Muutama sananen kasvattamisesta

 Kasvattaminen. Tunteita herättävä sana. 

Mitä sen pitäisi olla...  

 Kasvattaminen on valitun koirarodun eteen tehtävää työtä. Kasvattaminen edellyttää, että kasvattaja tuntee oman rotunsa rotumääritelmän, millainen on hyvä rotunsa edustaja, niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Tuntee rodun riskit ja on aktiivisesti mukana tai ainakin tietoinen kaikesta mitä rodun ympärillä tapahtuu. 

Kasvattajan kuuluu ajatella rotunsa parasta. Teettää vain yhdistelmiä, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa hienoja rotunsa edustajia. Täydellistä koiraa ei ole, mutta kasvattaja on rehellinen itselleen ja muille omien jalostuskoiriensa hyvistä ja huonoista puolista, eikä ehdoin tahdoin kasvata sellaisia koiria, joissa on isoja terveydellisiä riskejä tai ne eivät muullatavoin edusta hyvää rotunsa edustajaa. Kasvattajan on pystyttävä perustelemaan ajatuksensa yhdistelmien takana.  

Hyvä kasvattaja pitää kasvattejaan tasa-arvoisina, on kiinnostunut niiden elämästä ja pystyy ottamaan vastaan kasvateista niin huonot, kuin hyvätkin uutiset ja ottaa kuulemansa tiedot huomioon jatkojalostuksessa. Tästä huolimatta luonto saattaa puuttua peliin ja pennuista tulee kaikkea muuta, kuin mitä niistä olisi voinut odottaa tulevan. Siinä kohtaa kasvattaja kantaa vastuunsa ja toimii kuten viallisen tavaran myyjä toimii. 

Hyvä kasvattaja ei myöskään myy pentuja kenelle tahansa vaan paneutuu ostajaehdokkaisiin, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvä elämä uudessa kodissa. 

Mikäli nämä asiat eivät täyty, ei kasvattaja voi sanoa tekevänsä työtä rodun hyväksi, vaan motiivit ovat jotain aivan muuta. 

Kasvattajat saattaisivat tähän vastata, että kasvattien omistajat ne vaikeita ovat, ei niille mikään kelpaa. Kyllä kelpaa, yllä kuvatun mukainen kasvattaja ja kasvatustoiminta. 

Huono kasvattaja on yksinkertaisesti edellä kuvatun vastakohta.

Maastokausi on takanapäin

 Sinne se taas meni, maastokausi. Ai että miten sitä alkaa aina odottaa maastoihin pääsy' kun kevätaurinko rupeaa paistamaan, mutta kuinka sitä onkaan valmis jättämään maastotreenit tauolle kun lehdet putoaa puista ja ensilumi sataa maahan. Niin ihanaa aikaa, maastotreenikausi, mutta kyllä sekin on mukavaa kun on taas kalenterissa enemmän tilaa. Ei tarvitse ehtiä tunkemaan viikkoon useamman tottistreenin lisäksi esineruutua, peltöjälkeä ja metsäjälkeä. Syksyn saapuessa jää taas jäljelle vain tottelevaisuustreenit ja maastotreeneihin menevän ajan pystyy käyttämään peruskunto treeneihin sekä panostamaan koiran vapaapäiviin. 

Meillä oli hyvä maastokausi. Tuli paljon edistymistä ilmoisin mielin voi jättää hommat talvitauolle. Esineruudussa ensimmäinen vieras ruutu vierailla esineillä oli Kepalle suuri kysymysmerkki. Se tiesi kyllä mitä oli menossa tekemään, mutta vieras metsä, ihmisjoukko ruudun laidalla ja jonkun muun esineet saivat Kepan muuttumaan isoksi kysymysmerkiksi. Ruutua lähestyttiin karvat pystyssä, ruutuun lähetys oli niinku hidastetusta filmistä Kepan normi vauhtiin verrattuna ja esine kyllä nousi ja sitä lähdettiin tuomaan mutta pari metriä ennen luovutusta täytyi pysähtyä katsomaan että mitäs mä ny oikeen toinkaan sieltä. No seuraavissa vieraissa ruuduissa Kepa oli jo tajunnut että myös muiden katsoessa voi mennä täysiä ja palkkaa tulee myös siitä kun tuo jonkun muun tavaroita metsästä. Äkkiä oli tuo ongelma ratkottu. Kepan esineruutu on ihan koetasolla. Hallinta on alkanut siellä hyvin pelittämään, työskentelee innokkaasti, palautus on kunnossa. Kaikenlaisia treenejä on tehty. Ajoittain on tehty koemaisia ruutuja ja sitten taas helppoja, joissa olen vienyt ruutuun Kepan rakastamia nännäreitä yhdessä Kepan kanssa ja palkannut ilman palautusta. 

Metsäjäljellä itse jäljestys ja kepit on tullu Kepalle jo viime kaudella ihan ilmaiseksi. Vauhtia meinasi olla kauden alussa liikaa, kunnes tajusin etttä myös metsässä täytyy laittaa liina menemään valjaiden alta eikä päältä, liika vauhti hävisi sillä konstilla. Tällä kaudella täytyi sitten panostaa siihen janan opiskeluun. Tein alkukaudesta janapuita, joissa oli 4-6 janaa peräkanaa. Matkaa pitennettiin pikkuhiljaa. Aluksi meinasin laittaa hanskat tiskiin. Kun matka alkoi pitenemään 10 metriin, alkoi linja mennä enemmän ja enemmän vinoon. Sitten tein havainnon, kun annoin Kepan lisätä vauhtia janalla, se alkoi mennä suoraan. Loppukaudesta on menty jo 1 luokan kisapituinen (30m) jana useaan kertaan todella hienosti, suoraan ja kovalla motivaatiolla. Jälki nousee janalta aina hienosti ja oikeaan suuntaan. Kepit nousee aina ja eksytty ei olla koskaan vaikka en ole jälkiä enää mitenkään merkannutkaan. 

Peltojäljellä on ollut parempia ja huonompia kausia. Huonommat kaudet ei onneksi pitkiä aikoja ole kestänyt. Yhdessä kohtaa koira alkoi yhtäkkiä vilkuilla minua jäljestäessään, löysin syyn nopeasti. Yks koutsi ehdotti että valjaiden lisäksi laittais koiralle koularin ja siitä antais muikkarit jos vauhti kiihtyy. Alkuun se näytti toimivan, mutta kyllä tulin sittten siihen tulokseen, että koira paineistuu tästä tyylistä. Poistin ketjupannasta liinan ja kohta mentiin taas vilkuilematta kuten ennenkin. Sitten tuli hitautta esineiden ilmaisuun.. Keksin hyvän konstin mielestäni, joka tuottikin hyvin tulosta tuohon ilmaisukohtaan, mutta toi mukanaan myös epäedullisia juttuja. Aloin esineillä vipaksi tiputtaa koiralle ruuan sijasta lelun ja leikin hetken ennen uudelleen lähetystä. Se tosiaan nopeutti kyllä ilmaisua, mutta samalla se sai koiran hätäilemään jäljellä hirveästi. Moodi meni siihen että äkkiä esineelle että saan lelun. Poistimme siis tämän leluhomman väliesineiltä, viimeisellä saa edelleen ja näin on hätäily hävinnyt. Kaarteilla koira ei yhdessä kohtaa meinannut kunnolla keskittyä mutta kun niitä aikamme jumpattiin niin alkoipa nekin sujua. Harhoille sain hyvää vinkkiä kun ei ole koskaan niihin reagoinut mitenkään nyt yhtäkkiä alkoikin reagoida kun niitä treenattiin useampi kerta putkeen. Vinkit toimi ja harhat jätettiin taas rauhaan. Pituutta on kauden aikana kasvatettu pikkuhiljaa, kun alkukaudesta näytti ettei koira meinaa jaksaa ajaa 500m jälkeä, vaan jaksaminen loppuu 300 metriin. Saatiimpa jaksaminen kasvatettu IFH ykkösluokan jälkeen asti kauden loppuun mennessä.  Itse jäljestyshän on Kepalla mun kriteereihin oikein kivan näköistä. Ja kulmat sujuu 95 prosenttisesti. Kauden loppuun tein pari testijälkeä. Ensin 500 m pitkän jäljen kolmella esineellä ja kahdella kulmalla, koko jälki ilman ruokaa. ei ongelmia! Ihan viimeinen jälki oli IFH1 tasoinen, ei ongelmia! Hyvä kausi, koira on siinä tasolla missä ajattelinkin, ensi vuonna kokeessa. 

Toteamme siis että maastokausi oli oikein antoisa ja päästiin eteenpäin juuri niissä asioissa missä halusinkin ja niin paljon kuin halusin. Tosi tyytyväinen kauteen.

Ollappa meidän tekeminen yhtä mukavaa ja vaivatonta myös kentällä... No nyt talvi panostetaan siihen ja toivotaan parasta että talven aikana ratkotaan siellä alueella olevat ongelmat.

Piirinmestaruus Rallya

 Ohjelmassa tänään Rallytokon piirinmestaruuskilpailut. Meillä on nyt Rallyssa perustavaa laatua oleva vire ja mielentila ongelmaa joten suuria ei voinut odottaa.

Yhdistykseltämme lähti matkaan kaksi joukkuetta ja me Kertun kanssa mukana niistä toisessa. Joukkuetoverit tekivät niin hienoja suorituksia, että niiden mukana mekin saatiin Kertun kanssa pujottaa kaulaan hopeamitali! 

Oma suoritus oli kertakaikkiaan kamala. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin jotta ehditään tehdä siellä kunnon lenkki ja totutella ympäristöön. Kerttu olikin opulta kisapaikalla tosi kivassa rauhallisessa tilassa ja haki kontaktia omatoimisesti. Vein koiran takaisin autoon rataantutustumisen ajaksi. Meidän vuoro oli kahdeksantena ja hain koiran autosta heti rataantutustumisen jälkeen, jotta ehtii taas uudelleen tulla sinuiksi ympäristön kanssa ennen suoritusta. Kokeilin uutta lähestymistapaa, eikä tehty suuria valmisteluja. Aina kun koira tarjosi itse aktiivisuutta minulle niin teetin jonkun pienen jutun ja palkkasin namilla. Meillä oli hyvä fiilis kehän ulkopuolella, mutta kuten arvasin se kaikki katosi heti, kun päästiin kaukalon portille, jonka sisällä kyltit odotti. Ääntä tuli taas enemmän kuin laki sallii ja sehän tarkoittaa sitä että koira ei ole lähelläkään optimaalisessa tilassa suorittaakseen rataa osaamistasollaan. Kaveri oli ottanut meistä salaa videon. Kerroin ensin että en aio sitä katsoa, mutta katsoin nyt kuitenkin ja totean että oli siellä muutama hyvinkin suoritettu tehtävä mutta kyllä se kokonaisuudessaan oli kamalaa katsottavaa, kun tiedän mihin me pystytään kun koira saadaan oikeaan tilaan. Sitä vaan ei nykyään rallyssa tapahdu... 

Radassa on hurjasti oikealla puolella olemista, eikä me olla taidettu treenata tarpeeksi sellaista rataa että oikealla oltaisiin kauan..

Lähtö : koira tuijotteli ihan muualle. Tein pienen herättelyringin ennen lähtökyltille asettumista narun irrotettuani, ja koira heräsikin seuraaminen mutta päästi tässä jo ensimmäiset haukahdukset. Lähtökyltillä se katseli vaan ympäristöään. Otti lopulta kontaktin ja lähdettiin liikkeelle. Liikkeelle lähdössä alkaa haukkuminen asap..

1. juosten : ei tässä teknisesti ollut ongelmaa...

2. pujottelu: ...  kivasti seuraa juosten tehtävän pujottelun mutta haukkuu samalla..

3. Normaali vauhti : kävelyyn siirryttäessä on oikeinkin kivassa kontaktissa ja hiljaa edetään kohti seuraavaa kylttiä

4. Istu, puolenvaihto takaa, istu : Ehtii laittaa nenän maahan (siis kepahan ei koskaan haistele töissä...). Nostaa kuitenkin pään ja suorittaa tehtävän. Tosin äännellen. Haistelusta -1py

5. Istu,maahan kierrä koira (oikealla): kylttiä lähestyttäessä seuruusta puuttuu kontakti. Suorittaa tehtävän moitteetta mutta haukahtelee. Kun palaan koiran vieraan sen kierrettyäni se haistelee taas joten ei päästä heti lähtemään ja annan jalalla vähän merkkiä että pitäis olla hereillä. Nostaa nenän maasta sen avulla. lähtee liikkeelle hitaasti ja äännellen. -1py -1tvä

6. Koira eteen, istu, vasemmalta oikealle istu (oikealla) : Seuruu kohti kylttiä on hyvää ja hiljaista vaikka lähtiessä haukahtaa. Ohjaan koiran eteen ihan väärällä kädellä ja erilaisella avulla kuin mihin se on tottunut ja vinoonhan koira silloin tulee..... tulee sivulle kivasti mutta jo istuessaan oikealle sivulle alkaa äännellä ja jatkaa ääntelyä mentäessä kohti seuraavaa kylttiä mutta tekee kuitenkin kivaa seuruuta. -1vino

7. Spiraali vasemmalle (oikealla) : Spiraalin alku on hyvää seuruuta siihen saakka kunnes tulee ensimmäinen käännös, sitten koira alkaa jätättää ja katella ympäristöä ja pysähdellä jne.. Saan hereille ja lähden uusimaan. Uuden yrityksen alussa on kivasti hiljaa ja suorittaa spiraalin uudella yrityksellä oikein kivasti hiljaa ja mukavasti seuraten! -3uusi

8. Ohjaajan ympäri (oikealla) : Tämä on sitä oikeaa Kerttua. Hiljaa hyvässä kontaktissa ja tekee just sen mitä pyydetään! Tässä on ollut haasteita oikealla mutta näköjään se nyt on kunnossa. 

9. Eteen, edessä peruuttaen 1-2-3 askelta (oikealla) : Kylttiä lähestyttäessä ei ole kunnolla hereillä ja sen vuoksi tekee jonkun ihme pyörähdyksen kun pyydän eteen, ei ole ollenkaan kuusalla siitä mitä pyydetään vaikka nyt ohjaan siten kuin on opeteltukin. Uusitaan siis. Kepa taitaa tietää mitä uusin trkoittaa ja ääntä alkaa taas tulemaan kun lähdetään kohti uusimisen aloituspaikkaa. Uusimisen aloitus alkaa kuitenkin koiran ollessa hiljaa ja hyvässä seuruussa oikealla. Haukkuminen alkaa kun pyydän eteen, johon tulee vinoon, ja haukkuu jokaisessa liikkumisessa taaksepäin. Lopussa kun pyydän oikealla sivulle haukkuu isosti. Lähtee siitä kuitenkin hienosti seuraamaan kohti uutte tehtävää -3uusi, -3 hau, -1 vino

10. Hyppy (oikealla) : Tästä annan itselleni ja koiralle 10 pistellä ja papukaija merkin. Hypyn ennakoimista on treenattu paljon, eikä koiralla ole aikomustakaan lähteä hyppyyn ennen käskyä vaan seuraaminen kohti hyppyä on koko matkan hiljaista ja hyvää. Hyppy käsky kuitenkin aiheuttaa taas haukkumisen... mutta sen jälkeen hiljenee ja tulee hyvään seuruuseen kohti seuraavaa tehtävää.

11. Kahdeksikko (oikealla) : Tämä lähtee hyvin vauhtiin. Hetkeksi seuruu menee huonoksi ja jätättää mutta palaa taas tekemään kunnolla. Tästä kuitenkin ohjaaja virheen kun ei käy kahdeksikkoon mennessään kyltin suoritusaluella. Linja kyltille oli vino ja hankala, mutta ihan oma moka silti. Kahdeksikossa tulee vain yksi pieni ääni.. -1 tvä

12. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : Hienossa seuruussa kahdeksikosta tälle kyltille, tehtävän suorittaa hienosti mutta se kiihdyttää koiran taas päästämään pari haukahdusta

13. Istu, seiso, maahan : Seuraaminen kohti tätä tehtävää on kaunista. Itse tehtävä suoritetaan hienosti mutta haukkua tulee silti niin paljon että siitä tulee -3 hau

14. Peruutus kolme askelta : Tästä olen ylpeä. Ei tietoakaan loppu istumisesta ja heti koira tietää mitä ollaan suorittamassa ja peruuttaa hienosti. Joskin äänen kera...

15. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle : tätä kylttiä lähestyessä kontakti seuruusta herpaantuu ja näin ollen istuminen sivulle pysähtyessä ei onnistu kun koira ei ole hereillä. Ihan ei käy pylly maassa kahta kertaa että tulisi -10 tuplaistumisesta mutta istumaan menon säätämisestä tulee kuitenkin virheitä. Ei ole koira kuitenkaan kunnolla hereillä. Lopulta kun kunnolla istuu niin suorittaa tehtävän ok. ääntä tässä ei tule. -3tvä

16. Istu, tk oikeaan, istu: Seuraaminen ei ole priimaa mutta ei ihan paskaakaan tätä kylttiä lähestyessä. Ohjaaja hätäilee. ei odota että koira istuu liikkeen alussa muuten tehtävä ok mitä nyt Kepa hieman laululla tätäkin säestää. -10 tvä siitä otetaan kun ei ekaa istumista tapahdu. Tältä kyltiltä kun lähdetään eteenpäin niin koira näyttää sitä seuraamista ja keskittymistä mihin se pystyy, eli todella nättiä. Mutta se ei nyt tässä kohtaa enää auta kun seuraava kyltti on.. -10 tvä

Maali

Eipä tuola paljon sellaista ole mihin olisin täysin tyytyväinen. Hyppy (ei ennakoi, siinä on treeni mennyt toteen!), Ohjaajan ympäri oikealla puolella suorittaen on nyt yhtä hieno kuin vasemmalla. Puolenvaihto jalkojen välistä on varmaa suorittamista. Ja peruutus on hieno! Siinäpä ne :D Mutta silti eniten ehkä harmittaa se että tulos oli yhden pisteen päässä ! Tulos on kuitenkin aina tulos. Olis se vähä lohduttanu 

Toiminta suunnitelma on nyt sellainen että Rallytoko jää nyt määrittelemättömmän pitkälle tauolle. Vapaapäivien jälkeen käydään kentällä koittamassa sujuuko tottis. Siinä ääniongelmaa ei ole näin isoissa määrin kun siinä ei tule kokoajan uusia käskyjä jotka Kepaa vähä ärsyttää :D Suoraviivaisempaa ja isompia linjoja :D Mutta jos sekään ei toimi niin tottiskin jää tauolle kunnes hallitreenit alkaa eli kolmeksi viikoksi. Tehdään sitten vaan maastoja kolme viikkoa vielä kun on kelejä ja niissä meillä on aina kivaa ja hyvä mieli molemmilla. 

Koiraurheilun ilo on tällä hetkellä aika saavuttamattomissa tällaisen ison ongelman takia. Vit...sta lisää tietenkin se että koira osaa voittajan rally liikkeet teknisesti todella taitavasti kaikki, sen puolesta se on täysin valmis yli 90 pisteen suorituksiin. se ei vaan pysty näyttämään osaamistaan tässä tämän hetken mielentilassa. Missä on se ihminen joka kertoo sen konstin jolla tästä mennään eteenpän, itse en näytä saavan tätä nyt ratkaistua. Mutta ei muutaku tulta päin. Luovuttajia musta ja Kepasta ei saa millään. Me ratkaistaan tämä kyllä!

Hopeamitalisteja ollaan kaikesta huolimatta :D

Kokeessa!

Hupsista, tässä oli jäänyt painamatta julkaise nappia... Täällä siis tarinaa hieman myöhässä 30.8 päivän kokeesta.. 

No niin! Joulukuussa viimeksi ja nyt taas, kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Kokeessa meinaan. Korona ei ole meidän syy kokeettomaan kauteen. Näin meillä oli joulukuun RTK2 kokeen jälkeen tarkoituskin, treenata ja korkata voittaja luokka syksyllä. Tavoitteisiin päästiin siis. 

Koe oli Kauhajoella, aikalailla ylärajalla matkan suhteen mun kriteereillä, mutta ihan kiva paikka ja siellä on sujunut aina järjestelyt, joten mentiin testaamaan kisakunto ennen 20.9 olevaa PM koetta.

Ensin täytyy sanoa, että olen todella onnellinen ja mykistynyt koiran käyttäytymisestä kilpailupaikalla. Kun otin sen ensimmäisen kerran pois autosta perillä, se oli todella kivassa mielentilassa, eikä sen tarvinnut kertaakaan kattella kieroon muita koiria, lähellekkään tulevia tai olla terävänä. Tämä on todella hieno juttu.   

Kisaradasta sain kaverilta kuvan jo kun olin vielä kotona. Ensireaktio oli, että kahdella ekalla kyltillä peli on jo pelattu. Ensimmäisenä oli houkutus ja sen jälkeen heti seuruussa peruutus. Näin jo miten Kepa reagoi houkutukseen enkä saa sitä kunnolla kuulolle ja joudun sitten uusia peruutuksenkin. Kisapaikalla kun näin tuomarin laittavan houkutukseen kapulan ja sitä nojaamaan patukan sekä toiseksi ruokakipon, oli pakko käydä autolla tekemättä samanlainen houkutus ja treenata se ennen kehään menoa. 

 Kepan kaikkien voittajaluokan tehtävien suorittaminen on mielestäni tosi hyvällä tasolla, meillä on vaan yksi "pikku" ongelma. Oikeaan mielentilaan pääseminen. Se koskee niin ohjaajaa kuin koiraa, isommin koiraa. Tänään se ikävä kyllä näkyi radalla. Radan ulkopuolella Kepa oli kivasti hereillä eikä päästänyt ääntäkään ja teki pyydetyt jutut kivasti, mutta ei se kantanut radalle asti. Radan alussa koira ei ollut sellainen kuin haluaisin ja se osaa. Sitten se paransi ja teki muutaman tehtävän hienosti. Kunnes taas meni vääränlaiseen tilaan ja alkoi tulla ääntäkin. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa vaikka koira äänteli eikä tehnyt parastaan. Onneksi sain pidettyä itseni kasassa, koska sitten koira taas kasasi itsensä ja teki taas lopputehtävät kivasti. Radassa oli siis selkeästi neljä eri jaksoa, alussa ei keskittynyt mutta ei silti ääntänyt, sitten teki pätkän hienosti, sen jälkeen tuli ääntely jakso ja loppu oli jo sitä Kerttua jota haluttaisiin nähdä koko radan ajan ja se pystyy siihen kyllä, sekin on nähty. 

Lähtö : Lähdössä koira ei sellaisessa tilassa kuin on opeteltu ja haluaisin ja se vaikutti selkeästi ensimmäisiin tehtäviin. 

1. Houkutus : turhaa pelkäsin houkutusta. Ei koira reagoinut esineisiin mitenkään vaikka ei sellaista seuruuta tehnytkään mitä osaa.

2. Peruutus seuruussa : Keskittymisen huonouden vuoksi tämä meni ketuilleen ensin. Olin päättänyt että en uusi tätä jos menee ketuilleen mutta sain tehtyä uusimisen vähä niin että koira ehkä huomannut että uusin. Kepa kun on sitä mieltä että hän ei tee mitään väärin ja jos huomaa että teen saman jutun uudelleen niin tulee sanomista, koiralta. Toisella yrittämällä tehtiin virheetön peruutus, tosin ei niin hyvää kuin koira osaa. Mutta, koska virheitä ei ole tullut niin se ei ole istunut peruutuksen loppuun. Sellainen ongelma meillä on ollut mutta sitä on tässä lähiaikoina treenattu.  Eli  tästä -3 uusi.

3. Istu käännös vasempaan istu : Tämähän me osataan. 

4. Ohjaajan ympäri : Ei kunnolla kuulolla joten kiersi kylttitelineenkin joten otin uusiksi. Uudella yrittämällä teki hyvin, mutta huomasi että uusitaan joten ääntä tuli...  -3 hau

5. Liikkeestä seiso kierrä koira : Tämä sujuu Kepalla aina hienosti, niin nytkin.

6.Istu, täyskäännös vasempaan : Tämä hyvä myös, pylly toimii.

7. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle : Tämäkin sujuu kivasti

8. 2 x vasen täyskäännös : kiertämällä tehtävä täyskäännös aiheuttaa usein Kepassa äänen jos ei ole optimaalisessa tilassa, niin nytkin. Muuten toimii kyllä vaikka ei olla tätä hetkeen tehty. Tästä ääntelyn takia -3 hau

9. Eteen istu, vasemmalta sivulle : Teki juuri niin hienon eteentulon kuin osaa. Ihan suoraksi sivulle ja hyvällä pyllynkäytöllä takaisin sivulle

10. 270 vasempaan : hienoa pyllyn käyttöä

11. Molemmat oikeaas täyskäännös : Tämä me tehtiin tosi hienosti ja koira hienossa tilassa. Mutta voi ohjaaja! Ohjaajalla tuli ajatuskatko eikä tehtykään sitä mitä käskettiin vaan tulppaani. Voi jeesus!!

Ohjajalla -10 tvä. 

12. Eteen istu, oikealta oikealle, istu : Tässä ei ollut eteentulo niin hyvä kuin koira osaa, mutta oikealta oikealle sivulle se on kyllä nyt oppinut niin hienosti tulemaan! Mutta eteenistumisesta -1vino

Tästä kohtaa koira alkoikin sitten toimimaan tosi kivasti, eikä loppu radasta löydy moitittavaa. Oikea tatsi vaan löytyi 12 kylttiä liian myöhään :D

13. 360 vasempaan (oikealla) : Ei mitään moittimista, tekee kivaa oikeaa seuruuta.

14. Vasemmalle (oikealla) : Hyvin kääntyy oikealla seuruussa

15. Istu, puolenvaihto takaa, istu : Tämä on Kepalla hieno ja esittää sen nytkin

16. Vasen täyskäännös : Nyt tulee kiva ja hiljainen täyskäännös kiertämällä.

17. 270 vasempaan : pylly toimii ja koira on kunnolla töissä.

18. Pyörähdys : Tämäkin onnistuu hienosti vaikka tässä on ollut epävarmuutta taas liikkeellä.

19. Maali : maalissa ja sen ohi koira esittää aivan loistavaa seuruuta hyvässä vietissä. Tässä kohtaa me oltain oltu valmiita aloittamaan suoritus joka olisi voinut mennä virheettä, tässä kohtaa koira oli juuri sellaisessa tilassa mitä halutaaan. Vähä myöhässä...

Vähä ristiriitaiset fiilikset radan jälkeen. Siellä oli todella hienoja pätkiä mutta siellä oli myös isoa alisuorittamista. Ja aivan ääliömäinen kymmenen pisteen moka ohjaajalta, jonka tajusin vasta kun sen lapusta luin.. Radan jälkeen en kyllä ollut ollenkaan varma tuleeko tulosta, mutta tulihan sieltä! Olen jo aikaa päättänyt että ei niillä tuloksilla niin väliä mitä ne on, kunhan on tulos. Kattellaan sitä täydellistä suorittamista sitten valiotitteliä metsästettäessä. Noilla aiemmilla kun ei loppupeleissä ole merkitystä. 

Iloinen olen tuloksesta, mutta harmistunut siitä että emme tämän mielentila asian kanssa painiessa saa näytettyä sitä mitä me oikeasti osataan. Onneksi Kepa väläytteli sitä radalla useammassa kohtaa niin tuomari kirjoitti arvostelulomakkeeseen että olemme "Osaava koirakko". Vaikka ite sanonkin, niin näin se onkin. Taitaa meidän talven treenit mennä aika pitkälti tuon mielentilan asian treenaamisessa, mutta kyllä me se kuntoon saadaan ja sitte tehdäänkin komeita tuloksia! 

Virheet koiralle -3uusi, -3 uusi, -3 hau, -3 hau, -1 vino. Ohjaajalle lisäksi -10 tvä (väärä tehtävä). Kepan tulos olis ollu VOI82, mutta koska joutuu rehata mua radalla pilaamassa niin tulos oli 

VOI72     Sija taisi olla 5/9

Ja sitte treenataan kolme viikkoa niin perkeleesti ja PM kokeessa tehdään toinen tulos. Ja toivon mukaan syksyn kokeista myös kolmas tulos niin saadaan talven aikana rakennella kuntoon mes luokka ja alkaa valiojahtiin :D Kuulostaa isolta haaveelta, mutta silti se on ihan realistinen.

Syksy saapuu...

 Lämpimiä on kelit vielä, kaunis syksy. Ja ihan parhaita treenikelejä. Vaikka miten nautinkin tästä maastolaji-kaudesta niin kyllä se on hyvä että tulee aina välillä talvikin ja pakollinen tauko maastoista, sekä samalla koiralle rennompi jakso treenillisesti. Vähän huomaan jo odottavani hallikautta vaikka maasto kivointa tässä hommassa onkin.

Syksylle on luvassa kivoja koulutuksia ja muutama koekin on katsottu kalenteriin. 

Rallytokon valmennusringillä meillä on Csilla Bakosin, Krista Karhun ja Anna Savolaisen koulutukset tulossa vielä tämän syksyn aikana. Lisäksi kuukausittain Pirjo Lastikan tottiskoulutus. Lokakuun alussa mennään taas jäljestämään Leskelän Mikan silmien alle. 

Kokeita on merkitty kalenteriin useampi, katsotaan nyt moneenko niistä mennään. Juoksutkin tulevat jossain kohtaa, mutta toivottavasti ei PM kokeen aikana. Niistä juoksuista kun ei nyt oikeen tiedä kun ensin oli 6,5 kk väli ja seuraavalla kerralla 8 kk väli. Ne alkaa jossain välillä marraskuun alku joulukuun puoliväli... Toivottavasti vasta joulukuussa niin saadaan nuo kokeet kaikki käytyä. 

Saimme yhdistykseltämme kasaan kaksi viiden hengen joukkuetta ja meillä on niin hienot tiimi pipot, että pakko on tuohon PM kokeeseen päästä. Muista kokeista pystyn kyllä olla poiskin ilman että harmittaa. Elo, syys ja marraskuussa on jokaisessa yksi rallykoe ja lokakuussa kaksi. Eikö noista nyt syksyn tavoite RTK3 saada täyteen... Kaikki tehtävät Kerttu kyllä osaa niin yksittäin kuin ratanakin. Ongelma on saada se oikeaan mielentilaan niin että se joutaa kuunnella mitä pyydän. Siinä on mulla haastetta. Treenseissä lopulta aina saan sen oikealle levelille, mutta kokeissa se, mitä tekisin ennen radalla menoa jotta koira laittaisi siellä parastaan, on ihan hukassa vielä. 

Sitten olis se BH lokakuun puolivälissä.. Tuosta BH kokeesta oon tehnyt itselleni aikamoisen mörön. En tiedä miksi. Koira osaa kyllä siinä vaadittavat asiat, mutta silti epäröin siihen menemistä edelleen. Täytyis saada mörkö karkotettua ennen lokakuuta.. 

Eteenmenoa on otettu haltuun koko kesä

Treenillä kai noista molemmista asioista selvitään. Maastot sitävastoin ei aiheuta minkäänlaista pään vaivaa. Ne on kaikki hienolla mallilla. Haku vähän aiheuttaa pään vaivaa siten että treeneihin ei meinaa ehtiä millään! Ruudussa tehtiin pitkään välillä ihan vaan pelkkää motivaation ylläpitoa, kun se Kepalla halussa on. Jos vieraasta ruudusta vierain esinein on liian pitkä aika edellisestä kerrasta niin silloin Kepa saattaa jäädä haetun esineen kanssa parin metrin päähän musta ja joudun pyytää sen tulemaan perille asti. Tällaista ei ole ikinä omilla esineillä. Se huomaa vissiin vasta tuos kohtaa, että "hei, mun piti tutkia että mitä mä oikeen kannan ja kenen se on."

Tarkkuusruudussa

30 m jana ei ole Kertulle homma eikä mikään, metsäjäljet ajelee ku juna ja tarkkuusruudutkin selviää kunnialla. Pudotetussa on vielä tekemistä mutta oon tahallani jättänyt sen talvelle. Pudotettua voi tehdä kyllä talvenkin metsälenkeillä. Pellolla on käyty tälle vuotta ehkä 60 kertaa tässä kohtaa. Vielä ehtii, mutta todella hienosti on edistytty pellolla tänä vuonna! Kunhan sen BH sais tehtyä niin voisi ajatella menevänsä suorittamaan A-osakokeen ihan testiksi miten kestää jäljellä koe systeemejä. 

Melkoista miettimistä on tällaisella koiran touhuja ja treenaamista välillä liikaakin miettivän ohjaajan elämä kun pitäisi yhtäaikaa treenata koe mielessä niin rallya kuin bh kuvioitakin. Mutta sen vuoksi on olemassa treenikalenteri. Välillä tosin tuntuu että vaikka miten miettii niin ei niitä ehdi järkevää määrää treenata ja vastaavasti levätä. 

Esineruudussa meillä on aina hauskaa

Kutina on ihan hyvin hallussa. Nyt ostin Kepalle pitkästä aikaa kaupasta puristeluun testiksi. Sama reaktio siitä tulee kuin aina, kutittaa niin korvia kuin ihoakin heti. Ei pahasti mutta ero on selkeä. Kunhan taas päästään tasapainoon niin nyt olen taas löytänyt sellaisen kuivaruuan joka saattaisi sopia Kepalle lihan lisänä. Sisällysluettelo on lyhyt ja sisältää vain ainesosia joita Kepa on ainakin tähän saakka sietänyt. Katsotaan. 

Ei pyöräily oo koskaan ollu Kepan kanssa vaikeaa, mutta nautinto on vielä suurempi tuolla vekottimella

Huh hellettä!

Täällä kärvistellään parasta aikaa näissä kesäkuun lopun järkyttävissä +30 keleissä sisällä. Luojan kiitos parin päivän päästä pitäisi hellittää sinne mun kesäkeleihin +20 tienoille.  Koiran kanssa ei voi touhuta kuin ennen aamuysiä tai ilta ysin jälkeen. Niimpä on tehty ja silti vain pieniä treenejä ja lenkkejä. 
Tässä sisällä kun toimettomana istun niin kirjoitetaan sitten vaikka hieman meidän kuulumisia tänne. Auringon laskiessa mennään pieni lenkki taas ja treenataan liikkeestä maahanmenosta mun automaattista pään heilautusta pois takapihan varjossa..

Kertun kutinat on kevään huonon kauden jälkeen olleet todella hyvin hallinnassa! Edes uiminen ei sittenkään pahenna kutinaa. Ainakaan kun uinnin jälkeen kotona kuivataan kunnolla ja laitetaan kosteuttavaa suihketta ihoon. Nytkin on pientä aamulenkkiä lukuunottamatta maattu sisällä ilmalämpöpumpun viileydessä koko päivä enkä ole nähnyt Kertun kuopivan itseään kertaakaan.
Mahakin on ollut pitkän aikaa jo todella hyvä. 

Ollaan nyt otettu itteämme vähä niskasta kiinni ja tosissaan tehdään nyt siitä BH hommasta valmista. Rallytoko jätettiin sivuun kokoajan hetkeksi että voidaan keskittyä tähän. Saatais se tehtyä pois alta. Pääsis sitte kunnolla treenaamaan :D

Pellolla ollaan käyty jo nelisenkymmentä kertaa ja kautta jäljellä 4-5 kuukautta. Edistymistä tulee kivasti, jäljet vaikeutuu ja koiran jaksaminen ja osaaminen lisääntyy samassa. Todella tyytyväinen Kepan työskentelyyn jäljellä. Ja niin oli meitä koutsaamassa käynyt Leskelän Mikakin. Oli hieno kuulla etten katsokaan koiraa vaaleanpunaisilla laseilla pellolla vaan se osaa oikeasti jäljestää. Tekis mieleni sanoa, että ihan ite koulutin ;)

Peltojen ollessa tosi pitkiä ennen juhannusta, käytiin tekemässä 4 metsäjälkeä. Ei olla metsäjälkiä pariin kuukauteen tehty, koko sinä aikana kun on pystynyt olla pellolla. Ei koira tähän treeniä kaipaa. Nyt kun kaikki hommat on janaa myöten koiralle selviä niin se klaaraa tämän hienosti. Mitäpä tuota sitten hinkkaamaan. Piisaa vallan hyvin käydä vain silloin kun pelloille ei pääse. 

Esineruudussa on nyt saatu useampaan kertaan tehtyä vieraita esineitä ja muitten koirien jäljissä. Paranee jatkuvasti. Tosin olen aikonut tähän ottaa sellaisen takarajalle lujaa ja suora palkka ilman luovutusta kuurin. Aivan niinku olis vähän huonompi kuin mitä osaa. Vai tuleeko se siitä kun paikalla on nyt melkein joka kerta ollut muitakin ihmisiä. 

Kepa kun on aivan liian terävä, reaktiivinen jne jättääkseen huomioimatta vieraat ihmiset hänen treeneissään häiritsemässä.. Mutta treeniä treeniä. Kuten sanoin, parempaan päin mennään. Pellollakin on nyt ollut useamman kerran ihmisiä mukana, eikä Kepan enää tarvitse pitää niistä niin isoa kirjaa kuin aiemmin. Tottiskentällä, jos on muita niin koiran olemus työn tekemiseen on erilaista kuin kahdestaan. Mutta me työstetään tätä. Ikinä siitä ei reakoimatonta saa, mutta varmasti pystyy treenin myötä pitämään itsensä paremmin näissä tilainteissa kasassa.

Tarkkuusruutua ja pudotettua ollaan tehty yks silloin tällöin. Ne on hyvällä mallilla eikä ek kokeeseen ole vielä aikoihin aikaa niin antaa niiden vähän hautua taka-alalla. Hakua on niinikään päästy tekemään jo useamman kerran ja sielläkin koiran suhtautuminen vieraisiin ukkoihin paranee kerta kerralta. Muuta "ongelmaa" sielä ei ole ollutkaan. 

Agilityn ja purujen lopettamisen jälkeen on ollut ilo huomata, että koiraa hieroessa ei ole isoja löydöksiä. Lisäksi olen muuttanut remmilenkkeihin juoksuvyön ja valjaat. Sen tein lähinnä oman selän takia, mutta kyllä se Kepallekkin on hyväksi. Hieno huomata, että tekemäni ratkaisut ovat olleet koiralle hyväksi. 

Pentukuumetta meinaa ihan väkisin pukata! Näin äkkiäkö mä unohdan sen Kepan ensimmäisen kauhujen vuoden?! Pari ihan kivaa yhdistelmääkin olis tälläkin hetkellä tiedossa, vaan en taida uskaltaa Kepalle kaveria ottaa.. En usko että se olis ihan läpihuutojuttu tuoda toinen koira Kepan laumaan.. Koitan nyt vielä pidätellä itteäni, etten oikeesti tartte toista koiraa vielä. Kepassa on vielä paljon tekemistä ja se on vielä ittekkin niin kersa, vaikka paljon onkin tasaantunut. 

Eipä siinä, me odotellaan Kepan kanssa ensi viikkoon jolloin on luvattu kivempia säitä ja toivotaan että ne myös pysyy viileämpinä! Treenataan se BH nyt piru vie koekuntoon ja tehdään se syksyllä alta pois. Talvella sitten hinkataan ykkösluokan tottista kuntoon ja rallytokon voittajaluokka täytyisi selvittää hallikauden aikana. Maastot Kepa handlaa helposti kyllä! SPL Arviointi... Olen ilmoittautunut elokuulle, mutta luulen että annan koiran vielä kasvaa...

Koronan varjossa

Sieltä se tuli, Korona, ja laittoi kerralla sekaisin koiraharrastajankin kalenterin. Tai ehkä paremminkin niin, että koiraharrastajan kalenteri on yleensä aina sekaisin, mutta nyt se on tyhjä. Meillä on Kepan kanssa ollut muutenkin tarkoitus vaan treenailla asioita koevalmiiksi niin Rallytokossa, kuin pk puolellakin, kevään ja kesän aikana, joten meidän kalenteriin tämä ei paljoa vaikuttanut. Toki sitä paikkamakuuta olisi kiva päästää treenaamaan häiriössä ja isommassa porukassa, jotta saisi sen bh kokeen tänä vuonna tehdyksi... Harmittaahan se varmasti jos kalenterista poistui monta aiottua koetta, koulutusta ja tapahtumaa, mutta koitetaan muistaa, että tärkeintä tässä kohtaa lienee nyt suomalaisten turvallisuus ja tämän ajan yli selviäminen suht vähin vaurioin, jotta voimme taas tämän kaiken jälkeen palata takaisin normaaliin. Toivotaan että syksyllä taas voimme kilpailla ja kouluttautua normaaliin tapaan. Mahtaa olla ruuhkaa ilmoittautumisissa kokeisiin, sitten kun sellaiset taas sallitaan..

Lepoa ja metsälenkkejä...

Yksinään on ny treenattu puolitoista kuukautta, mutta kyllä me viime viikonloppuna käytiin kaverin kanssa treenaamassa pitkän kaavan kautta tottikset ja peltojäljet. Kyllä oli mukavaa treenata seurassa pitkän tauon jälkeen. Huomenna aloitan tauon jälkeen rallytokoryhmäni kouluttamisen livenä, joskin pienin poikkeus säännöin juoruringeistä ;)  Etänä kouluttaminenkin on ollut ihan antoisaa, mutta onneksi se ei ole pysyvää. Rallyryhmää ja tottisryhmääkin olis viikoittain tarjolla, täytyys alkaa ajella niihin. Paikkis häiriössä on täysin tekemättä :D (Onneksi sentään kotona nykyään jo pelittää...)

Ai että me ollaan Kepan kanssa nautittu kun maastokausi on alkanut! Lumien sulettua tehtiin ensin metsäjälkeä kolmisen viikkoa, peltojen kuivumista odotellessa. Viime kauden älytön vauhti metsässä oli jäänyt talven jalkoihin ja jäljestys metsässä on nyt todella miellyttävää. Kepit oli varmat jo aiemminkin. Janakin saatiin noiden viikkojen aikana 30 metriin! Ja sitten se suurin inothimoni : peltojälki! Mikä nautinto. Kuukausi sitten avattiin kausi ja 15 jälkeä takana. Eipä ole talvitaukoa Kepan tekemisessä huomannut. Jäljestys sujuu, esineilmaisu on nopea ja hieno, kulmat hoituu... Ympyröitä on tehty muutaman kerran ja niitä jatketaan, se tuo koiraan kivasti lisää tarkkuutta. Kaks tuntia vanha jälki on ajettu kerra. Mullalla on ajettu muutama ja siellä lokit teki meille kepposet ja söi Kepan jäljeltä lähes kaikki namit. Eipä se Kepaa haitannut, päinvastoin se toi koiran tekemiseen lisää viettiä kun ei jäljellä ollut lähdön jälkeen oikeastaan namin namia. 
Ruutu oli niinikään ihan samalla hienolla tasolla kuin mihin se syksyllä jäi. Olen nyt kokeillut myös laittaa ensimmäisen esineen taskuun, pyytänyt koiran sivulle ja lähettäny uudelleen palkkaamatta, melekeen mä yllätyin ku se toimi! Koira tuli hallintaan ja haki vielä toisen vaikka palkkaa ei ollu ekasta esineestä tullut.

Purut me ollaan Kertun kanssa lopetettu. Koirastahan olis vaikka mihin asti, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ole mun juttu. Lajissa on asioita, jotka ei sovi mulle. Toinen syy lopettamiseen on se, että treenit on talvikaudella aina niin kaukana, että meillä olisi Kertun kanssa aina puolen vuoden tauko treeneistä. Ei se taida sillä konstilla oikein edetä. Ja tästä syystä otimme ohjelmistoon etsintä kokeen systeemit. Tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä on tehty molempia ehkä viis kertaa ja ne pelittää jo todella hienosti. Ja kuten aina, Kepalla on hieno työmotivaatio myös näihin. Hakutreenejä ei olla vielä korkattu, siihen pitäisi nyt löytää aikaa ja hyviä porukoita. 

Ja sitten se tottis... Se on ollu kyllä vuoristorataa. Onneksi nykyään taas enempi sitä ylämäkeä. Välillä meinas jo usko loppua. Kyllä se sieltä rakentuu. Rallytokon voittaja ja mestari luokan tehtävien tekniikkaa on tehty koko alkuvuosi ja kaikkea on nyt jonkin verran kokeiltu. Tarttis alkaa tosissaan tekeen niitä nyt valmiiksi asti. Rallytokon valmennusringin osalta ehti olla yhdet yhteistreenit ja yksi valmennus ennen koronan ilmestymistä. 

Remmilenkeillä meillä on uudet kuviot. Meinasi meidän hyvät ohittelut ja muut mennä vähä pilalle, niin otin ja opetin koiralle jätä käskyn luopumiseen ja voi miten nopeasti se alkoi pelittää. Lisäksi Kepan viime kertainen rankahuolto ja hieronnat sekä mun oma selkä sai mut kokeilemaan vaihtaa remmilenkkeilyyn joustoilla varustetun mahavyön mulle ja valjaat koiralle. Johan tuli remmilenkkeilystäkin mukavaa! Pyöräilykausi on tietenkin niinikään avattu, mutta hyvin maltillisesti. 3km me ollaan vasta menty kerralla, plus alku- ja loppukävelyt. Seuraavalla kerralla olis tarkoitus vähän jo pidentää. Koira palautuu lenkeistä uskomattoman nopeasti. Hetken kun odotetaan niin päästään avaamaan uimakausikin ja ottamaan selvää lisääkö se kutinaa, jotka nykyään muuten on kivasti hallinnassa. 

Jatkamme harjoituksia ohi koronan ja nautimme ihanista kevätsäistä kun aurinko paistaa mutta ei ole vielä liian kuuma!

Kevät kuulumisia

Vähä lumisessa talvessa on omat hyvät ja huonot puolensa myös koiraharrastajan silmin. Aioin tänä talvena vedättää Kepalla paljon pulkkaa pikkuhiljaa lisääntyvin taakoin, mutta viis kertaa päästiin vetämään ja oikein pari kiloa kerkesi pulkkaan tulla tavaraa. Toisaalta taas maastolajien kauden aloitus on käsillä nopeammin, kun ei tarvitse odotella suurien lumimäärien sulamista metsistä ja pelloilta. Niimpä olemmekin jo Kepan kanssa korkanneet maastokauden ennen maaliskuun puolivälä.

Olen koko talven pohtinut erästä asiaa ja nyt olen tehnyt päätöksen. Kertusta ei tule suojelukoiraa. Miksikö näin? Siihen on useampikin syy. Suurin syy on se, että maalimiehenämme toimineen treenit on talvikaudella niin pitkän matkan päässä, että en jaksa sinne talvikeleillä arki-iltana ajella. Pelkkiin matkoihin menisi kolme tuntia. Ja jos on puolet vuodesta treenaamatta, niin koiran edistyminen on aika huonoa. Kenttäkaudellakaan en pääsisi treeneihin työvuorojen takia kuin joka toinen viikko.
Ja alueen muutkin maalimiehet on sellaisten matkojen päässä, ympäri vuoden, että en ole niihin valmis ajelemaan niin usein kuin koiran eteneminen vaatisi.
Toinen syy on se, että vaikka koiralla onkin kaikki edellytykset lajin harrastamiseen niin ohjaajalla ei ole. Sen verran olen nyt lajia treenannut, että voin todeta ettei se ole mun juttu.
Ja koska purut unohdetaan, niin ottanemme uudelleen ohjelmistoon hakuilun ja sitä myötä ek kokeisiin treenaamisen...

Ikävä pellolle alkaa vaivaamaan joka vuosi tässä maaliskuun aikana. Hirvittävä himo olisi jo päästä peltojäljen pariin ja näkemään saadaanko aloittaa siitä hyvästä vaiheesta mihin syksyllä jäätiin vai  pitääkö peruuttaa. Sulia on pellot, mutta niin märkiä että ei sinne taida vielä olla asiaa. Nimpä otimme Kepan kanssa pelto ikävään ensiavuksi janatreenit. Kolme kertaa takana. Viime kaudella metsäjäljellä oli yksi suuri ongelma. Hervoton vauhti! Ei sellaisella vauhdilla pystynyt keskittymään että menisi janalla suoraa saatika pysyisi kunnolla jäljellä. Taas toteamme että tauko on usein se ainoa oikea koulutustapa. Liiallinen vauhti ja muu härvääminen oli pois nyt heti ensimmäisessä treenissä! Kahdella ensimmäisellä kerralla janat oli viisi metrisiä ja jälki lähti viistosti. Nyt viimeisessä treenissä janat olivat jo 10 metrisiä ja viimeinen jälki kuudesta lähti 90 asteen kulmassa janaan nähden. Jos nyt on 18 janaa tehty niin niistä kolmessa Kepa on yrittänyt lähteä jonnekkin ihan muuhun suuntaan kuin suoraa eteenpäin, yks jana per treeni menee näin. Olen sitten palauttanut koiran takaisin sivulleni niin monta kertaa että se on lähtenyt suoraa. Kyllä se tällä kaudella ykkösluokan janan pituuteen pystyy! Kepit on ihan piis of keik! Niitä ei ohiteta koskaan! Ja jostain se muisti heti senkin että yritin saada sen syksyllä muuttamaan ilmaisun maahanmenoksi eikä kepin tuomiseksi, joka kepillä se on maahan mennyt. Tästä on hyvä lähteä metsäjälkikautta eteenpäin, kohti valmista ykkösluokan jälkeä.

Esineruutu kausi avattiin tänään. Mikä tauko? - kysyy Kerttu. Yks nännäri takarajalle reunalle ja sinne se lähti ku ammus, teki äkkijarrutuksen hajun saatuaan, haki esineen ja juoksi täysiä takaisin.
Hakuporukoita meillä vähän jo onkin tiedossa ja sitten pitäisi miettiä strategiat valmiiksi kohti pudotettua esinettä sekä tarkkuusruutua, että miten lähdetään niitä rakentamaan … Ai että mä nautin aina kun maastokausi alkaa! Se on niin parasta! Kumpa joku keksisi sellaisen lajin jossa olisi vaan paljon erilaisia maasto-osuuksia ilman tottista. Esim jälki, haku, esineruutu, pudotettu, tarkkuus ja peltojälki, kaikki samassa mutta ei tottisosuutta. Se olis niiiiiin mun juttu!

Joulukuun RTK2 koularin jälkeen on rakennettu rallytokon oikean puolen seuruuta ja pyllyn käyttöä ku Iisakin kirkkoa! Kotona ensin pari kuukautta ja nyt on muutaman kerran tehty myös pihalla ja hallissa. Ilman palkkaa en ole vielä oikeastaan kokeillut, mutta namikäsi vyötäröllä oikea seuruu on jo tosi kivan näköistä! Kaikenlaisia tehtäviäkin on oikealle puolelle kokeiltu, joskin vasta kotona sisällä. Hyvin ne on kaikki sujunut. Edessä peruutus on hyvällä mallille, merkille lähetys oli parissa treenissä selvä ja seuruussa peruutuksen treenaaminen alkaa tuottaa tulosta, se kun oli aluksi Kepalle hankalaa. Tavoitehan oli että syyskuun pm kokeeseen on valmista. Kyllä me siihen ehditään ja aiemmaksi ei hätäilläkään. Rakennellaan nyt kunnolla ettei tartte sitte oikomisen takia korjailla.

Rallytokon puolelta muita kuulumisia on Etelä-Pohjanmaan Rallytokon Valmennusrinki. Sellainen perustettiin allekirjoittaneen toimesta alkaen tämän vuoden alusta. Näyttökokeeseen tuli hakemuksia 21 ja niistä 10 valittiin mukaan rinkiin. Me Kepan kanssa ollaan mukana myös. Valmennuksia on vuoden aikana kuusi ja lisäksi yhteistreenejä ringin jäsenten kesken. Yksi valmennus on jo pidetty ja yhdet yhteistreenit. Meillä on koossa hyvän oloinen porukka! Innolla odotan miten tämä toiminta edistää omaa ja toisten rallytoko osaamista ja tulostasoa. Rotukirjona meillä on ringissä kaksi saksanpaimenkoiraa, yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira, yksi australianpaimenkoira, yksi labradorinnoutaja, yksi hovawart, kolme kultaistanoutajaa ja yksi belgianpaimenkoira tervueren. Mukavan erilaisia koiria kaikki.

Tottiksessa tuli vähä takapakkia tuossa talven aikana. Seuruu alkoi painamaan ja edistämään. Lisäksi oli ääntelyongelmaa.. Ääntelyongelman syyn onneksi lopulta paikansin kun katsoin yhtä treenivideota. Aina jos irrotuksessa tuli konflikti niin koira alkoi äännellä eikä se saanu itseään takaisin siitä tilasta. Niimpä kokeilin tehdä kompromissin. Annoin vähän myöten irrotuksen nopeudessa ja kappas, sain hiljaisen mutta silti aktiivisen treenikaverin. Seuruukin on taas saatu oikealle paikalle ja aktiiviseksi ja hyväksi tekemällä pieniä muutoksia palkan paikkaan jne. Muut liikkeet etenee kivasti. Jäävien asennot on kepalle selviä ja kaikki on saatu tehtyä jo seuruussakin. Luoksetuloa en ole paljon tehnyt kun halleissa ei saa tehtyä niin pitkää matkaa, ettei vauhti kuolisi. Mettälenkeillä ollaan metsäteillä välillä tehty ja kerran käytiin tekemässä maneesissa treenit niin siellä oli riittävästi mittaa tehdä luoksetuloja. Kyllä se pelittää. Paikkamakuu on täysin vaiheessa. Oikeen hävettää miten alkutekijöissä se on!

Ja mitäkö muuta... Menin ilmoittamaan Kepan SPL arviointiin mutta en nyt kuitenkaan ole varma että menisinkö sittenkään vielä. Se olisi toukokuussa...
Kutina rintamalla on aika hyvä tasapaino. Ja ollaan löydetty sellainen nappulakin mikä ei lisää oireita. Kotimainen Häme. Sitä Kerttu on nyt syönyt jo kolmatta säkkiä ilman että oireet olisivat lisääntyneet. Nakkia ja lihapulliakin pystyy ajoittain käyttää treeninameina (mikäli ei ole muistanut itse possunlihasta tehdä), eikä koira heti ole ripulilla.

Muutenhan se aika menee Kepalla lenkkeillessä ja mettässä juostessa sekä sohvalla maatessa, kaikkea tasapuolisesti. On se edelleen sellainen kullanpala vaikka ajoittain hermoja raastaakin ylettömällä virrallaan ja turhilla reagoinneillaan erilaisiin asioihin sekä laittaa kouluttajan mielikuvituksen välillä töihin.  

Kerttu 2v

Ihan vaan pakolliset synttärikuvat..
2 vuotta täynnä.

  

Tässäpä vielä vertailuksi yks vuotis kuva..  Muutosta on vuodessa tullut koiran mukavasti!!

Rallytoko

Mitä on rallytoko? Miksi se on niin koukuttavaa? Miksi näen punaista kun kuulen jonkun aliarvioivan rallya lajina?

Rally on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen laji, jonka ylimpään luokkaan päästäksesi on koiralle opetettava 135 liikettä, käyttäen erilaisia koulutustapoja. Muissa tottelevaisuuslajeissa tiedät aina liikkeet joita kokeessa tullaan suorittamaan, jopa missä järjestyksessä, Rallyssa tiedät päivän tehtävät vasta koepaikalle saapuessasi... Joten kaikki 135 liikettä täytyy olla kokoajan halussa.
Radalla joudut yhtä aikaa ohjata koiraa, miettiä omaa toimintaasi, lukea (tai jo opittuasi ainakin vilkaista) kylttejä, muistaa mitä kyltit tarkoittaa, pitää mielessä ne lajin monet pikku säännöt, laskea askeleitasi (yllättävän vaikeaa) ja muistaa ne useat käskysanat ja ohjaukset ja tehdä ne oikein jotta koira pystyy suoriutumaan tehtävästä kuten se on sille opetettu....Mutta kun nämä kaikki toimii ja teette koiran kanssa yhteistyössä hyvän ratasuorituksen, fiilis on hieno! Se tässä koukuttaa! Onnistuminen tällaisessa!

Rallytokon monipuoliset tehtävät antavat hyvät mahdollisuudet tehdä treeneistä vaihtelevia. On mielestäni hienoa, että seuruu ja tehtävät suoritetaan myös oikealla puolella ja näin tasapainotetaan koiran kropan rasitusta. Muissa tottelevaisuuslajeissa rasitus on kovin yksipuolista. Äläkä vaan erehdy luulemaan, että koiran osatessa seurata ja suorittaa tehtävät vasemmalla puolella, siirrät vain koiran oikealle ja se tekee sielläkin jo osatut tehtävät. Ehei! Ne on koiran silmissä ihan uusia juttuja puolen vaihtuessa. Puhumattakaan, että ohjaajan oman motoriikan pitää oppia siihen että koira onkin yhtäkkiä väärällä puolella.

Jokainen kouluttaa tavallaan, mutta tässä minun vinkit kokeessa toimimiseen.
Mene kilpailupaikalle hyvissä ajoin, jotta saat ilman kiirettä hoidettua asiasi.
Jos kilpailupaikka on koiralle vieras, ulkoiluta sitä siellä kunnes se on rento ja sinut ympäristön kanssa. Esittele koiralle halli/kenttä mahdollisuuksien mukaan. Mahdollisuudet tähän vaihtelee suuresti eri koepaikkojen välillä. 
Opettele rataa rauhassa jo ennen rataantutustumista. Mitä paremmin osaat radan ulkoa, sitä enemmän sinulla on aikaa keskittyä radalla itse sen suorittamiseen, kun aikaa ei mene kylttien lukemiseen. Rataantutustumisessa kulje rata, kuin sinulla olisi koira mukana. Käy läpi myös mitä teet ennen lähtökyltille asettumista. Tutustuessasi rataan käy läpi askellus, käskyt ja ohjaukset. Kulje tutustumisessa, kuin sinulla olisi koira mukana. Et ole ainoa joka siellä juttelee koiralle, joka ei ole lähimaillakaan.
Älä ala koepaikalla muuttamaan asioita erilaiseksi kuin olet treeneissä tehnyt. Koira menee vaan sekaisin, eikä pysty suoriutua tehtävistä omalla tasollaan. 
Rauhoitu ja hengitä. Tiedän, että useaa jännittää koepaikalla ja se vaikuttaa omaan tekemiseen ja sitä kautta koiraan, mutta pyri olemaan hätäilemättä. Paljon näkee kokeissa suorituksia joista saa kiireisen ja hätäisen vaikutelman. Jos edes ohjaaja ei keskity, miten koira voisi? Tee rauhassa yksi tehtävä kerrallaan. Jonkin tehtävän epäonnistuessa, älä jää mitettimään sitä tehtävää vaan keskity edessä oleviin : koira kyllä vaistoaa jos olet luovuttanut. 
Keskity koepaikalla suoritukseesi ja koiraasi, älä juorua.
Käy rata läpi mielessäsi suorituksen jälkeen tai viimeistään kotona. Tätä varten ota kuva ratapiirroksesta. Analysoi mikä koepaikalla ja radalla toimi ja mikä ei. Mitä pitäisi muuttaa ja treenata sekä mitkä asiat toimivat.

