torstai 28. heinäkuuta 2016

Muutama sananen kasvattajana toimisesta...

Törmäsin tässä taannoin niin outoon tapaan hoitaa kasvatustoimintaa ( no kasvatuksesta tai jalostuksesta ei voi tässä yhteydessä puhua, pennuttamisesta paremminkin), että pakko hieman avautua aiheesta. Omituisia ja vääristä syistä kasvattajana toimivia ihmisiä löytyy varmasti joka rodusta. Mutta jos rekisteröintimäärät vuodessa on sakujen tasolla, niin niitä outoja löytyy vielä normaalia enemmän. Onneksi on myös niitä hyviä!

Mihin mä nyt sitten oon törmänny.. Mikä sai mun karvat noisemaan pystyyn! Tunnen ko. pennuttajan entuudestaan enkä kauhean korkealle arvosta hänen toimimistaan ja tekemiään yhdistelmiä. Narttu on kuitenkin nyt astutettu. Uroksesta laitettiin kuva naamakirjan. Joku siellä ehti ennen mua kysymään uroksen oikeaa nimeä. Uroksen nimeä ei kerrota julkisesti... Mielenkiintoista. Tällä pentueen tekijällä ei ole kuulemma tarvetta huudella yhdistelmän tietoja mihinkään eikä myydä pentuetta netissä. Taidan olla dementikko, kun sanon että edellistäkin pentuetta myytiin kaikilla mahdollisilla koirapalstoilla kaikissa nettiryhmissä. Johtuen siitä että rodun todellisia harrastajia nämä yhdistelmät ei kiinnosta, ei pätkääkään, itkettää paremminkin. Kuulemma jos pentue kiinnostaa niin pitää laittaa  yksityisesti viestiä. Ja paskat. Hävettää oma yhdistelmä niin paljon ettei viitti kertoa mitä koiria siinä käytetään. Ja toiseksi, tiedetään että yhdistelmästä aiheutuu keskustelua, niin parempi pitää tiedot salassa suurelta yleisöltä. Mä oon ymmärtäny että se kiinnostus tai ei-kiinnostus herätetään julkaisemalla pentueen tiedot. En voi käsittää tämän tyypin tapaa!

Miten kasvattajan sitten kuuluisi toimia? Ensinnäkin se on vaikeaa. Kasvattajan homma nimittäin.
Siksi minä en kasvata. Ainakaan vielä ;) Vasta kun olen täysin varma siitä mitä olen tekemässä ja seison teettämäni yhdistelmän takana, teen sen rakkaudesta rotuun ja rotumääritelmän mukaiseen saksanpaimenkoiraan pyrkien,  no se minusta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, mutta muutama perussääntö lienee kasvattamisessakin. Yhdistelmistä puhuminen on jo toinen juttu, siitä oon tainnu joskus kirjoittaakin, nyt keskitytään siihen itse kasvattajaan ja hänen toimintaansa.

1. Avoimuus ja rehellisyys
Kasvattajan tulee olla avoin ja seisoa tekemiensä valintojen takana. Osata perustella valintansa. Avoimesti kerrotaan kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin tieto yhdistelmästä, suvusta, kasvattajan vaatimuksista jne.. Hyvä kasvattaja myöntää pentueidensa virheet  (vaikka priimaa yrittää niin joskus luontokin puuttuu peliin). Hyvä kasvattaja ei pimitä tietoja,ei huonoja eikä hyviä.

2.Aidosti kiinnostunut
Hyvä kasvattaja on aidosti kiinnostunut jokaisesta kasvatistaan. Koiria ei erotella sen mukaan onko se  koitikoira vai huippuunsa treenattu kisakoira. Kasvattaja kuuntelee niin hyvät kuin huonot uutiset kasvatistaan. Tarvittaessa kasvattaja on olemassa, jos itsellä menee sormi suuhun ja tarvitset neuvoja. Kysy kasvattajalta, ja kasvattaja vastaa. Kasvattajaan voi halutessaan ottaa yhteyttä ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Kasvattajalla on myös harrastustaustaa itselläänkin, jotta pystyy auttaa myös koulutuksellisissa asioissa. Muistetaan kuitenkin, että kasvattajakin on vain ihminen, eikä kasvattaminen ole hänen elämänsä ainoa intressi. Aina ei vaan ehdi vastaamaan.

3. Rakkaus rotuun
Kasvattaessasi sinun on tunnettava vastuu rotusi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Tehtävä yhdistelmiä, joista tulee rotumääritelmän mukaisia koiria. Oltava perillä rodun jalostustieto-ohjelmasta, pevisasta ja muusta rotuun liittyvästä. Saksanpaimenkoiran kohdalla olisi pidettävä mielessä mm. luusto, allergiat, luonne, hermorakenne ja koiran käyttöominaisuudet. Kaikkien sakujen ei mielestäni tarvitse olla ipo koiria, mutta moottoria ja motivaatiota pitää tekemiseen löytyä.. Kasvattajan on rakastettettava rotuaan, jotta hänen hän tekisi oikeanlaisia päätöksiä sen eteen.

4. Sosiaalisuus
Valitettavasti emme tule elämässämme kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Tämä korostuu kasvatustyössä. Tapaat pentuja myydessäsi monenlaisia ihmisiä, joihin et muussa elämässäsi törmäisi. Kaikki eivät voi olla sellaisia ihmisiä joiden kanssa synkkaa hyvin.  Kasvattajana toimiessa kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on kullanarvoinen ominaisuus. Samaa mieltä ei tarvitse aina olla, mutta asiallisesti käyttäydytään.

5. Velvollisuudet
Hyvä kasvattaja huolehtii kasvattajan velvollisuuksistaan säntillisesti. Hoitaa pennut ja emän asianmukaisesti, madottaa, käyttää eläinlääkärin tarkistuksessa, laitattaa tunnistusmerkinnät pennuille ja  hoitaa rekisteröinnin ajallaan jne.  Paljon kuulee juttuja juttuja myös kasvattajista, joilla yhtäkkiä on hirvittävä kiire, eivätkä ehdi vastata yhteydenottoihin, jossa myydyssä koirassa ilmeneekin sellainen vika josta uusi omistaja on oikeutettu saamaan osan ostohinnasta takaisin.. ei näin!

6. Kuudes aisti
Pentujen kyselijöitä on moneen lähtöön. Kasvattajalla on oltava rohkeutta olla myymättä pentua, mikäli yhtään tuntuu siltä että koti ei tunnu oikealta juuri tälle pennulle. Tai yhtään millekkään pennulle. Jos sattuu niin ihanasti että pennuille olisi monta hyvää kotia tarjoll, olisi kasvattajalla oltava sen verran silmää pentujen orastaville luonteille, että laittaa juuri oikeanlaisen pennun oikeaan kotiin. Tietenkään luovutusikäisistä pennuista ei vielä näe koko totuutta, mutta ei sitä arinta ja laiskinta laiteta aktiivitreenaajalle ja pentueen päällepäsmäriä ja aina ekana paikalla olevaa kotikoiraa etsivälle. Näin kärjistettynä...

7. Terveystutkimukset ja tulokset
MInä pidän hyvän kasvattajan merkkinä, että kasvateista on saatavilla paljon tietoa terveydestä ja kasvattaja pyrkii tuottamaan vain terveitä pentuja. Sakemannin kohdalla ensimmäisenä joutuu aina syyniin luusto. Tilastoja voi kuka tahansa selata koiranetistä ja todeta että onko juuri tämän kasvattajan koiran millaisia terveydeltään. Koirilla tehdyt käyttötulokset kertovat koirien koulutettavuudesta. Valitettavasti koulutustunnukset eivät periydy, niiden eteen joutuu hieman tehdä töitä. mutta suvun tulokset kertovat sinulle että tämän suvun koirat ovat koulutettavissa ja tulokset ovat mahdollisia. Kiinnostuksesta koirien luonteisiin kertoo mm. luonnetesti tulokset.

Siinä kai ne tärkeimmät.. ;)

Kasvattajan on oltava touhussa mukana sydämellä.

Hyvän kasvatuksen tulos :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sadas julkaisu

Tämä ompi sadas kirjoitus tässä blogissa.
Sen "kunniaksi" kysäisen teiltä lukijoilta milta asiasta / aiheesta haluaisitte että kirjoittelen tänne.

Laittakaapa tuonne kommentteihin niin toteutan mahdollisuusksien mukaan.

Kuvassa koirat tyttören synttärien aikana. Kovin nöyttävät stressaantuvan hälinästä ja vieraista...

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rivi Eigeneitä

Saatiin mieluisa vieras pohjanmaalle kun eräs Eigenin omistaja suuntasi Kouvolasta kesälomareissulle Pohojammaalle.

Ohjelmassa oli tottista, jälkeä ja pennuilla tietenkin myös painia. Eikä sovi unohtaa yhteiskuvia.

Paikalla neljä Eigeniä. Mun omat, treenikamun oma ja vieraileva tähti. Edustettuna oli K-pentue, M-pentue ja N- pentue. Kaikki samasta emästä. Komea rivi etten sanoisi. Ja mielestäni aikapaljon samaa tyyliä. Pään sisäinen rauha paistaa kaikista näistä koirista. Martta hieman poikeaa muista, isän puolelta tulee kovuutta pakettiin lisää. Muuten ihanan tyyniä ja hyväpäisiä koiria kaikki. Nenänkäyttö maavainulla on äärimmäisen luontaista ja tottiskentällä tehdään kaikkensa miellyttääkseen ohjaajaa. Ulkonäöstä ja rakenteesta näkee kuitenkin että isä on joka pentueessa eri. Ja kauniitakin vielä piruvie!

Toivottavasti saamme joskus muitakin Eigeneitä visiitille Pohojammaalle!

Eigen Neusilber

Eigen Nora Nordlicht

Vasemmalta oikealle:
Eigen Karolina (E.Eigen Iza Izir, Seeback´s Mexx)
Eigen Martha (E.Eigen Iza Izir, I.Svarzekoks Rene)
Eigen Nora Nordlicht ja Eigen Neusilber
(E. Eigen Iza Izir, I. Hunttu Hännän Peetu)


Nova ja Nato

Ja töitten päälle painitaan!


Eläinsuojelurikos....

Otetaas vähä kovempi aihe. Oon miettiny tätä aihetta ja kerron teille syynkin.


Kaikki meistä on lukenu Iltalehdestä, netistä ja milloin mistäkin, juttuja törkeistäkin eläinsuojelurikoksista. Rikoksista, joista Suomen laki käskee määrätä rangaistuksen. Milloin joku roikuttaa koiraa parvekkeelta kaulapannasta ja milloin jätetään hevoset talliin kuukausiksi omaan paskaansa ilman ruokaa, vettä ja huolenpitoa. Ja miten naurettavia rangaistuksia ihmiset näistä teoistaan saavat! Saatikka, että kukaan ei valvo noudattaako eläimenpitokiellon saanut henkilö tuomiotaan…


On rikos kohdella eläintä huonosti. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kivulta ja tuskalta ja edistää eläimen hyvinvointia ja oikeaa kohtelua. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kiellettyä. Eläimen kohtuuttoman ankara kouluttaminen on kielletty. Näin sanoo eläinsuojelulaki.


Kerrompa teille tarinan elävästä elämästä. Tarinan, jossa itse olin osallisena. En olisi halunnut olla, mutta olin, enkä unohda sitä näkyä. En kerro teille edes koiran rotua niin täältäpäin olevien ei tarvitse alkaa arvuutella että kenestä on kyse. Sen tiedon pidän itselläni.


Kaksi vuotta sitten järjestin kaksipäiväisen BH koulutuksen. Kutsuin paikalle kouluttajan ja kysyin omilta treenikamuiltani ja tuntemiltani harrastajilta haluavatko tulla tällaiseen jos järjestän. Halusivat ja koulutus järjestettiin. Meillä oli kivaa ja koirat toimi hienosti, sääkin suosi. Koulutuksen toisena päivänä tapahtui kuitenkin jotain mitä meistä kukaan ei olisi halunnut nähdä.


Ensimmäisenä päivänä jo katsoimme koulutuksessa mukana olevaa tyyppiä alle kaksi vuotiaan koiransa kanssa, että jossain mättää. Tyyppi joka koiran kanssa koulutuksessa oli, ei ole vakituisia treenikamujani, mutta koirapiireissä tutustuttu ja tiesin hänen haluavan mukaan tällaiseen koulutukseen nuoren narttunsa kanssa, joten pyysin hänet mukaan erään treenikamun peruessa tulonsa.


Ei olisi pitänyt. Tyyppi on kyllä tunnettu kipakasta luonteestaan, mutta tällaista en olisi uskonut tapahtuvan. Jo ensimmäisenä koulutuspäivänä koira selkeästi väisti ohjaajaansa. Se ei tohtinut mennä kunnolla perusasentoon eikä seurata oikeassa paikassa. Jätätti aina jonkin verran, ei lähtenyt ohjaajan mukaan ollenkaan tai hidasteli. Ihmettelimme tätä kentän laidalla. Koiraa kuitenkin treenattiin muuten ihan hyvin. Joskin ohjaajasta paistoi läpi se harmitus kun koira ei toiminut kuten hän olisi halunnut.


Toisena koulutuspäivänä koiran ohjaaja kertoi että oli illalla kotona ottanut koiran kanssa treeniä ja sielä koira oli toiminut oikein hienosti kun oli hinkannut tottista. Kun näiden vuoro tuli, koira oli vielä apaattisempi ja haluttomampi tekemään ohjaajansa kanssa kuin edellisenä päivänä. Koska tapahtumasta on kulunut jo kaksi vuotta, en pysty ihan täsmällisesti enää kertomaan mitä tapahtui, mutta jossain kohtaa ohjaaja ei enää jaksanut koiran huonoa tekemistä vaikka paikalla oli yleisöä. Hän ilmeisesti luuli, että meidän porukka hyväksyy sen miten hän kohta koiraansa kouluttaisi.


Ohjaaja kuristi koiraa ketjupannasta. Hakkasi sitä nyrkeillä päähän ja retuutti poskista. Siitäkin huolimatta, että koira oli jo valmiiksi alistuneessa tilassa, eikä varmasti edes tiennyt mistä häntä rangaistaan, eikä sellaista asiaa edes ollut josta olisi voinut rangaista. Koiran päästyä irti otteesta, se poistui ohjaajan luota eikä pyynnöistä huolimatta mennyt takaisin. Kouluttajamme luo koira meni, joka ottikin koiran kiinni. Ohjaaja haki koiran kouluttajalta ja jatkoi koiran kaltoinkohtelua samaan tapaan. Koiran joka jo ennen kohtuutonta kurittamista oli alistuneessa tilassa. Kouluttajan pyynnöistä huolimattakin koiran pahoinpitely jatkui. Kouluttaja sanoi muun muassa että "tuo ei johda mihinkään". Kunnes jossain kohtaa ohjaaja tuumasi että meidän tekeminen taisi olla tässä. Näin sanottuaan retuutti koiran kuristuspannasta autoaan kohti koiran kakoessa henkeään.


Luulimme että tilanne oli ohi. Ja vaikka tilanne oli sen verran rankka että sen aikana jopa minä käänsin välillä pääni pois, kun ahdisti katsoa, niin ohjaajalla ei herännyt minkäänlaisia omantunnon tuskia käyttäytymisestään koiraansa kohtaan. Luulimme, että autolle lähdettyään ohjaaja laittaisi koiran autoon. Vielä mitä, hän ottikin autosta raipan.. Ymmärrän raipan koiran koulutuksen apuvälineenä, mutta vain ohjaavana apua. Täti alkoi treenaamaan koiraansa parkkipaikalla raipan kanssa. Aluksi siten kuten raipan kanssa koulutetaankin. Raippa toimi vain ohjaavana apuna koiran vierellä. Koira ei kuitenkaan edelleenkään toiminut, joten otettiin käyttöön kovemmat otteet. Raippa alkoi viuhua ja koira ulista. Siinä kohtaa kouluttaja käveli parkkipaikalle ja kehoitti häntä taas lopettamaan. Koira kuulemma tarvitsi hieman kovempaa kättä kun "ihan vaan vittuilee". Koira ei osaa vittuilla.
Teimme asiasta eläinsuojeluilmoituksen. Koirat käytiin tarkistamassa tämän ihmisen kotona. Ei näkyviä vammoja, joten ei sanktioita. Vuoteen emme kuulleet asiasta mitään, kunnes kuulustelukutsu tuli. Meitä oli paikalla 8 ihmistä tämän tyypin lisäksi ja vain kolme meistä kutsuttiin kuulusteluun. Kuulusteluissa käynnin jälkeen kului vuosi kunnes tuli kutsu käräjille todistamaan. Oltiin jo unohdettu koko juttu, että ei tätä mitenkään käsitellä, mutta kas käsitelläämpäs ja toivo heräsi että tyyppi saisi teostaan rangaistuksen.
Sen suuremmin käräjien kulkua avaamatta totean teille, että tällainen käytös on Suomessa sallittua. Ensinnäkin menee kaksi vuotta tapahtumasta ennen kuin on käräjät. Tyyppi ehtii hakata aika kauan koiraansa enneku joutuu siitä vastuuseen. Ja toiseksi. Siitä ei saa mitään rangaistusta. Ei mitää!!! Päinvastoin. Näin toimittuaan saa suuren summan rahallisia korvauksia...
Suomessa, jos sulla on hyvät puhetaidot, eli oot hyvä puhumaan paskaa uskottavasti, omistat koiran joka edustaa vähän kovempaa rotua ja se on vielä murrosiässäkin niin sitä saa kohdella näin. Ja ne jotka ei kestä tällaisia konsteja on kukkahattutätejä..  
Enkä ollenkaan ihmettele, että ihmiset ei uskalla tehdä näitä eläinsuojeluilmoituksia. Siinä on oikeesti suuri vaiva, ne on pitkällisiä juttuja ja lopputulos on sitten tämä, ei tuomiota.
Olen kuullut koirasta muutamia juttuja ja nähnyt kuvia tämän jälkeenkin. Näyttelyissä on koitettu purra tuomaria. Olen nähnyt kuvan koirasta seuruu tilanteessa jossa se menee pää kumarassa huuliaan lipoen ja seuruu paikka on kovin takana. Olen kuullut tarinan koulutuksesta jossa koira ei ollut kentällä suostumaan tekemään mitään. Seisoi vain paikoillaan ja katseli maisemia kun ohjaaja yritti huudella sitä luokseen... Näin kantaa tällainen kouluttaminen..










keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Se on siinä!





Kuukauden aikana tahkottiin Martan kanssa neljä koetta. Kaikki 
asetetut tavoitteet on saavutettu ja nyt alkaa taas kova treeni kohti uusia tavoitteita. Hetkeen ei olla kunnolla treenattu tottista. Ihan siitä syystä, että uusia liikkeitä ei viittiny treenata sotkemaan valmiita koeliikkeitä ja vanhat ja valmiit olis
menny vaan pilalle turhalla hinkkaamisella. Mutta nyt on taas mitä treenata, ja paljon! Kuukaudessa on tehty neljä tulosta ja kaks koulutustunnusta. Martan nimi kirjoitetaan nyt BH TK1 Eigen Martha.



Köytiin hakemassa viimeinen ykkönen Kokkolan kokeesta 28.6. Salainen haave oli, että alokas luokan kokeita ei tartteta ku se kolme ja näin kävi. Pistemäärät nousi tasaisesti koe toisensa jälkeen, jokaisesta kokeesta kakkos sija ja tässä viimeisessä vielä päälle kunniapalkinto. Ohjaaj on onnellinen. Tämän koiran kanssa on ihan mieletöntä harrastaa!

Tässä kohtaa voisi olla aika kiitoksille. Ekana kiitetään edelleenkin 
kasvattajaa siitä luottamuksesta, että tarjosi tätä koiraa minulle sen 
palautuessa hänelle. Kiitämme Satua myös siitä, että se näki tässä olevan sopiva koira Teijalle: kuinka oikeassa olitkaan! Toisena kiitetään kaikkia koutseja ja treenikamuja, joita meillä on tähön astisella matkalla ollut. Erityisesti Juha Latvala ja Tuija Tienhaara sekä Heidi Sänkimaa-Natunen. Teidän ajatuksilla on päästy huimasti eteenpäin. Ja ilman treenikamuja tämö olis tylsää. Treenikamuista haluan erityisesti kiittää Piaa ja Mariaa! Ja tietenkin
aina kiitetään henkistä tukea, Marjoa. Jatketaan eteenpäin.

Mutta sitten itse kokeeseen! Tuomarina meille uusi tuttavuus Tiina Laakko. Tuomaroi paljon täällä meilläpäin, mutta ei ole koskaan sattunut olemaan mulla tuomarina. Jälleen kerran koepaikalla ihan liian aikaisin. Otin nääs taas hieman eksymisen varaa, mutta osasinkin heti perille. Onneksi olintreenikamu samassa kokeessa niin oli juttuseuraa. Vaikka eihän tälläänen suupaltti ilman seuraa olisi jäänyt kuitenkaan.. Käytiin koiran kanssa haistelemassa ympäristö tai tutustumassa halliin, jossa koe oli. Halli oli sama, jossa muinoin aloitin koeurani edesmenneen Turo koiran kanssa. Välillä pukkasi mieleen hiemaan haikeutta.

Koira oli kokoajan koepaikalla kovin cool ja hyvin hereillä mun suuntaan. Alokasluokassa oli 12 koiraa ja hieman mua harmitti kun meidän suorituspaikka oli vasta toiseksi viimeisenä, mutta ei
auttanu. Olisin mieluusti aina siellä alkupäässä, mutten kuitenkaan ekana, että pystyy lunttaamaan seuruukaavion.. Mutta menihän tuo odotellessa ensin treenikamun suoritusta ja sitä purkaessa.


Koira oli kokeessa kokonaisuudessaan todella kiva. Onnistuin myös virittelyssä ja paikkiksen valmisteluissa paremmin kuin esim viime kokeessa. Pelkkä haukutus oli hyvä lähestyminen ekaan kokeeseen, mutta se ei sitten enää tuottanutkaan samaa tulosta toisessa kokeessa. Siispä nyt otettiin esiin patukka kun edellinen koira oli puoli välissä omaa suoritustaan. Patukka ennen kehää kaverille salaa ja menoksi. Toimii tuloksesta ja koiran tekemisestä päätellen.

Kaiken kaikkiaan koko suorituksessa oli yks mun typerä moka, pieni onneksi, eikä maksanut meille kuin yhden pisteen, tai neljä jos kertoimet otetaan huomioon. Yksi koiran virhe joka tais viedä kaks pistettä ja kolmannesta pienestä jutusta en tiedä mitä siinä tapahtui, eikä sitä huomannut tuomarikaan arvostelusta päätelleen siinä liikkeessä.

Paikkamakuu... Hieno! Usein Martalla pakkaa käydä nenä kerran kaks maassa makuun aikana ja on tainnu joka kerta vaihtaa lonkalle. Tänään ei. Ei kumpaakaan. Makasi hienosti samassa asennossa kokoajan ja tuijotti mua. Vähän vinoon se meni maahan ja siitä tuomari vähä rokotti.

Seuraaminen... Koira oli hyvin hereillä. Haukautin sen vielä kulkiessani kohti lähtöpaikkaa. Kai se siinä on sallittua kun ei oo suoritus vielä alkanut. Ainakaan tämö tuomari ei siitä moittinut. Koira hienosti hereillä seuruussa. Ohjaaja teki hätäpäisyyksissään yhden mokan. Lähdin liikkeelle niinku olis kiire töihin tai jotain. Kymmenen metirn päästä tuli pysähdys ja minä tyhmä en ottanut sitä yhtä hidasta askelta ennen pysähdystä johon koira on koulutettu. Pysähdyin kuin seinään ja kas. Koira luulinettä tulee täyskäännös ja kiersi mut ja tuli perusasentoon. Täysin mun moka! Hoksasin kuitenkin kiireeni ja paransin tapani ja loppu oli nautittavaa.

Liikkeestä maahanmeno... Valmistelevassa osuudessa koira vähä jätätti. En tiedä miksi. Treenikamu sanoi että sen silmään ei nöyttäny ennakoinnilta vaan kattoi joko mun köttä tai jotain hallin seinällä. Mutta ei se jötötys suuri ollut ku ei tuomari siitä rokottanu, sen sijaan rokotti vähön maahnmenon vauhdista.

Luoksetulo... Tämä nyt on aina niin selkeetä ja taitavaa tälle 
koiralle. Hieno. Yksinkertaisesti

Noutoesineen pito... Minä tyhmä! Oon itte ottanu parissa ekassa kokeessa tästä turhia vähennyksiä. Oon opettanu kapulahommia Martalle pk kapulalla ja koskaan se ei oo sitä mäklänny. Toko kokeisiin oon kuitenkin jostain ihmeen syystä ottanu Turon kevyemmän kapulan ja on ilmestyny kuvioihin kapulan elöminen suussa. Ottanut siitä kahessa ekassa kokeessa pidosta turhat -2 pistettä. No tajusin kokeilla pk kapulaa ennen tätä koetta ja ei se sitä pureskele. Se on varmaan se kapulan paino. Mukaan siis eri kapula kun aiemmin ja heti nousi pisteet reippaasti. Note to my self.. Älä muuta hyväksi havaittuja asioita! 

Kaukokäskyt... Nää on kokoajan ollu meillä vähä veitsen terällä ja otetaan nyt kohti ylempiä luokkia tarkkaan treeniin. Martta on epävarma istumaan nousussa. Kuitenkin tähän asti kokeissa on ollut se päivä kun kaukot toimii, vaan tänäänpä ei toiminu. Tarvittiin kaks käskyä, jotta nousi. 

Estehyppy.. Varmaa tekemistä. Pieni vöhennys. En tiedä mistä. Aika tarkasti tuomari katseli eteentulon suoruutta, että lienikö siinä hieman vino. Muuta en keksi.

Kun miettii meidän tokon alokasluokkaa kokonaisuutena, niin pistemäärät on kasvanut kokoajan. Koira tekee koko suorituksen varmasti ja on hereillä hienosti loppuun asti. Paketti pysyy kasassa. Hallinnassa ei ole ongelmaa. Kunhan äiti on Martan mukana niin kaikki on hyvin ja siinä pysytään. Pisterivit ovat tasaisisa ja koira suorittaa liikkeitä varmasti. Hiottavaa tietenkin on aina. Erityisen tyytyväinen ja onnellinen meidän antamaan kokonaisvaikutelmaan. Tuomarit ovat kehuneet meidän yhteistyötä ja selkeää tekemistä sekä koiran tarkkaavaisuutta ja tekemisen halua. Kokonaisvaikitelma kaikissa kokeissa täys kymppi. Tuntuu se tekeminne kyllä aina hyvältä itsestäkin!


Pisteet
Paikkamakuu.                   9.5
Seuraaminen.                    8
Liikkeestä maahanmeno   9 
Luoksetulo                         10
Noutoesineen pito.             9.5
Kauko-ohjaus.                    7.5
Hyppy.                                9.5
Kokonaisvaikutus.              10

Pisteet yhteensä 183.  Sija 2/12.     ALO1.  KP.  Ja TK1

Treenit kohti avointa luokkaa on aloitettu. Ruutua on koitettu ja sen treenissä muutan yhden jutun ennen ensi kertaa. Liikkeestä seisominen on otettu ohjelmistoon ja peruutus sekä merkinkierto on nyt otettu koutsin ohjeiden avulla tarkempaan syyniin.

Mahdatte kuulla tästä myöhemmin lisää.. :D

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Yhdistystoiminta...

Juhannuksen kunniaksi hieman erilainen kirjoitus...
Paneudutaas hieman raivostuttavaan, mutta kuitenkin joitakin ihmisiä niin koukuttavaan ja mielipiteitä herättävään yhdistystoimintaan..

Yhdistystoiminta jakaa ihmiset, ei kahteen, vaan useampaan kastiin. Itse olen ollut kovin aktiivinen yhdistystoiminnassa viimeiset kymmenen vuotta. Kalenteri on täyttynyt jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä kökkimisestä. Parhaimmillaan istuin kolmessa eri hallituksessa yhtä aikaa ja aina jossain työllistävässä roolissa. Juoksin kokouksesta kokoukseen ja tapahtumasta toiseen ja täytin kalenterini yhdistystoiminnan rajoissa. Tänä vuonna muutin suuntaa. Irtisanouduin kaikista hallituksista, jokaisesta nettisivun ylläpidosta ja muista luottamustehtävistä. En aio ilmoittautua mukaan mihinkään kökkähommiin tai pitää enää säännöllisiä koulutuksia ympäri vuoden. Nooh... On tullut lupauduttua PK SM 2016 viestikokeen ratamestariksi, että se on hoidettava pois. Tästä eteenpäin menen kökkiin jos minulla on aikaa, pidän koulutuksen jossa mulla on siihen motivaatiota, järjestän koulutuksia "oma lehmä ojassa", sellaisia joihin itsekin haluan osallistua. Menen jos ehdin, näitä varten en pyydä vapaata töistä. En enää elä yhdistykselle. Elän itselleni ja laitan oman harrastamisen etusijalle. Olen ollut kovin huojentunut tehtyäni tämän muutoksen.

Yhdistystoiminnassa on paljon samankaltaisuutta, olitpa sitten mukana siinä minkä tahansa asian tiimoilta. Itselläni on kokemusta hevos- ja koirayhdistyksistä. Minun kokemukseni mukaan koirapuolella piirit on pääsääntöisesti helpommat kuin hevospuolella. Mutta mahtuuhan koirapuolellekkin kaikenlaista..

Sanotaan, että yhdistys on yhtä kuin sen jäsenet. Uskallan olla eri mieltä. Yhdistys on yhtä kuin sen hallitus. Facta on, että yhdistyksen hallitus tekee pääsääntöisesti kaiken! Ideoi, toteuttaa ja istuu kökissä kökkien perään. Hallituksen jäsenten lisäksi yhdistyksestä löytyy aina ne pari hullua, jotka lähtee aina mukaan kaikkeen. Minkä ihmeen takia ihmisten yleinen käsitys on, että hallituksen kuuluu pyörittää toimintaa. Ei. Hallituksen tehtävä on kantaa vastuu yhdistyksen toiminnasta, ei tehdä kaikkea työtä sen eteen. Tämän asian kun saisi jotenkin muuttumaan. Tehtäisiin yhdessä siitä omasta yhdistyksestä parempi ja jaettaisiin työmäärää tasaisesti jäsenien ja hallituksen tyyppien kesken. Tätä päivää odotellessa...

Yhdistystoimintaan pätee hyvin sanonta "kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää". Koskaan et toimi niin että asiat menisi kaikkien mieleisesti. Ei vaikka miten tekisit. Koskaan ei onnistu tekemään kaikkia tyytyväiseksi. Puheenjohtaja vuosinani sain palautetta jopa siitä että kerholla on liikaa toimintaa :D Ja pliis, asioista voi olla eri mieltä vetämättä hernettä nenään ja olla ottamatta asiaa henkilökohtaisena loukkauksena.

Yhdistystoiminnassa pyörii mukana monenlaisia tyyppejä. Tässä muutama mieleen tullut esimerkki tapaus..

1. MARTTYYRI
Vuosikaudet yhdistyksen toiminnassa mukana ollut ihminen, joka jaksaa mainostaa miten paljon hän on yhdistyksen eteen tehnyt ja miten paljon aikaa se häneltä vie. Valittaa, kun ei ehdi elämässään mitään muuta, ja silti asettuu joka vuosi ehdolle hallitukseen, yleensä niille "korkeimmille" (lue: työllistävimmille) paikoille. Omasta mielestään pyörittää yhdistystä yksin. Tekee kaiken itse. Ei osaa delegoida, ei luota toisten taitoihin.

2. LUPAILIJA
"Joo mä hoidan sen." Eikä koskaan kumminkaan hoida.Raivostuttavia ja peräänkatsottavia tyyppejä. Näiden ihmisten tehtävälistalla olevat asiat ei valmistu koskaan. Samaa asiaa kysytään tyypiltä kokous toisensa perään ja vastaus on aina sama: "Joo, mä hoidan sen." Näiden hoitamat asiat hoitaa lopulta joku muu tai ne jää ikuisesti idea-asteelle.

3.TEHOMYYRÄ
Yhdistystoiminnan kulmakivet. Jokainen yhdistys tarttee yhden tällaisen. Tyyppi joka oikeesti pyörittää yhdistystä, oli heidän tittelinsä mikä tahansa. Eivät tee itsestään numeroa. Kunhan hoitavat heille kuuluvat hommat ja hoitavatkin nopeasti ja hyvin.

4. KAIKKIALLA OLEVA
En ymmärrä näiden intressejä lähteä mukaan toimintaan. Tyypit jotka menee joka hallitukseen ja hommaan mukaan saamatta kuitenkaan mitään aikaan tai tulemalla koskaan paikallekkaan.

5. KYSYTTÄESSÄ SAAPUVA
Nää ei koskaan ilmoittaudu mihinkään. Ei kökkiin eikä koulutuksiin. Mutta jos otat ja kysyt että tulisitko niin tulevat aina ja hoitavat hommansa hienosti. Miten näihin nyt tulisi suhtautua?Jos kerran voit tulla ja tykkäät olla, miksi et ilmoittaudu itse? Toisaalta.. Nää on just ne tyypit jotka pelastaa sut ku tarvit apua eikä kukaan tuu.

6. ILMOITTAUTUJA
Kaikki kurssit, kökät ja tapahtumat kuulostaa näiden mielestä kivalta, joten ilmoittautuvat aina mukaan. Ajankohdan tullessa eteen, laittavat tekstiviestin viimetipassa, etteivät pääsekään tulemaan. Näiden takia on keksitty "sitova ilmoittautuminen". Perumisen syyt on aina suuria. Kynsi lohkes, eilen satoi joten tänäänkin saattaa sataa, liian kuuma, liian kylmä...

7.KAIKKITIETÄVÄ
Tietää aina enemmän kaikesta kuin muut ja ilmaisee tietonsa tökerösti. Ei anna arvoa toisen mielipiteelle tai työpanokselle.

8. TAIVAANRANNAN MAALARI
Nämä "Elämä on ihanaa"- tyypit ei tuo mitään yhdistykselle. No antavat ehkä positiivista kuvaa ryhmähengestä saapuessaan paikalle, kun hymyilevät leveästi, pitävät kaikista ja juttelevat kaikille tasapuolisesti. Mutta mitään ne ei muista. Ei lupaamiaan asioita eikä kokousten päätöksiä. Kysyvät samaa asiaa moneen kertaan.

9. IDEOIJA
Pää täynnä uusia hyviäkin ajatuksia ja ratkaisuja asioihin. Toteutus uupuu.. Pahimmillaan eivät edes muista mistä puhutaan kun kysyy jostain hänen ideastaan lisää.

10. MUKANA MUTTEI MUKANA
Mikäs näiden intressi on olla yhdistoiminnassa. Halutaan mukaan toimintaan ja yleensä hallitukseen asti. Koskaan ei kuitenkaan osallistuta mihinkään saatika vastata mihinkään, ei säpossa eikä naamakirjassakaan, vaikka siellä muuten kyllä roikutaan.

11. VALITTAJA
 Nää valittaa kaikesta. Siis kaikesta. Liikaa toimintaa, liian vähä toimintaa, vääränlaista toimintaa, vääränlaisia hintoja, huonoja kouluttajia, huonoja tapahtumapaikkoja... Pyytävät paljon, mutta tekevät itse vähän (lue: ei mitään). Kukaan ei oo nähny näitä missään kökässä, ei koskaan. Voidaan jakaa kahteen kastiin: takanapäin valittajat ja suoraan puhujat.

12. VIETÄVISSÄ OLEVA
Vaihtaa mielipidettä sen mukaan mikä on enemmistön mielipide. Eivät omaa omia mielipiteitä, eivätkä viitsi sellaisia miettiä.

Mikä yhdistystoiminnassa sitten kuitenkin niin suunnattomasti vetää puoleensa? Se taitaa kuitenkin lopulta olla se motivaatio lajia kohtaan. Keino vaikuttaa omalla alueellaan rakkaan lajin koulutus- yms. tarjontaan. Ja ennenkaikkea samanhenkinen seura. Yhdistystoiminta ottaa paljon, mutta se myös antaa.

Yhdistystoiminta on vapaaehtoista. Aina pitäisi voida sanoa ei jos ei halua tai ehdi johonkin mukaan. Ilman että siitä tulee jälkipuheita. Vapaaehtoista. Kukin tekee yhdistyksen eteen sen verran kun haluaa ja on resursseja. Ja ne jotka tekee, antakaa niille arvoa. Oikeesti! Kun teille tarjotaan jotain tehtävää tai otatte sen vastaan, miettikää voitteko hoitaa sen sata prosenttisesti. Oikeesti kunnolla, eikä heittämällä. Vapaaehtoista, mutta luvatut asiat pitääs hoitaa.

Vaikka teinkin päätöksen jättäytyä pois aktiivisesta yhdistystoiminnasta, ei minulla ole siitä ainoastaan negatiivisia kokemuksia. Olen saanut siltä paljon. Oppinut uutta, kokenut hienoja hetkiä, tutustunut uusiin ihmisiin, saanut jopa ystäviä. Ja mielenkiinnolla odotan kauanko pystyn olla sieltä poissa vai joko jo ens vuoden alussa vuosikokouksissa istuttuani huomaan istuvani jossain hallituksessa vähintäänkin sihteerinä. Jää nähtäväksi.
Tästä eteenpäin fiilispohjalta ja kalenterin sallimissa rajoissa. Jos joku pyytää mua pitämään jotain, kalenteri antaa myöten ja mulla on motivaatiota, menen kyllä. Yksittäisiin juttuihin. Jatkuvalle vastuulle sanon nyt kiitos ei.

Loppukevennys...
Juhannusneidot ja yks Salama ;)
Jep, menin antamaan tyttärelleni periksi ja meillä asustaa nyt tuollainen. Valloittava otus.

Hertta

Martta

Salama






sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kauneuskilpailuissa..

12.6 oli osoitteena Tuurin kaikkien rotujen koiranäyttely. Olin ilmoittanut sinne molemmat ja lisäksi esitettäksi ilmestyi vielä yhden treenikamun KÄY luokassa ollut narttu, joten juoksin kolme luokkaa putkeen. Ja selvisin hengissä. Luojan kiitos treenikamu-Maria oli päättäny lähteä sinne katsojaksi. En olisi ilman Mariaa päässy kassien, häkin ja koirien kanssa kehän laidalle ilman hermojen menettämistä enkä yhdellä reissulla. Suur kiitos vielä avusta, Maria!

Ehkä mielenkiintoisimmat ja hauskimmat kommentit sain tuomarilta mun koirista mitä ikänä!
En ota näyttelymaailmaa kauhian vakavasti enkä spekuloi helposti tuomareiden kommentteja, mutta joskus niiden linjaa voi vaan kummastella. Toisaalta. Tuomarille ylikorkea saku oli ylikorkea saku ja siltä osin ainakin oli rotumääritelmä luettuna. Ja factahan on, että sakut on nykypäivänä pitkästi ylisuuria ja sehän vaikuttaa sitten taas käyttöominaisuuksiin joten periaatteesa pidin tuosta linjasta. Ylikorkeus vaikutti esittämäni koiran arvosteluun sen verran, että hylky tuli vaikka koira muuten sai hyvän arvostelun. Edesmennyt Turo poikani oli 68 korkea eli kolme senttiä yli rotumääritelmän ja sillä on EH. Tänään esittämäni koira oli niin ikään kolme senttiä ylirotumääritelmän ja sai hylsyn.. On tää niin tuomarilaji. Toivon mukaan saan kaverini ylipuhuttua että esitämme hänen koiransa uudestaankin, toisella tuomarilla. Tuomarin mieleen olivat hyvin pienet ja mun mielestä jopa liian laihat nartut. Paikalla oli jopa narttu jonka kylkiluut näkyi ja tämä koira sai ERIn... No se oli tämän tuomarin näkemys..

Mun koirat käyttäytyi näyttelypaikalla hienosti. Pystyin ihan poistiehensä kulkea niiden kanssa siellä yhtäaikaa. Mutta häkki oli mukana jottei molempia tarvinnut pitää koko aikaa kädessä.

Otetaanko ensin käsittelyyn vaikka Hertta. Positiivisesti yllättynyt Hertan esiintymiseen! Ensimmäinen näyttely ikänä jossa se esiintyi hyvin. Tähän saakka on pakannut seisotuksessa mennä
ihan kyyryyn ja näyttänyt kyllä täysin että ei voisi vähempää kiinnostaa seisoa mun asettelemassani asennossa. Tänään se seisoi ryhdikkäänä! Ja juoksi kepeästi. Hertalla on näyttelyn vuoksi nyt ihan
uusi nimi. Hänen nimensä olkoon tästä päivästä eteenpäin Ronski. Tuomarin mielestä Hertta on mittasuhteiltaan varsin hyvä Ronski narttu! En voinu ku nauraa luettuani tuon lauseen. Se on kaikkea muuta kuin ronski. Tuohan on hieno lause ja moni olis siitä tyytyväinen, mutta nyt se ei kyllä vaan mitenkään sovi koiraan :) Tässä Hertan arvostelu:
Kookas n 61cm. Mittasuhteiltaan varsin hyvä ronskinarttu. Hyvä kaula. Eturintaa voisi olla
enemmän. Voimakas varsin oikeamuotoinen pää. Löysät huulet. Vaaleahkot silmät. Pysty olkavarsi. Riittävä askelmitta. Ylälimja hieman kaartuu liikkeessä. Hieman ahdas edestä ja takaa.

Muuten ihan Hertan näköinen arvostelu, mutta ronskia siitä ei saa tekemälläkään ja vaaleita silmiä en allekirjoita.

Martta esiintyi myös hienosti. Seisoi taas arvostelussa niinkuin tatti ja juoksi hyvin. Siltä on
kokonaan jäänyt nyt pois se, että mikäli edellä juoksee toinen koira niin se alkaa vetää ja laukata vinossa, nyt ravaa hienosti myös toisen perässä. Tässä Martan arvostelu:
 Kookas pitkälinjainen , ikäisekseen jo varsin voimakas narttu. Aavistuksen pitkä lanneosa. Voimakas varsin oikeamuotoinen pää. Vaalehkot silmät. Löysät välikämmenet. Pitkät löysät käpälät edessä. Hyvä askelmitta, joustavuutta saisi olla enemmän.

Martan arvostelussa eritoten lämmittää mieltä tuo ikäisekseen jo varsin voimakas narttu ja sitähän se on, ja ylpeä siitä. Vaaleita silmiä en näe tälläkään. Arvostelussa sitä ei lue mutta ihan yhtä hauskaa mulla oli Martan kanssa kun tuomari sitä arvioi. Martta on liian lihava!!Sitä ei lue arvostelussa, mutta kun tuomari kopeloi Marttaa niin se sanoi että koiralla on liikaa lihaa luitten päällä. Ei käsitä :D

No jokatapauksessa mun koirien uudet nimet on Läski ja Ronski. :D

EH sieltä kummallekkin napsahti, johon Hertalla tyytyväinen mutta Martalla en.

Eigen Karolina AVO EH AVK4
Eigen Martha NUO EH NUK3

Tää oli jo kolmas näyttely tälle vuotta ja oon erittäin onnellinen että seuraava on vasta lokakuussa Seinäjoella. Hertan näyttelyura on nyt loppu, mutta Seinäjoella taas esitettävänä silti kaksi tai kolme koiraa. Siihen mennessä onkin handlerilla oltava kunto kohdillaan, vaikka yllätyin itekki miten hyvin jaksoin tänäänkin juosta kolme koiraa. Seinäjoelle menee Martta avoimeen, mun omien pikkusisko Eigen Nora Nordlicht täytyy esittää pentuluokassa ja toivon mukaan tänään esittämäni narttu lähtee matkaan myös. Siihen asti sanomme ei näyttelyille ja keskitymme järkevämpiin lajeihin :)

Tuomarin mielestä lihava mun mielestä kaunis
(Me siis Martan kanssa tuossa pinkki t-paita päällä..) Tuo Martan edellä oleva koira oli tuomarin mieleen...

Lihavako? Voimakas ehkä kuitenkin..

Mitä nää akat tekee??

Hertta- The Ronski narttu??
Mutta Hertasta ei oo olemas yhtäkään näin hyvää näyttelyseisotuskuvaa. Eka kerta ku se seisoo näyttelyissä hienosti, eikä vedä itteään ihan kyyryyn. JES!







tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kokeessa ja peltojälkikoulutuksessa..

Tauko! Nimittäin tottistauko alkaa nyt. Nyt on tiistai ja ens viikon keskiviikkona on seuraavat tottistreenit. Martta on nyt reilun parin viikon sisällä ollut kolmessa kokeessa, se on huilitaukonsa tottiksesta ansainnut! Näyttelypuuhissa menee tämä viikko, torstaina olis tarkoitus suunnistaa molempien kanssa mätsäriin harjoittelemaan sunnuntaista näyttelyä varten.

Olen jo kauan halunnut koirieni kanssa Tuija Tienhaaran (halutessasi voit lukea kouluttajasta lisää sivuilta www.caniscatus.fi) Nyt kävi kuitenkin niin että tulijoita koulutukseen oli niin paljon että jouduin jättää toisen koiran pois. Päädyin sitten ottamaan mukaan Martan. Lähdin matkaan sillä ajatuksella,että käydään nyt jonkun viisaamman edessä kattomassa onko se niin hyvä jäljestäjä kuin ite aattelen. Usein tulee katottua niitä omiaan vähä vaaleanpunaisten lasien läpi. Jouduin toteamaan koulutuksessa, että en ole luullut koirastani liikoja! Koira on 
kuulemma tosi hyvä 
jäljestäjä, menee askel askeleelta, hyvä ilmaisu ja itsevarma jäljestäjä. Ja mikä parasta, oon kerrankin onnistunut sen kuuluisan mielentilan kanssa. Martta on kaiken edellä mainitun lisäksi oikeanlaisessa mielentilassa jäljelle lähdössä ja jäljestäessään. Siitä olen kovin mielissäni, että olen onnistunut mielentilan kanssa. Se on kuitenkin niin kovin suuressa roolissa kaikessa koiran tekemisessä.

Toinen asia mitä lähdin koulutuksesta hakemaan on kulmat ja 
niiden opettaminen. En oo vielä ottanu Hertalle kulmia. Kaarteita olen kylläkin tehnyt ja miettinyt pääni puhki että miten lähtisin kulmia tälle koiralle rakentamaan. Mulla oli monenlaista ideaa niiden aloitukseen ja kyselin koutsilta niiden järkevyyttä. Päädyttiin siihen että teen Martan jäljelle pari kaarretta joista toinen sellainen ku oon tavannu tehdä ja toinen jyrkempi. No tein niin. Tulos: ei tehdä kulmista ongelmaa kun sitä ei ole. Ihan vaan pikkuhiljaa jyrkentämällä lähdetään opettamaan niitä kulmia. Ei mitään kikkakolmosia kehiin kun niille ei ole tarvetta. Martan jäljestyksen aikana ainut asia mitä koutsi käski mun tehdä oli liinan
pidentäminen. Oon jäljestänyt tähön asti kovin lyhyellä liinalla ja tuntumalla, en yksinkertaisesti oo uskaltanu edetä siitä. No nyt tuli käsky antaa koiralle enempi tilaa. Mä annoi ja samallalailla se eteni.

Miten etenemme tästä?
Nyt alamme pitentää liinaa, muuttamaan kaarretta kulmaksi, laitamme enemmän kuin yhden esineen, otamme esineen 
allaolevasta taskusta ruuan pois. Malttia esineen jälkeiselle jatkamiselle että lähtee vasta käskystä(tälle ei oo tehty viä mitään kun aina on ollu esine vain lopussa). Näiden jälkeen vähennetään lisää ruokaa.

Kovin onnellinen siitä että en ole kuvitellut koirastani liikoja vaan se on niin hyvällä mallilla kuin oon aatellukkin.

Enempikin olis ollu kuvia, mutta IPad ei oo ny yhteistyökykyinen niitä laittamaan. Tässä lähdössä jäljelle. Huomaa koiran keskittyminen <3



Jaa muuten.. Lähempää tolppaa mun kuulemma pitäis koira löhettää. Teemme niin.



Sitten siihen kokeeseen!! Käväisimme siis tänään Martan kanssa toisessa tokokokeessa. Lauantaina piti olla "se kolmas" mutta koe johon olin ilmoittautunut, peruttiin liian vähäisen osanottajamäärän takia. Oon kummastellu tätä trendiä nyt, kun tuntuu että kaikiassa tokokokeissa on nyt vajetta osallistujista. Tämän päiväisesskin kokeessa oli vain 8 alossa ja neljä avossa ja siinä ne. Eikö porukka oo saanu uusilla säännöillä pakettia kasaan vai mikä on jutun juoni.

Taas koepaikalla hieman liian aikaisin. Koiran lenkitys, ympäristön tutkimista ja ilmoittautuminen.
Koira uudelleen pois autosta viis minuuttia ennen luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Nakilla muutama perusasento ja siinä maahanmeno ja menoksi.

Paikkamakuu.. Ei toistettu viime kokeen virheitä. Mutta Tuomari ei digannu Martan maahan menon vauhdista, siitä että vaihtoi makuulla lonkkaa ja mun poistuessa se vingahti muutaman kerran. Mutta minä oon tosi tyytyväinen makuuseen. Makasi välillä pää maassa. Meni maahan ekalla käskyllä, oli ekaa kertaa elämässään rivin keskellä, sivulle nousi lopussa vasta pyynnöstä.

Seuraaminen...Tällä kertaa odottamattomat töpit tuli seuruussa. Jostain ihmeen syystä, jönnitinkö vaikken sitä tiedostanut, koira tarvi kaks käskyä seuraamaan lähtöön. Ja se kohta missä kaaviossa mentiin ihan kehän sissäntuloaukon kohdalle tekemään täyskäännös, hämäs vähä koiraa ja aukes ihan liikaa siinä tehdyssä täyskäännöksessä, yllensä kun ne on koiralla tiiviitä. Näihin meiltä meni pisteitä. Muuten seuruu hyvää.

Liikkeestä maahanmeno... Tuomari otti tästä pikkusen maahanmenon vauhdista, mä olin tyytyväinen liikeeseen täysin.

Luoksetulo... Ei sanottavaa. Täydellistä sanoisin ja niin sanoi tuomarikin.

Noutoesineen pito... Mulla oli tiedossa että tästä meillä menee pisteitä. Siihen kapulan pyörittelyyn on ny tehtävä jotain . Otamme sen työnalle tauon jälkeen. Muutenhan se pitää sitä vaikka miten kauan ja pyörittelyäkin  on vain siinä alussa.

Kauko-ohjaus... Näitä mä aina vähä jännitän. Ei oo ihan varma näissä treenatessa se istumaan nousu. Mutta tänään nousi.

Estehyppy... Ei sanottavaa.

Konaisvaikituksesta tuomari sanoi että hienoa yhteistyötä. Se lämmittää aina mieltä ku kooran ja ohjaajan yhteistyötä kehutaan ja varsinkin tältä tuomarilta näin hyvä kokonaisvaikutelman pistemäärä saa mut tosi onnelliseksi! Jotain me tehdään tässäkin lajissa oikein!

Mutta hiottavaa on.. Niinku on aina. Paikkamakuun terävyys, seuruun tasaisuus, maahanmenon nopeus, noutoesineen pidon rauhallisuus, kaukojen nopeus ja varmuus... Näitä on tehtävä ennen sitä viimeistä alo koetta. Jep on päätetty selvitä tästä luokasta kolmella kokeella.

Pisteet

Paikkamakuu.               8,5
Seuraaminen.                7,5
Liikkeestä maahan        9,5
Luoksetulo.                    10
Noutoesineen pito.         8
Kauko-ohjaus.                8
Estehyppy.                      10
Kokonaisvaikitus.           10

Yhteensä 178pistettä tulos ALO1 ja 2.sija.

Kokeesta tulossa kaverin ottamia kuvia, mutta ne ei ehtinyt vielä tähän kirjoitukseen. Palaamme asiaan ..

Ny me pidetään se tauko ja katotaan missä tehdään se viimenen koe. Hertta kyllä treenaa tälläkin välillä Rallya. Se on ilmootettu kokeeseen 9.7. Tokosta olen päättänyt kooran jättää eläkkeelle. Oli tässä viime viikolla ihan epäpuhdas liikkeessään. Mennään vähö rauhallisemmin niin on pitempi yhteinen taival <3











lauantai 28. toukokuuta 2016

Palataan vielä hetkeksi BH kokeen pariin..

No kaveri oli sitte salaa kuvannu meidän kokeen. Sitä en julkaise ku video vetää ihan puuroksi mun koneella (lue: en kehtaa ku koira ei ollu niin hyvä ku haluaisin ja se osaa ;) mutta vetää se kyllä oikeesti puuroksikin.) Mutta oli kuvannut myös meidän arvostelun ja poimimpas sieltä teille ne arvosanat ja kommentit..

"Ohjaaja toimii ihan koesääntöjen mukaisesti. Ohjaa koiraa hyvin. Ja koira on rauhallinen ja varma suorittaja. Kytkettynä seuraaminen on tiivis ja tarkkaavainen. Ohjaaja kävelee vähän vinoon, kun koira vähän estää suoraan kävelemistä. Käännöksissä koiralle tulee pieniä häiriöitä. (Joita ei kyllä yleensä tuu). Joten liike on erittäin hyvä. Vapaana seuraaminen.. Ohjaaj edelleen kävelee vinoon kun koira vähän estää. Mutta koiran seuraaminen on tiivistä ja tarkkaavaista. Vois olla kauttaaltaan ehkä vielä vähän innokkaammalla ilmeellä. (niin olis voinu joo ja yleensä onkin, kuten sanottua, ei esittäny parastaan.) PK kokeita ajatellen saisi istua vielä vähän nopeemmin perusasentoihin. ( Tätä pitänee siis treenata.. miten..). Istumisliike.. Koira sais istua vähän nopeemmin, mutta pysyy rauhallisena paikalla ja liike on erinomainen.  Maahanmeno ja luoksetulo.. Koira menee nopeasti maahan ja tulee nopeasti luo, mutta koira tulee hieman vinoon eteen. Liike on erinomainen. Paikallaolo häiriön alaisena... Menin hyvin maahan mutta lähti toisen koiran seuraamisten aikana sitten haistelemaan rauhallisesti eteenpäin, joten liike on puutteellinen. Tottelevaisuusosuus on hyväksytty."

Että ei sielä suuria mokia sitte kuitenkaan ollu. Saa olla tyytyväinen koiran tekemiseen.

Ja koska BH on ny tehty niin alkaa treenaus tosissaan kohti jatkoa ja palveluskoirien jälkikoetta. Perjantaina käytiin tekemässä janapuu mettään ja Uun muoinen jälki peltoon yhdellä esineellä. Janapuulla tosi hyvää työskentelyä. Otin n. 5 metrin janat. Jo ennen lähetystä koiralla kävi nenä hienosti. Haisteli kovasti ennen lähetystä ja menikin janat hienosti suoraa ja otti jäljen hyvin ja kaikilla kolmella janalla oikeaan suuntaan ja nosti kepin aina jäljen päästä. Peltojäljestä en keksi mitään moitittavaa. Tuokaa oli alussa joka askeleella kymmenen askelta ja sen jälkeen joka kolmannella. Ei tullut enää sellaista vauhdin kiihtymistä tyhjillä kuten joskus on tullut. Kaarre meni hienosti ja lopussa ilmaisi kepin ongelmitta. Palveluskoirat lehdessä oli Hermiön Outin peltojälki kouluttamisesta juttua ja pöllin sieltä heti konstin kulmien opettamiseen josta en oo kuullukkaan muttta jota aion kokeilla heti seuraavalla kerralla. Suora kun menee jo niin hienosti pellolla.

Kävi Herttakin peltojäljellä. Vauhtia lisäsi neitin näkemät muurahaiset. Se ei kertakaikkiaan voi sietää niitä. Mutta jäljesti silti hyvin, ilmaisi esineet. Kaarevalla osuudella se oli välillä vähä hukassa.

Äsken töistä tullessa en malttanut mieltäni vaan piti saada kokeilla hyppyä Martan kanssa. 60 cm on ollu tähän mennessä suurin mitä on hypätty. Nyt nostettiin seittämäänkymppiin ja yli tyynyä hakemaan ja takaisin sujuvasti. Enää 30 cm matkaa loppuun :D

Ens viikolla otetaan yhdet toko paikkistreenit.. On vähä hampaankolossa siitä viime kokeesta tuo paikkis.. Yhet tottistreenit pitänee ottaa myös ja jäljelle olisi myös tietenkin ehdittävä. Todennäköisesti meen pellolle ja koitan Martalle niitä kulmia. Kaveri pitääs saada joukkoon että sais Hertalle vieraan jäljen. Ja onhan meillä viikon päästä myös peltojälkikoulutuskin ohjelmassa.

Tällä korkeudella ollaan nyt..

Kisakirja korkattu..

Tältä ne näytti tänään ku lähdin töihin :D

torstai 26. toukokuuta 2016

Tästä se matka vasta todella alkaa!

Paljastanko heti mikä oli tämän päiväisen BH kokeen tulos vai kerrotaanko ensin mitä siellä tapahtui?

Nooh... Hyväksyttyhän se Martan BH on !!!!!!

Mitenkähän tätä lähtis purkamaan.. Todettakoon ensin se huono osuus. Eli se, että koira ei tehnyt parastaan ja siitä oon vähä pahoillani. Tiedän mihin se pystyy ja tänään se ei esittänyt sitä. Syitä mietittyäni keksin parikin. Meille tuli meidän parista se isompi numero eli aloitettiin paikkamakuulla. Tiedostin kyllä, että makuun jälkeen koira ei  voi olla sellaisessa vireessä kuin se olisi jos ottaisin sen suoraa autosta hetsaamisen kautta ja tekisin tottis osuuden ensin. Enkä kehdannut sitä makuusta tottikseen siirryttäessä haukuttaa vaikka mieli teki! Toinen syy on mussa. Mä jännitin. En jostain syystä saanu itteäni oikeanlaiseen fiilikseen ja se näkyi koirasta. Pystyn jo nykyään siirtämään mahdollisen jännityksen sivuun ja laittamaan itseni oikeaan tilaan mennessäni suorittamaan, nyt sitä ei tullut ja se näkyi koirassa. Ja jotenkin mun tekeminen on muuttunut sellaiseksi että huono suoritus jää harmittamaan vaikka tulos tulee.

MUTTA, harmitus on laantunut ja tilalle on tullut iloisuus siitä että BH koe on nyt tehtynä ja tästä se treeni vasta alkaa! Ny vasta pitääki treenata :D
Harmituksen poistamisessa suuri osa on myös kasvattajan Facebook päivityksellä.
"Vuosi sitten palautui 9 kk kasvatti takaisin, nyt uudessa kodissa ollut 11kk, vähän aikaa sitten tokosta ykkönen ja tänään hyväksytty BH. Eli käyttäytymiskoe. On se vaan niin, että se oikea koti on oikea... Kiitos Teija ja menestystä jatkoon, tähtäin on paljon korkeammalla tällä parivaljakolla 😊 BH Eigen Martha 💖 "
Harvoin mikään kirjoitus saa mua pillittämään, mutta myönnän, tämä teksti sai sen aikaan. Tällaisia kasvattajia ei kasva joka oksalla. Ikuisesti kiitollinen kasvattajalle luottamuksesta, kun tarjosi tätä koiraa mulle. Se niin tiesi, että tää on mun koira!

Lopetetaan hempeily ja mennään itse kokeeseen.

Nää ku ei oo koneita joiden kanssa näitä koirakokeita väännetään. Koskaa ei voi tietää mitä tapahtuu vaikka miten olis menny treeneissä. Sen sain tänään kokea! Martta on heti mulle tultuaan ollut äärimmäisen varma paikkamakuussa. Kun sitä alettiin sen kanssa treenata niin parilla ekalla kerralla jouduin käydä palauttamassa koiran takaisin maahan ja sen jälkeen se ei oo KOSKAAN noussu paikkamakuusta. Ei ryhmä paikkiksesta, ei PK paikkiksesta, ei häiriössä, ei minkään pituisessa paikkiksessa. No kyllä te tiedätte miten tämä tarina päättyy.. Tänään se sitten päätti kokeella että mitäs tapahtuu jos täältä nousee ja lähtee haistelemaan maata. Voi pojat! Kun tuomari huusi että hae koira niin en ensi tajunnu että se huutaa mulle. Se ei yksinkertaisesti voinu olla totta. Mietin asiaa hetken ennenku tajusin että sehän huutaa mulle. Käännyin ja sielä Martta seisoi ja haisteli maata metrin verran paikastaan edenneenä. En ollu uskoa tätä todeksi. Ja se nousi jo toisen koiran seuraamisten aikana. Mietin kyllä sitäkin, että en kauheesti hetsannu sitä paikkikseen. Teen sitä kyllä yleensä vaikka rauhallinen liike onkin kyseessä, mutta kyllä siinäkin jonkinlainen viretila tarvitaan että muistaa olevansa töissä. Että liekö siinä ongelma vai onko Seinäjoen kentillä paremmat tuoksut ku meilläpäin.. :D

Järkytys paikkamakuun epäonnistumisesta ei vissiin laantunu koko kokeen aikana ja jännitin hirveesti. Tokokokeessa en viikko takaperin jännittänyt ja koira oli Super, nyt jännitin ja sen taso laski. Näissä taitaapi olla yhteys. Oon myös huomannut, että jos olen kokeessa yksin niin keskityn paremmin ja onnistun silloin aina paremmin. Nyt olin kyllä yksin matkassa mutta paikalla oli sen verran monta tuttua ihmistä että se vaikutti. En jännitä tehdä niiden edessä mutta käytän aikaani koepaikalla tuttujen kanssa juoruamiseen enkä täysillä suorituksen miettimiseen.

Itte tottis siis. Koira suoritti kaikki tehtävät Erittäin hyvin, mutta ei niin hyvin kuin se osaa. Ei sielä silti mitään virheitä tullut. Kaikki tehtiin mitä piti ja sääntöjen mukaisesti. Ja ohjaaja sai arvostelussa palautetta hyvästä ja sääntöjen mukaisesta ohjauksesta. Ja koira hyvästä tiiviistä seuraamisesta.

Kaupunkiosuus oli läpihuutojuttu. Ei se mitään tuumannu. Ei henkilöryhmästä, ei autoilijasta joka kyseli neuvoja, ei koirasta eikä juoksijoista. Eikä edes rullaluistelijasta joita meilläpäin ei kyllä näy. Mutta ei se sitä mitenkään noteerannu. Yksin jäätyään se teki sen minkä tiesinkin sen tekevän, mutta tiesin myös että se ei aiheuta hylkäämistä. Vinkui mun perään. Ei se ohittavaa koiraa ollu taaskaan edes noteerannu mutta mamman poissaolo on kamalaa :D

Täytyy myöntää että tuomarin kommenteista ei jääny oikeen mitään mieleen. Joten en muista meidän arvosanoja liikkeistä. :D

BH on nyt tehty. Kohti uusia haasteita. Tästä aukes nyt ovet sinne haluamalleni PK koe puolelle. Sitä kohti lähdetään nyt matkaamaan ja täysillä. Tosin nyt ensin ainakin tämä loppu viikko on täysin tottisvapaata aikaa!

Ja jos tekstistä jäi se kuva että en oo tyytyväinen enkä onnellinen saavutuksesta niin oon mä. Koiran nimi kirjoitetaa nyt BH Eigen Martha! Tulos on aina tulos! Ja oikeesti... Suoritusvideota katsoessani voin todeta että ei se ollu ollenkaan niin kamalaa ku musta tehdessä tuntui :D Kivalta se näytti.