Ensinnäki oon ihan järjettömän kummastunut näistä ihmeellisistäkin lieveilmiöistä joita tämä harrastus tuo eteen. En oikeen pysty ymmärtää kaikkien ihmisten toimintatapoja. Mutta touhatkoot jos heille tulee siitä parempi mieli. Onneksi oon saanut jutusta kertoessani monen monet hyvät naurut. Ei pysty kukaan ymmärtää toisten tyyliä hoitaa ja kohdata asioita. Mutta se siitä.
Eilen oli se hyvä päivä, tänään ei niin hyvä. Kerrotaan ensin ne hyvät uutiset.
Yli vuosi on mennyt siitä kun olen viimeksi ollut Match Showssa koirien kanssa. Jotenkin ne on aina onnistunu olemaan huonona päivänä tai muuten vaan ei ole huvittanut lähteä. Ne on kuitenkin välillä ihan hauskoja tapahtumia, varsinkin näyttelyihin treenatessa ja pentu koiralle tapoja opetettaessa. Vajaan tunnin matkan päässä oli mätsärit eilen ja sinne suhautettiin. Pääpaino oli siinä, että saisin käytyä juoksemassa kehässä kummilapseni, omieni pikkusiskon, Eigen Nora Nordlichtin kanssa. Meillä kun olisi ensi lauantaina ohjelmassa Kurikan erikoisnäyttely.. Minä oon luvannu sen esittää ja omistaja juoskoot ulkopuolella kehään ja kovaa :D Pennulla pakkaa olla vähä turhanpäiväistä haukahtelua aina uudessa paikassa aluksi. Sitä pitää treenata pois ja tietenkin käytiin tsekkaamassa miltä Novan kehäkäyttäytyminen näyttää. Otin kuitenkin joukkoon myös Martan, jonka ilmoitin mukaan isoihin koiriin. Tavoite täytettiin. Nähtiin miten paljon Nova vaatii aikaa rentoutuakseen ja todettiin että se osaa kyllä seistä ja esiintyä kehässä asiallisesti. Sitten saatiin jotain vähä yli tämän päivän tavoitteen..
Martta esiintyi koko päivän aivan loistavasti. Olin ihan ällikällä lyöty miten hieno se oli. Seisoi ku patsas kehässä ja ravasi rennosti ja rauhallisesti kaiken hälinän ja touhun keskellä. Ensin oman parin kanssa punainen nauha. Punaisten nauhan saaneiden kehästä otettiin neljä jatkoon palkintojen jakoa varten. Vaikka tiesin koirani olevan hyvässä iskussa niin en mä kyllä odottanu palkinnoille pääseväni. Tuomari kuitenkin tuli pyytämään meitä kehän keskelle jatkoon pääsyn takia. Päästiin siis palkinnoille asti, että ei ihan turha reissu. Aina sieltä sen verran saa järkevääkin sälää että osallistumismaksu tulee maksuun. Myönnän että siinä kohtaa alkoi jo hymy tulla huuliin ja sydän vähä jyskyttää ku neljäs ja kolmas paikka oli jaettu ja me aina vaan seisottiin Martan kanssa rivissä. Ja niinhän siinä kävi että voitettiin koko luokka. Mulla oli siis sen päivän komein isot koirat- luokan koira. Vaikka sanoin kavereille ennen punasten kehään menoa, että mulla on pakannut olla näissä se tuuri että ollaan koirani kanssa aina niitä ekoja ei-sijoittuneita.
No mitä ny yhdestä mätsäristä ajattelee joku lukija. Mutta on se vaan hienoa olla ykkönen oli se sitten mikä tahansa tapahtuma, virallinen tai epävirallinen. Leikkimielellähän Mätsäriin mennään (tai pitäis ainakin mennä) mutta onhan se nyt hienoa jos on paras. Sitten siis odottelemaan BIS kehää :D
BIS kehään pääsi joka luokan sinisten parhaat ja punaisten parhaat. Eli kehässä oli 8 kaikenkarvaista koiraa. Taas kerran koira seisoi kun patsas joka kerta kun asettelin sen, juoksi renstoa hyvää ravia mitään vetämättä tai hötkyilemättä. Ja taas otettiin neljä rivistä jatkoon. Ja sielähän me oltiin. NEljän parhaan joukosssa. Pikkuusen pisti hymyilyttämään että mitä täälä tapahtuu :D Vielä sitten meitä neljää parasta juoksutettiin ja vahtailtiin seisotuksessa. Ja jälleen mun koira antoi asetella itsensä ja seisoi ku tatti siinä mihin sen laitoin, mun seistessä sen edessä. Ja ne seisotusajat ei ollu mitään lyhyitä ku tuomarit pohti päätöstään. Kehäsihteeri kuitenkin lopulta ilmoitti että tuomarit on tehneet päätöksensä. Sitten alettiin luetella koirien nimiä neljänneksi tulleesta alkaen. Neljäs: Ei meidän numeroa eikä nimeä. Kolmas: siinä kohtaa jouduin hetken miettiä koska kolmanneksi tulleenkin nimi oli Martta, mutta numero oli väärä eli ei tarkotettu meitä. Toiseksi tulleen koiran numerokaan ei ollu meidän... Sehän tarkoittaa siis sitä että BIS1, Best In Show, Päivän kaunein koira, oli mun Marttani :)
VAUTSI mikä fiilis! Ja koiria oli varmasti 80 korvilla.
Palkintosälää tullu vaikka kuinka paljon. Ja siellä oli paljon hyvää tavaraa niiden perus koiran herkkujen lisäksi. Voitettu ruokakin oli jopa sellaista minkä voin näille oikeesti syöttää. Kyllä MArtta palkinnoillaan maksoi osallistumismaksun ja bensatkin paikalle ja vielä jäätiin plussan puolelle.
Vielä hienompaa tästä tekee se, että kasvattajan mukaan taitaapi olla ensimmäinen Eigen joka on ollu Match Showssa BIS1.
Parempia kuvia on varmasti tulossa ihanan hovikuvaajani ottamana, mutta tässä nämä puhelinräpsyt nyt ensi hätään ;)
Ja sitten ne huonommat asiat.. Vaikka sitähän sanotaan, että ensin pitäis aina sanoa jotain hyvää, sen jälkeen ne huonot uutiset ja loppuun taas jotain hyvää. No, me mennään nyt näin, että ensin hyvät uutiset ja sitten huonommat....
Tänään oli koirien rankakäsittelypäivä. Hertta käy siellä säännöllisesti, Martalle halusin ajan erinäisistä syistä.
Otetaas ensin käsittelyyn Hertta. Tuo mamman oma kullanmuru ja lellikersa <3
Meillähän on taustalla se iki-ihana LTV3. Tuo pirunmoinen juttu, joka olis ihan hyvin mun mielestä voinu jäädä kehittymättä. Hertan tulokasvuosi, eli 1-2 vuotiaana oli todella hyvää tekemistä. Pentunakin se kehittyi treeneissä nopeasti ja oli hieno koiran alku. Sen jälkeen ei olekaan mennyt yhtä hyvin. Sehän ei ole se tärkein asia elämässä, mutta siellä ne muutokset huomaa selvästi, tekemisen tason suurena huonontumisena. Tänä vuonna, kun koira ollut 3 ja neljän vuoden välillä, en ole oikeastaan nähnyt koiralta muuta liikettä kuin peitsaamisen tai selkä köyryssä takapää mahan alla ravin. Lihashuolto on säännöllistä ja liikunta monipuolista ja levätäkkin saa. Mutta ei niillä oikeilla elämäntavoillakaan ihmeisin pysty jos on rakeenteellinen vika. Alkuvuodestahan me käytiin siellä kuvissa ja sieltä löytyi 1. ja 2. lannenikamasta spondyloosin alkua. Oon vähä koittanu ummistaa silmäni näiltä asioilta, myönnän. En halua nähdä niitä. Enkä halua nähdä vaan näitä juttuja koiraa katoessani, haluan nähdä sen kaiken muun mitä se on. Tänään kuitenkin juttelimme käsittelijän kanssa Hertasta ja hän sanoi ääneen asioita joita olen koittanut olla miettimättä. Hertan liike on huonoa, sitä on kamala katsoa. Takapään lihastonus on heikko, sillä on kovin flegmaattinen takapää. Ylälinja ei ole kaunista katsottavaa. Reaktiot rankakäsittelyyn on olleet aiemmin kovin pieniä. Tänään Spondyloosin alun jälkeisessä nikamassa reaktio oli suuri. Jotain mitä Hertta ei ole aiemmin esittänyt. Lukkoja ja siirtymää löytyy Lannenikamista oikeastaan kaikista. Onko siis meneillään spondyloosin pahentuminen vai takapään hermosto asiat.. Lopputulos on kuitenkin se, että nyt laitan koiran kipulääkekuurille ja Hertan loma alkaa nyt. Ei kokeeseen sunnuntaina. Tämän vuoden puolella Hertan lajeihin kuuluu enää jälki ja Nose Work ja niin myös ensi vuonna. Rallytokoa tehdään ja kisataan jos se tuntuu koiran mielestä kivalta. Päivä kerrallaan...
Martta. Tässä tapauksessa puhutaan onneksi rakeenteellisesti ja luustollisesti hienosta koirasta. Mutta jotain on tapahtunut Martallekkin. Martta kävi melkein heti minulle tullessaan rankahuollossa kun ihmettelin sen heilumatonta häntää. Silloin lukkoja oli lannerangassa ja häntä alkoi heilua. Sen jälkeen onkin koira sitten tehnyt melkoisesti töitä. Ja elämä entiseen verrattuna on aivan erilaista. Mikä sitten lie syynä Martan löydöksiin, mene ja tiedä, mutta löydöksiä oli... riittävästi. Martalle halusin ajan siitä syystä alun perin että näppii ajoittain remmilenkillä itseään nenällä takapäähän. Sitä ei ole aina, joskus, ja se ehti jo loppua ennen kuin käsittelyyn päästiin. Mutta on niitä oireita muitakin.. Martta on aina ollut tosi hyvä venyttelijä. Se venyttelee itsensä, molemmat päät, joka kerta ylös noustessaan ja venyttääkin pitkään ja hartaasti. Empä ole viime aikoina venytyksiä nähnyt. A-este ja metrinen hyppy saatiin tosi hyviksi ja teki ne aina mielellään kun oppi ne ja tekikin hyvin. Kunnes nyt ehkä kolme neljä viisi kertaa näitä treenatessa. Koira lähtee molempiin hyvin, menomatka on ok, mutta sitten saattaa kiertää tai tulla kauan miettien yli. Kiertäessään katsoo mua tietäen että nyt menee väärin. Loisto kuntoon saadut liikkeet yhtäkkiä ihan persiilleen. No syyt taisi (toivottavasti) tänään selvitä. Rintarangassa jo nikaman siirtymiä ja lukkoja, lannerangassa myös kiertymää nikamissa.. Eikä ihan vähäkään.. TH-6-10 ja 13. Lannerangassa 1-2 ja 5-6. Puolessa koiran rinta- ja lannerangan nikamista oli sanottavaa.. Ei ihme että ei kiinnosta hypätä eikä kiivetä! Martta inisi ja reakoi muutenkin käsittelyn aikana. Mutta kotona kun oli hetken nukkunut käsittelyn jälkeen, niin noustessaan venytteli molemmat päät kuten ennenkin! Martta huilii nyt tämän viikon ja ens viikon alussa kokeillaan oliko käsittelyllä vaikutusta hyppyhommiin. Opimpa tässä taas hieman koirastani. Se on kaikesta huolimatta yrittänyt parhaansa. Lähtenyt hyppyyn ja kiipeämiseen kun on kerran käsketty mutta kun on huomannut että ei pystykään niin jättänyt leikin kesken ja ilme on kertonut mulle että tekisin kyllä ku pystyisin.
Peukut pystyyn että viikon päästä esteet menee kuten ennenkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti