Näyttelykehän laidalta...

Aion nyt avautua aiheista, jotka jälleen pistivät silmääni ollessani koiranäyttelyssä Martan kanssa.
En avaudu kyseisen näyttelyn järjestelyistä, en tuomarista, enkä siitä että minun silmääni Martta on kauniimpi kuin tämänpäiväisen tuomarin mielestä. Avaudun ihan jostain muusta, aiheista joita olen jo hetken seurannut ja joista en muistaakseni ennen ole blogiini avautunut. On näistä aiemminkin puhuttu, mutta nyt on mun vuoro.. Tämä on minun mielipiteeni, olkoon sinulla omasi. Yleisesti ja oman rotuni kehän laidalta. Kärjistääkin hieman saatan...

Saavut koirasi kanssa halliin jossa on sadoittain ihmisiä ja koiria. Miten käyttäydyt? Onko koirasi hallinnassa? Jos ei ole mitä teet? Entä kunnioitatko muiden toiveita heidän koiriensa suhteen?

1. Minun käsitykseni koiranäyttelyissä kulkemisessa on, että keskitytään siihen koiraan ja ollaan kuulolla missä se menee. Ei päästetä sitä pitkällä narulla sinne tänne. Jos se ei ole rasassa tai omaa huonoja käytöstapoja, niin ollaan vielä enemmän tarkkaavaisia. Miten monta kertaa tänäänkin näin koiria joiden omistajat juorusivat joko toisilleen tai puhelimessa, siten että koiran tekemisistä ei ollut mitään haisua. Tämä asia nousee yhä suurempaan arvoon siinä kohtaa kun se sinun koirasi ei olekaan sieltä hyväkäytöksisimmästä päästä .... Useampaan kertaan jouduin sanomaan, että viitsisitkö ottaa koiran haltuun kun menen tästä. Ja miten minulle vastattiin? Sain vaan kummallisen mulkaisun..

2. Vaikka itse sanonkin, niin minun koirani ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat käyttäytyä myös tuollaisissa ruuhkaisissa paikoissa satojen ihmisten ja koirien sekä metelin ympäröimänä. Kulkevat kauniisti vierelläni, minnekään poukkoilematta ja hyökkimättä. Päät on kunnossa ja pystyvät tähän. Eivät pyri edes haistelemaan toisia koiria. Meillä kaikilla ei ole tällaisia koiria. Kaikkien meidän koirat eivät kulje nätisti tuollaisessa paikassa. Joko niiden pää ei kestä sitä tai sitten ei olla viitsitty nähdä vaivaa opettaa niille miten kyseisessä tilanteessa tulisi käyttäytyä. Oli syy sitten kumpi vaan asialle olisi tehtävä jotain.. Jos koiran pää ei kestä tuollaisia tilanteita, onko siitä jalostukseen? Jalostustarkoituksessahan näyttelyitä pidetään. Onko sellaisen koira paikka ollenkaan näyttelyssä? Jos syy taas on koulutuksen vähyydessä niin omistaja voi katsoa peiliin..

3. Sinun koirasi saa haistella muita, se on kiltti ja luotat siihen että mitään ei satu vaikka se tulisikin haistelemaan. Ja ku ne haistelijat ei läheskään kaikki ole näitä kilttejä.. No me kaikki emme suvaitse sitä, emme edes silloin vaikka koiriimme voi luottaa.  Minun koirani eivät juurikaan pyri edes haistelemaan toisia koiria, koska se on aina ollut niiltä kielletty. Koen, että kun niillä on sääntö, että toisia ei haistella, niin vähemmän heillä on siihen intressejä kokeissakaan, joissa se on vielä vähemmän suotavaa. Kaikkien ei tässäkään tarvi tehdä minun tyylilläni, mutta jos minulla on tämä tyyli, kunnioita sitä. Jos näet että en halua koiraasi omani lähelle, usko se ennenkuin joudun avata suuni ja sanoa että ethän päästä koiraasi niin lähelle. Mitäs tähän vastataan? Taas se sama kummallinen mulkaisu..

4. Jos minun koirani on käskyn alla, makaa tai istuu tms. et voi mennä sitä silittelemään tai alkaa leperrellä sille. Jo lapsille opetaan että on kysyttävä lupa ennenkuin tekee lähempää tuttavuutta vieraan koiran kanssa. Vai eikö sinun lapsuudessasi opetettu?

5. Opettele näyttelyn säännöt. On väärin tuomaria ja kanssakilpailijoita kohtaan tulla paikalle tietämättä yhtään mitä olet tekemässä. Googleta: koiranäyttely säännöt. So simple.

Sitten se oma rotuni. Olen kovin surullinen. Ei tämä uusi asia ole, mutta nyt tuli niin sanotusti mitta täyteen, meni kuppi nurin ja sitä rataa. En edelleenkään allekirjoita sitä että kaikki saksanpaimenkoirat ovat sammakoita. En ainuttakaan ääripään koiraa nähnyt, mutta näin tarpeeksi. Taas.

1. Ensimmäinen ja ehkäpä mielestäni kamalin asia, tuli vastaan heti näyttelypaikan ovella kun astuin sisälle halliin, ja jatkui koko näyttelyissä oloni ajan. Ihmiset joille avasin aiheesta suuni, olivat kaikki tehneet saman havainnon. Olivat ne sitten tämän tai jonkun muun rodun ihmisiä. 

Käyttäytyminen. Koirat olivat rauhattomia ja hyökkäilivät muita kohti. Eivät pysyneet kuskiensa rasassa. Eräälle nuorelle naiselle jouduin avaamaan suuni. Olin lähestymässä kehääni ensimmäistä kertaa, kantaen toisessa kädessä tuolia ja takkiani. Selässä painava reppu ja toisessa kädessä koira narun päässä, vierelläni kulkien. Tämä nuori nainen puhui puhelimessa ja koira parin metrin narussa valtoimenaan. Naisella ei mitään katsekontaktia koiraan. Sieltä se tuli, hyökkäys Marttaa kohti. Jouduin siirtää Marttaa taakseni ja ennen kuin jatkoin matkaa, kerroin (en niin kauniisti) naiselle, että puhutko puhelimessa vasta sitten kun koira on hallussa. Ja mitäs sitten? Kummallinen mulkaisu ;) Kohtasin samantyylisiä tilanteita monta. Lisäksi seurasin kehän laidalla useaa koiraa, joille rauhoittuminen tuollaisessa tilanteessa oli mahdotonta. Surullista.

Rotumääritelmä: Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, hyvin avoin, säyseä (paitsi ärsytettynä), tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta edellytetään.

2. Koirien ulkonäölliset ominaisuudet..
Se kuuluisa selkä. Laitetaanpas tähän kuva. Tässä ylemmässä kuvassa on minun H arvoinen koirani tämän päivän metsälenkiltä. Alemmassa kuvassa punainen viiva osoittaa selkälinjaa jota näyttelyissä suositaan ja jota näkee koirilla aivan liikaa.

Näyttelyissä esiintyvien Saksanpaimenkoirien selkälinja menee puoliväliin saakka koiraa normaalisti ja tämän jälkeen tulee n. 45 asteen alamäki kuten kuvassa oleva viiva yrittää esittää. Ja tietenkin kun selkälinja menee tuolla, putoaa myös lantio, kinner, polvi jne.. Aiheutuu luuston ja lihaksiston ongelmia.... Olette kaikki nähneet näitä. MIKSI?

Ja miksi tuo kahdesta eri osasta tehty koira on parempi kuin tuo ylemmän kuvan H arvosanan arvoinen koira?

Rotumääritelmä:

-Kaulan tyvestä alkava ylälinja kulkee korkean ja pitkän sään ja suoran selän kautta hieman laskevaan lantioon asti katkeamatta. (Kirj.huom: Paino sanalla KATKEAMATTA)

- . Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n. 23°) ja se liittyy ylälinjan katkeamattomana jatkeena hännäntyveen.

Muut ulkonäölliset asiat jätämme omaan arvoonsa. Otetaan nyt käsittelyyn vain tämä kuuluisa ylälinja, ettei multa mee putouksen uus jakso ohi tämän tekstin takia ;)

3. Koiran esittäminen.

Jostain häkin perältäkö näitä rakkeja tuonne kehään revitään vai mistä ne tulee? Ne ei osaa juosta kehässä ilman, että niitä retuutetaan siitä ketjupannasta puoliksi ilmassa. Ne ei osaa seisoa rauhassa paikallaan arvostelun aikana. Ne ei anna katsoa hampaita: joko ne murisee tai sitten ne peruuttaa kauhuissaan. Niiden takapäähän ei saa koskea ilman että ne menee häntä koipien välissä istumaan..

Saksanpaimenkoira on viisas eläin. Se on helppo kouluttaa. Tällänen näyttelytouhu ei montaa treeniä vaadi, että esiintyminen olis tyylikästä ja rodun arvon mukaista. No, se kuuluisa pää pitää olla kyllä jonkinlaisessa kunnossa, että koira pystyy tuollaisessa tilanteessa keskittyä siihen mitä siltä pyydetään.. Treenatkaa hyvät ihmiset niitä koiria ennen kehään vientiä!

4. Tuomarien linja

Siitähän se kaikki lähtee. Sitä teetetään mikä pärjää. Niin kauan kuin nämä poikkiselkäiset koirat pärjää, niin kauan niitä teetetään. Jos nämä poikkiselkäiset pärjää niin niitä tehdään. Vasta kun tuomarien linja muuttuu siten että suorempi selkä on ohittaa palkintosijoilla nämä poikkiselät, niin vasta silloin ihmiset heräävät että jaa tuollaisiako ne nyt arvostaa, tehdäänpä sellaisia. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä..

Tuomarien linjasta vielä sen verran, että lukeeko nämä kaikki tuomarit eri rotumääritelmiä. Keksiikö ne itse millainen heidän mielestään on oltava jonkin rodun rodunomainen edustaja? Siltä minusta alkaa Martan lyhyen ja tähän loppuneen näyttelyuran arvosanoja katsoessani. Siellä on kaikkea väliltä H-ERI SA... Ja esiintymisestä ei ole kyse. Joka kerta se on esiintynyt tasaisen varmasti kehässä.

Eräs hauska yksityiskohta löytyy myös Martan arvosteluista joka toinen kerta sillä on erinomaisen tummat silmät ja joka toinen kerta liian vaaleat silmät..

Minun osaltani näyttelyt on käyty. Niin Martan kuin muidenkin saksanpaimenkoirieni osalta. Siihen asti kun näissä arvostetaan tuollaista saksalaista niin siihen asti minun koirani käyvät näyttelyissä vaan kerran elämässään. Hakemassa sen pakollisen H:n valioarvoja varten.

Kauhean paljon en ihmettele tämän päivän jälkeen ihmisten yleistä käsitystä rodustamme, sen mainetta tavallisen kansan parissa. Ikävä kyllä. Näissä ne niitä saksanpaimenkoiria näkee ja tekevät oman päätelmänsä rodusta ja sen edustajista...

Arvostan suuresti sitä, että minun koirani osasi tänään(kin) käyttäytyä. Se kulki löysällä narulla vierelläni väkipaljouden keskellä. Se ei suhtautunut mihinkään tai kehenkään rumasti. Makasi rentona kehän laidalla. Juoksi kehässä löysällä narulla. Seisoi kun tatti siinä mihin sen asettelin. Toimii harrastuksissa ja omaa minun silmääni hivelevän rakenteen vaikka täydellinen ei ole sekään.

Tähän loppuun laitetaan Martan arvostelu tältä päivältä kiinnostuneille luettavaksi..

Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Selkeä sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Lähes pyöreät erinomaisen tummat silmät. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Sopiva eturinta ja etukulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Ok takakulmaukset. Pehmeät ranteet ja litteät käpälät. Liian pehmeä karvapeite. Oikea askelpituus. Tehoa saisi olla enemmän.

On tuola kuvassa koiratkin, löytyykö?