Näyttelykehän laidalta...

Aion nyt avautua aiheista, jotka jälleen pistivät silmääni ollessani koiranäyttelyssä Martan kanssa.
En avaudu kyseisen näyttelyn järjestelyistä, en tuomarista, enkä siitä että minun silmääni Martta on kauniimpi kuin tämänpäiväisen tuomarin mielestä. Avaudun ihan jostain muusta, aiheista joita olen jo hetken seurannut ja joista en muistaakseni ennen ole blogiini avautunut. On näistä aiemminkin puhuttu, mutta nyt on mun vuoro.. Tämä on minun mielipiteeni, olkoon sinulla omasi. Yleisesti ja oman rotuni kehän laidalta. Kärjistääkin hieman saatan...

Saavut koirasi kanssa halliin jossa on sadoittain ihmisiä ja koiria. Miten käyttäydyt? Onko koirasi hallinnassa? Jos ei ole mitä teet? Entä kunnioitatko muiden toiveita heidän koiriensa suhteen?

1. Minun käsitykseni koiranäyttelyissä kulkemisessa on, että keskitytään siihen koiraan ja ollaan kuulolla missä se menee. Ei päästetä sitä pitkällä narulla sinne tänne. Jos se ei ole rasassa tai omaa huonoja käytöstapoja, niin ollaan vielä enemmän tarkkaavaisia. Miten monta kertaa tänäänkin näin koiria joiden omistajat juorusivat joko toisilleen tai puhelimessa, siten että koiran tekemisistä ei ollut mitään haisua. Tämä asia nousee yhä suurempaan arvoon siinä kohtaa kun se sinun koirasi ei olekaan sieltä hyväkäytöksisimmästä päästä .... Useampaan kertaan jouduin sanomaan, että viitsisitkö ottaa koiran haltuun kun menen tästä. Ja miten minulle vastattiin? Sain vaan kummallisen mulkaisun..

2. Vaikka itse sanonkin, niin minun koirani ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat käyttäytyä myös tuollaisissa ruuhkaisissa paikoissa satojen ihmisten ja koirien sekä metelin ympäröimänä. Kulkevat kauniisti vierelläni, minnekään poukkoilematta ja hyökkimättä. Päät on kunnossa ja pystyvät tähän. Eivät pyri edes haistelemaan toisia koiria. Meillä kaikilla ei ole tällaisia koiria. Kaikkien meidän koirat eivät kulje nätisti tuollaisessa paikassa. Joko niiden pää ei kestä sitä tai sitten ei olla viitsitty nähdä vaivaa opettaa niille miten kyseisessä tilanteessa tulisi käyttäytyä. Oli syy sitten kumpi vaan asialle olisi tehtävä jotain.. Jos koiran pää ei kestä tuollaisia tilanteita, onko siitä jalostukseen? Jalostustarkoituksessahan näyttelyitä pidetään. Onko sellaisen koira paikka ollenkaan näyttelyssä? Jos syy taas on koulutuksen vähyydessä niin omistaja voi katsoa peiliin..

3. Sinun koirasi saa haistella muita, se on kiltti ja luotat siihen että mitään ei satu vaikka se tulisikin haistelemaan. Ja ku ne haistelijat ei läheskään kaikki ole näitä kilttejä.. No me kaikki emme suvaitse sitä, emme edes silloin vaikka koiriimme voi luottaa.  Minun koirani eivät juurikaan pyri edes haistelemaan toisia koiria, koska se on aina ollut niiltä kielletty. Koen, että kun niillä on sääntö, että toisia ei haistella, niin vähemmän heillä on siihen intressejä kokeissakaan, joissa se on vielä vähemmän suotavaa. Kaikkien ei tässäkään tarvi tehdä minun tyylilläni, mutta jos minulla on tämä tyyli, kunnioita sitä. Jos näet että en halua koiraasi omani lähelle, usko se ennenkuin joudun avata suuni ja sanoa että ethän päästä koiraasi niin lähelle. Mitäs tähän vastataan? Taas se sama kummallinen mulkaisu..

4. Jos minun koirani on käskyn alla, makaa tai istuu tms. et voi mennä sitä silittelemään tai alkaa leperrellä sille. Jo lapsille opetaan että on kysyttävä lupa ennenkuin tekee lähempää tuttavuutta vieraan koiran kanssa. Vai eikö sinun lapsuudessasi opetettu?

5. Opettele näyttelyn säännöt. On väärin tuomaria ja kanssakilpailijoita kohtaan tulla paikalle tietämättä yhtään mitä olet tekemässä. Googleta: koiranäyttely säännöt. So simple.

Sitten se oma rotuni. Olen kovin surullinen. Ei tämä uusi asia ole, mutta nyt tuli niin sanotusti mitta täyteen, meni kuppi nurin ja sitä rataa. En edelleenkään allekirjoita sitä että kaikki saksanpaimenkoirat ovat sammakoita. En ainuttakaan ääripään koiraa nähnyt, mutta näin tarpeeksi. Taas.

1. Ensimmäinen ja ehkäpä mielestäni kamalin asia, tuli vastaan heti näyttelypaikan ovella kun astuin sisälle halliin, ja jatkui koko näyttelyissä oloni ajan. Ihmiset joille avasin aiheesta suuni, olivat kaikki tehneet saman havainnon. Olivat ne sitten tämän tai jonkun muun rodun ihmisiä. 

Käyttäytyminen. Koirat olivat rauhattomia ja hyökkäilivät muita kohti. Eivät pysyneet kuskiensa rasassa. Eräälle nuorelle naiselle jouduin avaamaan suuni. Olin lähestymässä kehääni ensimmäistä kertaa, kantaen toisessa kädessä tuolia ja takkiani. Selässä painava reppu ja toisessa kädessä koira narun päässä, vierelläni kulkien. Tämä nuori nainen puhui puhelimessa ja koira parin metrin narussa valtoimenaan. Naisella ei mitään katsekontaktia koiraan. Sieltä se tuli, hyökkäys Marttaa kohti. Jouduin siirtää Marttaa taakseni ja ennen kuin jatkoin matkaa, kerroin (en niin kauniisti) naiselle, että puhutko puhelimessa vasta sitten kun koira on hallussa. Ja mitäs sitten? Kummallinen mulkaisu ;) Kohtasin samantyylisiä tilanteita monta. Lisäksi seurasin kehän laidalla useaa koiraa, joille rauhoittuminen tuollaisessa tilanteessa oli mahdotonta. Surullista.

Rotumääritelmä: Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, hyvin avoin, säyseä (paitsi ärsytettynä), tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta edellytetään.

2. Koirien ulkonäölliset ominaisuudet..
Se kuuluisa selkä. Laitetaanpas tähän kuva. Tässä ylemmässä kuvassa on minun H arvoinen koirani tämän päivän metsälenkiltä. Alemmassa kuvassa punainen viiva osoittaa selkälinjaa jota näyttelyissä suositaan ja jota näkee koirilla aivan liikaa.

Näyttelyissä esiintyvien Saksanpaimenkoirien selkälinja menee puoliväliin saakka koiraa normaalisti ja tämän jälkeen tulee n. 45 asteen alamäki kuten kuvassa oleva viiva yrittää esittää. Ja tietenkin kun selkälinja menee tuolla, putoaa myös lantio, kinner, polvi jne.. Aiheutuu luuston ja lihaksiston ongelmia.... Olette kaikki nähneet näitä. MIKSI?

Ja miksi tuo kahdesta eri osasta tehty koira on parempi kuin tuo ylemmän kuvan H arvosanan arvoinen koira?

Rotumääritelmä:

-Kaulan tyvestä alkava ylälinja kulkee korkean ja pitkän sään ja suoran selän kautta hieman laskevaan lantioon asti katkeamatta. (Kirj.huom: Paino sanalla KATKEAMATTA)

- . Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n. 23°) ja se liittyy ylälinjan katkeamattomana jatkeena hännäntyveen.

Muut ulkonäölliset asiat jätämme omaan arvoonsa. Otetaan nyt käsittelyyn vain tämä kuuluisa ylälinja, ettei multa mee putouksen uus jakso ohi tämän tekstin takia ;)

3. Koiran esittäminen.

Jostain häkin perältäkö näitä rakkeja tuonne kehään revitään vai mistä ne tulee? Ne ei osaa juosta kehässä ilman, että niitä retuutetaan siitä ketjupannasta puoliksi ilmassa. Ne ei osaa seisoa rauhassa paikallaan arvostelun aikana. Ne ei anna katsoa hampaita: joko ne murisee tai sitten ne peruuttaa kauhuissaan. Niiden takapäähän ei saa koskea ilman että ne menee häntä koipien välissä istumaan..

Saksanpaimenkoira on viisas eläin. Se on helppo kouluttaa. Tällänen näyttelytouhu ei montaa treeniä vaadi, että esiintyminen olis tyylikästä ja rodun arvon mukaista. No, se kuuluisa pää pitää olla kyllä jonkinlaisessa kunnossa, että koira pystyy tuollaisessa tilanteessa keskittyä siihen mitä siltä pyydetään.. Treenatkaa hyvät ihmiset niitä koiria ennen kehään vientiä!

4. Tuomarien linja

Siitähän se kaikki lähtee. Sitä teetetään mikä pärjää. Niin kauan kuin nämä poikkiselkäiset koirat pärjää, niin kauan niitä teetetään. Jos nämä poikkiselkäiset pärjää niin niitä tehdään. Vasta kun tuomarien linja muuttuu siten että suorempi selkä on ohittaa palkintosijoilla nämä poikkiselät, niin vasta silloin ihmiset heräävät että jaa tuollaisiako ne nyt arvostaa, tehdäänpä sellaisia. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä..

Tuomarien linjasta vielä sen verran, että lukeeko nämä kaikki tuomarit eri rotumääritelmiä. Keksiikö ne itse millainen heidän mielestään on oltava jonkin rodun rodunomainen edustaja? Siltä minusta alkaa Martan lyhyen ja tähän loppuneen näyttelyuran arvosanoja katsoessani. Siellä on kaikkea väliltä H-ERI SA... Ja esiintymisestä ei ole kyse. Joka kerta se on esiintynyt tasaisen varmasti kehässä.

Eräs hauska yksityiskohta löytyy myös Martan arvosteluista joka toinen kerta sillä on erinomaisen tummat silmät ja joka toinen kerta liian vaaleat silmät..

Minun osaltani näyttelyt on käyty. Niin Martan kuin muidenkin saksanpaimenkoirieni osalta. Siihen asti kun näissä arvostetaan tuollaista saksalaista niin siihen asti minun koirani käyvät näyttelyissä vaan kerran elämässään. Hakemassa sen pakollisen H:n valioarvoja varten.

Kauhean paljon en ihmettele tämän päivän jälkeen ihmisten yleistä käsitystä rodustamme, sen mainetta tavallisen kansan parissa. Ikävä kyllä. Näissä ne niitä saksanpaimenkoiria näkee ja tekevät oman päätelmänsä rodusta ja sen edustajista...

Arvostan suuresti sitä, että minun koirani osasi tänään(kin) käyttäytyä. Se kulki löysällä narulla vierelläni väkipaljouden keskellä. Se ei suhtautunut mihinkään tai kehenkään rumasti. Makasi rentona kehän laidalla. Juoksi kehässä löysällä narulla. Seisoi kun tatti siinä mihin sen asettelin. Toimii harrastuksissa ja omaa minun silmääni hivelevän rakenteen vaikka täydellinen ei ole sekään.

Tähän loppuun laitetaan Martan arvostelu tältä päivältä kiinnostuneille luettavaksi..

Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Selkeä sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Lähes pyöreät erinomaisen tummat silmät. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Sopiva eturinta ja etukulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Ok takakulmaukset. Pehmeät ranteet ja litteät käpälät. Liian pehmeä karvapeite. Oikea askelpituus. Tehoa saisi olla enemmän.

On tuola kuvassa koiratkin, löytyykö?

Palkintopöydän putsaus..

Ystävänpäivänä oli vuorossa SPL Seinäjoen kevätkokous ja vuoden 2016 menestyneimpien jäsenkoirakoiden palkitseminen.. Pari Eigeniä kävi tyhjäämässä pöydän.. ;) Sentään vuoden palveluskoirapysti meni eri perheeseen.

Vuoden Tulokas Eigen Martha

Vuoden Tokokoira Eigen Martha

Vuoden Rallytokokoira Eigen Karolina

Muuten meille ei kummallista kuulu. Hertta on hieman ollut tauolla  ja Martta yrittää kovasti nostaa kierroksia treeneissä ja tehdä tokon avo luokan liikkeet valmiiksi. Tällä viikolla on kylläkin ollut vapaa viikko. Mutta ensi viikolla taas jatketaan, kunhan ollaan lauantaina selvitty Kauhavan ryhmänäyttelystä Martan kanssa hengissä tämän mun flunssani kanssa..

Nose Work

Oletko kuullut Nose Workista? Koukuttavaa! Sekin.
Alun perin rescue koirille aktivoinniksi kehitetty juttu. Nykyisin virallinen kilpailulaji useassa maassa (Suomessa kokeet virallistetaan toivon mukaan tänä vuonna, hajutestit ovat jo virallisia).

Lyhyesti: Sopii ihan kaikille koirille, vain perushallinta vaaditaan. Ja tietenkin hyvä nenä. Ei tätä ihan huitaisemalla tehdä tätäkään lajia. Koulutuksen tarkoitus on tehdä etsittävästä hajusta koiralle merkityksellinen. 1. luokan haju on eukalyptus, 2. luokassa laakerinlehti ja 3. luokassa laventeli. 2-3 luokassa voi olla myös jo opittujen hajujen yhdistelmiä. Päästäksesi osallistumaan kokeeseen on ensin läpäistävä hajutesti. Hajutestissä on 12 laatikkoa, joista yhdessä on haju. Koiran on löydettävä oikea laatikko joka sisältää yhden tipan hajua ja ilmaistava se ohjaajalle. Itse kokeessa on neljä osiota: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä sekä ajoneuvoetsintä. Lisää voit lukea sivuilta www.noseworkfinland.com.

Talvella 2015 luin jostain lehdestä jutun lajista. Tuolloin paukkui kovat pakkaset ja koirien kanssa ei viitsinyt paljon ulkoilla, eikä treeneihinkään viittinyt lähteä kun ei viittynyt laittaa autoa käyntiin. Joten kokeiltiin miten mun koirat ottaisi vastaan tämän lajin. Hyvää aivojumppaa, kun muuta ei pysty tekemään. No kuten arvata saattaa niin imin itseeni lisää tietoa lajista ja kun sain selville että lajissa on myös kokeita niin sittenhän se treenaus vaan lisääntyi. Olen huomannut, että jos tätä tekee liikaa niin koirat huononevat tässä. Teenkin tätä ehkä joka toinen viikko kerran, en sen enempää. Mitä enempi hinkkaa sitä huonommaksi ainakin mun koirat tässä menee. Tämä tuskin pätee kuitenkaan kaikkiin koiriin. Hajutestejä järjestetään jatkuvasti enemmän ja enemmän Suomessakin, mutta kaikki ovat niin kaukana meiltä, että tuumasta toimeen ja järjestämään itse testi niin pääsee osallistumaan. Tänään oli viimeinkin se päivä. Hajutestipäivä.

Jännityksestä ei tietoakaan. Tarkoituksella pidin koirat(siis Martan) matalassa tilassa odotellessani, jotta ei tulisi ylilyöntejä. Samassa hallissa kun oli muutama päivä aikaisemmin vedetty vietit kaakkoon. Hertta oli vuorossa jo kolmantena koirana. Martta vasta viimeisenä. Ttestaajan kun piti vaihtaa hujun paikkaa ennen Martan ja muiden kahden koiran kanssa matkassa olevien suoritusta ennen, jotta emme tietäisi missä haju on. Pitkän aikaa molemmat ovat tehneet treeneissä ensiluokkaisia suorituksia ja ilmaisseet hienosti. Meillä ilmaistaan maahanmenolla. Se oli loogisin valinta kun ilmaisevat samallatavoin myös peltojäljellä. Sisälle halliin ja sirun tarkistus. Odotusalueelle ja koirille hajun näyttö. (mukana saa olla oma purkki josta haistattaa koiralle haju jota ollaan menossa etsimään ja näin tein. Ollaan treenattu vain pahvilaatikoilla ja testissä oli vain muovilaatikot. Tämä hieman ahdisti ohjaajaa.. hieman huonommin molemmat toimivat testissä kuin treeneissä. Syy tähän lienee erilaiset laatikot sekä se että laatikoissa ei ollut lainkaan minun tuoksuani. Näin kuitenkin heti koirien ensimmäistä kertaa oikeaa haistellessa missä haju on. Sanoin silti uudelleen käskyn ja koirat kävivät kumpainenkin vielä tarkistamassa muut laatikot japalasivat oikealle takaisin. Syy miksi käskin niitä haistelemaan lisää vaikka tiesin niiden olevan oikealla laatikolla, on se, että kumpikaan ei heti ilmaissut. Halusin että ilmaisevat selkeämmin jotta uskallan nostaa käden ylös löydön merkiksi. Hertta ilmaisee muissa osioissa tuijottamalla hajua, mutta laatikoilla maahan menemällä. Tänään se kuitenkin halusi ilmaista myös laatikoilla tuijotuksella ja hyväksyin sen, jotta ei mene ketuilleen koko homma. Martta ilmaisi maahanmenolla tullessaan uudestaan oikealle laatikolle.

Molemmat koirat suorittivat testin hyväksytysti ja nyt meillä on lupa osallistua 1.luokan kokeeseen, kunhan säännöt virallistetaan. Mieletön fiilis kun testaaja löydöstä kerrottuani sanoi , että "oikein". Palkka koiralle ja pois hallista. Ennen sääntöjen virallistamista taidan järjestää mölli kokeen jotta pääsee kokeilemaan epävirallisesti millaista homma on ja joko koirani osaavat oikeasti.

Mukava laji! Suosittelen kokeilemaan. Jos ei kisaamiseen asti niin aktivoinniksi mille tahansa koiralle.

Tämän päivän hajutestin "rata"näytti tältä.

Koekirjat, joihin tänään laitettiin ensimmäiset merkinnät. Nose Work Finland ei ole kennelliiton alainen yhdistys, joten tulokset eivät näy koiranetissä. Yhdistys pitää omaa rekisteriään suorituksista. Tulokset merkitään rekisteriin vain jos olet yhdistyksen jäsen.

Hienot nenänkäyttäjäni!

Viime vuotisia muistellen...

Paikallinen Kennelkerho palkitsi vuoden 2016 parhaat koirakot.

Meidän kirjahyllyyn löysi paikkansa seuraavat pokaalit:

Vuoden Palveluskoira 1. Eigen Martha

Vuoden Tokokoira 2. Eigen Martha

Vuoden Rallytokokoira 2. Eigen Karolina

Koulutuksessa ja kokeessa...

Viikonloppu on ollut täynnä koiraurheilua. Lauantaina Martan kanssa koulutuksessa ja sunnuntaina Hertan kanssa Rally kokeessa.

Viime vuonna tutustuttiin SPL Röykässä vaikuttavan SPL koulutusohjaajan Heidi Sänkimaa-Natusen oppeihin ja se oli niin antoisaa ja mukavaa, että oli järjestettävä uusinta. Niimpä pyysin Heidiä tulemaan jälleen Pohjanmaalle ja keräsin kavereistani kokoon 10 hengen porukan treeneihin. Perumisia tuli muutamia viime hetkillä, mutta aina joku tuntee jonkun joka olisi halukas osallistumaan ja saimme paikat molemmille päiville täyteen. Heidi on mahtava kouluttaja. Se näkee oikeat asiat ja sanoo se suoraa mutta ei kuitenkaan rumasti. Jaksaa keskittyä tekemiseen ja ohjaa samanarvoisesti koiraa kuin koiraa. Sitä ei voi sanoa kaikista SPL koulutusohjaajista. Valitettavasti olen nähnyt matkan varrella myös niitä joiden mielestä vain harmaat kunnon käyttölinjaiset ansaitsevat kunnon ohjausta... Toivottavasti Heidi suostuu tulemaan jälleen myöhemmin pohjanmaalle meitä ohjaamaan!

Martan aihe koulutuksessa oli jäävät. Ne kun oli koiralla jo hyvin hallussa kunnes alkoi sekaamaan niitä. Toinen ongelmakohta on kun joku käskee minut tiettyyn kohtaan suorittamaan tietyn liikkeen niin muutun itse ja koira aistii sen ja vietti laskee ja liike lässähtää. Mutta miten saan itseni sellaiseen tilaan että näin ei käy? Koulutuksessakin koira oli hyvin hereillä, vietti kohdillaan ja teki hyvää työtä, jäävä istuminen onnistui hienosti, kunnes kouluttaja osoitti paikan josta liike alkaa, menin sinne ja koira lässähti ja jäikin seisomaan istumisen sijaan. Tyhmä ohjaaja. Saan taas katsoa peiliin. Ja kauan. Miten saan muutettua tuon kohdan. Siinä on tekemistä. Sain hyviä vinkkejä mitä kannattaa tehdä kokeissa ennen lähtöpaikalle asettumista jotta koira pysyisi hereillä ja uskon että tuo alkaa toimia. Jääviä pitää nyt tosissaan erotella toisistaan ja helpottaa niitä jotta koiralle tulee enemmän onnistumisia. Seuraaminen oli koulutuksessa koiralla oikein hyvää. Siitä olen todella tyytyväinen ja minun tehdessä oikein, vire oli kohdillaan. Kouluttajan mukaan Martta lukee minua ihan törkeän paljon. Siksi pienikin muutos minussa aiheuttaa koiralle hämmennyksen ja vireen laskun. Se on tietenkin vain positiivinen asia että koira osaa lukea minua. Kumpa vain osaisin käyttää sen paremmin hyödyksi!

Tänään olisi ollut toinen päivä koulutusta, mutta peruin itseltäni toisen päivän. On haettu niin vähän rallykokeita meillepäin että koe Hertan kanssa meni koulutuksen toisen päivän edelle. Hertta ei ollut huono, mutta ei se kyllä esittänyt sitäkään mitä se on viimeaikoina ollut treeneissä. Tai esitti se sitä herättelyssä mutta ei radalla. Taitaapi olla sama ongelma kun Martan kanssa eilen todettiin... Ei koira huono ollut. Teki monessa kohtaa parempaa työtä kuin ennen kokeissa mutta liikaa siellä oli taas niitä typerääkin typerämpiä virheitä. Viimeksi jouduttiin metsästää tokon avo luokan ykköstä tulosta aikamme, nyt näköjään sama tapahtuu rallyn voittaja luokassa. Tuomari oli tänään uusi tuttavauus ja häneltä ei ilmaisia pisteitä tippunut. Vain 4/14 voittajaluokan osallistujasta saivat tuloksen, muut nollan.. Mutta ei lannistuta vaan treenataan lisää ja kyllä ne tulokset sieltä tänä vuonna tulee ja sitten kutsuu mestariluokka, jonka läpäiseminen naurattaa jo nyt :D

Ei siis saatu tulosta tänään. Mutta käydään rata silti läpi..

Lähtö: Koira aivan ihanasti hereillä!
1. Pyörähdys: Hertan lempiliike. Nousee tästä aina kivasti. Ja niin teki nytkin kun valmistauduttiin rataan. Radallapas ei lempiliike onnistunutkaan vaan jouduttiin ottaa uusinta. Pyörähti ekalla kerralla ihan väärään suuntaan. -3 uusinnasta siis. Ja näyttää olevan myös -3 ohjaajavirhe. Lienen hidastanut liikaa vaikka treeneissä en sitä tee..
2. Puolenvaihto takana: Tämä meni mun mielestä hyvin vaikka on vielä hetki sitten ollut epävarma. Silti paperissa lukee -3 ohjaajavirhe.. Oon tainnu tässäkin hidastaa, muuta en keksi.
3. Juosten (koira oikealla): Tässäkin on ohjaajavirhe -1. Mistä? Ei käsitystä mutta voisin arvata, että en oo lähteny juoksemaan oikeassa kohdassa tai jotain. Ei tietoa.
4. Spiraali vasemmalle (koira oikealla): treeneissä oon tehnyt spiraalia vasemmalle, koira oikealla, vain kävellen... Eli ei ihan sujunut. Mutta kyllä koiran oikealla puolella oleminen on varmentunut paljon. Ei yritä enää vaihtaa puolta vaikka onkin sen näköinen että nyt en ymmärrä. Meidän juoksua ei oikein voinu sanoa juoksuksi ku jäin odottelemaan koiraa ja paperissa lukeekin että -10 tehtävävirhe: koira ei juokse..
5. Normaali vauhti (koira oikealla): Ensimmäinen kyltti jossa ei ole mennyt pisteitä :D Ja tyytyväinen siihen tässäkin että koira jää hyvin oikealle vaikka vauhti muuttuu.
6. Askel vasemmalle (koira oikealla): Myönnän.. tätä ei ole treenattu tarpeeksi. Mutta ei se siitä jäänyt kiinni. Koira on sen verran parempi nyt jo oikealla että ei olllut moksiskaan vaikka astuin sivulle, korjasi hyvin itsensää oikeaan paikkaan. Ohjaaja vaan mokasi ja teki viiston askeleen sinne sivulle, sen kun pitäisi olla ihan suoraa sivulle.
7. Istu, maahan, kierrä koiran ympäri (koira oikealla). Tämä oli hyvä ja koira ihanasti hereillä. Eikä paperissakaan lue miinuksia.
8. Molemmat vasempaan täyskäännös (koira vaihtuu oikealta vasemmalle): Tämä meni mielestäni hyvin, tämä on ollut Hertalle hieman vaikea. Mutta ei ole enää. Silti paperissa lukee -3 tehtävävirhe, enkä saa päähäni mistä se tulee mutta luetetaan tuomariin.
9. 270 oikeean: Nämä on parantunut Hertalla huomattavasti. Saamme tehtyä nämä hyvin paikallaan.
10. Puolenvaihto jalkojen välissä (koira vasemmalta oikealle): Tämä oli hieno. Eikä paperissakaan ole merkintöjä.
11. Liikkeestä maahan (koira oikealla): Vanha tokokoira kyllä hallittee nämä liikkeestä jäävät. Ei ongelmia vaikka oikealla puolella oltiinkin.
12. Molemmat oikeaan täyskäännös (koira oikealta vasemmalle): Piti ottaa uusinta (-3)Tämä on yleensä koiralle ihan selkeä mutta kas, tänään kokeessa ei ollutkaan ja koira kääntyikin vasemmalle. uusinnassakin näyttää vielä olevan ohjaajavirhe -3. Kohtia joita en ymmärrä, en muista mitä tapahtui. Mulla on vaan muistikuva että uusinta oli hyvä..
13. Istu, käännös vasempaan, istu: Oon tosi iloinen siitä että Hertan pylly on alkanu toimimaan näissä pyllynkäyttö tehtävissä hyvin. Mutta tänään liiankin hyvin. Kääntyi liikaa ja kääntymisen jälkeen pylly oli mun takana.. -1 vinoudesta.
14. Liikkeestä seiso, kierrä koira: Aivan loistava. Hertta on jo tokoaikoina saanut todella hienosta seisomaan jäännistä aina erikseen palautetta ja sitä lukee paperissa nytkin. "Hienot seisomiset". Hertan bravuuri.
15. Istu, seiso, kierrä koira: Jälleen tulee hieno seisominen ja malttaa pysyä paikallaan.
16. Pujottelu edestakaisin: Tämä on alkanut toimia paremmin. Alokasluokassa oli vielä kovin hidas tässä pujottelussa.
17. Kolme askelta peruuttaen: Aivan loistava peruutus!
Maali.
Käytösruudussa oli ohjelmassa makaaminen ohjaajan edessä. Helppo. Mutta.. Paperissa lukee -1 puutteellinen yhteistyö. Se tulee varmasti siitä kun asettelin koiran makaamaan ja se jäi mun mielestä huonosti niin nostin sen ylös ja asettelin uudestaan. Siinä kohtaa ei vielä kello käynyt mutta näköjään tuossakin kohdassa säätämisestä voi tulla virheitä. En tiennyt tätä. Itse suorituksesta miinusta ei voinut tulla kun koira makasi kuin tatti paikoillaan kokoajan.

Ainahan se harmittaa, jos tulosta ei tule, mutta edistystä on tullut sitten viime voittaja luokan kokeen ja se on positiivista. Jatkamme siis treeniä ja katsomme jälleen seuraavassa kokeessa josko sen tuloksen aika sitten jo olisi.. tällä tietoa seuraava koe on vasta huhtikuussa ja näin se taitaa olla kun kaksi kuukautta on kokeiden anomisaika eikä koekalenterissa ennen tuota ole kokeita meilläpäin. Kauhean kauas en ole valmis kokeiden takia ajelemaan. Niin aktiivinen en ole edes minä.

Kun summataan viikonloppu niin tuloksena on että tänä iltana istun sohvalle ja mietin treenisuunnitelmaa. Ensi viikko kuitenkin on lepoviikko. Maanantaina toki on Martan kanssa uuden agilityryhmän ensimmäiset treenit, mutta muu viikko huilitaan treenaamisesta, kunnes lauantaina koittaa Nose Work hajutesti.

Päivän rata

Hertta koepaikalla

Hertta koepaikalla, kun viereisessä tuolissa söi pikku poika sämpylää.. ;)

Martta tottiskoulutuksessa

Martta terävänä

Martta koulutuksen jälkeen <3

Maailma on lähellä romahtamista...

Tai ainakin se on lähellä rodun vaihtoa. Katselin jo Pk-oikeudet omaavien koirien listaa. Ei oo eka kerta kun sitä selaan ja totean, että mikään ei sytytä. Mutta jos pakko on niin riiseni, groenendal.. Jatkan selaamista..

Miksi mietin tällaista? Minä jonka mielestä vain Saksanpaimenkoira on oikea koira. Saksanpaimenkoiraa ei voita mikään, ei nyt eikä koskaan. Mutta... aletaan olla siinä pisteessä, että ei enää henkinen kantti kestä tätä menoa mikä näiden koirien terveyden ympärillä pyörii.

Tämänpäiväisen osteopaatilla käynnin jälkeen tulin siihen pisteeseen että "laskin yhteen" kaikki pienet matkan varrella nähdyt oireet ja katsoin totuutta silmiin.

- Takajalkojen raahaaminen niin että asfalttia vasten kuuluu "mukava" rapina kun koira kävelee. Kynsiä ei tarttenu leikata koskaan. Tätä oli kesällä/syksyllä 2015
- Lanne- ja ristiluualueen suuret reaktiot hieronnassa, jotka ei selity lihaksiston tilalla. (Aina hierottaessa)
- Muutaman kerran yhtäkkiset hetkelliset ontumat kesällä/syksyllä 2015 kesken lenkin. Kuin tyhjästä ja loppuivat aina yhtä nopeasti muutaman askeleen jälkeen.
- Ajoittain lenkillä tapahtuvat oikean puolen takapäähän näppäämiset nenällä. Satunnaisia mutta sanoisin että kerran viikossa
- Koira ei heiluta häntää, kuten koiran kuuluisi, ei ole heiluttanut koskaan. Osteopaatin käsittelyn jälkeen hetkellisesti heiluttaa kunnes taas viikon sisällä lopettaa
- Ei pidä siitä että häntää harjattaessa häntää nostetaan tiettyihin asentoihin
- PK a-esteen ja metrin hypyn muuttuminen epämiellyttäväksi syksyllä.
- Suuret löydökset ja kivulias osteopaatilla
- Venyttelee paljon, ehkä liikaakin
- Mulle tullessaan teki isomman asian aina useammassa pienessä erässä. Ei kyennyt olla kyykky asennossa niin kauan että tekis loppuun asti.
- Samoin alkuaikoina hännän 5-6 ensimmäistä nikamaa olivat ihan tukossa, eivät liikkuneet mihinkään. 


Virallisten kuvausten röntgenkuva lannerangasta sivultapäin on kaivettu esiin. Sitä on katsottu osteopaatin, koirahierojan ja eläinlääkärin voimin. Ja todettu, että viimeisen lannenikaman ja ristiluun väli on ahdas. Tämä selittää takapään hermo-oireet.
Täydellinen varmistushan tulisi CT-kuvilla, joihin en lähde.

"Lumbosakraalistenoosi = selkänikamien sisällä oleva luinen selkäydinkanava on kaventunut ja aiheuttaa painetta hermojuuriin viimeisen lannenikaman L7 ja ristinikaman S1 välissä.

Saksanpaimenkoirilla nähdään melko yleisesti tilanne, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Rakenteellisen heikkouden vuoksi kyseiseen nikamaväliin voi kohdistua epänormaali kuormitus, jolloin seurauksena voi olla nikamien välisten nivelsiteiden paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen tai välilevytyrä.
Lumbosakraalistenoosi voi johtua synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta
sairaus on useimmiten etenevä"

Siinä tietopläjäys. Sanattomaksi vetää.

Ja nyt te aiempien tietojen valossa olette olettaneet, että puhun Hertasta. Ei, puhun Martasta.
Ja jotkut teistä ajattelevat, että kyllä se ny pienestä taas panikoi. Ajatelkaa vaan niin, mä tiedän että kaikki ei ole kunnossa.

Tästä päivästä eteenpäin, mulla ei taaskaan ole PK koiraa. (Olis ny perkele tullu se tulos syksyllä).
En aio laittaa Marttaa enää PK A-esteelle enkä metriselle hypylle. Syksyllä kun vaikeudet niissä alkoi mä tiesin että ne ei ole koulutuksellisia. Jos Martta tekee kentällä virheen sen vauhti ei hiljene jos se on koulutuksellinen virhe eikä sen ilme muutu. Mutta syksyllä kun esteet alkoi mättämään, niin koira meni aina innolla menomatkan yli, mutta takaisin tuli hitaasti hiipien, esteen kiertäen, pää alhaalla. Tiesi tekevänsä väärin, mutta ei silti pystynyt tulla enää takaisinpäin niitä esteitä. Näin sen naamasta että ongelma ei ollut koulutuksellinen. Sama hypyn kanssa.

Samalla kuopataan lopullisesti koiran jalostushaaveet.

Lajeina jatketaan Tokoa, Rallytokoa ja FH jälkeä. Ja Agilitya ainakin toistaiseksi. Jos siinä alkaa tulla esille haluttomuutta niin sekin loppuu. Mutta ei ole ainakaan tähän päivään mennessä tullut.

Elämä on...

PK rotujen listaa selattuani ykkönen on tällä hetkellä gronendael. Kakkonen on bortsu ja kolmonen on riiseni... Tuskin mä oikeesti koskaan pystyn mitään muuta ottamaan, mutta nyt on taas sellainen tunne että kiitos ei sakemannia enää tähän taloon. Isäntä ehdotti Suomenajokoiraa... ;)

Kuvissa mun "kaikkeni". Rakastakin rakkaammat naamat mettälenkillä muutama päivä takaperin.

Vuoden 2017 kisakausi avattu

Martasta piti tulla pelkästään PK koira. Kun se tuli, niin päätin että kun mulla kerrankin on koira, jolla voi tehdä palveluskoiralajeja koetavoitteellisesti niin sillä ei tehdä muuta. Kuinkas sitten kävikään.. Ensin tuli kuvioihin toko. Kun koira alkoi olla BH valmis niin hokasin, ett ei paljon tarvi opettaa että on valmis myös tokon alo luokkaan ja niin aloitettiin toko. Agilitya en ole ajatellut aloittaa koskaan kunnolla, mutta sama homma tässäkin.. Kun kerran on koira jolla terveys riittää niin miksipäs ei agilityakin. Nose Work on tullut kuvioihin vuosi sitten ja Rallytoko.. sitä ei pitänyt tällä koiralla tehdä myöskään, kunnes SM kisat päätettiin järjestää Seinäjoella niin ajattelin että onhan paikallisella SPL alaosastolla oltava siellä joukkue ja näin ollen piti käydä hakemassa koiralle tulos jotta päästäisiin joukkueena SM kisaan. Tai edes yksilönä. Nyt on siis Martalle Rallytoko tulos tehtynä. Eilen Ilmajoella. Tuomarina Tytti Lintenhofer ja kyseessä Martalle outo halli.

Martta ei ollut moksiskaan siitä että hallissa ei oltu käyty aiemmin. Tämän koiran kanssa on mukavaa mennä minne vaan tekemään. Siitä ei huomaa että se on uudessa paikassa ja uusissa hajuissa. Ennen suoritusta käytiin vähän katsomassa hallia, kisakirjan varmistusta varten sirunluki ja mittaus. Lenkillä käynti.. Peruskuviot.

Rataantutustumisessa huomasin että rata oli kovin lyhyt mutta se sisälsi kaikki ne mitkä on Martalle vaikeimpia. Edestä vasemman kautta sivulle, 270 asteen käännös vasempaan. Spiraali vasempaan, pujottelu... No ei auttanu ku toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Oltiin vuorossa ALO luokan toisen ryhmän kolmantena. Yleensä saan olla ainoana sakemannin ohjaajana näissä kemuissa, mutta nyt meitä oli kolme peräkanaa. Herättelin koiran kahden meitä ennen olleen aikana joten muiden sakujen suorituksen jäi täysin hämärän peittoon. Koira oli tosi hyvässä vireessä ja teki hienoa työtä kaiken hälinän keskellä. Vielä ennen kehänauhojen sisäpuolelle menoa se oli täydessä tikissä ja aattelin että tästä tulee hyvä. Sitten tapahtui jotain. Syytän siitä itseäni. Vaikka en tiedosta enkä tunnusta jännittäväni enää kokeissa niin jotain minulle siinä lähtökyltillä tapahtuu. Jotenkin jännitän kroppani tms. Koska koira muuttui täysin. No ei nyt täysin mutta ei se näyttänyt enää siltä kuin herättelyn aikana. Mun pitäis nyt miettiä mitä teen kokeessa aloituksessa erilailla kuin treeneissä. Miksi koiran ilme muuttuu?

Käydäänpäs rata läpi..

Lähdössä koira oli kaikesta huolimatta jees. Heräsi hyvin seuruuseen kun käsky kävi ja seurasi hyvin ensimmäiselle kyltille.
1. Istu, kierrä koira : Näitä on harjoiteltu todella vähän. Vähän sillä etujalat liikahti kun olin sen takana, mutta siitä ei näköjään tule virhepisteitä.
2. Koira eteen, vasemmalta sivulle. Tässä se meidän huipputulos nyt sitten meni.. Arvasinkin että tässä se voi tapahtua. Koira joka on aina mennyt edestä sivulle oikean kautta takaa kiertäen niin ei voi parin trrenin jälkeen olla vielä varma siitä että kun pyydetään vasemmalta sivulle että ohjaaja nyt oikeasti tietää mitä on tekemässä.. Eteen tuli hyvin. Tänne käskyllä se on oppinut sivulta eteentulon hyvin. Se onnistui mutta sivulle tuli kympin arvoisesti mikäli olisi saanut tulla oikealta.. Uusinta siis..
Uusinnassa koira jo tuli vasemman kautta mutta pyörähti väärän suunnan kautta.. Ja sitten tässä kohtaa tulee se kuuluisa ohjaajan moka.. Olisi pitänyt tässä kohtaa ottaa toinenkin uusinta ja luulen että sitten se olis mennyt oikein.. Mutta en jaksanut ottaa enää uutta uusintaa vaikka se oli säästänyt meiltä 7 pisteen menetyksen... Tästä siis -3 uusinnasta ja -10 sivulletulosta..
3. Spiraali vasemmalle. Koira vaistosi tässä että edellinen tehtävä ei ollut mennyt putkeen ja sen hinkkaaminen jätti jälkensä. Spiraalissa seuraaminen oli huonoa. Siitäpä otettiin -1 kontrollin puutteesta.
4. 270 astetta käännös vasempaan. Nyt koira heräsi. Nyt se alkoi toimia taas kuten osasi ja teki elämänsä parhaan 270 käännöksen vasempaan ja lähes paikallaan käännyttiin.
5. Istu, maahan. Ja maasta suoraa seuraamaan. Ei mitään sanottavaa. Hienoa työskentelyä.
6. Istu. No tämä nyt on helppo.
7. Täyskäännös oikeaan. Tässä jos tulisi virhe niin hävettäis..
8. Käännös oikeaan. Tässäkään ei kauhean helposti saa virhettä aikaan.
9. Istu, maahan, kierrä koira. Hieno. Hyvin maahan ja hienosti odotti mun kiertämisen, malttoi olla nousematta perusasentoon kun tulin vierelle ja lähti hyvin seuraamaan suoraan maasta.
10. Pujottelu edestakaisin. En tiedä onko se mun asenne, vauhti vai mikä se on mutta pujottelu ei oo meidän vahvin kohta.. Ja onhan ne pujottelun välit isolle koiralle vähän tiukat. Ei parasta Marttaa. -1 puutteellisesta yhteistyöstä.

Tulos tuli, mutta parastamme ei esitetty. Ohjaaja kun olis tajunnu uusia sen kakkosen vielä toiseen kertaan niin luulen, että tulos olisi ollut 92, mutta kun ohjaaja ei tajunnut niin se on 85 pistettä. Mutta tulos tuli ja toivon mukaan riittävän hyvä tulos SM joukkeeseen pääsyyn.

Rallytoko unohdetaan nyt. Huhtikuussa käydään hakemassa toinen tulos Alosta ja elokuussa sitten toivon mukaan mukana SM joukkueessa. Nyt alkaa tosissaan se Tokon avo luokan treenaaminen. Pari kuukautta aikaa niin haetaan vikalista kokeesta..

Kokeen jälkeen tuumaillaan yhdessä miten meni

Ratapiirros...

Kauhee stressi olla hälinässä ;)

Kuvasia

Muutama kuvanen Agility Epiksistä..

Kuvaaja Sami Ritoniemi, kiitos hänelle :)

Agility epiksissä!

Herättäkää, sillä taidan nähdä unta. Nyt tapahtuu niin paljon kaikkea uskomatonta. En koskaan ole ajatellut harrastavani Agilitya. Se ei jotenkin sovi mulle. Nyt kuitenkin harrastan ja se on Super kivaa!

Oon sittenkin alkanut oppimaan niitä erilaisia ohjauskuvioita, jaksan juosta täyden radan, muistan juostessa miten rata menee, opin sen siinä viidessä minuutissa mikä tutustumiseen on aikaa, koira oppii todella nopeasti (se ei oo kyllä suuri ihme, onhan se saksanpaimenkoira ;) ), Martta osaa toimia myös mun oikealla puolella, se on itsenäinen eikä kiinni mussa... Kaikki treenien alussa kokemani pelot on osoittautunut turhiksi. Kyllä Martta osaa ja me tehdään tätä yhdessä, parina!

Tein epiksissä positiivisen havainnon. Lajin ympärillä vallitsee ihanan iloinen ja rento ilmapiiri. Kaikki paikallaolleet olivat iloisen näköisiä, suorituksille taputettiin ja oltiin aidosti iloisia toisten suorituksista. Samanlaista ilmapiiriä ja tunnelmaa en ole koskaan tavannut palveluskoira puolella, tokossa enkä edes rallytokossa. Minkäänlaista jännitystä en saanu itelleni aikaan tuollaisessa ilmapiirissä. Ja toinen tekijä siinä varmasti on se että ei ollu minkäänlaisia tulostavoitteita.. Ne tulostavoitteet aina vähä pilaa tunnelmaa ja aiheuttaa jännitystä. Keksin kaikenlaisia kauhuskenaarioita ennen starttia: Koira ei odota lähdössä vaan varastaa ja lähtee ihan omille teille, iso halli aiheuttaa sen että koira juoksee niin lujaa etten mitenkään pysy perässä, kaadun radalle ku kommastun omiin jalkoihini juostessa, maalissa koira karkaa radalta ulos ja kaikkea muuta legendaarista...  Jos olisin tämän ilmapiiri asian tiennyt, olisin lähtenyt lajin pariin jo aiemmin. Ja onhan tämä nyt koiralle ihan loistavaa vaihtelua sille hikiselle tottelevaisuuden vääntämiselle!

Kahden kuukauden treenin jälkeen tehtiin siis rakkaan Martan kanssa jotain mikä vielä enemmän tuntuu unelta. Ilmotin meidät puoliksi vitsillä, lähinnä tutkimusmatkalle, agilityn epävirallisiin kisoihin ja mitä tapahtuu. Koira on ihan loistava! Koutsit oli meistä ylpeitä. Ja niin oon minäkin.

Martta on koira, joka on jo useampaan otteeseen saanu mut sanattomaksi ja se teki sen taas. Eikä varmasti viimeistä kertaa.

Yksikään kauhuskenaario ei toteutunut vaan koira teki juuri sen mitä siltä pyydettiin. Myös siinä kohtaa kun se meidän ainut pieni virhe radalla tuli.. Ohjaajan piikkiin..

Aina voi kuitenkin analysoida suorituksen paloiksi ja puhki vaikka menisikin hyvin...
Odotellessa meidän starttivuoroa tein muutaman lähtötreenin. Jätin koiran istumaan ja poistuin muutaman metrin päähän ja kutsuin luo. Kääntelin ja pyörittelin sitä nakin avulla ja ei muuta ku radalle.
Lähdössä malttoi odottaa hienosti ja vinkumatta.
1. hyppy hieno
2. putki hieno
2. ja 3. välissä persjättö hieno, pisteet ohjaajalle
3. hyppy hieno
4. putki hieno
4. ja 5. välissä persjättö hieno, pisteet ohjaajalle
5. hyppy hieno
6. hyppy hieno
7.putki hieno
8. hyppy... Koira ei hae hyppyä koska ohjaaja ohjaa väärin. On menossa seuraavalle esteelle, mutta kääntyy käskystä heti takaisin ja saan sen vähällä vaivalla menemään ohitetun esteen yli tällä kerralla hyvin
9. hyppy hieno
10. putki hieno
10. ja 11. putkien välissä otan liian ison hidastuksen koiralle, se olis hakenu putken ilman hidastustakin. Mutta ei siitä virhettä tule.
11. putki hieno
11. putken ja 12. hypyn väliin olisi voinut tehdä persjätön mutta en ehdi joten tehdään takaaleikkaus 12. hypyn jälkeen
12. hyppy hieno
13.putki hieno
14. hyppy hieno
15. hyppy hieno

Tulos siis 5vp aika 34,32 s.(ihanneaika oli 42 s.) Sijoitus 7/14.

Muistinko jo sanoa että lähes sanaton koiran tekemisestä tänään. On se paras. Mun Marttani.

Ja tästä voitte itte todistaa meidän menoa.

https://www.youtube.com/watch?v=aV0uPgx1btY&feature=youtu.be

Viimeistä viedään..

Tämän vuoden viimeinen kirjoitus lähtee tästä.

Uusi treenisuunnitelma on osoittautunut toimivaksi. Vuoroviikoin agilitya ja tottelevaisuus hommia. Ja joka viides viikko enemmän tai vähemmän vapaata. Ensimmäinen neljän viikon kierros on takana ja nyt on meneillään lomaviikko. Ja se, että joka treenikerralle on erikseen suunniteltu etukäteen mitä treenataan, on tuonut treeneihin niiden kaipaamaa järkeä. Ei vaan mennä kentälle ja siinä päätetä että no tehdään ny vaikka jääviä. Vaan kaikkia liikkeitä on hinkattu tasaisesti ja joka liikettä on muistettu tehdä kun on suunnitelma. Ja miksen oo tajunnu tehdä tätä aiemmin... No oon tajunnu, mutten oo jaksanu..  Tällä tyylillä jatketaan siis.

Agility on edistynyt hienosti Martalla. On kovin innoissaan lajista ja 8 päivän kuluttua mennään ihan leikkimielellä epiksiin. Tammikuussa on jäsenkatselmus naapuri kunnan agilityseuraan ja jos koira on hallinnassa niin toukokuun alkuun saakka kestävä agility kurssi alkaa tammikuun lopulla. Luulis, että koira on hallinnassa riittävästi :D Jos päästään ryhmään niin treenisuunnitelma ei onneksi paljon kärsi kun treenit on sunnuntaisin. Innolla odotan kaikkea mitä tullaan siellä oppimaan!
Laitetaan nyt linkki meidän yhteen agilitytreeni-videoon. Kattokaa koiraa, älkää välillä auttamattomasti myöhässä olevaa ohjaajaa. Mä opin hitaammin kuin koira ;)
https://youtu.be/gtNDf7UR_0s

Tottelevaisuuden maailmassa oon huomannut, että säännöllinen viikon tauko aiheesta tekee Martalle hyvää. Hertta tekee myös agi viikoilla rallya, mutta siihen se ei vaikuta niin paljon vaikka aina onkin samaa lajia, joten nou hätä. Martan seuraaminen on taas parempaa. Ja sitä on nyt kovin vähän tehtykin. Treenisuunnitelma auttaa siihenkin. Ei tuu hinkattua liikaa seuruuta, kun ilman suunnitelmaa tuli aina ensi otettua vähä seuruuta. Tylsää!

Martta on nyt treenaillu tokon kuvioiden lisäksi rallya. Menin ilmoittamaan sen kokeeseen :D Vuoden 2017 koekausi alkaa Martan rallykokeella tammikuun alussa. Eipä tuossa ongelmia ole suurempia, pientä hiomista toki. Tokossa sen sijaan nyt kun ruutu toimii niin merkin kierto ei enää toimikaan. On joko liian hidas tai jää merkille seisomaan.. Selvitämme asiaa erilaisin konstein.. 14.1 olisi ehkä tarkoitus hakea tokoon vikalista. Se lista voi olla pitkä, mutta kokeillaan.

Hertta on ollut pitemmän aikaa jo kovin innokas treeneissä. Kantoluodon vinkit siitä että koira on itse aktiivinen, on auttanut muuttamaan Herttaa paljon. Menen halliin seisomaan ja puoli minuuttia menee kun Hertta hakeutuu mun eteen istumaan ja saa palkkaa. Se tekee paljon innokkaammin kun saa itse hakeutua tekemään töitä eikä sitä pakoteta siihen. Pikkujuttu, mutta suuri ero.  Oikealla puolella on nyt tehty monenlaisia kuvioita ja täytyy sanoa että alan olla tyytyväinen oikealla puolella työskentelyyn. Samalla on saatu takaisin se Hertan vanha kunnon seuraaminen vasemmalla. Kunhan VOI luokan koe on lähellä niin Hertta on valmis! Tuola tammikuun alun kokeessa ei ole kuin alo ja avo luokka, joten sinne lähtee vain Martta.

Vaikka Hertan treeni on muuttunut paremmaksi niin sohvalta alastulo ei ole.. Ensi vuonna matkaamme taas rtg kuviin selästä. Pitää katsoa koekalenterin mukaan että milloin on hyvä kohta ottaa doping päälle ja mennä sitten. Takapään heikkeneminen on havaittavissa. Mutta täysillä mennään niin kauan ku jalat kantaa ja koira on onnellinen ja iloinen. Kunhan saa takajalat venytettyä sohvalta tulon jälkeen niin ei ole enää mitään hätää liikkumisessa. Hieronnassa kyllä huomaa miten oikean takajalan heikkous näkyy etupäässä. Ristikkäinen lapa on jo jonkin aikaa ollut aina hieronnassa lievästi sanottuna kova.

Joulu tulee. Me vietetään nyt lomaviikko treenistä. Joulun jälkeen on ohjelmassa agitreeni 26.12, agility epikset 28.12, agilitykoulutus 1.1. Rallytoko viikko vuoden ensimmäisenä viikkona ja koe viikonloppuna. Heti perään poikkeuksellisesti tokoviikko ja mahdollisesti koe taas viikonloppuna. Sitten onkin taas agiviikko ja sen jälkeen jälleen lomaviikko. Siinä seuraavan jakson suunnitelmat Martalle. Hertta jatkaa hyvin sujuvaa rallyn harjoittelua.

Toivotamme lukijoille hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!
Jos kaikki menee niin kuin pitää, ensi vuonna tähän aikaan koirieni nimet kirjoitetaan
JK1 FH1 TK1 TK2 RTK1 NW1 BH Eigen Martha ja
BH TK1 RTK3 NW1 Mejä VOI1 Eigen Karolina
Saa nähdä miten käy, mitä ensi vuosi tuo meille eteen, mutta nämä ovat haaveet :)