Kasvattaminen. Tunteita herättävä sana.
Mitä sen pitäisi olla...
Kasvattaminen on valitun koirarodun eteen tehtävää työtä. Kasvattaminen edellyttää, että kasvattaja tuntee oman rotunsa rotumääritelmän, millainen on hyvä rotunsa edustaja, niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Tuntee rodun riskit ja on aktiivisesti mukana tai ainakin tietoinen kaikesta mitä rodun ympärillä tapahtuu.
Kasvattajan kuuluu ajatella rotunsa parasta. Teettää vain yhdistelmiä, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa hienoja rotunsa edustajia. Täydellistä koiraa ei ole, mutta kasvattaja on rehellinen itselleen ja muille omien jalostuskoiriensa hyvistä ja huonoista puolista, eikä ehdoin tahdoin kasvata sellaisia koiria, joissa on isoja terveydellisiä riskejä tai ne eivät muullatavoin edusta hyvää rotunsa edustajaa. Kasvattajan on pystyttävä perustelemaan ajatuksensa yhdistelmien takana.
Hyvä kasvattaja pitää kasvattejaan tasa-arvoisina, on kiinnostunut niiden elämästä ja pystyy ottamaan vastaan kasvateista niin huonot, kuin hyvätkin uutiset ja ottaa kuulemansa tiedot huomioon jatkojalostuksessa. Tästä huolimatta luonto saattaa puuttua peliin ja pennuista tulee kaikkea muuta, kuin mitä niistä olisi voinut odottaa tulevan. Siinä kohtaa kasvattaja kantaa vastuunsa ja toimii kuten viallisen tavaran myyjä toimii.
Hyvä kasvattaja ei myöskään myy pentuja kenelle tahansa vaan paneutuu ostajaehdokkaisiin, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvä elämä uudessa kodissa.
Mikäli nämä asiat eivät täyty, ei kasvattaja voi sanoa tekevänsä työtä rodun hyväksi, vaan motiivit ovat jotain aivan muuta.
Kasvattajat saattaisivat tähän vastata, että kasvattien omistajat ne vaikeita ovat, ei niille mikään kelpaa. Kyllä kelpaa, yllä kuvatun mukainen kasvattaja ja kasvatustoiminta.
Huono kasvattaja on yksinkertaisesti edellä kuvatun vastakohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti