Mihin mä nyt sitten oon törmänny.. Mikä sai mun karvat noisemaan pystyyn! Tunnen ko. pennuttajan entuudestaan enkä kauhean korkealle arvosta hänen toimimistaan ja tekemiään yhdistelmiä. Narttu on kuitenkin nyt astutettu. Uroksesta laitettiin kuva naamakirjan. Joku siellä ehti ennen mua kysymään uroksen oikeaa nimeä. Uroksen nimeä ei kerrota julkisesti... Mielenkiintoista. Tällä pentueen tekijällä ei ole kuulemma tarvetta huudella yhdistelmän tietoja mihinkään eikä myydä pentuetta netissä. Taidan olla dementikko, kun sanon että edellistäkin pentuetta myytiin kaikilla mahdollisilla koirapalstoilla kaikissa nettiryhmissä. Johtuen siitä että rodun todellisia harrastajia nämä yhdistelmät ei kiinnosta, ei pätkääkään, itkettää paremminkin. Kuulemma jos pentue kiinnostaa niin pitää laittaa yksityisesti viestiä. Ja paskat. Hävettää oma yhdistelmä niin paljon ettei viitti kertoa mitä koiria siinä käytetään. Ja toiseksi, tiedetään että yhdistelmästä aiheutuu keskustelua, niin parempi pitää tiedot salassa suurelta yleisöltä. Mä oon ymmärtäny että se kiinnostus tai ei-kiinnostus herätetään julkaisemalla pentueen tiedot. En voi käsittää tämän tyypin tapaa!
Miten kasvattajan sitten kuuluisi toimia? Ensinnäkin se on vaikeaa. Kasvattajan homma nimittäin.
Siksi minä en kasvata. Ainakaan vielä ;) Vasta kun olen täysin varma siitä mitä olen tekemässä ja seison teettämäni yhdistelmän takana, teen sen rakkaudesta rotuun ja rotumääritelmän mukaiseen saksanpaimenkoiraan pyrkien, no se minusta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, mutta muutama perussääntö lienee kasvattamisessakin. Yhdistelmistä puhuminen on jo toinen juttu, siitä oon tainnu joskus kirjoittaakin, nyt keskitytään siihen itse kasvattajaan ja hänen toimintaansa.
1. Avoimuus ja rehellisyys
Kasvattajan tulee olla avoin ja seisoa tekemiensä valintojen takana. Osata perustella valintansa. Avoimesti kerrotaan kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin tieto yhdistelmästä, suvusta, kasvattajan vaatimuksista jne.. Hyvä kasvattaja myöntää pentueidensa virheet (vaikka priimaa yrittää niin joskus luontokin puuttuu peliin). Hyvä kasvattaja ei pimitä tietoja,ei huonoja eikä hyviä.
2.Aidosti kiinnostunut
Hyvä kasvattaja on aidosti kiinnostunut jokaisesta kasvatistaan. Koiria ei erotella sen mukaan onko se koitikoira vai huippuunsa treenattu kisakoira. Kasvattaja kuuntelee niin hyvät kuin huonot uutiset kasvatistaan. Tarvittaessa kasvattaja on olemassa, jos itsellä menee sormi suuhun ja tarvitset neuvoja. Kysy kasvattajalta, ja kasvattaja vastaa. Kasvattajaan voi halutessaan ottaa yhteyttä ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Kasvattajalla on myös harrastustaustaa itselläänkin, jotta pystyy auttaa myös koulutuksellisissa asioissa. Muistetaan kuitenkin, että kasvattajakin on vain ihminen, eikä kasvattaminen ole hänen elämänsä ainoa intressi. Aina ei vaan ehdi vastaamaan.
3. Rakkaus rotuun
Kasvattaessasi sinun on tunnettava vastuu rotusi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Tehtävä yhdistelmiä, joista tulee rotumääritelmän mukaisia koiria. Oltava perillä rodun jalostustieto-ohjelmasta, pevisasta ja muusta rotuun liittyvästä. Saksanpaimenkoiran kohdalla olisi pidettävä mielessä mm. luusto, allergiat, luonne, hermorakenne ja koiran käyttöominaisuudet. Kaikkien sakujen ei mielestäni tarvitse olla ipo koiria, mutta moottoria ja motivaatiota pitää tekemiseen löytyä.. Kasvattajan on rakastettettava rotuaan, jotta hänen hän tekisi oikeanlaisia päätöksiä sen eteen.
4. Sosiaalisuus
Valitettavasti emme tule elämässämme kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Tämä korostuu kasvatustyössä. Tapaat pentuja myydessäsi monenlaisia ihmisiä, joihin et muussa elämässäsi törmäisi. Kaikki eivät voi olla sellaisia ihmisiä joiden kanssa synkkaa hyvin. Kasvattajana toimiessa kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on kullanarvoinen ominaisuus. Samaa mieltä ei tarvitse aina olla, mutta asiallisesti käyttäydytään.
5. Velvollisuudet
Hyvä kasvattaja huolehtii kasvattajan velvollisuuksistaan säntillisesti. Hoitaa pennut ja emän asianmukaisesti, madottaa, käyttää eläinlääkärin tarkistuksessa, laitattaa tunnistusmerkinnät pennuille ja hoitaa rekisteröinnin ajallaan jne. Paljon kuulee juttuja juttuja myös kasvattajista, joilla yhtäkkiä on hirvittävä kiire, eivätkä ehdi vastata yhteydenottoihin, jossa myydyssä koirassa ilmeneekin sellainen vika josta uusi omistaja on oikeutettu saamaan osan ostohinnasta takaisin.. ei näin!
6. Kuudes aisti
Pentujen kyselijöitä on moneen lähtöön. Kasvattajalla on oltava rohkeutta olla myymättä pentua, mikäli yhtään tuntuu siltä että koti ei tunnu oikealta juuri tälle pennulle. Tai yhtään millekkään pennulle. Jos sattuu niin ihanasti että pennuille olisi monta hyvää kotia tarjoll, olisi kasvattajalla oltava sen verran silmää pentujen orastaville luonteille, että laittaa juuri oikeanlaisen pennun oikeaan kotiin. Tietenkään luovutusikäisistä pennuista ei vielä näe koko totuutta, mutta ei sitä arinta ja laiskinta laiteta aktiivitreenaajalle ja pentueen päällepäsmäriä ja aina ekana paikalla olevaa kotikoiraa etsivälle. Näin kärjistettynä...
7. Terveystutkimukset ja tulokset
MInä pidän hyvän kasvattajan merkkinä, että kasvateista on saatavilla paljon tietoa terveydestä ja kasvattaja pyrkii tuottamaan vain terveitä pentuja. Sakemannin kohdalla ensimmäisenä joutuu aina syyniin luusto. Tilastoja voi kuka tahansa selata koiranetistä ja todeta että onko juuri tämän kasvattajan koiran millaisia terveydeltään. Koirilla tehdyt käyttötulokset kertovat koirien koulutettavuudesta. Valitettavasti koulutustunnukset eivät periydy, niiden eteen joutuu hieman tehdä töitä. mutta suvun tulokset kertovat sinulle että tämän suvun koirat ovat koulutettavissa ja tulokset ovat mahdollisia. Kiinnostuksesta koirien luonteisiin kertoo mm. luonnetesti tulokset.
Siinä kai ne tärkeimmät.. ;)
Kasvattajan on oltava touhussa mukana sydämellä.
Hyvän kasvatuksen tulos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti