Osallistuin menneenä viikonloppuna Jari Kantoluodon koulutusviikonloppuun. Perjantaina neljän tunnin kiinnostava luento ja lauantaina kuunteluoppilaana käytännön päivässä. Itsellänikin oli paikka koiran kanssa koulutukseen, mutta peruin sen koska en olisi jaksanut/pystynyt olla paikalla kolmea päivää ja koiran kanssa piti sitoutua kahteen koulutuspäivään. Hintakin tuon miehen koulutuksissa on aika suolainen joskin se on näköjään joka euron arvoinen.
Kantoluodon tapa lähestyä koiran kouluttamista on erilainen kuin muiden tapaamieni kouluttajien. Ihastelin sitä miten erilainen Jari oli verrattuna muihin tapaamiini suojelua harrastaviin miehiin. Hänestä oikein huokui se miten hän nautti tehdä töitä koirien kanssa. Kehuja ja silityksiä ei säästelty ja kehutkin olivat ihan erilaisia kuin mitä on tottunut jäyhien pohjalaisten miesharrastajien kehujen olevan. Jari painotti koirasta lähtevää aktiivisuutta. Koiraa ei saisi houkutella tekemään vaan aktiivisuus tulee koiralta itseltään. Koira tekee ohjaajalle, ei palkalle. Onnistumisista palkitaan roimasti, epäonnistumiset jätetään huomioimatta. Pois kaikki turhat pakotteet. Oli ilo katsella miehen kouluttamista ja työskentelemistä koirien kanssa. Tällä koulutuksella oli se vaikutus että vähintään kuukauden mittaiseksi aiottu tottistauko on meillä ohitse kolmessa viikossa (kolme viikkoakin on mulle todella hyvin!). Oli aivan pakko päästä kokeilemaan käytännössä Jarin oppeja omiin koiriin. TOIMII! Hertassa eron huomasi ihan silminnähden jo ensimmäisessä uudenlaisessa treenissä. Häntä heilui ja silmät loisti! Marttakin kyllä toimii hienosti uusilla konsteille, sillä vaan kestää vähän kauemmin että loppuu se vuotaminen... Mutta näillä konsteilla uskon saavani tulosta aikaan.
Jälkikausi meni. Talvi tuli. Treenivihosta laskettuna jälkiä tuli tällekin kaudelle tehtyä 40. Mukaan on laskettu kaikenlaiset jäljet: mejä, pelto ja metsä. Ei huono saldo kun koko kauden ajan on tuntunut että nyt jäljestetään paljon vähemmän kuin viime vuonna. Tein vielä ennen lumentuloa koirille jälkiä kotipellolla. Kynnetyllä sellaisella. Vähän naureskellen lähdin tekemään jälkiä tuollaiselle alustalle, mutta jäljeltä tullessa ei enää naurattanut. Paremminkin olin ihan äimänä. Miten hienosti ne jäljesti molemmat. Hertan kesäiset jäljestysongelmat ovat poissa ja Martta edistyy huimaa vauhtia. Martta ajaa kuin vanha tekijä niin kulmat kuin kaarteetkin ja ilmaisee joka kerta. Martta, joka ei ollut tajutakseen ilmaisua aluksi millään. Ensimmäisellä multajäljellä oli ruokaa joka 10 askeleella. Seuraavana päivänä tehdyssä jäljessä samoin. Linnut kuitenkin päättivät että Martta on jo valmis ruuattomaan jälkeen ja söivät pois kaikki nakit puolentoista tunnin vanhenemisen aikana. Ei Martalla mitään hätää ollu ilman ruokaa. Samallalailla se paahtoi askel askeleelta. Kunhan talvi on ohi ja jälkikausi taas alkaa on ohjelmassa harhat ja vieraat jäljet sekä pidemmällä liinalla ajo. Hertta puksuttaa tasaisesti kuin juna kuten sen tapana on pellolla ollut.
Haussa on nyt käyty ja tehty sellainen havainto, että koiran työskentely huononee vieraassa metsässä. Treenisuunnitelma on siis paljon vieraita metsiä. Agilityn valssit ja persjätöt, kierrot ja kepit on aloitettu ja perjantaina treenataan jälleen personal trainerin kanssa ja katsotaan jotain uusiakin kuvioita. Kontaktia testattiin viime talven jäljiltä ja muistissa se oli.
Eilen tehtiin pieni tottistreeni, tänään vapaa, huomenna taas tottista, torstaina vapaa, perjantaina agilityä ja viikonloppu vapaillaan jos ei lauantaille löydy ilmaisun treenaamiseen kaveria.
Tokon avo luokka on nyt syynissä Martalla ja Hertalla rallyn voi...
Kuvat puhelinlaatua, ei oo tullu nyt ulkoilutettua kameraa
Kirjahyllyn vaihtuessa piti siivota palkintohylly. Onhan noita kertynyt ihan kivasti ..
Jälkimaisema syksyn viimeisillä jäljillä..
Syksyn ulkoilumuotia ala Pohojammaan Eigenit..
Jos mä oon sohvalla, ei siihen muita ihmisiä mahdukkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti