lauantai 24. syyskuuta 2016

SPL Arvioinnissa...

Ohjelmassa tänään SPL arviointi. Herttahan on siellä Turon kanssa jo toissavuonna käynyt ja olis ollu jo yli-ikäinenkin arviointiin, mutta nyt oli Martan vuoro.
Lyhyesti voisi sanoa, että koira oli arvioinnissa ihan ittensä näköinen. Vähän mua jänskätti että miten juoksut vaikuttaa ja se että koiralla oli päällä valjaat. Valjaat kun tarkoittaa Martalle jäljestystä mutta hyvin se hokas että täälä ei kyllä voi jäljestää. Vai liekö vika siinä että ei laitettu narua mahan alta vaan selän päältä. No, fiksuna koirana joka tapauksessa ymmärsi, että valjaista huolimatta ei oltu menossa jäljelle.

Ensimmäisenä ohjelmassa henkilöryhmä. Kasa ihmisiä seisoo pihalla ja sieltä läpi kävelet koiran kanssa, koira löysässä pitkässä narussa. Jotaki ihmistä Martta siinä vähä haisteli mutta muuten kulki vaan mun mukana ja takasinpäin samaa reittiä sirunlukuun. Sirunluvussa koira seisoi siinä mihin sen laitoin ja kerran sirunlukijan kättä haistettuaan antoi tälle työrauhan. En sen kummemmin pitäny siitä edes kiinni. Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään taas löysällä narulla väkijoukosta pois ja hetken ku oltiin kävelty, ammuttiin pariin kertaan: ei minkäänlaista reaktiota laukauksiin. Melko tylsän kuuloinen alku. Mutta tällästä se on koiran kanssa jolla on päänsisältö kunnossa.

Alustavarmuus oli seuraava arvosteltava kohta. Koiran kanssa sisätiloihin. Lattialle oli laitettu kiinni liukata vaneria jota pitkin käveltiin sisälle. Sisätiloissa kierrettiin lenkki ja takaisin ulos vaneria pitkin. Olisin kyllä ollut yllättynyt jos olisi tullut koiralta jonkinlainen reaktio tässä, eipä tullut.

Sitten päästiin maalimieshommiin. Maalimiehellä oli meidän oma treenityyny. Menin Martan kanssa pyydettyyn paikkaan ja jäin odottamaan mitä tapahtuu. Maalimies Reijo Korpela alkoi paukutella piiloa ja hetken aikaa meni Martalta että se on sellaista paukutusta johon pitäisi jotenkin reagoida. Mutta kun se ukon näki alkoi heti tuijottaa ja haukkua. Tein sellaisen havainnon, että koira oli itsevarmempi kuin koskaan tuollaisessa tilanteessa. Että mikäli maalimiesharjoitukset olisivat säännöllisiä niin koirasta löytyisi lisää potkua. Ne nyt kuitenkin on satunnaisia. Ei ole aikaa enää siihenkin lajiin :D Hyvin lähti saalistamaan ja vaihtoi kyllä puolustuksenkin puolelle kun se aika tuli. tosin ei niin nopeasti kuin olen kunnon IPO koirien nähnyt tekevät, mutta vaihtaa! Sitten meinas ohjaajalla leuat tippua ku ukko sanoi että päästä irti: No minähän päästin. Kyllä koira lähti mutta hieman oli nähtävillä epävarmuutta. Mutta lähti ja hyppäs kiinni ja pysyi kiinni taistellen ukon kanssa ja piti kiinni myös uhan aikana. Toinenkin hyökkäystilanne tehtiin ja siinä koira ei enää epäröinyt niin paljon. Edelleen voimme todeta, että säännölliset maalimies treenit olisivat hyödyksi. Sieltä kautta se varmuus tulisi ja itseluottamus kasvaisi. Seuraavaksi kohti sisätiloja, joissa tarkoitus tehdä liukkaalla myöskin maalimiesharjoitus. Tyyny luovutettiin maalimiehelle ulkona ja koiran kuului mennä istumaan ukon päästyä sisätiloihin. Hyvin Martta rauhoittui siihen vaikka aharisti että ukko vei pentele mun tyynyn. Liukkaalla samanlainen homma kuin ulkona. Oon melkoisen ylpeä siitä että Martan työskentelyssä ei ollut eroa ulkona verrattuna liukkaalla työskentelyyn. Ihan samanlaista työskentelyä molemmissa. Liukas alusta ei vaikuta tekemiseen. Puolusti ja saalisti sisällä ihan kuten ulkonakin.

Martta esitti siis juuri sitä mitä odotinkin sen esittävän. Pieni kuormittuminen ja epävarmuus on vaan treenin puutetta. Hieno piski, taas tämänkin päivän jälkeen.

Viekää hyvät ihmiset niitä saksalaisianne tähän arviointiin. Sen avulla saamme tärkeää tietoa rodun ominaisuuksista tänä päivänä. Päänsisällöstä ja toimintakyvystä. Lyhyt testi eikä tarvi etukäteen treenata. Koiran kanssa tehdään maalimiesharjoitus sen mukaan miten monta kertaa on maalimiehen nähnyt 0 vai 10 vai vielä enemmän. Testin avulla erottuu hyvin ne ääripäiden koirat joita ei tarvitsisi rodussamme esiintyä, arat ja agressiiviset. Tänään onneksi ei nähty kumpiakaan. Vieteissä ja toimintakyvyssä oli muutamilla  toivomisen varaa, mutta yhteiskuntakelpoisia koiria kaikki.
Ja onhan se omistajalle hauska kokemus, niin oman koiran vieminen kuin toisten koirien katsominen (ja kentän laidalta arvostelu ;) )








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti