Rallytoko

Muutama sananen Rallytokosta ja siitä mitä minä pidän tärkeänä Rallytokoa kouluttaessa.

Onneksi yhä vähemmän kuulee juttuja siitä, miten Rallytoko on helppo laji. Huomattavasti ovat vähentyneet ne tahot, joita naurattaa, kun kerrot harrastavasi rallytokoa. Radalla täytyy pystyä yhtäaikaa seuraamaan kylttejä, ohjaamaan koiraa, muistaa millaiset avut ja käskyt mihinkin liikkeeseen on koiralleen opettanut, tietää omat askelkuviot, osata kaikki pienetkin nippeli säännöt jne ja se isoin homma : opettaa koiralle kaikki 82 eri tehtävää ja opettaa ne molemmille seuraamispuolille. Että niitä tehtäviä taisikin tulla 164... Tässä on tullut matkan varrella todettua, että homma ei mene niin, että opetat koiralle seuruun ja tehtävät vasemmalla ja sitten vaan siirrät ne oikealle. Ehei! Se on koiran mielestä ihan eri tehtävä kun se tehdään eri puolella ja aluksi on itsekin vaikea hahmottaa miten toimia kun koira onkin "väärällä" puolella.

Perustaidot ovat rallytokossa, kuten muissakin lajeissa, tärkeässä asemassa. Paljon näkee edelleen sitä, että sinne radalle on hirvittävä kiire. Rataa halutaan tehdä vaikka koiran seuruu ja muut perustaidot, sekä tehtävät ovat vielä isosti vaiheessa. Kyllä sinne radalle ehtii myöhemminkin ja monesti. On parempi kouluttaa kerralla kunnolla, niin ei tarvitse myöhemmin korjailla virheitä, jotka johtuu hätäilystä, siitä että kivijalka, perustaidot, ei ole kunnossa. 

Koiran aktiivisuus / mielentila / motivaatio. 

Nämä kaikki kulkevat isosti käsi kädessä. 

On tärkeää opettaa pennulle / aloittelevalle koiralle alusta saakka, että kentällä / hallissa on kannattavaa olla aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Koiran ollessa itse aktiivinen, on työskentely molemmille osapuolille miellyttävämpää. Jos lähdet sille tielle, että pyytelet koiraa töihin, tulee hommasta paljon haastavampaa. 

Vaikka kuinka haluaisimme ajatella, että koira tekee töitä meille, niin kyllä se lähtee töihin palkan takia, niin lähdet sinäkin. Toki voimme (ja kannattaa) käyttää kouluttamisessa myös laumapalkkaa, mutta en ole tainnut nähdä yhtäkään koiraa, joka olisi koulutettu pelkän laumapalkan avulla. Palkan täytyy olla jotain, joka on koiran mielestä tavoittelemisen arvoista. Oli se sitten pallo, vanha tyynynliina, kuivanappula, porsaan sisäfile... Kuulostele koiraasi, mikä on sen mielestä se paras palkka ja käytä sitä. 

Motivaatiota pidämme yllä koiran mielestä hyvällä palkalla ja sillä, että treenit eivät ole liian pitkiä eivätkä tehtävät liian vaikeita. Vähemmän on enemmän. Koiran on saatava onnistumisen elämyksiä (ja ohjaajankin). Palkkaustiheys vaikuttaa myös suuresti koiran motivaatioon tehdä töitä. Ja tietenkin se, kun koira huomaa meidän olevan tyytyväisiä sen tekemiseen. Samalla pysyy kohdillaan myös oma motivaatio ;) Molemmilla pitäisi olla treeneissä kivaa. Jokatapauksessa hyvä suhde ohjaajan ja koiran välillä on pohja tässä kohtaa.

Mielentila. Tästä puhutaan paljon. Miten saada koira optimaaliseen mielentilaan, jotta se pystyy suorittaa tehtävät keskittyneesti, sillä tasolla mihin se on koulutettu. Usein haasteena on liian korkea vire, mutta yhtälailla haasteita tuo liian matala vire tai esimerkiksi palkan odotusarvo..  Mielentilasta voisi kirjoittaa ihan oman pitkän postauksen ja se on sitten kuitenkin kaiken lisäksi niin koirakohtainen asia, että tyydyn jättämään sen aiheen pohtimisen tähän. 

Käskyt ja vartaloavut. Mieti ensin itse millaiset sanalliset käskyt ja vartaloavut aiot ottaa tehtävään ja pidä niistä kiinni. Jos tehtävässä antamasi avut muuttuvat jatkuvasti, ei koira sisäistä tehtävän kulkua. Se ei tiedä mitä siltä pyydetään. Se on epäreilua koiraa kohtaan. Ja sieltä peilistä löytyy jälleen kerran se "syyllinen" tehtävän epäonnistumiseen. Otetaan esimerkiksi eteentulo : kummalla jalalla otat apuaskeleen vai otatko ollenkaan, annatko käsiavun eteen siirtymiseen kahdella vai yhdellä kädellä, jos yhdellä, niin kummalla. Millaisista vihjeistä koira tietää kumman kautta palataan takaisin sivulle, oikealta vai vasemmalta, istutaanko loppuun vai jatketaanko suoraa seuruuseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kyllä ne menevät ohjaajallekkin selkäytimeen treenaamalla ja tulevat useimmiten oikein myös kisaradalla, kun jännitys sumentaa aivot. Vaikka Rallytokossa saa antaa sanallisia vihjeitä mielin määrin ja vartaloavutkin on sallittuja, niin kannattaa kouluttaa koiraa siihen malliin, että se osaa liikkeet mahdollisimman vähin avuin. Se on selkeämpää molemmille. Muitakin teitä Roomaan on, tämä on minun mielipiteeni. 

Ennakoivat merkit. Kerro koiralle hyvissä ajoin mitä on tulossa, jotta se ehtii valmistautua suorittamaan tehtävää. Jos tehtävä tulee yllärinä koiralle, on isompi riski epäonnistumiseen. Vaikka miten haluttaisiin, niin koirat ei osaa lukea meidän ajatuksia (vaikka välillä varsinkin arjessa siltä tuntuu).  Usein kuulee sanottavan esimerkiksi seuruun käännöksistä "se ei pysy oikeassa seuraamispaikassa kun käännyn". Tässä kohtaa tapaan kysyä ohjaajalta "kerroitko sille että olet kääntymässä". 

Kriteerit. Mieti miltä haluat jonkin liikkeen näyttävän ja pysy siinä. Pidä tehtävälle asettamastasi kriteeristä kiinni. Jos koira saa esimerkiksi palkkaa niin vinosta, kuin suorastakin perusasennosta, se ei tiedä mikä on se oikea perusasennon paikka.

Asennot. Opeta eri asennot (istu - seiso - maahan) ja niiden vaihdot koiralle varmaksi. Alkuopetuksessa käytän itse systeemiä, jossa koira joutuu itse ajatella mitä siltä pyydetään. Kun joutuu itse miettiä, menee oppi paremmin perille. Näissä pätee jo läpikäyty asia : avut on oltava samanlaiset joka kerta tiettyä asentoa pyydettäessä. Käytä hyväksesi erilaisia äänenpainoja ja jos haluat käyttää asentoihin käsimerkkejä, pidä huoli, että ne on joka kerta samanlaiset samaa asentoa pyydettäessä. Rallytokossa on useita erilaisia asento tehtäviä ja mikäli koiralle ei ole selvää, mitä asentoa kulloinkin pyydetään, se tekee niistä jonkun ja aina ei arpaonni osu kohdalle vaan tuleekin väärä asento.

Pyllynkäyttö. Koira on siitä hassu eläin, että se ei välttämättä hahmota että sillä on myös takapää :D Tässä asiassa on isoja koirakohtaisia eroja. Toisille takapään käyttö on luontaisempaa ja toisen kanssa saa hakata päätä seinään (Vertauskuvallisesti. Ja omaa päätänsä.) kauemman, ennenkuin se hoksaa alkaa käyttämään takapäätään tarkoituksenmukaisesti. Pyllynkäyttöön on olemassa monenlaisia treenejä. Ja jotta se(kään) ei menisi liian helpoksi, on tullut todettua, että jo pyllynsä löytäneenkin koiran kanssa on aika ajoin tehtävä pyllynkäyttö treenejä, jotta asia pysyy mielessä ja hallussa. Rallytokossa on paljon tehtäviä, joissa huono pyllynkäyttö tuo virhepisteitä tai ainakin saa liikkeen näyttämään keskeneräiseltä eikä niin sujuvalta. 

Perusasento ja seuraaminen. Se vaan on niin , että jos koira ei osaa kunnolla perusasento paikkaa tai seuraamista ja sen oikeaa paikkaa, niin se näkyy tehtävien suorittamisissa. Rallytokossa on useita tehtäviä, jotka ovat pääasiassa seuraamista (pujottelut, spiraalit, houkutus, kahdeksikko.... ), eikä sovi unohtaa sitä, että myös tehtävien väliset seuruupätkät arvostellaan. Hyvässä seuruussa koira on paremmin kuulolla ja paremmassa valmiudessa ottamaan vastaan käskyjä ohjaajalta, kuin koira joka kyllä näennäisesti kulkee mukana, mutta on omissa maailmoissaan. Se millaista haluat koirasi seuruun olevan, sen kriteeriin voit hieman itse vaikuttaa : miten lähellä koira seuraa, mihin sillä on katsekontakti seuratessa.. Eikä siinä vielä kaikki, koiran on osattava erotella kummalle puolelle milloinkin pyydät sitä perusasentoon tai seuraamaan. 

Lähtö ja häiriöt. Viimeisenä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä. Lähtö kyltin treenaaminen jää usein tekemättä tai ainakin liian vähälle. Minä pidän sitä yhtenä tärkeimmistä kylteistä. Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten lähtökyltti sujuu. Olisi tärkeää keksiä juuri ne sinun koirasi kuviot, joilla saat sen lähtökyltille mahdollisimman hyvään mielentilaan. Usein se lähtökyltti määrittää, miten rata sujuu. Tässä on mietittävä montaa eri kohtaa. Kuinka paljon aiemmin otat koirasi autosta ennen omaa suoritustasi, paljonko koirasi tarvitsee aikaa kisahalliin / kentän ympäristöön tutustumiseen, millaisen lenkin se tarvitsee alle: riittääkö pelkkä pissatus vai onko tasattava kierroksia pitemmällä lenkillä, miten paljon on tehtävä lajikohtaista lämmittelyä ja töihin herättelyä ennen radalle menoa, millaiset kuviot teette omalla vuorollanne ennen lähtökyltille siirtymistä, miten ilmoitat tuomarille olevasi valmis... Ja miten koirasi suhtautuu kisapaikan erilaisiin häiriöihin. Huh, melkein tuli hiki lähtökylttiin liittyviä asioita listatessa. 

Treenisuunnitelma. Älä mene kentälle koiran kanssa, ennenkuin tiedät mitä asiaa / asioita teillä on aikeissa treenata. Eli tee joka kerralle treenisuunnitelma. Mutta ole myös valmis yhtäkkiä muuttamaan sitä. Jos treenattavaksi aikomasi asia onnistuukin ensi yrittämältä, niin mitä tuota hinkkaamaan enempää ja on oltava taskussa suunnitelma B, joskus myös C, ja joskus koko treeniaikakaan ei riitä ratkomaan suunnitelmaa A :D Ja jotta kaikkea tarpeellista tulee treenattua systemaattisesti, tee myös pidemmän ajan treenisuunnitelma. Ja ainakin itselläni on myös joka vuodelle asetettu konkreettiset tavoitteet, joita kohti pyritään. 

Ja kun viimein olet siellä radalla asti. Älä hätäile. Keskity suorittamaan tehtävä kerrallaan. 

Muista, että vähemmän on enemmän. Ei liian pitkää treeniä. Ei liian vaikeaa treeniä. Ole valmis palaamaan taaksepäin. Ole valmis pysähtymään miettimään, jos joku asia ei ota onnistuakseen. Jos joku asia sujuu, laita se sivuun äläkä totea "Teen vielä kerran".  Uskalla poistua mukavuusalueelta. Mutta uskalla myös sanoa kouluttajalle jos hänen ehdottamansa keinot eivät tunnu sopivalta sinulle tai koirallesi. Ole avoin uusille koulutus ideoille. Ylikouluta. 

En nyt avannut tässä kirjoituksessa sitä, miten minä näitä taitoja koiralleni tai rallytoko oppilailleni opetan. Silloin jutusta olisi tullut liian pitkä. Mutta ne konstit selviää mun kursseilla. Tervetuloa katsomaan! Maksettu mainos :D

Talvikuulumisia

 Niin se alkoi vaan uusi vuosi, mutta vanhoilla kujeilla. Ikävä kyllä Korona lyö edelleen kapuloita rattaisiin kokeisiin halajaville. Itse olen huomannut, että kokeiden puuttuminen on tehnyt treenaamisesta rennompaa ja iloisempaa. Kaikki pakko-onnistuminen ja liika vakavuus on poissa, kun kokeista ei ole tietoakaan. Se ei missään nimessä ole huono asia! Tällaista treenaaminen pitäisi olla silloinkin kun kokeet pyörii. Jaa mutta sellaiseksihan meidän treeni on nyt muutettu muutenkin! 

Kaikki pilkutkin ehtii nyt viilata hyväksi kun ei oo mitään deadlinea odottamassa. Ja on niitä hiottukin. Kotona ja hallilla. Ja edistys syksyisestä huutaja koirasta rennoksi ja hiljaiseksi on edennyt loistavasti. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun ja Kertun treenin kannalta tämä koronan aiheuttama koetauko osui juuri oikeaan aikaan. En tiedä olisinko malttanut keskittyä treenin uudelleen rakentamiseen niin hyvin kuin nyt olen, jos kalenterissa olisi ollut koepäiviä. Ja kunhan ne joskus taas alkaa, niin me ollaan Kertun kanssa tikissä!

Lunta on ollut pirusti. Sitä on koitettu käyttää paljon hyödyksi. Ei tartte erikseen jumppia jumpata (koiran), ku on luonnon oma kuntosali käytössä. On tehty vetotreenejä ja tarvottu umpihangessa pellolla ja mettässä. Pakkaset välillä kiusasi, mutta tossut jalassa Kerttukin pystyy pienelle lenkille silloinkin, kun pakkasta on liikaa herkkähipiän anturoille. 

Ei olla vielä käyty IBD tiimoilta kontrolliverikokeissa. Maha on ollu kauan hyvä, mutta sitten tammikuussa tuli muutaman päivän ripuli ja päätin aloittaa viimein sen Tylosin kuurin, jonka lääkäri viime käynnillä määräsi. Tylosin laittoi mahan taas kuntoon. Tylosinilla vaan oli Kepalle sellainen vaikutus, että se paskoi vain joka toinen tai joka kolmas päivä. Mutta olkoon sitten niin, kun näyttää hyvinvoivalta. Ruokailut on vanhalla kaavalla. Treeninamiksi huomasin yllättäen käyvän kivikylän gluteenittomien lihapullien. Niitä siis. Samoin Oscarin kylmäkuivatut naudanmahapullat näyttää sopivan. 

Kutinat on ollut hyvin hallussa. No pakkaset teki tepposet ja takan lämmitys näytti kuivattavan tupaa lisää ja näin se lisäsi myös kutinaa. Siispä Cytopoint piikille oli mentävä. Mutta 4 kk saatiin pidettyä väliä nyt pistoksilla. Ja mikä parasta, vuoden alusta on saanut Cytopointille poikkeusluvan. Niimpä hommasin tarvittavat documentit aiheesta ja hain Kertulle poikkeusluvan. Samalla se siirrettiin EJ-rekisteriin. Nyt ei tartte miettiä milloin pistää ja milloin kisaa. 

Juoksuja jouduttiin vähä odotella. Eipä tuo koira niillä mitään tee, kun ei jalostuskamaa ole, mutta kisaamismielessä olis kiva tietää tarkempi juoksuväli. Nyt juoksuväli oli 9 kk, aiemmin 8kk ja 6kk.. Leikkuuttaa se pitäis, ei tarttisi tuota asiaa miettiä. Ja leikkuuttaminen saattaa auttaa myös kutinoihin, joillakin se auttaa. 

Treenit. Ne on nautinnollisia. Oon niin onnellinen että muutin täysin Kertun kouluttamisen suuntaa. Nyt meillä on treeneissä aina kivaa ja ollaan päästy uudelleen treenaamaan myös lelulla ja silti meillä pysyy pakka kasassa ja suu kiinni. Jopa silloin kun haukutan koiraa, ei ääntely jää päälle. Tai siis, jos tarkkoja ollaan, niin auki se suu on, mutta rentouttaan. Olen omaa kouluttamista pohtiessani ja suuntaa muutettuani, alkanut katsomaan kovin kriittisesti ja koiralähtöisesti kaikkea näkemääni ja kuulemaani koulutusta. Läheskään aina en ole onnellinen koiran puolesta. Mutta ainakin mun koiralla on nyt hyvä olla treenatessa. Nyt jo toki olen kuullut halveksivia ja kummastelevia lausahduksia monelta suunnalta siitä, miten koiraani koulutan. Mutta aivan sama. Meillä on Kertun kanssa mukavaa yhdessä, tulosta tulee ja homma toimii, myös kotona ja arjessa. Eikös se ole tämän touhun pointti... Laitan tästä eteenpäin tekniikan ja mielentilan edelle, en viettiä ja näyttävyyttä.

Tähän kohtaan sopisi hyvin kommentointi mediassa vellovaan suojelukoira kohuun, vaan empä tiedä. Taidan pitää mielipiteet ominani ja seurata mielenkiinnolla miten asiat ratkaistaan.

Kevät aurinko on saanut aikaan hirvittävän halun päästä pellolle jäljestämään. Vielä joudutaan sitä huvia odottaa. Täytyisikin tässä kelejä odotellessa muistutella Kepalle ilmaisut kuntoon. Ja kun se päivä tulee, että pellot on jäljestyskunnossa niin hetkeen en taas tee vapaa-ajallani mitään muuta! Metsään onneksi pääsee varmaan jo ennen peltoa, jäljelle ja ruutuilemaan. Ai että!

Toivotaan nyt, että tälle vuotta vielä päästään kokeisiin. Muuten sekin kohta jossain vaiheessa tulee, että alkaa ärsyttää kun ei pääse kokeisiin testaamaan koulutuksen tasoa ja onnistuneisuutta. 

Ja tällästä se elo on lenkkien lisäksi sitten treenien ulkopuolella. Treenien lisäksi meillä on kiinnitetty huomiota enemmän myös koti olemiseen ja rauhaan sielläkin. KOvin kovin pienillä jutuilla meidän elämä arjessakin on nykyään aika nautinnollista.

Ja hei! Kerttu täytti kolme vuotta! Tässä viralliset kolme v potretit.

Koronan vuosi 2020

Jälleen on tullut aika laittaa pakettiin yksi koiraharrastajan vuosi. 

Ja miettiä tavoitteet vuodelle 2021

Kerttu 2v

Mistähän sitä aloottaas..

Vuosi on ollut treenintäyteinen, tavoitteita on saavutettu ja jäänyt saavuttamatta. On täytynyt ratkoa ongelmia, mutta tullut myös suuria onnistumisen elämyksiä. Kokonaisuudessaan Kerttu alkaa varmasti olla sitä mitä se tulee olemaan. Paljon se on rauhoittunut, mutta mitään tasaista tallaajaa siitä ei tule koskaan. Arki on kuitenkin mukavalla mallilla. Osaa jopa ihan vaan ollakkin, eikä tule ihan höperöksi jos joskus on ihan täys rokulipäiväkin. 

Terveyden kanssa on tänä vuonna tullut eteen uusia tuulia. Pääosin koira on voinut hyvin. Ruokavalio on kunnossa ja kutinat pysyy hallinnassa noin neljällä cytopoint pistoksella vuodessa. Siitepölyaika sekä pakkaset ovat osoittautuneet niiksi pahimmiksi asioiksi kutinan yltymiseen. Myös lähestyvät juoksut mielestäni lisäävät kutinaa. (Välihuomiona todettakoon että juoksujen väliksi näyttää vakioituvan vähintään 8kk.)

Ruokana Kepalla on edelleen sianliha, naudanmaha, pellavalima, asidofilus piimä ja lisät. Sekä uutena tuttavutena kaurapuuro. Treeninamina menee heppamakkaraa, puhvelimakkara näyttää sopivan myös tai ihmisten keittokinkku siivut. Tällä pärjätään loistavasti. Maha pysyy hyvänä ja paskan koostumus on ok.

Lokakuun lopulla Kertulle tuli reilun viikon kestänyt ripuli. Olen sitä mieltä että se johtui Naturiksen mahamakkarasta. Koko kesä me ollaan tehty mahamakkaralla jälkiä eikä suurempia ongelmia ollut. Tosin ajoittain vatsa oli normaalia löysempi ilman järkevää selitystä ja olenkin jälkikäteen miettinyt että mahtoiko ne päivät olla jälkitreenien jälkeen. En pysty sanomaan. Kuitenkin kun tuon makkaran määrä huomattavasti lisääntyi, kun siirryttiin treenaamaan tottista nameilla, niin alkoi paha ripuli. Asiaa tutkiessani huomasin että ko. makkaran sisällysluettelo on pötkössä ihan eri kuin mitä se oli Peten Koiratarvikkeen sivuilla. Pötkön mukaan siinä oli mm riisiä, joka ei Kertulle sovi yhtään. Lopetettiin Naturiksen syöminen ja maha alkoi tasaantumaan. Viisi päivää meni hyvin. Sitten syötin kaksissa treeneissä Kepalle ihmisten possun suikalelihaa. Mitä ilmeisimmin liian rasvaista Kepan mahalle, joten ripuli alkoi uudelleen.

Tässä kohtaa en enää jaksanut arvuutella mistä moinen johtuu ja suunnattiin lekurille ajatuksella, nyt on selvitettävä mikä koiran mahassa mättää. Koirasta tutkittiin kolmen päivän ulosteesta ja verestä kaikki mahdollinen ja mahdoton. Lopputuloksena oli diagnoosi IBD. Verikokeessa näkyvät B12 vitamiini ja foolihappo arvot olivat aivan alakanttiin. IBD koiralla näiden imeytyminen on heikkoa. B12 alaraja on 173, Kertulla 120. Foolihapon alaraja on21.1, Kertulla 11.5. Hoidoksi siis Foolihappo ja B12 lisät. B vitamiinia koira on kyllä saanut, mutta nyt otettiin järeämmät aseet käyttöön. Lisäksi Kertulle määrättiin kuukauden Tylosin kuuri, jota en ole syöttänyt koska maha on ollut taas todella hyvä  lääkärillä käynnin jälkeen. En näe järkeä syöttää kuuria jos tilanne mahassa on normaali. Se normalisoitui heti kun epäsopivat asiat jätettiin pois. 

Ja ennenkin joku ehtii ajattelemaan, että IBD diagnoosi voidaan antaa vain koepalasta, niin kerron teille ell sanoin "Kertulta on poissuljettu kaikki muu mahdollinen, joten näillä tiedoilla päädytään IBD diagnoosiin ilman koepalaa. "

Tämän vuoden tavoitteista jäätiin. Rallytokosta osittain koulutusongelman vuoksi ja osittain koronan. BH koe jäi suorittamatta, koska en nähnyt järkeä mennä kokeeseen huutavan koiran kanssa vaikka liikkeet olisikin suorittanut kyllä, mutta todennäköisesti huutaen. Rallytokossa tavoitteena oli RTK3, siinä jäätiin yhden tuloksen päähän kun loppui kokeet kesken koronan takia. Kokeita toki on takana kolme, mutta yhdessä jäätiin pisteen päähän tuloksesta, koska koiran tekeminen oli siihen aikaan melko mielenkiintoista...

Rallytokossa saavutimme tänä vuonna myös Piirinmestaruus joukkuehopeaa!

Meillä on siis ollut alati kasvava ääntelyongelma. Kentällä.  Maastoissa sellaista ei ole. Kerttu on saanut ihania haukkumiskohtauksia treeneissä ja tehdessä. Varsinkin rallytokossa, jossa käskyjä tulee usein, ääntely on ollut taattua. Ja kun se ääntelee, se ei ole siinä tilassa jossa se keskittyisi ja suorittaisi asioita osaamallaan tasolla. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu huonoin tuloksin. Meinasin jo lyödä hanskat naulaan, mutta otinkin siinä kohtaa etätunteja uudelta koutsilta. Nyt meillä on loistavat eväät jatkoon ja ollaan parissa kuukaudessa saatu jo aivan loistavaa tulosta ja etenemistä aikaan. Tuskin muistan milloin koira on viimeksi saanut treeneissä haukkumiskohtauksen ja muu ääntely on vähentynyt siten, että meillä on usein myös treenejä, joissa ei koiran suusta kuulu mitään! Samassa on ratkottu irrotusongelma sekä palkkaan jumittaminen. Olen pyytänyt Kertulta anteeksi sitä, että olen koittanut viedä sitä eteenpäin aivan vääränlaisilla konsteilla. Kerttu on koira, joka ei siedä epäreilua kouluttamista, eikä kenenkään tarvisikaan sellaista sietää. Kerttu kertoo kyllä heti jos asioita ei kerrota niin että tehtävistä on mahdollista selviytyä kunnolla ja tehdä töitä, niin että se on kivaa. Sori Kerttu. Nyt aion olla sun arvoisesi ohjaaja. Meidän treenit on muuttuneet taas selvitymiskamppailusta takaisin mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi, sellaiseksi kuin sen kuuluukin olla.

Tottiksessa ja Rallytokossa teknisesti ollaan mukavalla mallilla. Rallytokossa koira on aikalailla valmis mestariluokkaan, joskaan ei vielä valiopisteiden suorituksiin, hiottavaa vielä on. Tottiksessa alkaa palaset loksahdella kohdilleen ykkösluokan koetta ajatellen. Mutta tekemistä on vielä ennenkuin voi kuvitella menevänsä tekemään koetottiksen kokonaisuudessaan. Siitä olen erittäin ylpeä, että olen kuitenkin saanut koiran teknisesti opetettua Rallytokossa suorittamaan kaikki tehtävät mukavan näköisesti ja tottiksessa hyppy, A, jäävät ja muut kuviot tulee olemaan kivan näköisiä valmiina. Kriteereitäni olen matkan varrella tarkistanut ja muuttanut. En hae enää sellaista korkeassa vietissä tekevää vaan olen tullut siihen tulokseen, että tasapainoinen ja teknisesti taitava suoritus rennolla otteella tekevällä koiralla on paljon parempi vaihtoehto. Sellaista mä olen rakentanut ennenkin. Sitten tuli Kerttu, jossa on tavaraa vaikka muille jakaa ja alettiin hakemaan erilaista suoritusta. Ei ollutkaan mun juttu, eikä koiran. Näyttävää sen tekeminen on nytkin. Lisäksi sen on siinä nyt hyvä olla. Eikä se siltikään ole ollenkaan liian matalassa tilassa.

Maastoissa on tämän vuoden aikana päästy isosti eteenpäin. Hakumetsät ja sitä myöten EK lajina unohdettiin aikapulan vuoksi. Ipokin jätettiin. Se ei sitte kuitenkaan ollut mun juttu. 

Esineruutu on edelleen hienolla mallilla ja koiralla on siellä iso työskentely motivaatio. Vieraat ruudut ja esineet aiheutti vielä keväällä koiralle hämmennystä, mutta parin kerran jälkeen se jo päästeli nekin pois tiehensä. 

Metsäjäljellä viime vuonna ongelmana ollut vauhti saatiin kuriin heti alkukaudesta ja metsässä koira menee ku juna. Jäljen päällä ja  nostaa kepit aina ja varmasti. Viime vuonna isosti vaiheeseen jäänyt jana ollaan niinikään saatu tänä vuonna hienolle mallille. Nuon vaan on tehty 30 metrin janat ilman ongelmaa! 

Peltojäljellä edettiin kauden aikana hienosti. Alkukaudesta koira jaksoi hyvällä tekniikalla jäljestää 300 metriä ja sitten alkoi tekniikka hajota jaksamisen loppumiseen. Viimeisenä jälkenä ajettiin tälle kaudelle IFH1 tasoinen jälki ilman mitään jaksamisongelmaa. 

Ilmaisut oli jossain kohtaa kautta liian hitaat, mutta sekin ongelma on ratkaistu. Jäljestys sinällään on hyvää ja loppukaudesta ajettiin testiksi myös täysin ruuaton muutaman sadan metrin jälki kulmilla yms. Senkin koira ajoi kuin vanha tekijä. 

Tätä kirjoittaessani olen juuri jättänyt koiran kahden viikon joulutauolle. (Joo, yritän malttaa ...) Toki voidaan jatkaa meidän uutta harrastusta koititöiden parissa noidenkin viikkojen aikana. Viime viikolla opetin koiran sammuttamaan valot ja antamaan mulle pyykit koneesta. Eikähän me keksitä muitakin hyödylliä tehtäviä opetella. 

Kohta aion istua alas ja kirjoitella muistiin mitä hiottavia kohtia meillä on vielä rallytokossa ja mitä täytyy rakennella tottiksessa, kunhan joululoma on lusittu. 

Ja varsinaiset tavoitteet vuodelle 2021..

Kyllä ne on seuravaanlaiset :

- Luonnetesti. Koitetaan käydä kattomassa mitä sellaiselle paperille tästä koirasta kirjoitetaan. Oma ajatus mulla toki jo on siitä millaiselta Kertun luonnetestin tulos tulee näyttämään. Mutta joissain kohdin koiran käytös voi olla kahdenkinlaista...

- SPL Arviointi. Tämä me hoidetaan myöskin alta pois. Tästäkin on kyllä jo haisu, kuinka tulee asia menemään

- Silmäpeilaus. Kertun isän siskolla todettiin Kertun ekana kesänä plasmooma ja tänä vuonna Kertun emällä todettiin sekä plasmooma että pannus. Joten aiomme pitää silmälausunnon voimassa. Ensi vuonna edellinen menee vanhaksi. 

- Rallytoko. Rallytokossa nousemme mestariluokkaan ja koitamme saada tekemisen hiottua valio pisteiden tasolle. Ensi vuonna ei kuitenkaan ole vielä tavoitteena valion arvo, mutta RTK4 on. Rotumestaruudet järjestetään lähellä, että niihin varmasti pitää osallistua...

- PK : No kyllä se BH on tänä vuonna tehtävä. Ja jos jäljestys pellolla jatkuu keväällä siitä mihin jäätiin niin IFH1 koetta käydään kokeilemassa. Alle voisi kuitenkin kokeilla kisafiilistä tekemällä A-osioita IGP puolella. Haaveena on syksylle JK1 koularin yrittäminen, mutta katsotaan miten tottis etenee. Maastot Kepa hoitelis jo nyt. 

- Näiden sivujen oikeasta laidasta (Sivun internet versiosta) löytyy meidän tähän astinen suunnitelma ensi vuoden toiminnasta. Lisaa varmasti vielä siunaantuu. 

- Lisäksi koitetaan saada pidettyä maha kurissa.

- ja on meillä muitakin ajatuksia ensi vuodelle. Niistä lisää jos ne toteutuu....

Kuluneesta vuodesta haluan kiittää erityisesti muutamaa tahoa..

Tanja Hourula (Kennel Graukiefer) sekä Maija (Kepan Alma-siskon palvelija: 

Kiitos kaikesta henkisestä tuesta ja kärsimyksestä <3

Sari Kiikka : Kiitos niinikään henkisestä tuesta ja ennenkaikkea treeniseurasta jollaisesta nautin.

Sevil Ilter (Koiraurheilukeskus Veikari): ratkaisevista konsteista kentällä vastaan tulleiden ongelmiemme selättämiseksi

Sekä muut mukanamme kulkeneet ja treeneihimme vaikuttaneet. 

Hyvää joulua ja menestystä vodelle 2021

Teija ja Kerttu

(RTK1 RTK2 Materiaalin Adaliina)

Allergia/atopia/suolistovaivaisen koiran ohjeviidakko

Sosiaalisessa mediassa erästä keskustelua seuratessani tuli mieleen, että tästä aiheesta en ole vielä blogiin avautunut. Nyt aion sen tehdä.

Kun koirallesi ilmestyy allergia- , atopia- ja / tai suolistosairauden oireita, on ohjeita olemassa mieletön määrä. Koirat on tietenkin yksilöllisiä tässä(kin) asiassa, että hyvähän se on, kun on erilaisia vaihtoehtoja joita kokeilla, mutta väitän että muutama yleispätevä ohje on kuitenkin olemassa. Tässä tulee minun mielipiteeni aiheesta. 

Allergiatestit. Jos ihmiselle ilmestyy allergisia oireita, se viedään allergiatestiin ja asia selviää sillä. Koiralla asia ei ole noin yksinkertainen. Eläinlääkärit ovat toki tässä asiassa kahta kastia, mutta minä uskon siihen kastiin, joka sanoo, että allergiatestiä ei kannata tehdä koiralle muutakuin siinä tapauksessa, että on päädytty tekemään siedätyshoitoa. Eli ei kannata. En ole kuullut ainuttakaan tarinaa siitä, että siedätyshoito olisi ollut hintansa väärti tai tehnyt koiraa oireettomaksi. Tai että allergiatestien tulokset olisi kertonut mitä koiran elämästä pitää hävittää ja tsädäm, sulla on oireeton koira. Ei, se ei mee niin. 

Eliminaatio. No tämä on aivan ehdoton asia allergioiden selvittämisessä. Eihän sitä yksinkertaisesti vaan muuten saa selville mille se sun koiras on allerginen. Ja vaikka somessa Pirkko käskee syöttää Purenaturalia ja Marjatta Royal Caninia, niillä kun heidän sessejen elämä muuttui. Niin ei mikään somessa ehdotetuista nappuloista ole välttämättä se sun koiran ratkaisu. Nappulaa sata kertaa vaihtamalla teet pahimmassa tapauksessa vain lisää hallaa koirasi suolistolle , iholle jne. Allergianappula on sanana mun mielestä tosi ironinen, samoin kuin nappulalla tehtävä eliminaatio. Kun Eliminaatiossa koiralle annetaan vain yhtä proteiinia (ja yhtä hiilaria, moni ei anna sitä hiilariakaan ollenkaan, vaan kertakaikkiaan vaan yhtä ainetta, koska koira pärjää ilman hiilaria) niin miten ihmeessä eliminaation voisi tehdä nappulalla jossa on väistämättä aina useampaa raaka-ainetta? Ja vaikka nameilla kouluttaminen vaikeaksi eliminaation aikana meneekin, niin et voi sanoa tehneesi eliminaatiota, jos koko sen ajan koira kuitenkin vetää Atrian nakkia treeneissä. Netistä löytyy useita erilaisia vaihtoehtoja. Jos olet vaikka päätynyt hevosella tehtävään eliminaatioon, niin kvg ja etti 100% hevosmakkaraa treeninamiksi. Tai koska se on aina saanu perjantaisin luun, niin kyllä sen täytyy saada se eliminaation aikanakin ettei sille tule paha mieli. Ei täydy, eikä voi, muuten ei voi puhua eliminaatiosta. Koiran elimistöllä menee aikansa puhdistua sopimattoman ruokavalion aiheuttamista vahingoista, joten ihan 2 viikkoa (kuten somessa tänään kirjoitettiin jollekkin neuvoksi, ja sanottiin asiantuntijan näin kertoneen) ei eliminaatiota riitä. Suositus on 6-8 viikkoa. Voi mennä kauemmankin. Tässä ajassa, eikä pidemmässäkään, koira ei kuole vaikka se ei saisi raakaravinnolla ollessaan tarvitsemiaan ravintolisiä. Jos kuitenkin annat lisiä eliminaation aikana, ei taaskaan voida puhua eliminaatiosta. Jos hyvin käy, niin eliminaation aikana koirasi oireet häviävät ja voit alkaa kokeilemaan sen hevosen (tai millä lihalla eliminaation teitkään) rinnalle toista lihaa ja katsoa miten käy. Jos oireita ei tule, ole onnellinen, voit syöttää koirallesi kahta eri raaka-ainetta. ja voit ottaa kokeiluun jo kolmannen asian. Jos oireita tulee, syötä taas pelkkää hevosta kunnes oireet ovat poissa ja kokeile sen jälkeen jotain toista uutta lihaa. Yksinkertaista, mutta hermoja raastavaa ja pitkä tie. Joskin ainoa oikea tie. JA vielä pieni ohje tähän kohtaan. Liha jolla eliminaatio tehdään, on oltava sellaista jota koirasi ei ole saanut koskaan aiemmin. Pointtina se, että mitä koira ei ole syönyt, sille se ei ole voinut allergisoitua. 

"Parhaassa" tapauksessa koiralla ei ole pelkk(i)ä ruoka-aine allergioita vaan mukaan lisätään atopia. Eli se on allerginen myös ulkoisille tekijöille. Jos eliminaatio ei tuo täyttä autuutta niin silloin päätyisin tähän vaihtoehtoon. Sitten se koiran kyttääminen vasta alkaakin. Aiheuttaako kutinaa huonepöly, varastopunkki, pakkanen, uiminen, siitepöly.... Kuulostaa ihanalta eikös vaan. Ja näitäkään et selvitä muutakuin sillä, että tunnet koirasi täysin ja tiedät mitä sen suuhun on mennyt ja mitä se on tehnyt, jotta löydät yhteydet kutinan ja aiheuttajan välillä. Tsemppiä vaan... Kerttu on aloittanut kutinan reilu 2 vuotta sitten ja alamme olla tilanteessa, että tiedän mitkä ruuat käy/ei käy ja mitkä ulkoiset tekijät aiheuttaa kutinaa. Ja silti joskus tulee yllätyksiäkin. Mutta nyt kahden vuoden tutkailun jälkeen voin sanoa suunnilleen tietäväni koirani oireiden aiheuttajat. 

Viljaton, vain hyvin siedettyä riisiä ja kanaa... Anteeksi vaan, mutta paskat. Ei se vilja ole se suurin ongelma, kuten ihmiset yleisesti luulevat. Eikä kana ja riisi ole se autuaaksi tekevä ratkaisu. Päinvastoin, esim mun allergikko/atoopikko/IBD koirani syö joka päivä kaurapuuroa. Ja kana ja riisi kuuluu meillä ihan pahimpiin ripulin aiheuttajiin. Unohda siis jo nuo vanhat fraasit että viljatonta ja kana/riisipohjaista ruokaa allergikolle. Joillakin se toki voi olla se oikea resepti, mutta vastoin yleisiä olettamuksia, suurimmalle osalle ei. Nämä on välillä ihan henkimaailman juttuja, että mikä millekkin koiralle sopii. Esimerkkitarina elävästä elämästä. Kepan pääraaka-aine ruuassa on possu. Kun Kepan sisko alkoi kuopimaan, lähdettiin sille kokeilemaan samaa reittiä. Ei ollut siskon reitti ollenkaan, oireet paheni vaan. Siskolle päinvastoin oli paras ratkaisu siipikarja, joka Kepalla on ihan täysin kiellettyä.

Lääkitys. Olin aika kauhuissani kun kuulin seuraavanlaisen tarinan ja ehdotuksen. Erään koiran omistaja oli tullut siihen tulokseen, että ei jaksa miettiä mikä sopii ja mikä ei. Helpommalla pääsee kun laittaa koiran jatkuvalle pillerilääkitykselle, laittaa koiran EJ-rekisteriin ja hakee poikkeuslupaa kilpailemiseen ja saa syöttää koiralleen mitä haluaa, ilman oireita. Tä? Olipas kummallinen ajatusmaailma. Mä ajattelisin asian nyt kuitenkin niin, että se lääkitys ehkä estää niiden oireiden ilmenemistä, mutta ei poista syytä, joka mielestäni on se ensisijainen hoidettava kohta. Ja kai se väärä ruoka silti tekee tuhojaan siellä suolistossa vaikka oireet on peitetty lääkityksellä? Ja oikeesti, eikö nyt kuitenkin ensisijaisesti kannattaisi hoitaa asiaa siten, että ei tarvitsisi lääkitä? Tottakai pahassa tilanteessa hetkellisesti lääkitään jos muu ei auta, mutta tämän erään henkilön ajatusmaailma ei kyllä oikeen aukea mulle. Tai aukeaa. Onhan se vaikeaa, aikaa vievää ja hermoja raastavaa selvittää mille juuri se sun koira reagoi. Jos ei jaksa tätä vaivaa nähdä niin aina voi tosiaan pitää elämän ennallaan ja lääkitä koiran niin ettei oireita näy.

Tukihoito. Näitä on aivan miljoonasti. Ja näistä sä et kyllä pääse selville muuta kuin kokeilemalla, mikä sun omalle sopii. Onko teidän ratkaisu shampoopesut , ihoa kosteuttavat suihkeet, liuokset, salvat vai ihan yksinkertaisesti vaan tassujen kuivaaminen märällä kelillä ja sadetakki koiralle, jotta iho pysyy kuivana. Hyötyykö sun koira kalaöljystä, hamppuöljystä tai helokkiöljystä vai onko ne kaikki ihan nounou, koska niistä tulee närästys.  Entä ilmankostutin atoopikolla talvipakkasilla, auttaako. Mites olis A, B, C, D, E vitamiinit, pahentaako vai helpottaako. Entä lisänä sinkki, kalkki, foolihappo, biotin vai kenties Nutrolinin helvetin kalliit litkut. Tämä on aivan loputon suo ja vaihtoehtoja on miljoonia. Eipä auta taaskaan kun testata mikä olisi sen oman koiran kannalta oikea ratkaisu. Mutta älä lisää näitäkään asioita koiran elämään kuin yks kerrallaan. Jos teet monta muutosta yhtäaikaa, et tiedä mikä auttoi tai mikä toi oireita. Tosin Atoopikon kanssa sekin on täyttä hepreaa. Jos satut kokeilemaan uuttaa ravintolisää yhtäaikaa kun tulee ekat pakkaset, niin et tiedä alkoiko se kuopia sen uuden lisän vai pakkasen takia.. Ja jos somessa Kaarinan koira voi todella hyvin kun sen pesee sillä 70 euron shampoolla kerran viikossa niin sun koiralle se samainen shampoo voi tehdä päinvastaisen vaikutuksen. Itse olen ehdottomasti tukihoitojen kannalla, kunhan löydät ne teille sopivat. Meillä on ilmankostutin pakkaskeleillä ja ilmankosteusmittari löytyy. Joka toinen viikko nahkaan menee kosteuttava ja suojaava liuos ja tarvittaessa siinä välissä kosteuttavaa suihketta. Allermylliä molemmat. Eikä kannata unohtaa Ilun etikkaa! Meillä se on toiminut niin sisäisesti. kuin ulkoisestikin. Sisäisesti menee loraus aamuisin ja ulkoisesti sillä pyyhitään korvat, jos niitä alkaa kutittaa ja kutina loppuu samantien. 

Hiiva. Monet lääkkeet ruokkivat hiivaa. On kai sulla ittelläskin ollut joskus kuuri ja siitä on pukannu hiiva. Monet lekurit kuitenkin määräävät hiivakorvaiselle koiralle kuuria ja tippoja toisensa perään ja itse syy jää selvittämättä. Tai no, kyllä sille omistajalle ehdotetaan sitä ellin omasta hyllystä löytyvää kivan hintaista allergianappulaa. Ja kuten sanottu, allergianappula on sanana jo jokseenkin ironinen. Selvitä syy sielä hiivan takana, muuta ruokintaa, älä ainoastaan yritä lääkitä hiivaa pois. Sillä konstilla taidat upota vaan syvemmälle suohon.

Usein näillä koirilla tulee kaupan päälle hotspotit, furunkuloosit ja sadat erilaiset näpyt ja muut iho-oireet. Tässä nostan kädet pystyyn. Olen siitä onnellisessa asemassa, että vaikka omistan allergikko/atoopikko/IBD koiran, niin iho ja turkki sillä on aina ollut hyvä, ja näiden kanssa en ole joutunut painia. Mutta muista tässä sama perussääntö, se mikä sun koiralla toimii, on oikea ratkaisu. Ei se mikä toimi naapurin Maisa-puudelilla.

Ja jos mikään ei auta niin vie se piski Evidensiaan, varaa rahaa useampi satanen tai toista tonnia ja tutkituta sen ulosteesta ja verestä kaikki mahdollinen. Ei sekään siltä koiralta allergiaa/atopiaa/suolisto-ongelmia poista, mutta saat vähä mielenrauhaa ku saat selville, mikä siellä on oikeen se vaivan nimi. Voitte saada jopa jonkun diagnoosin, jota muut koiraihmiset voi sitten epäillä, että mahtoiko olla oikea.  Ja toivon mukaan siellä on joku vaiva jonka pystyy nimetä. Paskintahan on se, että koira ei voi hyvin, kaikki tutkitaan ja silti ei löydy mitään. Silloin oot taas lähtöpisteessä ja etenet oireenmukaisella hoidolla koko koiran elämän. Ihan täysin ell ammattitaitoa arvostelematta totean kuitenkin, että ellit harvemmin ovat koirien ravinnosta (ja lihaksistosta, mutta se on toinen tarina) kovin hyvin perillä. Että älä nyt ihan sokeasti usko sitä elliäkään. Jos sun koira voi hyvin jollain ruualla, jonka elli täysin lyttää ja ehdottaa omasta hyllystään kahden sadan euron anallergenic nappula säkkiä, niin älä lähde tähän kelkkaan. 

On varmasti olemassa koiria, joille tässä munkin kirjoituksessa on asioita, jotka ei toimi. Kaikkien maha ei esim kestä raakaa lihaa. Silloin on koitettava muita konsteja. Esim kypsennettävä se liha. Vai lähdetkö kenties Ilu Virtasen NeuFrau kelkkaan. Lähde ihmeessä juuri siihen kelkkaan,  jossa se sun koiran elämänlaatu on parhaimmillaan. Älä kuuntele jos joku sanoo, että "Ei kannata syöttää sitä ruokaa, se ei tee hyvää" ja kuitenkin koirasi on juuri sillä ruualla elämänsä kunnossa. Kumpaa uskot tässä kohtaa, sitä tyyppiä joka noin sanoo vai sitä miltä sun koiras näyttää.

Koiran tunteminen ja tarkka seuraaminen sekä asioiden kirjaaminen on tässä kaiken a ja o. Ja kärsivällisyys. Tottakai voit kysyä vertaistukea ja muiden tarinoita some palstoilla, mutta älä usko sokeasti mitä niissä sanotaan. Katso sitä sun koiraas, kun se voi hyvin niin reitti on oikea. Mutta tee se eliminaatio... 

Rallytoko kokeessa ..

 Aika sanaton tämän päivän suorituksesta. Ei meinaa keksiä mitä tähän kirjoittaisi. 

Meillä on ollut isoja ongelmia radalla Kepan äänenkäytön takia. Olen pitänyt sitä mielentila ongelmana, mutta uusi etäkoutsi sai mut tajuamaan, että ei se ole sitä. Muutettiin aika paljon ohjaajan toimintaa ja ollaan saatu tehtyä mielettömän hienoja treenejä hiljaisella, rennolla ja keskittyneellä koiralla. Tehtävät kun teknisesti on halllussa kaikki.

Tänään me oltiin yhdessä radalla. Tehtiin samaa rataa. Ihan erilailla kuin kaksi kuukautta sitten. Pakka hajosi hieman vasta siinä kohtaa kun jouduin uusimaan kyltin nro 15, neljänneksi viimeisen. Siihen asti meno olli kivanoloista. Kerttu tietää, kun sanon radalla "uusin", että joku on mennyt pilalle ja Kerttuhan ei tee mitään väärin. Ilmoittaa sen mulle haukkumalla.. Kasasin itseni ja istutin koiraa hyvän aikaa sivulla ja rauhoittelin tilannetta, ennekuin lähdin uusimiseen. Uusittava tehtävä sujuikin kivasti toisella kerralla, mutta kyllä koira pienesti jä väärään tilaan. Sen jälkeiset kolme tehtävää oli melkoista tasapainoilua, jos mä en olisi pitänyt päätä kylmänä, niin loppu olis varmaan menny ihan syteen. Kyltti 16 onnistui, mutta kyltillä 17 Kepalle oli siinä tilassa liikaa lähellä maski päässä istuva sihteeri ja sitä piti jäädä hetkeksi tuijottamaan. Sain kuitenkin jälleen pakan kasaan ja viimeisen kyltin peruutuksen koira hoiti taas kotiin. Luulen että ilman uusimista me oltain selvitetty koko rata ihan ilman ääntä. Täytyy siis treenata uusimista. Eli huudella radalla uusimista ja palkata koira kun ei ole huutelusta moksiskaan. 

Kisapaikalla tehtiin pitkä lämmittelylenkki. Tai Kepan kohdalla se on kyllä kierrosten laskemislenkki. Otin koiran myös autosta pois uudestaan heti rataan tutustumisen jälkeen ja käveleskeltiin taas neljän koiran ajan pihalla. Vasta kaksi koiraa ennen omaa suoritusta pääsi sisälle halliin. Pyysin Kepan maahan ja se olikin siellä odotellessa tosi rauhallisessa mielentilassa. Edellisen suorittaessan otin perusasentoja ja seuruuseen lähtöjä ja palkkasin paljon. Radalle aitojen taakse mennessä koira katseli hieman ympäristöään mutta todella nopeasti oli taas aktiivinen mun suuntaan. Otin narun pois ja nopeasti pystyttiin mennä lähtökyltille, ei tarvinnut odotella koiran oikeaan tilaan siirtymistä. 

tosi tyytyväinen olen myös siihen että radalla huomasin meidän oikealla puolella seuraamisen tulleen tosi varmaksi. Yhtään ei tarttenu miettiä seuruupaikkaa ja sielä pysymistä vaikka tässäkin radassa oltiin puolet ajasta oikealla ja se sisälsi vielä sekä pujottelun että kahdeksikon. 

Ja käännöksissä molemmin puolin koiran ei tarvi enää huudella että "kerro saatana mihin mennään" kun kerron sen sille ennen käännöstä ja käännöksen aikana.

Lähtö : vilkaisi hieman tuomaria, mutta oli taas heti uudelleen aktiivinen. Tätä on paljon treenattu. Ja onneksi treeni tuottaa tulosta. Esim kaksi kuukautta sitten kokeessa jouduin vaan lähteä liikkeelle vaikka koira katseli muualle ja kitisi...

1. Liikkeestä seiso kierrä koira : Koira hyvin hereillä ja suorittaa tehtävän moitteetta. Lähtee hyvin uudelleen seuruuseen.

2. Pyörähdys : Tämä on ennen ollut taatusti jonkinlaista ääntä aiheuttava liike, vaan eipä ole enää. Koira suorittaa sen hyvin ja palaa rennon näköisenä uudelleen seuraamaan.

3. Eteen - vasemmalta sivulle : Tässä viimeistään odotin äänen tulemista, kun koira ei ollut saanut pyörähdyksestä palkkaa. Vaan eipä mitään, tehtävä suoritettiin hyvin ja matka jatkuu hiljaa. Tai koira suoritti, ohjaaja otti itselleen -1 ov... Mä kun olen tehnyt sellaisenkin muutoksen että ennen pysähdystä hijennän pari askelta vauhtia että koira huomaa jotain olevan tulossa. Kepa kun ei voi sietää sitä että ei pysy mun mukana kun en ennakoi sille sille tapahtumia. No nyt oon varmaan tehny jotain ihme askelia..

4. Istu - täyskäännös oikeaan : Eipä tässä sen kummempaa.

5. Puolenvaihto takana : Tämä on Kepalle yleensä varma liike mutta mä jotenkin hätäilin tässä käskyn ja merkin antamisen kanssa ja se tuli sille vissiin vähä puskista. Jouduin toistaa käskyn ja sitte oltiin jo kuljettu pois suoritusalueelta. Siispä -10 tvä (vaihto kyltin jälkeen). Ihan turha kymppi ja uusiminen kävi mielessä kun asian huomasin mutta jatkoin matkaa kuitenkin ajatuksena että koira oli niin kivan näköisenä oikealla, niin en viittiny uusia ja pilata sen fiilistä.

6. Ohjaajan ympäri (oikealla) : taas niitä entisaikoijen varmoja äänen aikaansaavia liikkeitä. Vaan eipä tänään. suoritettiin ja matka jatkuu.

7. Käännös oikeaan (oikealla) : Ei tässä mitään sanomista ollut

8. 270 vasempaan : Hienoa tekemistä tässäkin. Vilkaisin nimittäin koiran naama tässä ja se oli korvat pystyssä ja suu auki

9. Pujottelu (oikealla) : Tässä kohtaa muistan ajatelleeni että " ai niin koira on oikealla ja silti tämä on näin tasaasta tämä seuruu

10. 1 askel-istu-2 askelta - istu - 3 askelta - istu (oikealla) : Tässäkin koira on hyvin hereillä. Mä olisin voinut olla vähän rauhallisempi kun ilme alkoi koiralla muuttua, mä näin. Mutta suoritettua tuli. Joskin tässä kun uudella tyylillä ohjaa niin en tajunnu yhtään mun askelien määriä ja olin ihan varma että astuin vääriä määriä. Mutta en. Taitaa olla jo aika selkäytimessä ne askelmäärät

11. Käännös vasempaan (oikealla) : Tätä en kyllä käsitä mitä oon oikeen touhannu. Miten voi saada tavallisesta 90 asteen käännöksestä -1 tvä ? Ei muistikuvaa mitä olis voinu olla

12. Eteen istu - vasemmalta oikealle (oikealla): Tosi hyvin suoraan eteen myös oikealta! Tätä on kyllä hiottukin olohuoneessa. Ei se huono ole ollut aikoihin, mutta ei täydellinenkään. Nyt koira tulee ihan suoraan. Ja tulee takaa kiertämällä oikealle puolelle ongelmitta. Ja jatkaa mukavaa seuruuta oikealla vielä tässäkin vaiheessa

13. Kahdeksikko (oikealla) : Muistan hyvin koko kahdeksikon ajan miten saan koiran pysymään hyvässä seuruussa täläisessä kääntyilyssä. Pitkä matka on tultu oikealla ja aina vaan se on siellä hyvä tässä kohtaa

14. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : varmaa suorittamista, eikä ääntä, kuten vanha Kepa olisi tässä(kin tehnyt)

15. Istu - seiso - kierrä koira : Tässä ohjaaja oli hieman hätäinen mutta myös koira arpoi että tässä ihan varmasti tulee se istu-seiso-istu ku sitä on toissapäivänä hiottu. Eli koira meni hienon seisomaan nousun jälkeen heti uudelleen istumaan. Otin uusimisen ja kuten ylempänä kirjoitin, siitä ei Kerttu pitänyt, se kun ei omasta mielestään tee virheitä. Edelliselle kyltille ja rauhoitin rauhassa tilanteen perusasentoon. Uudelleen suoritettuna liike oli hieno.

16. 2x vasen täyskäännös : Itse tehtävän koira suorittaa hyvin mutta huomaan että ei ole enää ihan samassa optimi tilassa jossa oli uusimiseen asti. Ja minä tässä sen pisteitä vieneen virheen teen. Kaksi askelta saa käännösten välissä ottaa halutessaan, no minäpä olin ottanu kolme, sehän on -10 tvä... Olen lisännyt käännösten väliin 2 askelta vähentämään ääntelyä. Taidampa muuttaa sen takaisin niin että väliaskelia ei oteta lainkaan. Säästytään jatkossa noin typetältä kympiltä.

17. Istu-käännös vasempaan- istu : Tässä kohtaa huonommaksi mennyt mielenstila plus suoraa edessä lähellä maski päässä istunut sihteeri oli Kepalle liikaa. Jäi tuijottamaan tyyppiä ja jouduin sanoa istumiskäskyn useampaan kertaan ja kovemmalla äänellä. Ja tietenkin silloin tulee ääntä myös Kepalta, koska hänen korkeudelleen ei saa huutaa töissä, koska hän ei virheitä tee. Taas tajusin onneksi olla menemättä mukaan koiran touhuun vaan pidin oman pään kasassa ja kehuin koiran rauhassa kun viimein istui ja sitten vasta käännyin. Kääntymisen jälkeenkin pidin hyväisen tauon. Jotta vipa kyltti ei mene plörinäksi

18. 3 askelta peruutusta seuruussa : Tästä on kyllä tullut ihanan varma liike nyt Kertulle!

Maali : Maalissakin koira jäi tuijottamaan sihteeriä ja jouduin pyytää sitä pariin kertaan jättämään sihteerin omaan arvoonsa, kytkin koiran, menin pihalle hallista ja olin onnellinen. 

Suoritus ei ollut täydellinen mutta meille se oli valtava työvoitto. Kukkahatun vetäminen syvälle päähän ja muutama muu pikkujutulta toimiva muutos on tehnyt meistä taas parin joka menee pääsääntöisesti samaa rataa! Koiralle annan radasta tänään 96 pistettä, ohjaajalle 78.. 

Ja tuomari antoi meille VOI71. Tuomarin mielestä koiralla on hienot eteen- ja sivulletulot sekä askeltethtävä. 

Iso ja nöyrö kiitos meidän uudelle etäkoutsille. Löysi meiltä juuri oikeat virheet ja juuri oikeat konstit niihin. Jos 5.12 kokeessa on tilaa niin saatetaan mennä vielä sinne kokeilemaan josko sittenkin saataisin tämän vuoden tavoite RTK3 täytettyä.. Mikäli siellä ei ole tilaa niin vaihdetaan tässä kohtaa tottikseen ja hiotaan jo valmiiksi kuntoon myös mestariluokka ensi vuotta varten.

Kuvat jäi ny kyllä reissulta ottamatta, mutta laitetaan sohvakuva

Muutama sananen kasvattamisesta

 Kasvattaminen. Tunteita herättävä sana. 

Mitä sen pitäisi olla...  

 Kasvattaminen on valitun koirarodun eteen tehtävää työtä. Kasvattaminen edellyttää, että kasvattaja tuntee oman rotunsa rotumääritelmän, millainen on hyvä rotunsa edustaja, niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Tuntee rodun riskit ja on aktiivisesti mukana tai ainakin tietoinen kaikesta mitä rodun ympärillä tapahtuu. 

Kasvattajan kuuluu ajatella rotunsa parasta. Teettää vain yhdistelmiä, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa hienoja rotunsa edustajia. Täydellistä koiraa ei ole, mutta kasvattaja on rehellinen itselleen ja muille omien jalostuskoiriensa hyvistä ja huonoista puolista, eikä ehdoin tahdoin kasvata sellaisia koiria, joissa on isoja terveydellisiä riskejä tai ne eivät muullatavoin edusta hyvää rotunsa edustajaa. Kasvattajan on pystyttävä perustelemaan ajatuksensa yhdistelmien takana.  

Hyvä kasvattaja pitää kasvattejaan tasa-arvoisina, on kiinnostunut niiden elämästä ja pystyy ottamaan vastaan kasvateista niin huonot, kuin hyvätkin uutiset ja ottaa kuulemansa tiedot huomioon jatkojalostuksessa. Tästä huolimatta luonto saattaa puuttua peliin ja pennuista tulee kaikkea muuta, kuin mitä niistä olisi voinut odottaa tulevan. Siinä kohtaa kasvattaja kantaa vastuunsa ja toimii kuten viallisen tavaran myyjä toimii. 

Hyvä kasvattaja ei myöskään myy pentuja kenelle tahansa vaan paneutuu ostajaehdokkaisiin, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvä elämä uudessa kodissa. 

Mikäli nämä asiat eivät täyty, ei kasvattaja voi sanoa tekevänsä työtä rodun hyväksi, vaan motiivit ovat jotain aivan muuta. 

Kasvattajat saattaisivat tähän vastata, että kasvattien omistajat ne vaikeita ovat, ei niille mikään kelpaa. Kyllä kelpaa, yllä kuvatun mukainen kasvattaja ja kasvatustoiminta. 

Huono kasvattaja on yksinkertaisesti edellä kuvatun vastakohta.

Maastokausi on takanapäin

 Sinne se taas meni, maastokausi. Ai että miten sitä alkaa aina odottaa maastoihin pääsy' kun kevätaurinko rupeaa paistamaan, mutta kuinka sitä onkaan valmis jättämään maastotreenit tauolle kun lehdet putoaa puista ja ensilumi sataa maahan. Niin ihanaa aikaa, maastotreenikausi, mutta kyllä sekin on mukavaa kun on taas kalenterissa enemmän tilaa. Ei tarvitse ehtiä tunkemaan viikkoon useamman tottistreenin lisäksi esineruutua, peltöjälkeä ja metsäjälkeä. Syksyn saapuessa jää taas jäljelle vain tottelevaisuustreenit ja maastotreeneihin menevän ajan pystyy käyttämään peruskunto treeneihin sekä panostamaan koiran vapaapäiviin. 

Meillä oli hyvä maastokausi. Tuli paljon edistymistä ilmoisin mielin voi jättää hommat talvitauolle. Esineruudussa ensimmäinen vieras ruutu vierailla esineillä oli Kepalle suuri kysymysmerkki. Se tiesi kyllä mitä oli menossa tekemään, mutta vieras metsä, ihmisjoukko ruudun laidalla ja jonkun muun esineet saivat Kepan muuttumaan isoksi kysymysmerkiksi. Ruutua lähestyttiin karvat pystyssä, ruutuun lähetys oli niinku hidastetusta filmistä Kepan normi vauhtiin verrattuna ja esine kyllä nousi ja sitä lähdettiin tuomaan mutta pari metriä ennen luovutusta täytyi pysähtyä katsomaan että mitäs mä ny oikeen toinkaan sieltä. No seuraavissa vieraissa ruuduissa Kepa oli jo tajunnut että myös muiden katsoessa voi mennä täysiä ja palkkaa tulee myös siitä kun tuo jonkun muun tavaroita metsästä. Äkkiä oli tuo ongelma ratkottu. Kepan esineruutu on ihan koetasolla. Hallinta on alkanut siellä hyvin pelittämään, työskentelee innokkaasti, palautus on kunnossa. Kaikenlaisia treenejä on tehty. Ajoittain on tehty koemaisia ruutuja ja sitten taas helppoja, joissa olen vienyt ruutuun Kepan rakastamia nännäreitä yhdessä Kepan kanssa ja palkannut ilman palautusta. 

Metsäjäljellä itse jäljestys ja kepit on tullu Kepalle jo viime kaudella ihan ilmaiseksi. Vauhtia meinasi olla kauden alussa liikaa, kunnes tajusin etttä myös metsässä täytyy laittaa liina menemään valjaiden alta eikä päältä, liika vauhti hävisi sillä konstilla. Tällä kaudella täytyi sitten panostaa siihen janan opiskeluun. Tein alkukaudesta janapuita, joissa oli 4-6 janaa peräkanaa. Matkaa pitennettiin pikkuhiljaa. Aluksi meinasin laittaa hanskat tiskiin. Kun matka alkoi pitenemään 10 metriin, alkoi linja mennä enemmän ja enemmän vinoon. Sitten tein havainnon, kun annoin Kepan lisätä vauhtia janalla, se alkoi mennä suoraan. Loppukaudesta on menty jo 1 luokan kisapituinen (30m) jana useaan kertaan todella hienosti, suoraan ja kovalla motivaatiolla. Jälki nousee janalta aina hienosti ja oikeaan suuntaan. Kepit nousee aina ja eksytty ei olla koskaan vaikka en ole jälkiä enää mitenkään merkannutkaan. 

Peltojäljellä on ollut parempia ja huonompia kausia. Huonommat kaudet ei onneksi pitkiä aikoja ole kestänyt. Yhdessä kohtaa koira alkoi yhtäkkiä vilkuilla minua jäljestäessään, löysin syyn nopeasti. Yks koutsi ehdotti että valjaiden lisäksi laittais koiralle koularin ja siitä antais muikkarit jos vauhti kiihtyy. Alkuun se näytti toimivan, mutta kyllä tulin sittten siihen tulokseen, että koira paineistuu tästä tyylistä. Poistin ketjupannasta liinan ja kohta mentiin taas vilkuilematta kuten ennenkin. Sitten tuli hitautta esineiden ilmaisuun.. Keksin hyvän konstin mielestäni, joka tuottikin hyvin tulosta tuohon ilmaisukohtaan, mutta toi mukanaan myös epäedullisia juttuja. Aloin esineillä vipaksi tiputtaa koiralle ruuan sijasta lelun ja leikin hetken ennen uudelleen lähetystä. Se tosiaan nopeutti kyllä ilmaisua, mutta samalla se sai koiran hätäilemään jäljellä hirveästi. Moodi meni siihen että äkkiä esineelle että saan lelun. Poistimme siis tämän leluhomman väliesineiltä, viimeisellä saa edelleen ja näin on hätäily hävinnyt. Kaarteilla koira ei yhdessä kohtaa meinannut kunnolla keskittyä mutta kun niitä aikamme jumpattiin niin alkoipa nekin sujua. Harhoille sain hyvää vinkkiä kun ei ole koskaan niihin reagoinut mitenkään nyt yhtäkkiä alkoikin reagoida kun niitä treenattiin useampi kerta putkeen. Vinkit toimi ja harhat jätettiin taas rauhaan. Pituutta on kauden aikana kasvatettu pikkuhiljaa, kun alkukaudesta näytti ettei koira meinaa jaksaa ajaa 500m jälkeä, vaan jaksaminen loppuu 300 metriin. Saatiimpa jaksaminen kasvatettu IFH ykkösluokan jälkeen asti kauden loppuun mennessä.  Itse jäljestyshän on Kepalla mun kriteereihin oikein kivan näköistä. Ja kulmat sujuu 95 prosenttisesti. Kauden loppuun tein pari testijälkeä. Ensin 500 m pitkän jäljen kolmella esineellä ja kahdella kulmalla, koko jälki ilman ruokaa. ei ongelmia! Ihan viimeinen jälki oli IFH1 tasoinen, ei ongelmia! Hyvä kausi, koira on siinä tasolla missä ajattelinkin, ensi vuonna kokeessa. 

Toteamme siis että maastokausi oli oikein antoisa ja päästiin eteenpäin juuri niissä asioissa missä halusinkin ja niin paljon kuin halusin. Tosi tyytyväinen kauteen.

Ollappa meidän tekeminen yhtä mukavaa ja vaivatonta myös kentällä... No nyt talvi panostetaan siihen ja toivotaan parasta että talven aikana ratkotaan siellä alueella olevat ongelmat.

Piirinmestaruus Rallya

 Ohjelmassa tänään Rallytokon piirinmestaruuskilpailut. Meillä on nyt Rallyssa perustavaa laatua oleva vire ja mielentila ongelmaa joten suuria ei voinut odottaa.

Yhdistykseltämme lähti matkaan kaksi joukkuetta ja me Kertun kanssa mukana niistä toisessa. Joukkuetoverit tekivät niin hienoja suorituksia, että niiden mukana mekin saatiin Kertun kanssa pujottaa kaulaan hopeamitali! 

Oma suoritus oli kertakaikkiaan kamala. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin jotta ehditään tehdä siellä kunnon lenkki ja totutella ympäristöön. Kerttu olikin opulta kisapaikalla tosi kivassa rauhallisessa tilassa ja haki kontaktia omatoimisesti. Vein koiran takaisin autoon rataantutustumisen ajaksi. Meidän vuoro oli kahdeksantena ja hain koiran autosta heti rataantutustumisen jälkeen, jotta ehtii taas uudelleen tulla sinuiksi ympäristön kanssa ennen suoritusta. Kokeilin uutta lähestymistapaa, eikä tehty suuria valmisteluja. Aina kun koira tarjosi itse aktiivisuutta minulle niin teetin jonkun pienen jutun ja palkkasin namilla. Meillä oli hyvä fiilis kehän ulkopuolella, mutta kuten arvasin se kaikki katosi heti, kun päästiin kaukalon portille, jonka sisällä kyltit odotti. Ääntä tuli taas enemmän kuin laki sallii ja sehän tarkoittaa sitä että koira ei ole lähelläkään optimaalisessa tilassa suorittaakseen rataa osaamistasollaan. Kaveri oli ottanut meistä salaa videon. Kerroin ensin että en aio sitä katsoa, mutta katsoin nyt kuitenkin ja totean että oli siellä muutama hyvinkin suoritettu tehtävä mutta kyllä se kokonaisuudessaan oli kamalaa katsottavaa, kun tiedän mihin me pystytään kun koira saadaan oikeaan tilaan. Sitä vaan ei nykyään rallyssa tapahdu... 

Radassa on hurjasti oikealla puolella olemista, eikä me olla taidettu treenata tarpeeksi sellaista rataa että oikealla oltaisiin kauan..

Lähtö : koira tuijotteli ihan muualle. Tein pienen herättelyringin ennen lähtökyltille asettumista narun irrotettuani, ja koira heräsikin seuraaminen mutta päästi tässä jo ensimmäiset haukahdukset. Lähtökyltillä se katseli vaan ympäristöään. Otti lopulta kontaktin ja lähdettiin liikkeelle. Liikkeelle lähdössä alkaa haukkuminen asap..

1. juosten : ei tässä teknisesti ollut ongelmaa...

2. pujottelu: ...  kivasti seuraa juosten tehtävän pujottelun mutta haukkuu samalla..

3. Normaali vauhti : kävelyyn siirryttäessä on oikeinkin kivassa kontaktissa ja hiljaa edetään kohti seuraavaa kylttiä

4. Istu, puolenvaihto takaa, istu : Ehtii laittaa nenän maahan (siis kepahan ei koskaan haistele töissä...). Nostaa kuitenkin pään ja suorittaa tehtävän. Tosin äännellen. Haistelusta -1py

5. Istu,maahan kierrä koira (oikealla): kylttiä lähestyttäessä seuruusta puuttuu kontakti. Suorittaa tehtävän moitteetta mutta haukahtelee. Kun palaan koiran vieraan sen kierrettyäni se haistelee taas joten ei päästä heti lähtemään ja annan jalalla vähän merkkiä että pitäis olla hereillä. Nostaa nenän maasta sen avulla. lähtee liikkeelle hitaasti ja äännellen. -1py -1tvä

6. Koira eteen, istu, vasemmalta oikealle istu (oikealla) : Seuruu kohti kylttiä on hyvää ja hiljaista vaikka lähtiessä haukahtaa. Ohjaan koiran eteen ihan väärällä kädellä ja erilaisella avulla kuin mihin se on tottunut ja vinoonhan koira silloin tulee..... tulee sivulle kivasti mutta jo istuessaan oikealle sivulle alkaa äännellä ja jatkaa ääntelyä mentäessä kohti seuraavaa kylttiä mutta tekee kuitenkin kivaa seuruuta. -1vino

7. Spiraali vasemmalle (oikealla) : Spiraalin alku on hyvää seuruuta siihen saakka kunnes tulee ensimmäinen käännös, sitten koira alkaa jätättää ja katella ympäristöä ja pysähdellä jne.. Saan hereille ja lähden uusimaan. Uuden yrityksen alussa on kivasti hiljaa ja suorittaa spiraalin uudella yrityksellä oikein kivasti hiljaa ja mukavasti seuraten! -3uusi

8. Ohjaajan ympäri (oikealla) : Tämä on sitä oikeaa Kerttua. Hiljaa hyvässä kontaktissa ja tekee just sen mitä pyydetään! Tässä on ollut haasteita oikealla mutta näköjään se nyt on kunnossa. 

9. Eteen, edessä peruuttaen 1-2-3 askelta (oikealla) : Kylttiä lähestyttäessä ei ole kunnolla hereillä ja sen vuoksi tekee jonkun ihme pyörähdyksen kun pyydän eteen, ei ole ollenkaan kuusalla siitä mitä pyydetään vaikka nyt ohjaan siten kuin on opeteltukin. Uusitaan siis. Kepa taitaa tietää mitä uusin trkoittaa ja ääntä alkaa taas tulemaan kun lähdetään kohti uusimisen aloituspaikkaa. Uusimisen aloitus alkaa kuitenkin koiran ollessa hiljaa ja hyvässä seuruussa oikealla. Haukkuminen alkaa kun pyydän eteen, johon tulee vinoon, ja haukkuu jokaisessa liikkumisessa taaksepäin. Lopussa kun pyydän oikealla sivulle haukkuu isosti. Lähtee siitä kuitenkin hienosti seuraamaan kohti uutte tehtävää -3uusi, -3 hau, -1 vino

10. Hyppy (oikealla) : Tästä annan itselleni ja koiralle 10 pistellä ja papukaija merkin. Hypyn ennakoimista on treenattu paljon, eikä koiralla ole aikomustakaan lähteä hyppyyn ennen käskyä vaan seuraaminen kohti hyppyä on koko matkan hiljaista ja hyvää. Hyppy käsky kuitenkin aiheuttaa taas haukkumisen... mutta sen jälkeen hiljenee ja tulee hyvään seuruuseen kohti seuraavaa tehtävää.

11. Kahdeksikko (oikealla) : Tämä lähtee hyvin vauhtiin. Hetkeksi seuruu menee huonoksi ja jätättää mutta palaa taas tekemään kunnolla. Tästä kuitenkin ohjaaja virheen kun ei käy kahdeksikkoon mennessään kyltin suoritusaluella. Linja kyltille oli vino ja hankala, mutta ihan oma moka silti. Kahdeksikossa tulee vain yksi pieni ääni.. -1 tvä

12. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : Hienossa seuruussa kahdeksikosta tälle kyltille, tehtävän suorittaa hienosti mutta se kiihdyttää koiran taas päästämään pari haukahdusta

13. Istu, seiso, maahan : Seuraaminen kohti tätä tehtävää on kaunista. Itse tehtävä suoritetaan hienosti mutta haukkua tulee silti niin paljon että siitä tulee -3 hau

14. Peruutus kolme askelta : Tästä olen ylpeä. Ei tietoakaan loppu istumisesta ja heti koira tietää mitä ollaan suorittamassa ja peruuttaa hienosti. Joskin äänen kera...

15. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle : tätä kylttiä lähestyessä kontakti seuruusta herpaantuu ja näin ollen istuminen sivulle pysähtyessä ei onnistu kun koira ei ole hereillä. Ihan ei käy pylly maassa kahta kertaa että tulisi -10 tuplaistumisesta mutta istumaan menon säätämisestä tulee kuitenkin virheitä. Ei ole koira kuitenkaan kunnolla hereillä. Lopulta kun kunnolla istuu niin suorittaa tehtävän ok. ääntä tässä ei tule. -3tvä

16. Istu, tk oikeaan, istu: Seuraaminen ei ole priimaa mutta ei ihan paskaakaan tätä kylttiä lähestyessä. Ohjaaja hätäilee. ei odota että koira istuu liikkeen alussa muuten tehtävä ok mitä nyt Kepa hieman laululla tätäkin säestää. -10 tvä siitä otetaan kun ei ekaa istumista tapahdu. Tältä kyltiltä kun lähdetään eteenpäin niin koira näyttää sitä seuraamista ja keskittymistä mihin se pystyy, eli todella nättiä. Mutta se ei nyt tässä kohtaa enää auta kun seuraava kyltti on.. -10 tvä

Maali

Eipä tuola paljon sellaista ole mihin olisin täysin tyytyväinen. Hyppy (ei ennakoi, siinä on treeni mennyt toteen!), Ohjaajan ympäri oikealla puolella suorittaen on nyt yhtä hieno kuin vasemmalla. Puolenvaihto jalkojen välistä on varmaa suorittamista. Ja peruutus on hieno! Siinäpä ne :D Mutta silti eniten ehkä harmittaa se että tulos oli yhden pisteen päässä ! Tulos on kuitenkin aina tulos. Olis se vähä lohduttanu 

Toiminta suunnitelma on nyt sellainen että Rallytoko jää nyt määrittelemättömmän pitkälle tauolle. Vapaapäivien jälkeen käydään kentällä koittamassa sujuuko tottis. Siinä ääniongelmaa ei ole näin isoissa määrin kun siinä ei tule kokoajan uusia käskyjä jotka Kepaa vähä ärsyttää :D Suoraviivaisempaa ja isompia linjoja :D Mutta jos sekään ei toimi niin tottiskin jää tauolle kunnes hallitreenit alkaa eli kolmeksi viikoksi. Tehdään sitten vaan maastoja kolme viikkoa vielä kun on kelejä ja niissä meillä on aina kivaa ja hyvä mieli molemmilla. 

Koiraurheilun ilo on tällä hetkellä aika saavuttamattomissa tällaisen ison ongelman takia. Vit...sta lisää tietenkin se että koira osaa voittajan rally liikkeet teknisesti todella taitavasti kaikki, sen puolesta se on täysin valmis yli 90 pisteen suorituksiin. se ei vaan pysty näyttämään osaamistaan tässä tämän hetken mielentilassa. Missä on se ihminen joka kertoo sen konstin jolla tästä mennään eteenpän, itse en näytä saavan tätä nyt ratkaistua. Mutta ei muutaku tulta päin. Luovuttajia musta ja Kepasta ei saa millään. Me ratkaistaan tämä kyllä!

Hopeamitalisteja ollaan kaikesta huolimatta :D

Kokeessa!

Hupsista, tässä oli jäänyt painamatta julkaise nappia... Täällä siis tarinaa hieman myöhässä 30.8 päivän kokeesta.. 

No niin! Joulukuussa viimeksi ja nyt taas, kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Kokeessa meinaan. Korona ei ole meidän syy kokeettomaan kauteen. Näin meillä oli joulukuun RTK2 kokeen jälkeen tarkoituskin, treenata ja korkata voittaja luokka syksyllä. Tavoitteisiin päästiin siis. 

Koe oli Kauhajoella, aikalailla ylärajalla matkan suhteen mun kriteereillä, mutta ihan kiva paikka ja siellä on sujunut aina järjestelyt, joten mentiin testaamaan kisakunto ennen 20.9 olevaa PM koetta.

Ensin täytyy sanoa, että olen todella onnellinen ja mykistynyt koiran käyttäytymisestä kilpailupaikalla. Kun otin sen ensimmäisen kerran pois autosta perillä, se oli todella kivassa mielentilassa, eikä sen tarvinnut kertaakaan kattella kieroon muita koiria, lähellekkään tulevia tai olla terävänä. Tämä on todella hieno juttu.   

Kisaradasta sain kaverilta kuvan jo kun olin vielä kotona. Ensireaktio oli, että kahdella ekalla kyltillä peli on jo pelattu. Ensimmäisenä oli houkutus ja sen jälkeen heti seuruussa peruutus. Näin jo miten Kepa reagoi houkutukseen enkä saa sitä kunnolla kuulolle ja joudun sitten uusia peruutuksenkin. Kisapaikalla kun näin tuomarin laittavan houkutukseen kapulan ja sitä nojaamaan patukan sekä toiseksi ruokakipon, oli pakko käydä autolla tekemättä samanlainen houkutus ja treenata se ennen kehään menoa. 

 Kepan kaikkien voittajaluokan tehtävien suorittaminen on mielestäni tosi hyvällä tasolla, meillä on vaan yksi "pikku" ongelma. Oikeaan mielentilaan pääseminen. Se koskee niin ohjaajaa kuin koiraa, isommin koiraa. Tänään se ikävä kyllä näkyi radalla. Radan ulkopuolella Kepa oli kivasti hereillä eikä päästänyt ääntäkään ja teki pyydetyt jutut kivasti, mutta ei se kantanut radalle asti. Radan alussa koira ei ollut sellainen kuin haluaisin ja se osaa. Sitten se paransi ja teki muutaman tehtävän hienosti. Kunnes taas meni vääränlaiseen tilaan ja alkoi tulla ääntäkin. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa vaikka koira äänteli eikä tehnyt parastaan. Onneksi sain pidettyä itseni kasassa, koska sitten koira taas kasasi itsensä ja teki taas lopputehtävät kivasti. Radassa oli siis selkeästi neljä eri jaksoa, alussa ei keskittynyt mutta ei silti ääntänyt, sitten teki pätkän hienosti, sen jälkeen tuli ääntely jakso ja loppu oli jo sitä Kerttua jota haluttaisiin nähdä koko radan ajan ja se pystyy siihen kyllä, sekin on nähty. 

Lähtö : Lähdössä koira ei sellaisessa tilassa kuin on opeteltu ja haluaisin ja se vaikutti selkeästi ensimmäisiin tehtäviin. 

1. Houkutus : turhaa pelkäsin houkutusta. Ei koira reagoinut esineisiin mitenkään vaikka ei sellaista seuruuta tehnytkään mitä osaa.

2. Peruutus seuruussa : Keskittymisen huonouden vuoksi tämä meni ketuilleen ensin. Olin päättänyt että en uusi tätä jos menee ketuilleen mutta sain tehtyä uusimisen vähä niin että koira ehkä huomannut että uusin. Kepa kun on sitä mieltä että hän ei tee mitään väärin ja jos huomaa että teen saman jutun uudelleen niin tulee sanomista, koiralta. Toisella yrittämällä tehtiin virheetön peruutus, tosin ei niin hyvää kuin koira osaa. Mutta, koska virheitä ei ole tullut niin se ei ole istunut peruutuksen loppuun. Sellainen ongelma meillä on ollut mutta sitä on tässä lähiaikoina treenattu.  Eli  tästä -3 uusi.

3. Istu käännös vasempaan istu : Tämähän me osataan. 

4. Ohjaajan ympäri : Ei kunnolla kuulolla joten kiersi kylttitelineenkin joten otin uusiksi. Uudella yrittämällä teki hyvin, mutta huomasi että uusitaan joten ääntä tuli...  -3 hau

5. Liikkeestä seiso kierrä koira : Tämä sujuu Kepalla aina hienosti, niin nytkin.

6.Istu, täyskäännös vasempaan : Tämä hyvä myös, pylly toimii.

7. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle : Tämäkin sujuu kivasti

8. 2 x vasen täyskäännös : kiertämällä tehtävä täyskäännös aiheuttaa usein Kepassa äänen jos ei ole optimaalisessa tilassa, niin nytkin. Muuten toimii kyllä vaikka ei olla tätä hetkeen tehty. Tästä ääntelyn takia -3 hau

9. Eteen istu, vasemmalta sivulle : Teki juuri niin hienon eteentulon kuin osaa. Ihan suoraksi sivulle ja hyvällä pyllynkäytöllä takaisin sivulle

10. 270 vasempaan : hienoa pyllyn käyttöä

11. Molemmat oikeaas täyskäännös : Tämä me tehtiin tosi hienosti ja koira hienossa tilassa. Mutta voi ohjaaja! Ohjaajalla tuli ajatuskatko eikä tehtykään sitä mitä käskettiin vaan tulppaani. Voi jeesus!!

Ohjajalla -10 tvä. 

12. Eteen istu, oikealta oikealle, istu : Tässä ei ollut eteentulo niin hyvä kuin koira osaa, mutta oikealta oikealle sivulle se on kyllä nyt oppinut niin hienosti tulemaan! Mutta eteenistumisesta -1vino

Tästä kohtaa koira alkoikin sitten toimimaan tosi kivasti, eikä loppu radasta löydy moitittavaa. Oikea tatsi vaan löytyi 12 kylttiä liian myöhään :D

13. 360 vasempaan (oikealla) : Ei mitään moittimista, tekee kivaa oikeaa seuruuta.

14. Vasemmalle (oikealla) : Hyvin kääntyy oikealla seuruussa

15. Istu, puolenvaihto takaa, istu : Tämä on Kepalla hieno ja esittää sen nytkin

16. Vasen täyskäännös : Nyt tulee kiva ja hiljainen täyskäännös kiertämällä.

17. 270 vasempaan : pylly toimii ja koira on kunnolla töissä.

18. Pyörähdys : Tämäkin onnistuu hienosti vaikka tässä on ollut epävarmuutta taas liikkeellä.

19. Maali : maalissa ja sen ohi koira esittää aivan loistavaa seuruuta hyvässä vietissä. Tässä kohtaa me oltain oltu valmiita aloittamaan suoritus joka olisi voinut mennä virheettä, tässä kohtaa koira oli juuri sellaisessa tilassa mitä halutaaan. Vähä myöhässä...

Vähä ristiriitaiset fiilikset radan jälkeen. Siellä oli todella hienoja pätkiä mutta siellä oli myös isoa alisuorittamista. Ja aivan ääliömäinen kymmenen pisteen moka ohjaajalta, jonka tajusin vasta kun sen lapusta luin.. Radan jälkeen en kyllä ollut ollenkaan varma tuleeko tulosta, mutta tulihan sieltä! Olen jo aikaa päättänyt että ei niillä tuloksilla niin väliä mitä ne on, kunhan on tulos. Kattellaan sitä täydellistä suorittamista sitten valiotitteliä metsästettäessä. Noilla aiemmilla kun ei loppupeleissä ole merkitystä. 

Iloinen olen tuloksesta, mutta harmistunut siitä että emme tämän mielentila asian kanssa painiessa saa näytettyä sitä mitä me oikeasti osataan. Onneksi Kepa väläytteli sitä radalla useammassa kohtaa niin tuomari kirjoitti arvostelulomakkeeseen että olemme "Osaava koirakko". Vaikka ite sanonkin, niin näin se onkin. Taitaa meidän talven treenit mennä aika pitkälti tuon mielentilan asian treenaamisessa, mutta kyllä me se kuntoon saadaan ja sitte tehdäänkin komeita tuloksia! 

Virheet koiralle -3uusi, -3 uusi, -3 hau, -3 hau, -1 vino. Ohjaajalle lisäksi -10 tvä (väärä tehtävä). Kepan tulos olis ollu VOI82, mutta koska joutuu rehata mua radalla pilaamassa niin tulos oli 

VOI72     Sija taisi olla 5/9

Ja sitte treenataan kolme viikkoa niin perkeleesti ja PM kokeessa tehdään toinen tulos. Ja toivon mukaan syksyn kokeista myös kolmas tulos niin saadaan talven aikana rakennella kuntoon mes luokka ja alkaa valiojahtiin :D Kuulostaa isolta haaveelta, mutta silti se on ihan realistinen.