Kokeen jälkeistä elämää

Huomasin kokeen jälkeen että koira alkasi olla levon tarpeessa ja sitä se on myös saanut. Tällä viikolla ei olla tehty mitään muuta kuin normaaleja remmilenkkejä ja uitu. Pihahommia tehdessä koira on pyöriny pihalla ja touhannu omiaan. Ja nyt eilen alkoi näyttää siltä, että jopa mun Hertasta saisi ongelmakoiran jos sillä ei olisi tarpeeksi tekemistä. Jouduin aivan kieltää sitä kuopimasta pihaa ja juoksemasta lasten perässä, kun eilen oltiin pihalla. Vielä viikonloppu huilitaan ja maanantaina aletaan hioa seuraamista. Hyväähän Hertan seuraaminen on mutta aina se voisi olla parempaakin ja intensiivisempää. Pitemmissäkin pätkissä pysyy kyllä kontakti mutta kyllä se hetkellisesti välillä tippuu ja tämä otetaan nyt työn alle, josko siitä suruusta tulisi vielä parempaa. Ylempiä tokoluokkia kohti mentäessä on nyt tämän aika. Ihana nähdä, että lepo teki koiralle hyvää vaikka pihassa muutama ihana kuoppa nyt onkin..

Tänään käväistiin maalimiesoppilas Mikael Lammin leikityspäivässä. Hertta on nähnyt maalimiehen elämässään kolme kertaa. Viettitestissä, spl arvioinnissa ja kerran käyttiin kattomassa maalimiestä ennen arviointia. Ensimmäinen kokemus Hertalla maalimiehestä oli viettitestissä. Tunnen koirani ja tiedän sen viettien tason, joten ei tullut yllätyksenä se mitä Hertta testissä teki. Ei sitä oikeen kiehtonut niitten äijien kanssa leikkiä ja toisella kierroksella se teki juuri sen mitä olin joilekkin arvellutkin sen tekevän. Kaks äijää heiluu lelujensa kanssa hiki päässä ja Hertta otti ja istui mun eteen, vilkaisi välillä mua ja taas alkoi kattoa pää kallellaan niitä äijiä kysyvästi, että mitähän kuulkaa teette. En voinu ku hymyillä ja äijät oli ihmeissään mun saksalaisen kanssa. Seuraava maalimiehen kohtaaminen ei ollu sen kummallisempi, kyllä tällä kertaa jo Hertta innostui leikkimään ukon kanssa mutta ei se ihan perus saksalaisen menoa ollut.

Tänä keväänä se on kuitenkin herännyt ihan erilailla saalisleikkeihin, kun en oo sille niitä varmaan ainakaan puoleen vuoteen tässä välissä ottanut. Lehmien nännikumi osoittauti leluksi josta Herttakin on valmis taistelemaan ja jota se hienosti saalistaa. Tästä sille on saatu ihan uusi vaihde tekemiseen tokokentälläkin. Se kestää nyt hyvin painetta leikin aikana, jota se ei aiemmin ole kestänyt yhtään. Välillä se tulee jopa käsille jos ei saa lelua multa. Aluksi luulin, että pointti on tuo lelu, että kunhan löytyi lelu jota Hertta haluaa saalistaa ja josta se tykkää taistella niin sitten homma alkaa pelittä, mutta ei asia ollutkaan näin. Sen piti vaan antaa kasvaa kaksi vuotiaaksi ennenkuin saalishommat alkoi kiinnostaa. Voitettiin viime kokeesta patukka ja kokeilin leikittää Herttaa sillä, aiemmin se ei patukoista piitannut, mutta nyt leikki silläkin aivan kuten nännikumilla. Hertalla on vaan ottanut hieman aikaa syttyä tämänkaltaiseen leikkiin. Onneksi maltoin antaa sen pitkän tauon ja nyt me pystytään hyödyntää tätä tärkeää viettiä kouluttautumisessa.

Tänään Hertta sitten teki taas maalimiehen kanssa juuri niinkuin olin ajatellutkin. Nyt äijän kanssa pystyi jo leikkiä, se eiollu kauheaa ollenkaan. Saatiin hyvät avut meidän yhteen leikkimisessä ilmaantuneeseen ongelmaankin leikityspäivästä. En koskaan olisi uskonu että tämä päivä tulee, mutta Hertalla pakkaa nyt olla irrotusongelma 😀 Ei irrota lelusta irti käskyn saadessaan. Oon koittanu tehdä sitä sille kahden lelun leikillä mutta ei oo oikeen toiminu. Ja käsky eri voimakkuuksilla, ei tehoa. Maalimies kehotti antamaan koiralle pienen muistutuksen, jos irti ei ole heti selvä juttu ja niin alkoi irrottaa. Hertta vaan on niin pehmeä koira ja otti pentuna niin helposti itteensä että en ole tohtinut tätä tehdä. Mutta näköjään se ei ole enää tässä iässä moksiskaan saadessaan muistutuksen jos ei irrota käskystä heti. Taas ollaan askel edempänä meidän touhuissa.