Kerttu jossain alo luokan kokeessa 2019

Ennen kokeeseen menoa koira kuitenkin pitäisi kouluttaa.. Miten rakennetaan hyvä rallytokokoira? Kouluttaakko koiralle heti kaikkien luokkien liikkeitä vai mennä luokka kerrallaan? Tässä asiassa rallytoko ihmiset jaetaan kahteen porukkaan. Itse kuulun heihin jotka rakentavat luokan kerrallaan. Tässä tyylissä kyllä AVO luokan jälkeen tulee pitkä aika ennen kuin taas on kokeisiin asiaa. Avo ja Voi luokan välistä "kuilua" pitäisi mielestäni jotenkin kaventaa. Miten, siihen en osaa vastata. Alo-avo siirtymä menee vielä sujuvasti mutta avosta voi luokkaan tulee iso harppaus. Vaikka olenkin sitä mieltä että rakennetaan koiralle yksi luokka kerrallaan niin seuraaminen kannattaisi mielestäni rakentaa koiralle jo pennusta saakka molemmille puolille. Näin päätin itsekin tekeväni edellisen koiran hankittuani...No joo, järkevää se olisi ollut, mutta tekemättä jäi.. Nyt sitä sitten rakennetaan ennen voi luokkaan osallistumista kuin Iisakin kirkkoa..

1. Koiran aktiivisuus. Lähde liikkeelle siitä että koira on treenin aktiivinen osapuoli. Että se haluaa töihin. Älä sorru pyytelemään koiraa töihin vaan rakenna se niin että se kentälle tullessaan on itse automaattisesti aktiivinen sinua kohtaan. Jos alat pyydellä, niin saatkin pyydellä hamaan tappiin saakka. Sellaisella tyylilllä ei pitkälle pötkitä. Pidä kiini myös koiran hyvästä mielentilasta treeneissä. Kun töissä on kivaa ja siitä saa paljon palkkaa, sinne on kiva mennä.
2. Älä koskaan mene kentälle ilman että sinulla on suunnitelma mitä aiot siellä tehdä. Vältä mustia aukkoa treenin aikana. Jos kuitenkin on pakko pitää tauko, laita koira käskyn alle, maahan tai istumaan, älä anna sen kulkea haistelemassa sillä aikaa kun juttelet kouluttajan kanssa tai rallatella lelun kanssa.
3. Ole selkeä. Pyydä sama asia aina samalla käskyllä ja käsimerkillä. Ole koiralle reilu. 
4. Päätä miten haluat jonkin asian tehtävän ja pidä kiinni kriteeristä.  Älä palkkaa koiraa kun se oli ihan hyvä. Mieti millaiselta haluat jonkin tehtävän näyttävän, opeta se sellaiseksi ja pidä siitä kiinni.
5. Älä tapa energisen koiran intoa vaan käytä se hyväksesi saadaksesi aikaan energisen ja näyttävän suorituksen.
6. Opeta koiralle yksi kyltti kerrallaan. Yhtä tehtävää opetellaan kunnes se sujuu hyvin ja sen jälkeen vaihdetaan aihetta. Ei niin että kaikkea vähän ja kaikki on aina vaiheessa. Tee paljon tekniikkatreeniä. On turhaa tehdä ratatreeniä jos koira ei osaa kaikkia tehtäviä, sillä ei ole motivaatio kohdillaan tai sillä ei riitä motivaatio ja taito koko radan suorittamiseen. Siten opetat koiralle vain että radan suorittaminen on tylsää eikä siellä saa pahimmassa tapauksessa edes palkkaa, joten miksi skarpata...
7. Palkattomat kokeenomaiset treenit. Miksi? On helpompiakin tapoja tappaa koiran motivaatio..Palkkaa koiraa treeneissä paljon! Myös siellä ratatreenissä jos kokonaisia ratoja on treenattava (itse en viittä kylttiä pidempää pätkää tee treeneissä ikinä, enkä ikinä ilman palkkaa ja hyvin on koira jaksanut kokeissa koko radan ilman palkkaa). Et itsekään monenakaan aamuna lähtisi töihin jos siitä ei ole muinakaan päivinä tullut palkkaa.. kyllä se koira tekee niitä tlitä palkan vuokdi ei sinun, vaikka toisin haluaisimme ajatella...
8. Seuraaminen. Ei riitä että koiralla on tehtävät hallussa. Koiralla on oltava hyvä, aktiivinen ja keskittynyt seuraaminen. Kun koira seuraa sinua radalla hyvin, oikeassa paikassa ja on kuulolla, on tehtävien suorittaminen huomattavasti helpompaa. Plus että sellaista on kivempi katsella ja se tuntuu paljon kivemmalta.
9. Pyllynkäyttö. Opeta koirallesi systemaattisesti jo pennusta pitäen hyvä takapäänkäyttö. Se ei tule ilmaiseksi. Monet koirista eivät tajua missä niiden takapää menee vaan ne täytyy opettaa hahmottamaan missä se tulee ja miten sitä täytyy esim käännöksissä käyttää. Hyvä takapään käyttö on rallyssa isossa asemassa, joten älä oikaise tässä kohtaa.
10. Ennakoivat merkit. Joihinkin liikkeisiin on hyvä opettaa koiralle ennakoivat merkit. Esimerkiksi käännöksiin lähtiessä on reilua jotenkin kertoa koiralle että kohta käännytään. On se sitten jokin pieni ääni tai vartaloapu mutta jotenkin koiralle kannattaa ennakkoon kertoa mitä tuleman pitää, jotta se on valmis kun se hetki koittaa.
11. Treenaa aina koiraa sillä ajatuksella, että siitä tulee rallytoko valio. Älä tee tai opeta tehtäviä vähän sinnepäin vaan kerralla kunnolla. Paljon helpompi on opettaa uutta ja opettaa se kunnolla kuin korjata vanhaa. 
12. Käy koulutuksissa. Ole avoin uusille koulutustavoille. Älä jämähdä äläkä sorru hinkkaamiseen.
13. Tee treenisuunnitelma. Aseta tavoitteita. Itse teen treenisuunnitelman joka treenikerralle ( koira ei tule kentälle ennen kuin ohjaaja tietää mitä siellä tehdään), viikolle ja kuukaudelle. Lisäksi on pitkän tähtäimen suunnitelmat koko vuodelle. Treenisuunnitelman avulla saat treeneistäsi vaihtelevampia, muistat mitä olet jo treenannut ja mikä on treenaamatta, mikä vaatii toistoja ja minkä voi jättää hautumaan. Äläkä unohda että tauko on usein se paras koulutusmetodi..
14. Tunne koirasi. Opi tietämään, mitkä konstit toimivat juuri sinun koirallesi mutta ole silti avoin uusille ajatuksille..
15. Pidä koiralla vapaapäiviä, huolehdi sen perustarpeista : liikunnasta ja hyvästä ravinnosta, lihashuollosta ja seuraa sen vointia jotta havaitset kun jokin muuttuu. 

Sitten vielä se yksi juttu. Mikä on mielestäsi rallytokon vaikein kyltti? Mieti hetki. Minkä valitsit?
Minä valitsen lähtökyltin. Yrityksen ja erehdyksen kautta opit (toivottavasti) mikä on juuri teille se paras tapa edetä ennen kuin olette päässeet lähtökyltille asti. Miten koiraa täytyy herätellä työntekoon, jotta saat sen parhaaseen mahdolliseen mielentilaan työntekoa ajatellen. Kuinka paljon ennen omaa suoritusta se kannattaa hakea autosta. Onko kehän laitamilla jotain josta sinun koirasi saattaa ottaa häiriötä. Koska jos koira ei lähdössä ole oikeassa mielentilassa, ei se todennäköisesti ole sitä koko radalla. Lähtö on kaiken a ja o. Harjoittele sitä paljon. Mene lähtökyltille, treenikaveri antaa lähtöluvan, vastaat olevasi valmis. JOs koira tässä kohtaa on hyvässä työmoodissa : palkkaa se! Älä tee lähdöstä koiralle tylsää paikkaa. 
Harjoittele paljon narun irrottamista. Irrota se mielellään jo ennen lähtökyltille asettumista. Mikäli koira lässähtää narun irrottamisesta niin sinulla on vielä aikaa saada se uudelleen hereille. Kokeessa kun tuomari kysyy "oletko valmis" älä vastaa että olet, jos koira ei ole kuulolla sinua kohtaan ja valmiina töihin. Vastaa että et ole ja herättele koira töihin kuten olet treeneissä opetellut. 

Vieläkö olet sitä mieltä että rallytoko on helppo laji?

Kerttu RTK2 koulari - kokeessa 20.12.2019