Tulokkaan "sisäänajoa"

Kyllä on ollut toiminnantäyteinen viikko Martalla uudessa kodissa. On testailtu eri lajeja ja kuljettu maailmalla. Koira tuntuu nauttivan kaikenlaisesta tekemisestä ja virtaa sillä riittää. Tästä voi tulla pitkä kirijootus, ku niin paljon on jo ehditty.

Edellinen kirjoitus näyttää olevan torstailta. Koitan muistaa mitä kaikkea ollaan sen jälkeen touhattu. Laitetaan  kuitenkin tähän alkuun ensin kuva uudesta kaunottaresta.

Martta metsälenkillä

 

 

Perjantaina käytiin Juha koutsin silmien alla. Koira oli hienosti taas mukana tekemisessä. Hienointa oli huomata että jo elämänsä kolmansissa tottis-treeneissä koira ei lähteny haistelemaan kenttää vaan tiesi jo mistä on kyse ja jäi mun lähelle pörräämään ja odottamaan tekemistä. Hieno piirre harrastuskoirassa. Aluksi leikittiin. Leikin paranemiseen meillä menee vielä aikaa. Mutta koiran kanssa ei ole tällälailla leikitty, joten ottaa aikansa. Mutta intoa on leikkiin. Käsi on ekojen treenien jäljiltä edelleen mustelmilla.. Sain Juhalta hyviä vinkkejä leikkiin. Ja tämän koiran aion onnistua tekemään sellaiseksi leikkijäksi, että se rakastaa palauttaa lelun mulle! Hyppimisestä mun päälle kentällä en oo kieltänyt yhtään, päinvastoin, pyytänytkin. Leikkimisen jälkeen vaihdettiin ruokaan ja koitettiin saada pysymään koira mukana ja kontaktissa peruutellessani sinne tänne. KOntaktista naksu ja palkka. Siitä sitten vauhdissa käännös koiran viereen seuruuttamaan ja Martta on ainakin nyt alussa aina luontaisesti suora seuraamisessa. Jos poikittaa niin poikittaa mun taakse, mikä on positiivinen ongelma sakemannille. Tällaista treeniä koitamme nyt tehdä kentällä. Kotona niitä tylsiä rauhallisia teknisiä juttuja, jotta saataisiin kentälle se oikea tunnetila. toivoa sopii, että onnistun siinä... ;) Lopuksi yksi vauhti luoksetulo ja koira veti ihan tosissaan mun perään. Kolmet tottistreenit koiralla takana ja täytyy sanoa että se kerää kivasti virtaa itteensä autossa ennen kentälle pääsemistä (ja huutaa sielä.. Mulla on taas äänekäs auto treeneissä, ei oo hetkeen ollutkaan..). Kentällä ei ota häiriötä kouluttajasta eikä kentän laidalla istujista tai muustakaan ympäristöstä. Se on ominaisuu josta ymmärrän myös nauttia, kunhan pysyy sellaisena! Nyt on oltu kolme päivää tekemättä tottista ollenkaan etten heti tylsistytä neitiä mun touhuillani. Mutta onko kotiutumista vai tekemisen täyteinen elämä vai molemmat yhdessä, mutta koira nukkuu kotona jo paljon rauhallisemmin.

 

Lauantaina kävästiin Mätsärissä kun sattui sellainen olemaan tääläpäin. Mätsäriin lähdettiin lähinnä katsomaan miten neiti sellaisessa paikassa käyttäytyy, mutta ilmoitin sen sitten kuitenkin kehäänkin ku kerran paikalla oltiin. Ikäraja oli pennuissa laitettu 9 kuukauteen, joten jouduttiin heti isoihin koiriin. Martta haukahteli mätsäri paikalla aluksi. Se ei mitenkään rähissyt toisille eikä koittanut päästä niitten työ. Käveli mun kans, katteli maisemia ja välillä haukahti. Teki sitä myös kun istuskeltiin nurmikolla. Istui mun vieres ja katteli maisemia ja välillä haukahti. Lopetti sen ehkä vartissa. En koe että tuo olis mikään ongelma, ihan varmasti lopettaa tuon ku enempi kuljetaan.

Kehätreeniä koiralle ei oo tehty varmaan ikinä eikä liiemmin oo varmaan seisotettukaan. Luonnonlahjakkuus. Ei se ny täydellisesti juossu siinä postimerkin kokoisessa kehässä mutta sujuvasti mun vierellä. Välillä piti kattella että kukas sielä takana juoksee. Seisotuksessa on tosi rauhallinen mitä oon sitä kotonakin ja tuola ennen kehää kokeillut. Punanen nauha saatiin, mutta punasten kehästä ei sijoitusta. Eikä se ollut meidän tavoitekkaan. Tavoite oli että näen miten koira käyttäytyy ja toimii tuollaisessa paikassa. Ja oon ihan tyytyväinen. Tuon haukahtelun kun saan pois niin sujuu hienosti.

 

 

Likat on jo koittanu vähä olla kahestaan kotona. Perjantaina illalla treenien jälkeen tunnin, eilen pari tuntia ja tänään viis tuntia. Tupa on ehjä ja mitä eniten jännitin: molemmat koirat on ehjiä. Yksin kotona olon jälkeen, kun tulen kotiin niin siinä on se kohta jossa likoille meinaa tulla kähinä kun molemmat haluais omia mut itselleen. Kähinä kyllä loppuu kun niille tekee selväksi että se ei oo sallittua. Muissa kohdissa niillä ei tule kähinöitä. Se on ainoastaan mun läheisyydestä kisaaminen jossa voi tulla riitaa.


Omalla pihalla en edelleenkään ole uskaltanut päästää Marttaa irti. Kotiin tullessa oon jo tohtinut päästää ne irti autosta sisälle mentäessä ja se toimii. Uimarannalla  olivat silloin Hertan kanssa irrallaan ja tänään kokeiltiin käydä metsälenkillä. Ei ongelmaa. Martta tulee hienosti kutsuttaessa luokse irti ollessaan. Kunnon juoksukuvia ei metsälenkiltä saanut, mutta tässä jotain.

 

 

Tällainen kuva löytyy leiriltä Eigen M-pentueen pennuista. Kasvattajan kameran kuvia. Tosin kuvassa vain murto-osa pentueesta, joita syntyi 12..

 

 

Kuvassa vasemmalta päin: Minä ja Martha, Kasvattaja Satu ja Miranda, Marina Ja Merlin.

 

Koirien syömiseen pitääs vissiin keksiä joku systeemi tai sitten vaan opettaa ne että ruoka syödään vain siitä kiposta josta on aloittanut syömisen. Toki siinä ei suuri vahinko satu kun kipoissa alkaa olla samaa ruokaa molemmilla, mutta olis se ihan jees jos jokainen söis oman kuppinsa tyhjäksi eikä pariin kertaan ruokailun aikana vaihdettaisi kuppeja.. Oon ajatellu tänään koittaa ruokkia ne eri aikoina, se auttaa satavarmasti kippojen vaihtamiseen mutta mitä se tekee Hertan ruokahalulle kun tulee uudet ruokajärjestelyt. Sen kun on alannut taas syömään, kun vaihdoin kuivaruokaa..





Tottiksen lisäksi on käyty jäljellä ja koitettu esineruudun alkeita. tosin esineruudun aloitustyylin vaihdan heti tämän ekan kokeilun jälkeen. Martta on ihan törkeen kova kantelemaan kaikkee tavaraa. Yks päivä se toi mulle pitsalaatikon, maitopurkin, muovikipon kannen, oluttölkin ja kaikkea mitä vaan keksi kantaa. Ja se siis vaan kantaa niitä, ei pureksi paloiksi. Tästä on suuuuri apu noutoihin (jonka vuoksi en oo malttanu mieltäni ja koitin jo yks päivä sille kapulaa suuhun... ottihan se mielellään..) ja esineruutuun. Lasten vanhat lenkkarit toimi tavarana ruutuharjoituksessa. Heittelin niitä sille mettään. Aluksi ihan vaan nakkelin, sitten pari kertaa siten, että pidin koiraa kiinni kun heitin ja vasta käskyllä päästin. Löytihän se ne heti ja toi mulle päin.. Jep, mulle päin.. Sain kyllä pari kertaa myös kiitos sanasta ne suoraan käteen. Mutta aion tosiaan muuttaa nyt tätä tyyliä heti alkuunsa. Ajattelin tällä kertaa aloittaa esineruudun siten, että nakkelen tavaroita ympäri mettää ja meen sinne koiran kanssa. Naksu ja palkka kun huomioi esineen. Ja kovat leikit aina esineellä. Näin oon ajatellu edetä. Katotaan nyt miten paljon menee syteen kun oon sopinu esineruututreenit siitä enemmän tietävän kanssa viikon päähän.. Laittaako se meidät treenaamaan ihan eri tavalla.

Jäljellä käytiin eilen. Hertalle tein jäljen jossa kulmatreeni pääasiana. Neljä kulmaa, lopussa esine, 300 askelta. Kulma aina 50 askeleen välein paitsi loppusuora oli 100 askelta. Kulmiin oon edelleen tehnyt jälkipäivässä oppimani "tolpat" ja koira on niillä alkanu mennä kulmat niinku elokuvissa. Pitäis kohta uskaltaa poistaa niitä toppia ja koittaa vieläkö toimii. Hertta jäljesti ku juna ja hyvä esineilmaisu lopussa. Edelleen ollaan menossa tai ainakin yritetään saada paikka syyskuun Vaasan FH kokeesta... Ja Martan jäljestys. Voi pojat. Kukaan ei usko, ku kukaan ei nähny. Tein 80 askelta pitkän jäljen jossa joka askelella lihapullaa. Koira laitti nenän maahan jo autolta vaikka sillä ei kyllä voinut olla mitään kuusaa mihin ollaan menossa. Heti asialla jäljellä, mitä ny kaatoi jälkipaalun ku oli niin onnellisena menossa jäljestämään :D Hyvä vauhti, ei laama eikä vetäny hullluna vaan juuri sopiva mun mielestä. Piti pidättää väleissä mutta ei vetää. Martta otti jäljellä joka askeleen, ja söi joka lihapullan palan. Pari kertaa haistoi jäljen vierestä mutta palas hetimiten takaisin. Loppu jäljestä olin vahingossa jättäny yhden tyhjän, otti senkin ja jatkoi seuraavalle. Loppuun olin laittanut tosi pienen ja tiiviin kipon jossa lihapulla sisällä. Raotin kippoa ja pidin sitä maassa niin koira meni heti luonnostaan maahan ja sai sitten paljon lihapullaa ja kehuja. Mä saan tästä hyvän jälkikoiran. Jos en onnistu pilaamaan sitä :D

Jokohan olisin kertonut riittävästi ja kaikki meidän viikonlopun tekemisistä. Hertalle kaivoin vanhat kunnon tennispallot esille jostain ja koiran silmiin palasi taas se sama tokon tekemisen ilo kuin aiemmin. Koitetaan siis niillä huomiset tokotreenit.

 Laitetaas loppuun vielä muutama kuva joita napsin lauantaina.

 

Lisätääs vielä että Hertta kyllästyi matkustamaan takapenkillä, joten oon nyt koittanu pitää molempia takana. Sujuu. Sujuu jopa se että otan ne vuorotellen pois kyytistä. Marttakin on jo oppinut hienosti että autosta ei ryysätä ulos ennen luvan saantia.

Elämää kahden koiran kanssa

Meirän yhteiselo uudella kokoonpanolla on alkanu niin hienosti että en olisi uskonu. aivan ku koira olis asunu meillä jo kauan. Eigenin tytöillä ei oo keskenään ongelmia, ainut jossa Hertta vähä saattaa Martalle sanoa on mun huomio. Se pitäis kohdistaa vaan toiselle, ei molemmille. Mutta pieni ärähdys siinäkin riittää. Martta saattaa välillä alkaa komentamaan Herttaa tai koittaa sitä saada painimaan kanssaa mutta Hertta ei reakoi siihen. Paitsi että kun Martta alkaa haukkumalla komentaa Herttaa niin Hertta luulee että meille tulee joku ja lähtee ovelle huutaen :D Martta kun ei ovelle edes hauku.

Martan ja mun välit näyttää muodostuvan hyväksi, kunhan en mokaa jotain. Se on nyt jo kauheasti mun perään. Tänään siivotessani se käveli kokoajan mun peräs. Otin ja pysäytin sen ja kerroin sille, että "vaikka kävelen ympäri taloa niin en ole menossa mihinkään. Siivoas ja vien tavaroita paikoilleen. Voit mennä maata" No eihän se uskonu.

Tänään kokeilin päästää sen irti Hertan kanssa uimarannalla. Hyvin meillä sujui ja sain rannalta vielä kaksi koiraa mukaani. Autosta ja ulko-ovesta ulostuloa on vähä treenattu. Auton takaluukun aukaisu ja sieltä luvan odottaminen, jotta voi tulla pois autosta, on mennyt hyvin perille jo näissä parissa päivässä. Talon ovesta ulos meno ja siinä odottaminen meinaa tuottaa tuskaa.

Eileen käväästiin Seinäjoella asti treenaamassa, kun käytiin samalla kattomassa PAJÄ kokeen tottisosuutta. Mulla on kokoajan sellanen tunne että mä pilaan täski heti jotain :D Kauheesti jännittää ja pitää miettiä tarkasti mitä on tekemäs. En millään haluaisi pilata omilla töpeilläni hyvää koiran alkua. Oon koittanu miettiä että miten tätä koiraa nyt treenais ja tullu siihen tulokseen että pääasiassa nyt sitä leikkiä ja tunnetilaa sinne kentälle ja tylsiä teknisiä juttuja paremmin kotona ainakin aluksi ja hyvin pieninä pätkinä kentällä. Tänäänkin treenattiin kun pidin mun tokokurssilaisille treeniä. Molempina päivinä oon ottanu patukalla leikkiä ja seuruuta ja maahan istu vaihdoksia. Kentälle on menty hyvällä vauhdilla ja aluksi oon antanu koiran käveleskellä liinan päässä miten haluaa ja muutaman kerran sitten huutanu sitä luo ja hyvin tulee! Tänään ku huikin sitä muutaman kerran niin se ei enää eres lähteny muualle vaan tarjos itte kontaktia muhun.

Leikki sujuu kivasti. Kun ohjaaja vielä oppis paremmaksi leikittäjäksi... Mutta mä yritän parhaani. Seuruutuksessa tarvin nyt hanskat ihan tosissaan, muuten menee sormet. Ja leikkiessä näin kesäsäällä t-paidalla on kädet naarmuilla ja mustelmilla.. Mutta tätä mä oon halunnu, joten olen vain onnellinen. Mun päälle hyppimisestä en oo yhtään kieltäny kentällä, päinvastoin. Ja koira ainakin väsähtää hyvin treeneissä. Ei noussu edes istumaan kun treenin jälkeen menin avaaman sen luukun juottamista varten. Ja nyt on illan maannut rauhallisena kotona. Mä niin odotan tämän kans treenaamista. Kunhan nyt maltan mennä rauhassa ja harkiten.

Hertta. Mun rakas Herttani. Mä en enää ymmärrä mikä sillä on hätänä. Sitä ei tänään voinu vähempää kiinnostaa leikkiminen kentällä. Toki se on aina ollu kuumilla ilmoilla aika laama, mutta nyt ei innostunu leikistä yhtään. Nakille se vähä teki perusasennon muutoksia ja kaukoja ihan vierestä ja pienen pätkän seuruuta. Ei lähteny edes heitetyn lelun perään. Kohta mä alan huolestua että mikä on hätänä. Mutta pitäköön nyt taukoa kun ei kerran kiinnosta.

Sitä en muistanut leiripäivityksessä mainita, että kokeiltiin leirillä ampua. Martta ei piitannu asiasta mitään.

Mahtais mulla muutakin kerrottavaa olla mutta ei tule mieleen. Loppuun pari kuvaa meidän tämän päivän uintireissusta. Puhelinlaatua..

 

Eigen leiri ja uuden perheenjäsenen tarina

Laitetaan tähän alkuun vielä tältä päivältä pari kännykkä kuvaa meidän yhteiselosta.

Pihaleikkien jälkeen

Lenkillä

 

Tästä tuloo pitkä tarina jos aion kertoa kaiken. En muista tarkkaan mutta ehkä pari kuukautta sitten Martta palautui kasvattajalle. Kuulin koirasta ja innostuin oikeastaan heti. Olen jo aikoja sitten päättänyt että minun seuraava koirani on samasta emästä kuin Herttakin. Kaikki mitä kasvattaja kertoi minulle koirasta, oli mieluista kuultavaa. Paitsi se että koira ei tule sohvalle. ;) Meillä koirien paikka on sohvalla. Sain kauan pidettyä itseni innostumasta liikoja tästä koirasta ja jossain kohtaa ja ajattelin, että en ota jo yhden kodin nähnyttä koiraa, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja kerroin kasvattajalle että olen kiinnostunut koirasta jota hän minulle tarjosi. Koira vaikuttaisi kuulemma hyvältä harrastuskoiralta, on ahne, leikki, kantaa tavaroita, pää on kunnossa, luonnettakin löytyy. Ja mikä parasta, emästä josta minun koirani pitäisi ollakin. Martta terveystutkittiin enne uuteen kotiin laittoa. Sydän ultrattiin ja luusto kuvattiin. Kun niissä oli kaikki kunnossa niin sitten en enää mahtanut itselleni mitään vaan olin todella innoissani.

 

Ajelimme sunnuntaina 7 tunnin matkan isännän, lasten ja Hertan kanssa kohti Lappeenrantaa ja Eigen leiriä, joka pidettiin sopivasti tässä ajankohdassa, kun koiran uuteen kotiin laittaminen olisi ajankohtaista. Joka vuosi kun minulla on ollut Eigen koira, olen halunnut kennelin kesäleirille osallistua, mutta se ei ole ollut mahdollista. Nyt se onnistui kun olen lomalla ja oli toinenkin hyvä syy lähteä ajelemaan kauas pois kotoa. Päästyämme viimein perille kohteeseen sain ensin tutustua Marttaan sen juostessa siskonsa kanssa ulkona. Lähdimme sitten Hertan ja Martan kanssa metsälenkille kasvattajan kanssa. Ei oltu kauaa kävelty kun näytti siltä että koirat voisi ihan hyvin päästää irti. Hertta ja Martta olivat kuin vanhat tutut. Ei mitään ongelmaa lenkkeillä vapaana yhdessä. Laumassa mökkikylän pihamaalla leikkiessä Hertta pakkasi välillä komentaa toista pikkusiskoaan, mutta Martan kanssa ei ollut ongelmaa.

 

 

Itse leirillä oli mukavaa. Oli mukava nähdä kasvattajaa ja muita Eigenien omistajia. Paljon annettiin koirien leikkiä pihassa vapaana, mutta kyllä me treenattiinkin. Se oli jälleen hieno huomata että Satu-kasvattajalle jokainen kasvatti on arvokas ja tärkeä. Sen huomaa hänestä helposti. Otin leirillä Martan kanssa ihan pienet nakkitottikset. Koira tosin oli kaikesta juoksemisesta hieman väsynyt. Kävimme jäljelläkin läheisellä pellolla. Kyllä siitä Martasta tulee jälkikoirakin. Kirjoitin aiemmassa postauksessa neljstä eri vaiheesta kohti unelmaa vaiheet olivat sydänultra, luustokuvaus, mun käteen sopivuuden testaus harrastusmielessä ja neljäs vaihe meidän perheeseen sopivuus. Ja koska kaikki oli vaiheet oli kunnossa niin meillä asuu nyt toinenkin Eigen.

 

 

Martta on siis oikealta nimeltään Eigen Martha, Hertan pikkusisko äitin kautta. Isä on Svarzekoks Rene ja Emä Eigen Iza Izir. Martta on syntynyt 15.8.2014 ja asustanut ennen kasvattajalle paluutaan etelä-suomessa kaupungissa. Martta on nyt päivän tuntemisen jälkeen osoittautunut juuri minulle ja meidän perheeseen sopivalta koiralta. ei ole ongelmaa lasten kanssa, ei kissojen kanssa eikä Hertan kanssa. Koira on jo nyt osoittanut nopeaoppiseksi ja pää on kunnossa. Vielä niin kauniskin, mun silmään.

 

 

Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti maanantaina illan suussa, yötä vasten. Ihan jo säätilan takia ettei ole niin kuuma ajella. Martta hyppäsi hienosti auton kyytiin ja katteli pihalle. Poistuttuamme Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen leiripaikan pihasta, alkoi vinkuna kuulua auton takaa. (Hertta matkusti kotiin lasten kanssa takapenkillä). Ehdin jo miettiä että jos se aikoo 7 tuntia ulista niin tuli piiiiitkä matka. Parin minuutin päästä koira kuitenkin hiljeni ja laittoi maate. Oli rauhassa koko loppu matkan. Matkalla tehdyt taukolenkit sujui hienosti. Vaikkakin laitoin pannan melko tiukalle ettei koira vaan saa itseään irti jos tulee sille päälle että ei oo menos mun kans enää yhtään pitemmälle.

 

 

Kotiin päästyämme vein koirat heti yhdessä lenkille. Ei ollu kotikontujen nurkilla paljo ruuhkaa kahdelta yöllä.. Koirat olivat hyvin rauhassa yhteislenkillä. Lenkin jälkeen mentiin tupaan ja Martta katsasti talon kaikessa rauhassa. Ei minkäänlaista ongelmaa koirilla yhdessä sisälläkään. Ruokinnan tein heti niin kuin se tulee jatkossa kin olemaan. Ruuat metrin päähän toisistaa, kuten muinoin Turolla ja Hertalla. Toinen söi "vähä" nopiampaa ja paremmin kuin toinen... Ei ongelmaa ruokailussa, paitsi että Hertta on liian hidas eikä syö edelleenkään hyvin. Että en voi jättää niitä kaksin syömään, muuten Martta syö Hertankin omat ku Hertta lähtee kipolta pois etuajassa. (Välihuomio:pakko laittaa Hertta pelkälle Raa'alle ku sitä se syö).

 

 

Istuskelin sitten vielä sohvalla muiden mentyä nukkumaan. Ja vaikka kasvasttaja oli kertonut että koira ei tule sohvalle niin siihen se ensimmäisenä itsensä asetteli sohvalle mun viereen. Laitetaas tähän pari puhelinkuvaa todisteeksi...

 

 

 

 

Kun sitten viimein menin nnukkumaan (sohvalle, kaiken varalta, jos likat tuumaa yöllä etteivät mahdu samaan tupaan). Niin Hertta aloitti vaeltamisen ja vinkumisen. Kävi pariin kertaan ulko-ovellakin. Vein sen sitten vielä kerran ulos ja pissasikin. Takaisin sisälle ja varmaan viis minuuttia se jaksoi vielä vaeltaa ja vinkua. välillä kävi nuolemassa mun naaman, välilä kattomassa muita talon ihmisiä sängyissään. Hertta makasi mun vieressä ja näytti miettivät, että ei tuo ny jo tajua mennä nukkumaan. Kyllä se sitten meni eteiseen nukkumaan ja nukkui yön hiljaa.

 

 

Aamulla lenkille ja lenkki sujui moitteettomasti. Joskin huomasin miten loistava hihnakäytös Hertalla onkaan. Martan kanssa joudutaan tehdä hieman töitä jotta se menee kuten haluan, mutta ei se paha oo. Yks pikku fifikin meille lenkillä räkytti mutta ei mun likat ollu siitä moksiskaan. En oo tohtinu vielä irti koiraa päästää mutta pitkässä liinassa ollaan ulkona juoksenneltu. Koitettiin vähä leikkiä ja olin kovin tyytyväinen Martan leikkimiseen. Ja koitin leikkiä niin että saan siitä hyvän leikkijän, toivottavasti en nyt pilaa tätä kohtaa! Sisällä on otettu nakilla tottista ja tuntuu että koiraa kiihtyy kivasti tehdessään. Ei liikaa mutta kivasti. Kammattukin on ja kynnet leikattu eikä neiti tuumannu mitään. toinen käytös asia jota tänään on treenattu on autosta ulostulo.. Että tultiinkos sieltä ryysäten ku luukku alkaa avautua vai vasta luvan saatua.. Tässäkin päästiin jo hienosti eteenpäin. toinen on ulko-ovesta meno jossa maltti olis valttia.

 

 

Sormet syyhyää päästä kunnon treeneihin koiran kanssa!! Ja aloitella Hertankin kanssa taas tauon jälkeen.

 

 

Musta tuntuu että oon löytänyt aarteen jollaista oon halunnutkin!





Salaisuuden paljastaminen

Sivujen muuttunut otsikko taisi jo paljastaa sen olennaisimman, mikäli hoksasit sen lukea.
Älä anna seuraavan kuvan taustan hämätä. Ei ollu aikaa miettiä taustaa, kun oli kuvan paikka.

 

Siinä se mun salaisuus nyt istuu Hertan vieressä. 10 minuuttia uudessa kodissa olleena. Hän on Eigen Martha , kaverien kesken Martta.

 

Laitan tässä kohtaa tähän nyt ensin kuvia Eigen leiriltä ja kerron koko Martan tarinan ja leirikuulumiset myöhemmin. Kunhan oon nukkunu päikkärit, ainakin.. Rankka reissu. 7 tunnin matka per sivu ja huonosti nukuttuja öitä. Mutta tässä muutama kuva leiriltä.

 

Hertta synnyinseudullaan

 

Martta

Martta on kova kantelemaan ja tuomaan tavaroita.. Taitaa olla hyväksi koulutuksessa :)

 

Ekan yhteislenkin ja leikkimisen jälkeen. Leikkimisestä ei julkaisukelpoista materiaalia..

 

Alkaa meno hyytyä

 

Martta

Tyttöjen äiti, Siiri, Eigen Iza Izir

Tyttöjen äiti, Siiri, Eigen Iza Izir

Ryhmä Eigeneitä. Taitaa olla Karolina, Miranda, Martha ja Merlin

Karolina ja Martha

Martha, Miranda, Karolina ja Merlin

Karolina ja Merlin

Martha

Martha, Miranda, Karolina ja Merlin

 

Martha

Lappeenrannankin pelloilla tämä jäljestää kuin juna. Loistavat kulmat ja ilmaisut

Tuli vähä juostua..

Martta ja Hertta

 

Kirjallinen selvitys meille ilmestyneestä koirasta ja leiristä myöhemmin.

 

 

 

 

 



Jännitys tiivistyy...

Meillä on Hertan kanssa salainen projekti jossa 4 vaihetta pitää mennä putkeen että se toteutuu ja voin kertoa siitä teillekin.

Vaihe 1/4 oli heittämällä selvä. Vaihe 2/4 oli tämän viikon keskiviikkona ja se jännitti eniten, mutta sekin meni niin että voimme jatkaa vaiheisiin 3 ja 4.

Vaiheet 3/4 ja 4/4 katsellaan läpi nyt sunnuntai - tiistai välillä. Keskiviikkona lupaan paljastaa teille mistä on kyse, jos homma toteutuu tai no vaikka ei toteutuisikaan. En kyllä usko että mikään oikeen voi enää mennä pieleen. Toivon näin!

5 tuntia töitä ja mä oon kesälomalla!

Ollaan Hertan kans ny lähinnä huilittu ja lenkkeilty. Töistä kun tuun kotiin niin sen virran käytän hyödyksi noutoihin, ruutuun ja luoksetuloihin mutta muuten ei olla treenattu yhtään mitään.

Jäljestystä kuvin..

Lupaamani kuvat jäljestämästä. Suur-kiitos kuvista Pialle!

 

Ohjaajan tuumaustauko paalulla

 

Hertta työssä, jonka se osaa

 

Ilmaisun suunta on treeneillä parantunut huimasti monella tapaa!

 

Palkaksi leikitään

 

HSS...

 

Ei vielä täydessä vauhdissa..

 

Töiden jälkeen on mukava kirmailla pitkin peltoja

 

Näyttelyharrastajia meistä ei saa. Koira olis kyllä kaunis, kun osaisin asetella paremmin. Taas ois saanu venyttää enempi.

 

 



Heinät on tehty... Siispä jäljelle!

Rehupellot  on ollu niin pitkiä, etten oo änkeny itteäni hetkeen pellolle, mutta nytpä mun vakipelloltani oli heinät korjattu talteen lehmiä varten ja heti piti mennä. Ristiriitaisin fiiliksin lähestyn aina tätä peltojälkeä vaikka koira yleisesti ottaen on siinä todella hyvä, mutta se yks kammottava kokemus on jääny takaraivoon vaivaamaan. Pitääs unohtaa se jo. Ja olis pitäny tohtis tehdä pitempi jälki tänään.. Mulla oli kaveri mukana ja kaverilla kamera. Kuvat tulevat kun ehtivät, nyt pelkkä teksti tähän väliin.

Vastapuidulle pellolle, hyvä keli ja ilta-aurinko. Koira istuskeli takaluukussa luukku auki ja katteli maailmaa ku odoteltiin jäljen vanhentumista. Mahtoi mennä noin 400 askelta, kaks kulmaa, kolme esinettä. Ja kun kerta on kaveri mukana niin käytetään tilaisuus hyväksi ja laitetaan jäljelle harha. Jälki vanheni noin vartin ennen harhaa ja vartin harhan jälkeen. Koira löi nenän maahan heti autosta päästyään. On jännää miten koira ehdollistuu asioihin: pellonreuna+ valjaat on Hertalle yhtä kuin käsky avata nenä ja laittaa se maahan.  Nenä menee maahan heti kun se pääsee autosta ulos. Nakkia heittelin sinne tänne jäljellä. Ehkä 10-20 askelen välein.

Jäljestys oli hyvää, mutta mikä parasta, ongelmakohdat alkaa poistua!! Kulmat oli ku elokuvissa, esineet jäi ilmaisussa jalkojen väliin ja se viimenen esine! Hertan oaras koskaan! Koira meni maahan täysin suoraan vaikka olin 10 metrin päässä ja tuijotti maahan! Meitsi on onnellinen! Se on hyvin oppinu tuijottamaan keppiä ja odottamaan että siitä kirjaimellisesti sataa palkka ylhäältäpäin ku sitä vahtaa. Päästiimpäs niistä jutuista yli.

Töistä kotiin tullessa tein muutaman noudon kovassa vauhdissa ja pari hyppynoutoa päälle. Hyvä draivi oli koiralla päällä. Huomenna koitan kotiutuessani muistaa köyttää virran hyväksi ja tehdä muutaman luoksetulon. Keskiviikkona mennään möllitokoihin häiriökoiraksi ja taidampa mennä tällä viikolla uudetaan ilta jäljellekkin ja teen pitkän jäljen.

Hertan juhannus kuvina



Hertta on viettänyt juhannusta kotona perheen parissa ulkoillen ihan mahottomasti. Se olis kovasti osallistunut kroketin ja mölkyn ja siihen kuulapeliin jonka nimeä en muista, mutta koska siitä kiellettiin niin se tyytyi katsomaan sivusta ja katsoikin tarkasti ku mölkkykapula tai kuula lensi. Onneksi aurinko ilostutti meitä juhannuksen ajan.

Juhannuksen jälkeiseen viikkoon kuuluu tokotreeniä, hössöttävää sellaista eikä mitään vakavaa ja sunnuntaille oon taas menny ilmoittamaan koirani kokeeseen. Ja ilmeisesti menenkin. Kävi miten kävi.

Ensi viikon sunnuntaina kutsuu reissu jota oon odottanu niin kauan ku Eigenin oon omistanut. Retki kennelin jokavuotiselle kesäleirille Lappeenrantaan. Siitä ja sen sisältämistä salaisuuksista kuulette lisää kunhan leirin on ohitse. Kunhan ei vaan tule mitään estettä sinne lähtemiseen. aina ennekin on tullut jotain enkä ole päässyt lähtemään. Nyt on päästävä.