Pitää oikeen itekki miettiä ja miettiessä todeta, että paljon on tullut treenattua, kisattua ja koettua tänäkin vuonna koirien parissa.
Ennen kuin mietitään noita mun koiria, niin haluan todeta, että ratkaisuni jättäytyä pois järjestötoiminnasta oli viisas veto! On paljon enemmän aikaa perheelle ja omille harrastuksille. Ei tarvitse käyttää aikaa kennelkerhon toiminnan miettimiseen ja pyörittämiseen. Myönnän kyllä, että kärsin vieroitusoireista. Minä kun oon sen verran hullu, että nautin järjestää koira aiheisia tapahtumia. Ja ennenkaikkea ei tartte kuunnella sitä paskan määrää mikä tulee ku jotakin järjestää. Koskaan ei voi järjestää mitään niin että kaikki olis tyytyväisiä. Aina joku keksii jotain valitettavaa tai muuten vaan on niin huumorintajuton että vetää herneen nenään sellasestaki mitä ei vaan voi käsittää. Yleensä nämä valittajat on niitä, jotka itse eivät laita tikkuakaan ristiin järjestötoiminnan eteen. Eipä sillä, kestän kyllä sen paskan jauhamisen ja senkin uhalla tykkään järjestää tapahtumia, mutta kun sitä ei oo pakko kuunnella. Tänä vuonna olen täyttänyt kalenterini omien harrastusteni menoilla ja viettänyt aikaa niiden kanssa joiden parissa viihdyn ja jotka viihtyvät mun kanssani. Ei kuitenkaan pidä sanoa "ei koskaan" tässäkään asiassa. Se päivä varmasti tulee vielä, että jonkin järjestön hallituksessa huomaan taas istuvani, mutta jos se päivä koittaa niin muutan omaa toimintaani ja vähennän itselle ottamiani työtehtäviä reilusti entisestä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Vuosi 2016 oli koirilla terveysrintamalla onneksi hyvä. Martta käväisi virallisissa luustokuvissa ja todettiin priimaksi. Hertta käväisi lekurilla omistajan mielenrauhan takia kuvauttamassa selän. Siinä kaikki mihin on tänä vuonna lekuria tarvittu.
Siskosten yhteiselo meni alku vuodesta vähän takapakkia, kun keväällä säikähdin tosissaan, että nyt tuli likoille kunnon riita. Päästin irti juoksemaan pellolle ja se meni hieman vakavaksi. Sain likat kuitenkin kiinni ja pääsivät melkosella vauhdilla takasin autoon. Minä en sellasta peliä kattele. Muuten ovat ku paita ja peppu, mutta kun päästään juoksemaan yhdessä irrallaan niin sitte meinaa mennä riidaksi. Tähän on onneksi tullut jo muutos ja taas on jo kesän lopulta saakka juoksenneltu yhdessä. Kesän ajan tein irrallaan juoksemiset vuorotellen. Se oli ensinnäkin aika työlästä ja se lyhensi koirien irtiolo aikaa. Jos sulla on 1 ½ tuntia aikaa olla mettässä ja juoksutat koirat erikseen niin molemmille koirille jää aikaa 45 minuuttia. Kahdestaa juostessa molemmat saa käyttää koko ajan hyödyksi. Kesäleirillä meillä oli luento koiran viretilan säätelystä. Tuolta luennolta löysin konstin tähän ongelmaan ja taas homma toimii! Ja plussaa olis jos Martalla on joku keppi kokoajan suussa ;)
Uutena lajina ollaan aloitettu Nose Work. Sen virallistamista odotellessa! Ykkös-luokan hajutesti on luvassa ensi vuonna ja toivon mukaan myös koe, kunhan yhdistys saa säännöt valmiiksi ja aletaan Suomessakin pitämään virallisia kokeita. Lajia on treenailtu läpi vuoden ja koirat alkaa olemaan valmiita niin hajutestiin kuin kokeeseenkin.
Treenattu ja kisattu on tänä vuonna sen verran, että tällä hetkellä koirat on tauolla päälajeistaan. Varsinkin kaikesta mikä liittyy tottelevaisuus lajeihin.
Mietitäämpäs sitten Hertan vuotta 2016. Hertta on mietityttänyt mua tänä vuonna paljon. Ja taas niin kovasti haluaisin, että koirat osaisivat puhua. Hertan liike ei koskaan ole ollut ihan normaalin näköistä, mutta joudun myöntää että tänä vuonna se on ollut entistä huonompaa ja peitsaaminen on todella yleistä. Suutarin lapsella on tässä tapauksessa kengät ja hieronta tehdään kerran kuukaudessa ja laserointi. Lukot availlaan rangasta säännöllisen epäsäännöllisesti ja liikunta pitäis olla kohdillaan. Mutta määräänsä enempää ei voi auttaa jos rangassa on synnynnäinen vika. Kesällä aharistus oli jo sen mukainen, että vein Hertan uusinta selkäkuviin. Ranka kuvattiin kun mulla oli aavistus että kaikki ei oo kohdillaan. Ja löytyihän sieltä L1- L2 nikamista pientä spondyloosin alkua. Kovin pientä, mutta kuitenkin. Mutta ei se meidän elämään vaikuta. Täysillä mennään, eikä mietitä tuota. No, sen verran se laitti miettimään että laitoin tokosta koiran eläkkeelle. Haluan mieluummin enemmän yhteisiä hyviä vuosia. Juoksujen aika on helpottanut reilusti tänä vuonna. Ei enää pitkää syömätöntä kautta eikä valeraskautta. Onko syy vanhenemisessa vai toisessa nartussa talossa. Oli syy mikä tahansa niin kyllä mä nautin. Juoksujen vaikutus kun pakkasi meillä ennen kestää kolme kuukautta..
Harrastusrintamalla Hertan tavoitteet taisi tälle vuodelle olla FH1, TK2, RTK2 ja RTK Voi luokan korkkaus. Paljon on tehty, mutta kaikkia tavoitteta ei ole saavutettu, mutta on saavutettu muuta. Vuonna 2016 ei ollut Hertalla asiaa FH kokeeseen. Koiran peltojäljestys ei ole ollut tänä vuonna edellisvuoden tasolla. Välillä se oli jopa niin huonoa, ettei pysynyt jäljellä ollenkaan. Ratkaisuksi asiaan osoittautui nenäpunkki lääkitys. Oireeton koira, mutta päätin koittaa ensin tuota, ennen kuin aletaan miettiä koulutuksen muutosta. Lääkkeen jälkeen koira on taas osannut jäljestää, mutta ei ollut asiaa kokeeseen tällä kaudella, katsotaan mikä on FH kunto vuonna 2017. Sitä vastoin menimme Hertan kanssa uuden lajin jälkikokeeseen. Mejä-kokeesta haettiin AVO1 49/50 pistettä. Tuomarin sanoin "lähes virheetön suoritus". Melko kova suoritus koiralle joka on elämässään tehnyt yhden 24h vanhan jäljen ja yhteensäkin vain kolme mejä jälkeä.. Tuolla treenimäärällä tuollainen saavutus. Tästä jatkamme vuonna 2017.. Josko vaikka jälkivalioksi.. ;)
Näyttelyissäkin Hertan kanssa käytiin, viimeiset tälle koiralle. Tuurissa kesäkuussa. Lopputulos näyttelyistä AVO EH AVK4. Hertan näyttelyura on nyt ohitse. EH on se suurin arvosana johon koiralla on realistiset mahdollisuudet. Mutta nyt on näyttelytulos hankittuna myös aikuisiällä. Tokossa emme ole tänä vuonna kisanneet enää ollenkaan, mutta Rallytokossa ollaan päästy tavoitteisiimme. RTK2 on plakkarissa ja voittaja luokka korkattu! VOI luokka korkattiin piirinmestaruuskilpailuissa, joissa olimme Hertan kanssa mukana kennelkerhomme joukkueessa. Koira tuntui ja näytti radalla loistavalta, mutta siellä kuitenkin tuli ihan käsittämättömiä virheitä, joita en huomannut radalla ollessani ollenkaan, joten jäimme ilman tulosta. En ollut harmissani tuosta tuloksettomuudesta, koska koira tuntui todella hyvältä. Joskin se oikealla puolella seuraaminen vaatii vielä työtä. Joukkueemme kuitenkin sijoittui joukkuekisassa sijalle 2.
Viimein oli myös sen verran ikää plakkarissa, että tänä vuonna Hertan kanssa käytiin luonnetestissä.. Neiti oli siellä ihan oma itsensä. Ei yllätyksiä. Keräsi kasaan 108 pistettä ja käyttäytyi oikeastaan aikalailla siten kun ennakkoon odotinkin.
Martan vuosi 2016.. Martan tulokasvuosi koerintamalla on täyttänyt kaikki sille asetetut tavoitteet ja ylikin. TK1 on tehtynä. BH on tehtynä. Ja molemmat paljon aiemmin, kun osasin haaveilla. Varovainen toive oli, että koira olisi syksyllä valmis bh kokeeseen ja tokoa ei pitänyt tällä koiralla kisata ollenkaan. Koira kuitenkin eteni hyvää vauhtia ja huomasin että aika vähällä vaivalla sen tekee tokoonkin siinä sivussa kun BH:n valmiiksi rakensi. Ja niin kävi että keväällä-alkukesästä oli plakkarissa kuukauden sisällä molemmat tähän mennessä saavutetut koulutustunnukset. Tuon koerupeaman jälkeen palattiin koulutuksessa taaksepäin. Selvästi jo hyväksi tehty seuraaminen alkoi kärsiä kokeiden määrästä = paljon palkatonta tekemistä. Palattiin siis treeneissä takaisinpäin ja saatiin taas esille se oikea Martta. Kesällä rakenneltiin koiraa mielessä haave, josko jo tänä vuonna pk jälkikokeeseen... Ohjaaja voitti oman rimakauhunsa ja uskalsi laittaa koiran täyskorkealla Aalle ja metrin hyppyyn... Koira kyllä selvisi niistä alusta asti. Syksyllä alkoi näyttää siltä, että valmista on ja ilmoitin koiran 15.10 PAJÄ kokeeseen. Vaikka tiesin koiran pystyvän tulokseen, jos se tekee kuten osaa, niin tavoite tästä kokeesta oli lähinnä tutkimusmatkalla oleminen. Se, että näemme miten homma toimii. Maasto-osuus sujui kuitenkin niin hyvin että haave tuloksesta ja koulutustunnuksesta alkoi nostaa maaston jälkeen päätään.. Jäljelle jäi yksi keppi ja janalta takajälki. Mutta jana muuten loistava ja koira oli selkeästi hämillään siellä takajäljellä ollessaan, jäljestys oli ihan erinäköistä kun vaihdoimme oikeaan suuntaan. Esineruudussa en olisi voinut juurikaan parempaa suoritusta koiralta odottaa. Varsinkin se luovutus! Tottis kuitenkin meni sen verran syteen, että tulos jäi saamatta. Mutta silti voimme todeta, että Martan tulokas-vuosi varsin antoisa koerintamalla!
Käytiin me kauneiskilpailuissakin.. Heti ensimmäisessä näyttelyssä tuli se paras menestys tähän saakka. Kolme näyttelyä on tänä vuonna käyty. Kaksi EH:ta, jotka vähän harmittaa ja sitten on se yksi helmi noiden lisänä.. NUO ERI NUK1 SA PN4. Ei mun koirat oo ikänä noin hyvin pärjänny.. Yhdessä Match Showssakin tuli käytyä. Ja sieltä tuloksena, ei enempää eikä vähempää, kuin BIS1. Eli koko shown kaunein koira. Olin aika ällikällä lyöty, mutta koira esiintyi kyllä edukseen ja onhan se kaunis, että ei tuo nyt lopuksi niin suuri ihme ole. Ja kasvattajan mukaan taisi olla ensimmäinen Eigen joka on ollut Match Showssa BIS1.
Mahtuipa vuoteen palveluskoirien SM kilpailutkin. Sielä tosin ainakin vielä tässä vaiheessa olin mukana ilman koiria, kumpa joskus myös koiran kanssa. Tämän vuoden SM kilpailut pidettiin naapuripitäjässä, Lapualla ja jo alkuvuodesta lupauduin Viestikokeen maasto-osuudelle ratamestariksi. Empä tuolloin tiennyt mihin ryhdyin, mutta ryhdyin kuitenkin. Välillä teki mieli itkeä ja repiä hiukset päästä, sanoa etten haluakaan olla tässä mukana. Mutta voi miten hieno kokemus kilpailut olivat! Mahtavaa oli olla osa tuollaista kisaorganisaatiota ja huomata, että onnistuin hienosti tällaisessa vaativassakin tehtävässä. Onneksi mulla oli tässä mukana Super tiimi! Ei tuostakaan yksin olisi selvinny. Ensi vuonna lähiseudulla järjestetään Rallytokon SM kilpailut.. ajatuksena olisi kilpailla siellä molemmilla koirilla. Martan laji se ei ole mutta sen verran aion sillä Rallya tehdä, että tuonne saadaan osallistumisoikeus tai päästään mukaan paikallisen yhdistyksen joukkueeseen.
Mitäs ens vuonna sitten? No Hertan tavoitteet vuodelle 2017 on selkeät. Mejä kokeita lisää ja katotaan mihin rahkeet riittää, riittäisikö jälkivalioksi asti. Rallytokossa mennään niinikään niin kauas ku rahkeet riittää. RTK3 nyt ensin ja katotaan sitte sitä mestariluokkaa. Ei taida tulokset tulla näissä ihan niin helposti kuin alemmissa luokissa, mutta me yritetään. Ja josko ensi kausi olisi parempi Hertalla peltojäljen osalta ja päästäisiin tavoittelemaan sitä ohjaajan himoitsemaa tulosta FH kokeesta. Siinä on Hertan tavoitteet. Martta.. Martan kanssa mennään tokossa ja PK puolella niin kauas ku rahkeet riittää. Tokossa nyt ainakin se TK2, PK puolella vähintään JK1, haaveilla voi myös HK1 koularista... Ja pitäis siihen FH kokeeseenkin saada koira valmiiksi. Sitten on vielä se agility! Sitä aloiteltiin viime talvena, mutta jäi varjoon kun jälkikausi alkoi. Nyt se on herätelty uudelleen mukaan treeniohjelmaan ja tottakai siinäkin pitää kokeilla vielä jossain kohtaa, että mihin rahkeet riittää. Jos ees johonkin Super mölleihin :D Näyttelyissäkin koitetaan käydä niin paljon kuin jaksan. Lupaan että ainakin kahdet ;) Molemmilla koirilla mennään nose work kokeisiin heti kun kokeet tulee virallisiksi. Tuossapa taas ohjaajalle tekemistä. Ei tuu vapaa-ajan ongelmia kun näihin kaikkiin tavoitteisiin yrittää päästä.
Harrastusten ohessa nautimme toistemme seurasta. Juostaan pelloilla ja metsissä, lumihangessa ja uimarannalla sielumme kyllyydestä. Syödään hyvin, koitetaan pysyä terveenä ja maataan sohvalla.
Kiitokset. On tullut aika osoittaa kiitokset.
Ihan ensimmäiseksi kiitetään niitä rakkaita treenikamuja. Ilman teitä tää olis tylsää!! Eija, Taina, Maria ja Pia eritoten. Koutseista kiitetään ensiksi Juhaa. Juhalle voi aina laittaa tyhmät kysymykset koskien treeniä. Useimmiten vastaus on "vietti, kuri, rytmi", mutta Juhalta on oikeesti tullut paljon. Sitten on näitä satunnaisia kouluttajia, joilta aina oon saanut jotain siementä, vinkkiä tai ajatusta treeniin. Kiitos. Erityisesti Tuija Tienhaara: onneksi käskit mut talvella tauolle ja onneksi tottelin. Heidi Sänkimaa- Natunen: sä vaan oot niin hyvä! Heidin treenien jälkeen on ohjaajallakin aina hyvä mieli ja kokee onnistuneensa vaikka jotain menis pieleenkin. Marika Ronkainen: sieltä tuli se jyvä siihen janaan, jonka takia ohjaaja alkoi jo saada harmaita hiuksia, ja nyt se sujuu! Kasvattaja Satu Knutars kiitetään tänäkin vuonna. Satu jaksaa olla aina vilpittömästi onnellinen meidän tekemisistä ja kuuntelee niin hyvät kuin huonotkin uutiset näistä ihanista kasvateistaan. Ja sitte on se Marjo. Henkinen tuki jo hevosvuosilta asti. Tänä vuonna yhteydenpito hieman hiljaisempaa, mistä oon ittelleni vihainen. Mutta kriittisillä hetkillä aina muistamme tiimikaverin. Marjolle suurin kiitos mun ja koirien hyvästä vuodesta. Liisin, Marjon hevosen, sairastelujen ansiosta ollaan pärjätty näin hyvin. Kyllä mä silti toivon että Liisi olis terve ja siitä tulis ravikuningatar. Mutta kyllä se vois aina meidän kovimmalla kisakaudella vähä johonkin edes jalkaa teloa tai saada jonku allergisen reaktion ;) Kaikista kivin ois tietty että tiimin toimintamalli muuttuis niin että molemmilla voi mennä yhtä aikaa hyvin. Mutta onhan se ny jo nähty.. Mahdotonta :D
Elämä jatkuu. Uusi vuosi tulee ja uudet kujeet. Pohojammaan Eigenit ottaa nyt hieman rauhallisemmin loppu vuoden ja palaa taas entistä ehompana kisakentille ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti