Jo tämän ensimmäisen viikon aikana olen viisastunut paljon ja joutunut tosissani miettimään miten koiriani tästä eteenpäin treenaan.
Vaihtelu. Se on se avainsana. Näin voisin väittää tämän ensimmäisen taukoviikon jälkeen. Martan, ja Hertankin, ilme on ollut treeneissä näkemisen arvoinen. Tekeminen on ollut ihan huippua. Hakutreeneissä Martta ihan loisti ja Agility treeneissä koirassa oli sitä ihanaa vauhtia jonka huomaan vähän tässä tottista ja jälkeä hinkattuani hiipuneen. Koira oli ihan liekeissä kun sai tehdä välillä jotakin muuta.
Täytyy laittaa mietintämyssy syvälle päähän ja miettiä miten treenit tästä eteenpäin rytmittäisi. Että ehtisi tehdä kaikkea mitä haluaa, mutta kuitenkin niin tosissaan että tulee koevalmistakin. Kun osaiskin treenata vaan omaksi ilokseen, mutta ku on niin kilpailuviettinen tämä ohjaaja että kaikissa lajeissa mitä tehdään on päästävä testaamaan osaamista kokeisiin :D Mutta muutos tulee meidän touhuihin, se on varma. Usein aiemminkin miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että ottaisi eri lajeja kausissa. Esim kuukauden pätkissä. Tässä kuussa tehdään tottista ja jälkeä, ensi kuussa ne on tauolla ja tehdään hakua ja agilitya, tähän tyyliin. Sekin kun on huomattu, että Martta on koiria, jotka työstää oppimiaan asioita hyvin tauon aikana. Joudun miettiä tätä asiaa tosissaan miten lähden tästä etenemään.
Tällä viikolla on tehty haun ja agilityn lisäksi nose workia hallissa. Ihan uusessa hallissa, jossa koirat ei ollu aiemmin käyneet, mutta ei näitä sellanen asia jaksa stressata. Hyvin tehtiin lootatreeni ja sisätilatreeni uusissa hajuissa ja ympäristössä. Reilu neljä kuukautta hajutestiin...
Perjantaiset hakutreenit sai ohjaajan hymyn vielä korvistakin ylemmäs. Keväällä kun jälkikausi alkoi ja haku jäi, koira oli parissa vipassa hakutreenissä vähän outo. Nyt tauon jälkeen en keksi millä sanoilla kuvailisin sen työskentelyä, piisaako vau! Kolme ukkoa, eka ja kolmas haamu, keskimmäinen valmis, suora palkka lelulla. Mahti vauhti ukolle, hyvä motivaatio löytää ja ohjaajakin muisti edetä keskilinjalla koiran työskennellessä jotta saatiin hommaan vähä piston makua. Toisella kierroksella seattiin hommaan irtorullat ja laitettiin kaulaan kiintorulla joka ekalta kiekalta unohtui.. Liian pitkä tauko vai, ku ei muista varusteita laittaa.. Kaks ukkoa ääniavulla. Oli ottanu rullan ukoilta hetkeäkään epäröimättä.
Entäs se agility sitten. Agilitya tehdessäni huomasin, että koirasta on hävinnyt se suuren suuri palo tekemiseen, se terävin kärki. Paloa on ollut kokoajan mutta se terävin kärki on selkeesti ollut poissa kun on hinkattu tottista ja jälkeä. En halua enää koskaan nähdä koiraani sellaisena. Hallinnasta viis kun koira oli ihan into piukeena! Kaunista katottavaa meidän agility ei ole kun ei meillä oo vielä mitään hajua kaiken maailman valsseista, tvisteistä ja takaaleikkauksista, mutta into korvaa taidon ;) Viime talvenahan me tutustuttiin Martan kanssa jo vähän agilityn maailmaan kunnes silloinkin tuli jälkikausi ja kaikki muu jäi.. Enää niin ei saa käydä. Nyt tämäkin laji koitetaan pitää hengissä, myös jälkikaudella. Silloin jo tuli ilmi että tottista paljon tekevälle koiralle on haastavaa ymmärtää että agilityssa voi olla myös ohjaajan oikealla puolella ja se on ihan fine. Myöskin se osoittautautui haastavaksi Martalle että kontakti ei olisikaan minuun vaan haettaisiin niitä esteitä. Mutta en luovuta, kyllä se oppii. Herttakin teki vähän agilitya. 7 v tyttäreni ohjaamani. Ihanaa katsottavaa. Hertta meni tyttären mukana häntä heiluen, kunhan ensin tajusi että lihapullat on likan hallussa eikä mamman. Hertta toki teki vaan putkea ja muutaman hypyn.
Myönnän.. Myös ohjaajan treenimotivaatio on tällä hetkellä katossa. Vaikka odotin taukoa jo tosissani. Olin siis itsekin jo kyllästynyt niihin aina samoina toistuviin lajeihin ja vaihtelun tarpeessa niin kuin koiranikin. Tätä tunnetta lisää!
Huomenna on taas agitreenit. Kaveri tulee neuvomaan meitä valssin ja persjätön ja muitten yhtä hankalilta näyttävien kuvioiden tekemisessä. Keskiviikkona ohjaan tottisryhmääni ja Martta käväisee sielä leikkimässä, sunnuntaina hakua. Sellainen on meidän ens viikon treenisuunnitelma.
Iloa lisää myös se että Hertan yölliset isolle asioille pyytämiset on näköjään ohitse. Ja koska ne loppui vajaan kahden viikon aikana niin unohdan epäily kaikista hermostollisista pidätyskyvyttömyyksistä, joita jo pohdin ja totean että mahtoiko olla lääkekuuri vai mikä aiheutti sen että Hertta poikkeuksellisesti halusikin hetken aikaa ulos myös aamuyöstä...
Pikkasen pähee hakukoira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti