Ikää on nyt reilut 4 kuukautta. Painoa 15.5 kg viime mittauksessa ja mätsärissä mittatikulla mitattuna 50 cm korkeutta. Kaunis se on edelleen ja rakenne kovin mieluinen. Väri on vaihtunut tosi tummaan ( ihanaa jos jää noin tummaksi!) ja hampaat putoaa. Nyt on pudonnu molemmista leuoista kaikki etuhampaat. Kulmurien putoamista odotellessa. Ruokahalu on edelleen pohjaton. Ihanan ahne. Hyvin kasvaa ja karva on kiiltävä. Kaiken suuhun laittaminen niin pihalla kuin sisälläkin on helpottanut, mutta viimeksi eilen syötiin suolapallo ku uimarannalla oli joku ihana pitkä paperijuttu.. yks päivä nieltiin suolapalloa ku lenkin varrelta löytyi joku ihana raato. Nieltyhän se oli ennenku ehdin kissaa sanoa...
Onhan sen kotikäyttäytyminen jo muuttunut paremmaksi ja ymmärtää ajoittain ei-sanan merkityksen, mutta on se silti toisinaan niin rasittava terävine hampaineen :D Sisäsiisteys menee kokoajan paremmaksi. Pariin päivään en ole siivonnut mitään lattioilta. Osaa jo hyppiä ovella ku haluaa ulos. Ja tarpeiden teon jälkeen odottaa saavansa palkan..
Ollaan koitettu käydä erilaisissa paikoissa. Ei se vielä mistään oo hätkähtäny. Tänään oltiin kaks tuntia lastentapahtumassa, jossa oli paljon monen kokoista ihmistä, erilaisia ihmisiä ja koneita sekä paljon ääntä ja silittelijöitä. Loistava paikka pennulle. Vähä meinaa rokkitukka aluksi joissain paikoissa nousta jos ollaan ilman Marttaa liikkeellä, mutta ei muuta. Martta nyt on niin loistava malli Kertulle että sen kanssa kulkiessa Kerttu ei laita rokkitukkaa. Vaikka karvat vähä nousee niin siitä huolimatta se menee rohkeasti eteenpäin paikassa kuin paikassa. Uimarannasta se tykkää aivan yhtä paljon ku kaikki muutkin mun sakut on tykänneet.
Viime viikolla oli Kertun ensimmäinen "virallinen" esiintyminen. Ei se ollu moksiskaan mätsärissä. Käytös oli ihan priimaa niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Edes isossa kehässä ei ottanut häiriötä muista koirista vaan keskittyi omaan hommaan. Ollaan koitettu vähä treenata kehäkäyttäytymistä. Jospa menis Seinäjoki kv näyttelyyn kun ollaan pentuluokka iässä sopivasti silloin. Eihän se ny oo sinnepäinkään tuo mun koira mitä sielä yleensä arvostetaan mutta mennään ny kattomaan mitä tuomari tuumaa.
Treenattu on monenlaista. Enkä väsy ihmettelemään tuon nopeaa oppimiskykyä. Jos se esim kiertoa opetellessa näytti ekalla kerralla siltä että en ehkä tajua niin kuitenkin se sitten seuraavana päivänä jo osasikin sen. Nyt sitä tehdään vuorotellen vasemmalta ja oikialta. Sattuu olla pihassa sopivasti samoilla huudeilla pari tolppaa eri puolilla. Agilityn esteen tarjoamista on tehty (joo ilman rimaa) ja 2on2off asentoa. Tällä viikolla pitääs ehtiä kaverin kanssa aksakentälle niin saan vinkkejä mitä voi tehdä pennun kanssa agilityn parissa.
Jälkikoirahan se on isolla jiillä. Piti käväästä yhdessä koulutuksessa osaavampien silmien alla jotta saan kuulla luulenko siitä ihan liikoja. Mutta eihän sen jälkityöskentelystä löytyny mitään parannettavaa. Ilmaisunkin se oppi muutamasta kotitreenistä. En oikeen usko tätä vieläkään mutta ny sillä on jo neljän kuun iässä esineet jäljellä. Se menee itte niillä maate ja jää tosissaan tuijottamaan esinettä.
Ruutu on toinen jossa oon ihan ällikällä tuon koiran kanssa. Kahdestaan me ollaan sitäkin tehty ja hajunhaulla alootettu ja eilen ja tänään se on tehny ihan uskomattomat haut takarajalta!! Kattokaa vaikka itte.
https://m.youtube.com/watch?v=ARSOVpF3ExA
Näitten treenien jälkeen neitillä meni kierrokset vähä överiksi ja tuli autossa kevythäkistään läpi.. no laitoimme tilalle metallihäkin ja olisitte nähny sen ilmeen ku laitin sen sinne ekaa kertaa. Jos se osaas laulaa niin olis laulanu erästä nimeltä mainitsematonta Sannin biisiä... ähäkutti : Teija vs. Kerttu 1-0.
Tottis.. onhan tuotakin tehty mutta jotenkin nuo maastojutut vetää nyt puoleensa kun on kausi päällä. Keskitytään sitte talvella paremmin tottikseen. Mutta kyllä se jo tietää että kentällä kuuluu saapumisesta asti olla aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Seuruuta, kiertäen sivulletuloa, luoksetuloa, istu-maahan-seiso vaihdoksia ja jäävien alkeita. Onpa me heitelty jo kapulaakin ja sen perään neiti huutaa ku hullu ennenku päästetään irti. Leikki on hienoa. Saalista löytyy ja ote on hieno. Kunhan hampaat on vaihtunu niin keväästään kattomas miltä maalimies näyttää. Nyt meillä on vähä leikkitaukoa noiden hampaiden takia. Viimeksi en muistanu koko hampaita ku leikittiin kunnes suusta tuli veri. Neiti itse ei ollut moksiskaan vaan jatkoi leikkiä ihan normaalisti :D
Sellaista Kertulla.
Martta oli tuossa pitemmän aikaa kummallisen rauhallinen. Jotenkin vetämätön ja laama ja tosi huono niin jäljellä kuin kentälläkin. Kentällä se jopa kerran poistui autolle ja jäljellä ei meinannu pysyä ja sitten paineistui ja löi läähättäen maate. Vaikka aloitti kauden kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja tottiksessa on ollut jo todella pitkään hyvä. Etupään liike se oli mikä näytti vähä kummalta. Käytiin vähä ensi oikomassa rankaa ja sitte röntgen kuvissa. Ei spondaria, nivelrikkoa tms. Mutta oikean värttinäluun pinnalla on sekä viiva että patti. Niistä on monenlaista arvailua. Hiusmurtuma, luuliika, murtumasta aiheutunut joku, kalvovaurio jne.. Mutta sitä kohtaa kun viikon hoideltiin niin koira alkoi esittää sekä pellolla että kentällä taas hyvää työskentelyä. Tällä viikolla olisi pitkästä aikaa Rallytoko koe ja tuplana. RTK4 metsästetään. Valiokellon tilityksen alkua en vielä laita tavoitteeksi mutta koulari ja hyvännäköinen meno radalla on tässä kohtaa tavoitteena.
Jatkamme treenejä ja toivomme viileämpiä kelejä. Mä en nauti näistä keleistä. Eikä kyllä koiratkaan!
Tässäpä muutama kuvanen menneen kuukauden ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti