen kulmaa tehdä "paalun". Tallata jaloilla kovemmin yhden kohdan molemmat jalat vierekkäin, jotta näkisin itse paremmin missä kulma on ja koira haistaisi siinä kohtaa jäljen paremmin ja siitä sitten seuraava askel, se kääntyvä, myös kovemmin tallattuna ja matka jatkui siitä. Esineeltä ei saanut palkkaa jos meni kovin vinoon tai esineen päälle. Esinettä siirrettiin hieman eteenpäin jotta koira korjasi asennon oikeaksi. Koiran päällä seisten ( joo kuulostaa ei-jälkiharrastajan korviin melko kamalalta.. En mä sen päällä seiso vaan koira on mun jalkojen välissä maassa )tiputellaan ruokaa esineelle. Pyritään siihen että koira katsoo esinettä, eikä ohjaajaa ja palkkaa sataa kirjaimellisesti siitä tuijottamisesta. Tässä aluksi nyt kokoajan uusi nami tulee kun edellistä syödään ja kohta jätetään namien väliin myös hieman miettimisaikaa.
Näillä uusilla ohjeilla sitten toisen jäljen tekoon. Samanlainen neliöjälki, että saadaan monta kulmaa ja loppuun esine. Hertan jälki ehti vanheta tosi kauan ku sitä ennen jäljesti kahdeksan koiraa joista yks oli kouluttajan koira. Ei varmaan pahoin mee vikaan jos sanon että oli melko lailla koevanha jälki. Koira oli täydessä unessa kun hain sen autosta jäljestämään. Kyllä se vähä heräs ku käytiin käveleskelemäs ennen jäljestystä. Ajattelin että turha mennä koko jäljelle.. Jäljelle kuitenkin mentiin ja kyllä se heräs matkalla. Tavaallisen rauhalliseen tapaan lähti jäljestämään ja ensimmäinen uudenlainen kulma sai mut ajattelemaan, että näin pienestä jutustako se oli kiinni!! Eka kulma oli ihan ku oppikirjoista! No seuraavissa ei sitte mennykkään enää niinku elokuvis.. Toisesta kulmasta koiran mitalla ohitte ja nyt tehtiin niin että palautettiin koira takasin jäljelle metri ennen kulmaa ja kulmassa liinasta pieni nyppy niin johan hoksas kääntyä. Kolmannessa kulmassa liinasta pieni nyppy ja kääntyi. Esineellä ei niin pahoin vinoon ku ekalla jäljellä, lonkkamakuulle vaan. Mutta korjattiin oikeaan asentoon ja siitä palkkausta. Nyt sitten näillä konsteilla aikaa kuukausi saada kulmat toimimaan ja ilmaisua hinkataan kuntoon kotona kuivaharjoitteluna ja tietty jäljellä. Ja se olis vielä listalla että malttaa maata siinä esineellä niin kauan että nousen ite ylös, näytän esinettä tuomarille ja sitten vasta saa nousta ja jatkaa. Vieraan ihmisen jälkiä ja harhajälkiä. Näitä olis nyt saatava kuukauden aikana Hertalle tehtyä niin tohtisi koe kutsuu...
Koulutuksen alussa jäljelle tulleet ohjaajat kertoivat koiristaan ja niiden osaamistasosta kouluttajalle. Hertasta kertoessani totesin, että "mulla on ajatuksena ilmoittaa koira tänä vuonna kokeeseen, mutta luulen että romutat mun ajatuksen, varmaan on jäljestyksessä jotain jota en oo huomannu." Päivän ihanin uutinen oli se, että en ole arvioinut koirani taitoja väärin, vaan kouluttaja kehotti ilman muuta ilmoittamaan Hertan kokeeseen!
Pieni amatööri koirankouluttaja on äärettömän tyytyväinen itseensä ja koiraansa. Mä oon oikeesti saanut koirani koevalmiiksi muussakin kuin tottelevaisuudessa. Tottelevaisuuskokeisiin koiran valmiiksi saaminen on hieno asia. Mutta jostain syystä mä pidän vielä suurempana asiana sitä että saa koiran koulutettua koetasolle jossain muussa lajissa, oli se sitten haku, metsäjälki, peltojälki tai suojelu esimerkiksi. En tiedä miksi näin, koska tottelevaisuusosioiden ja - kokeiden koevalmius on kovan työn takana sekin, mutta tällainen ajatusmaailma on minulla.
Miten hienolta näyttäisikään kun saisin kirjoittaa Hertan nimen näin BH FH1 TK1 Eigen Karolina.. Vau, ihan kylmät väreet menee. No, ei intoilla ennakkoon. Monta asiaa pitää mennä vielä putkeen ennen FH koulutustunnuksen saamista. Ensinnäkin täytyy saada paikka kokeeseen, johon varmasti on ruuhkaa, koiran täytyy jäljestää kuten se osaa, mun ei saa jännittää jotta se ei vaikuta koiran työskentelyyn, sen pitää jäljestää hyvin 10 metrin liinalla, sen pitää kestää häiriö joka tulee kun tuomari ja jäljentekijä seuraa meitä jäljellä, sen pitää ilmaista kaikki esineet jäljeltä, sen pitää mennä ne pirun kulmat ja ja ja .. Paljon on vielä onnistuttava ennen koulutustunnusta, mutta parhaamme lupaamme yrittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti