Hertan kanssahan on helppo matkustaa. Se on aina relax joka paikassa. Paitsi yhdessä. Näyttelyhäkki. Hertta ei oo elämässään ollu häkissä muutakuin parissa näyttelyssä ja silloinkin minä oon ollu kokoajan läsna häkin luona. Jo edelliseen koulutusviikonloppuun lähdettäessä surkuttelin, että mitenköhän Hertta ottaa häkisä oleilun kun majoituspaikassa on koiran oltava huoneessa häkissä jos ei itse ole paikalla. Sanoin jollekkin, että tuskin se sielä muuta tekee kun nukkuu vaikka ei oo sielä tottunutkaan olemaan. No väärin meni mun arvaus. Niin edellisellä kuin tälläkin kerralla koira esitteli houdinin taitojaan ja oli mua huoneen ovella vastassa ku palasin opiskelemasta takaisin huoneeseemme. Ensin luulin että olin unohtanut laittaa koiran häkkiin, mutta ei, läpi se sieltä tulee. En käsitä miten mutta tulee. Yreenikaverilla on malinois ja siltä sain vinkit miten häkistä tehdään sellainen ettei sieltä koira tuu ittekseen ulos. No unohdinhan mä sen asian toteuttaa tälle toiselle reissulle, ehkä kolmannelle reissulle jo muistan. No onneksi edellisellä meidän huoneen ovenkahva oli niin tiukka ettei. Hertta saanut sitä auki vaikka koitti siihen hyppiä ja tällä kertaa huoneemme ovessa oli lukko, niin saatoin jättää koiran huoneeseen irralleen kun olin opiskelemassa. Ehkä mä vielä opin, että mun koira ei pysy häkissä ilman tuunausta.. Toinen asia jossa koira aiheutti reissussa mulle harmaita hiuksia oli pellolla.. En mä kotona mitenkään aharistu jos se juoksee musta kauas ku on tutut reitit, mutta vieraas kaupungis pellolla kun koira saa päähänsä juosta täysiä niin kauas ku vesiojaa riittää, eikä tuu vaikka huutaa niin iskee aharistus. Näin jo mielessäni miten se katoaa lopullisesti ku ei osaa takaasi. Se juoksi sitä ojaa oikeesti varmaan 300- 400 metriä suoraa eteenpäin ennenku kääntyi. Takasinpäin juostessaan se oli niiin onnellisen näköinen. Ollu ikävä vesileikkejä. Ja siinä sitten taas pidättelet ittiäs ja vaan kehut koiraa ku se tuloo takaasi vaikka savu nousee päästä..
Opiskelukavereista löytyy polisiikoiria jäljelle opettava henkilö ja hän tarjoutui katsomaan mikä Hertan ilmaisussa jäljellä mättää kun menee esineen päälle. No perusmokahan on se että ne esineet ei oo Hertalle tarpeeksi merkityksellisiä. Ne pitäis nyt tehdä Hertalle paljon tärkeämmiksi. Tyyliin : haluan jäljesttä koska täältä löytyy se ihana esine.. Avaimia setä heitteli Hertalle pihaan ja naksua käytti. Kyllä Hertta teki hyvää työtä miehen opissa, mutta loppu jääkin sitten mulle.. Huoh.. Tekipä setä Hertalle pienen jäljenkin. Tavallisilla askelilla, kahdella maastonvaihtelulla ja yhdellä ojalla ja ojan ylityksen jälkeen heti kulma ja kahdella esineellä. Ja Hertta pirskutti meni jäljen hienosti! Ja ilmaisi esineetkin hyvin. Kyllä me kohta sinne FH kokeeseen mennään! Kotona sitten tietysti hinkattiin ilmaisua kuntoon, ei ny heti seuraavana päivänä mutta sen jälkeisenä. Kyllä se tästä! Mä olin todella onnellinen siitä miten hyvin Hertta setän jäljen ajoi!
Kotona otettiin vähän tokoa tänään. Hyppynouto, jota on koiralle kertan opetettu viis minuuttia menee jo kokonisena liikkeenä! Jotkut asiat on tälle koiralle kerrasta selviä. Maahanmenon nopeutta on nyt tehty lelun ja mun avulla. Koira istumaan ja siitä nopiaa lelu maahan niin johan tulee vauhtia. Seuraaminen oli tänään ihan huippua ja täyskäännökset nopeita. Huomenaamulla mennään jäljelle ja illalla meikäläisellä tokokurssin pitoa, aiheena luoksetulo. Hertta tulee taas paikalle näyttämään miltä kisaluoksetulo näyttää tokokokeessa. Ja ylihuomenna Juhan tottiskurssi. Lauantaina päästänkin sitten peltojäljellä kisanneen ihmisen oppiin. Katotaan mitä siitä tulee.
Kuvassa opiskelijoiden vapaa-aikaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti