Kokeilin tänään tehdä Hertalle tälle vuotta ensimmäisen pitkän jäljen ja ajaa pitkällä liinalla. Jäljelle tuli pituutta 700 askelta, kuusi suoraa kulmaa, kolme esinettä, tunnin vanhenemisaika. Jäljen pituus ei ole koiralle ongelma, jaksamista olisi piisannut vielä tuonkin matkan jälkeen. Pitkä liinakaan ei ole ongelma, hyvin jäljestää silläkin. Kaikki jäljelle laitetut kepit ilmaistaan aina ja yleensä pysyy hyvin jäljen päällä koko matkan. Mutta.. Kulmat ja esineiden ilmaisu vaatii hienosäätöä. Toisinaan kulmat menee niinku oppikirjoista suoraa. Sellaisia kulmia nähtiin tänäänkin, mutta toinen ja kolmas kulma meni jostain syystä koiralta hukkaan. Se sanottakoon kuitenkin koiran eduksi, että kun se hukkaa kulmassa jäljen, se alkaa heti työstää, jotta löytäisi jäljen uudelleen ja tässä kohtaa pidättelen suurta suutani ja koitan seistä aloillani että koira saa itse tehdä työnsä. Ja aina se sen löytää nopeasti uudelleen. Mutta kun.. Kokeessa niitä ei saisi hukata.. Tein tänään jäljen täysin ilman ruokaa muuten, mutta askel ennen kulmaa oli ruoka ja askel kulman jälkeen, ajatuksena se että tällä tavoin koira tarkentaa kulmassa jäljestystään. Jäin kuitenkin jäljestämisen jälkeen miettimään, että onko kuitenkin niin, että se ruoka vain häiritsee Hertan jäljestämistä, se ikään kuin katkaisee työn teon ja paremminkin sekoittaa koiraa kuin auttaa sitä.. Mene ja tiedä.. Sitten se ilmaisu.. Ilmaisu on kyllä varma, ilmaisee aina. Hertalla ei koskaan jää esineitä jäljelle. Mutta se ilmaisutyyli pitäis hioa. Pakkaa välillä mennä esineen päälle maate, toisinaan menee oikein, niin että esine jää jalkojen väliin. Toinen hiottava asia on maahanmenon suunta. Saisi mennä jäljensuuntaisesti mutta pakkaa mennä vinoon. Ei mene maahan esineelle vaan mulle ja siksi kääntää itsensä vinoon ku mä tuun sielä perässä.. Onneksi on olemassa osaavampia ihmisiä joilta voi aina hakea oppeja kun joku menee vikaan. Neljän päivän päästä osallistumme Lastikan Pirjon peltojälkipäivään. Pirjo on kisannut FH2 jäljellä ja taatusti sillä on antaa tälläselle itseoppineelle, koiransa pilanneelle amatööriohjaajalle jotakin vinkkejä näihin aiheisiin. Muahan ei haittaa että koira ilmaisee vinossa asennossa tai esineen päällä, mutta kun ovat niin nipoja kokeissa että noista menee turhia pistevähennyksiä. Lauantaita odotellessa... Perästä kuuluu..
Ennen palveluskoiralajeihin tutustumista olin täysin varma että haku on mun laji. Mutta kyllä matkan varrella on tullut todettua, että luulin väärin. Molempia on koitettu ja jälki vetää kyllä pitemmän korren. Valitsen kyllä tulevat koirani siten että nenä toimii. Onneksi Eigenien nenä toimii, ettei tarvitse vaihtaa hyväksi ja minulle sopivaksi todettua kenneliä.
En lakkaa ihmettelemästä koiraeläimen nenää. Kävelet jonkun reitin pellolle tai metsään, tiputtelet sinnne taskussasi olleita pieniä puun paloja ja kun kahden tunnin päästä otat koiran autosta, puet sille valjaat päälle ja sanot käskyn "jälki", niin koira tietää mistä oot kaksi tuntia sitten kävellyt ja kulkee saman reitin nenällään tietäen mitkä tavarat on sun taskusta peräisin. Uskomatonta mun mielestä. Toinen asiaa mikä aiheuttaa pienessä ihmisessä ihmetystä on koiran ehdollistuminen välineisiin. Hertalla ei esimerkiksi pidetä valjaita muualla kuin jäljellä ja pyörälenkillä. Pyörälenkki lähtee omasta pihasta ja jälki tapahtuu pellolla, nämä koira osaa erottaa toisistaan. Kun pellon laidalla otat koiran autosta valjaat päällä niin koira laittaa heti nenän maahan. Se on niin ehdollistunut valjaiden pukemiseen pellonlaidalla, että tietää täysin mitä on tullut tekemään ja aloittaa jäljestämisen heti autosta päästyään. Pavlov oli viisas mies ;)
Hertan valttikortti hyvässä jäljestämisessä on rauhallisuus. Edellinen koira kun ei vielä kuoppaan menneessäänkään osannut mennä jäljellä rauhassa, vaan liinan perässä meni ohjaaja joka joutui seisoa takakenossa jotta saisi koirastaan edes hieman vauhtia pois. Hertan luonne sopii hyvin jäljestämiseen. Hertta on matalaviettinen sakuksi, mutta toimintakykyä siltä kyllä löytyy, eikä anna periksi kun on jäljelle lähtenyt. Näillä ominaisuuksilla: hyvä nenä, rauhallinen keskittymiskyky ja toimintakyky: niillä siitä on tehty hyvä jäljestäjä. Hertalle ruoka jäljellä ei ole koskaan ollut se juttu. Se on se itse jälki. Hertalta on tosi varhaisessa vaiheessa otettu jäljeltä pois kaikki ruoka. Sinä päivänä kun Hertan nimen eteen saa laittaa kirjaimet FH niin mun riemulla ei oo kyllä rajaa. Siinä kohtaa tiedän että kaikki ne pellon laidassa vietetyt tunnit ja itsensä naurunalaiseksi tekeminen tietämättömän silmissä on kannattanut! Kyllä jälki on mun laji!
Ylemmässä kuvassa jäljestää jo tästä maailmasta poistunut Turoni, alemmassa Hertta. Tyhjä pelto jälkipaalulla varustettuna edustaa mun sielunmaisemaa ja otettu tänä aamuna, kun istuin pellon laidalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti