Olen koko talven pohtinut erästä asiaa ja nyt olen tehnyt päätöksen. Kertusta ei tule suojelukoiraa. Miksikö näin? Siihen on useampikin syy. Suurin syy on se, että maalimiehenämme toimineen treenit on talvikaudella niin pitkän matkan päässä, että en jaksa sinne talvikeleillä arki-iltana ajella. Pelkkiin matkoihin menisi kolme tuntia. Ja jos on puolet vuodesta treenaamatta, niin koiran edistyminen on aika huonoa. Kenttäkaudellakaan en pääsisi treeneihin työvuorojen takia kuin joka toinen viikko.
Ja alueen muutkin maalimiehet on sellaisten matkojen päässä, ympäri vuoden, että en ole niihin valmis ajelemaan niin usein kuin koiran eteneminen vaatisi.
Toinen syy on se, että vaikka koiralla onkin kaikki edellytykset lajin harrastamiseen niin ohjaajalla ei ole. Sen verran olen nyt lajia treenannut, että voin todeta ettei se ole mun juttu.
Ja koska purut unohdetaan, niin ottanemme uudelleen ohjelmistoon hakuilun ja sitä myötä ek kokeisiin treenaamisen...
Ikävä pellolle alkaa vaivaamaan joka vuosi tässä maaliskuun aikana. Hirvittävä himo olisi jo päästä peltojäljen pariin ja näkemään saadaanko aloittaa siitä hyvästä vaiheesta mihin syksyllä jäätiin vai pitääkö peruuttaa. Sulia on pellot, mutta niin märkiä että ei sinne taida vielä olla asiaa. Nimpä otimme Kepan kanssa pelto ikävään ensiavuksi janatreenit. Kolme kertaa takana. Viime kaudella metsäjäljellä oli yksi suuri ongelma. Hervoton vauhti! Ei sellaisella vauhdilla pystynyt keskittymään että menisi janalla suoraa saatika pysyisi kunnolla jäljellä. Taas toteamme että tauko on usein se ainoa oikea koulutustapa. Liiallinen vauhti ja muu härvääminen oli pois nyt heti ensimmäisessä treenissä! Kahdella ensimmäisellä kerralla janat oli viisi metrisiä ja jälki lähti viistosti. Nyt viimeisessä treenissä janat olivat jo 10 metrisiä ja viimeinen jälki kuudesta lähti 90 asteen kulmassa janaan nähden. Jos nyt on 18 janaa tehty niin niistä kolmessa Kepa on yrittänyt lähteä jonnekkin ihan muuhun suuntaan kuin suoraa eteenpäin, yks jana per treeni menee näin. Olen sitten palauttanut koiran takaisin sivulleni niin monta kertaa että se on lähtenyt suoraa. Kyllä se tällä kaudella ykkösluokan janan pituuteen pystyy! Kepit on ihan piis of keik! Niitä ei ohiteta koskaan! Ja jostain se muisti heti senkin että yritin saada sen syksyllä muuttamaan ilmaisun maahanmenoksi eikä kepin tuomiseksi, joka kepillä se on maahan mennyt. Tästä on hyvä lähteä metsäjälkikautta eteenpäin, kohti valmista ykkösluokan jälkeä.
Esineruutu kausi avattiin tänään. Mikä tauko? - kysyy Kerttu. Yks nännäri takarajalle reunalle ja sinne se lähti ku ammus, teki äkkijarrutuksen hajun saatuaan, haki esineen ja juoksi täysiä takaisin.
Hakuporukoita meillä vähän jo onkin tiedossa ja sitten pitäisi miettiä strategiat valmiiksi kohti pudotettua esinettä sekä tarkkuusruutua, että miten lähdetään niitä rakentamaan … Ai että mä nautin aina kun maastokausi alkaa! Se on niin parasta! Kumpa joku keksisi sellaisen lajin jossa olisi vaan paljon erilaisia maasto-osuuksia ilman tottista. Esim jälki, haku, esineruutu, pudotettu, tarkkuus ja peltojälki, kaikki samassa mutta ei tottisosuutta. Se olis niiiiiin mun juttu!
Joulukuun RTK2 koularin jälkeen on rakennettu rallytokon oikean puolen seuruuta ja pyllyn käyttöä ku Iisakin kirkkoa! Kotona ensin pari kuukautta ja nyt on muutaman kerran tehty myös pihalla ja hallissa. Ilman palkkaa en ole vielä oikeastaan kokeillut, mutta namikäsi vyötäröllä oikea seuruu on jo tosi kivan näköistä! Kaikenlaisia tehtäviäkin on oikealle puolelle kokeiltu, joskin vasta kotona sisällä. Hyvin ne on kaikki sujunut. Edessä peruutus on hyvällä mallille, merkille lähetys oli parissa treenissä selvä ja seuruussa peruutuksen treenaaminen alkaa tuottaa tulosta, se kun oli aluksi Kepalle hankalaa. Tavoitehan oli että syyskuun pm kokeeseen on valmista. Kyllä me siihen ehditään ja aiemmaksi ei hätäilläkään. Rakennellaan nyt kunnolla ettei tartte sitte oikomisen takia korjailla.
Rallytokon puolelta muita kuulumisia on Etelä-Pohjanmaan Rallytokon Valmennusrinki. Sellainen perustettiin allekirjoittaneen toimesta alkaen tämän vuoden alusta. Näyttökokeeseen tuli hakemuksia 21 ja niistä 10 valittiin mukaan rinkiin. Me Kepan kanssa ollaan mukana myös. Valmennuksia on vuoden aikana kuusi ja lisäksi yhteistreenejä ringin jäsenten kesken. Yksi valmennus on jo pidetty ja yhdet yhteistreenit. Meillä on koossa hyvän oloinen porukka! Innolla odotan miten tämä toiminta edistää omaa ja toisten rallytoko osaamista ja tulostasoa. Rotukirjona meillä on ringissä kaksi saksanpaimenkoiraa, yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira, yksi australianpaimenkoira, yksi labradorinnoutaja, yksi hovawart, kolme kultaistanoutajaa ja yksi belgianpaimenkoira tervueren. Mukavan erilaisia koiria kaikki.
Tottiksessa tuli vähä takapakkia tuossa talven aikana. Seuruu alkoi painamaan ja edistämään. Lisäksi oli ääntelyongelmaa.. Ääntelyongelman syyn onneksi lopulta paikansin kun katsoin yhtä treenivideota. Aina jos irrotuksessa tuli konflikti niin koira alkoi äännellä eikä se saanu itseään takaisin siitä tilasta. Niimpä kokeilin tehdä kompromissin. Annoin vähän myöten irrotuksen nopeudessa ja kappas, sain hiljaisen mutta silti aktiivisen treenikaverin. Seuruukin on taas saatu oikealle paikalle ja aktiiviseksi ja hyväksi tekemällä pieniä muutoksia palkan paikkaan jne. Muut liikkeet etenee kivasti. Jäävien asennot on kepalle selviä ja kaikki on saatu tehtyä jo seuruussakin. Luoksetuloa en ole paljon tehnyt kun halleissa ei saa tehtyä niin pitkää matkaa, ettei vauhti kuolisi. Mettälenkeillä ollaan metsäteillä välillä tehty ja kerran käytiin tekemässä maneesissa treenit niin siellä oli riittävästi mittaa tehdä luoksetuloja. Kyllä se pelittää. Paikkamakuu on täysin vaiheessa. Oikeen hävettää miten alkutekijöissä se on!
Ja mitäkö muuta... Menin ilmoittamaan Kepan SPL arviointiin mutta en nyt kuitenkaan ole varma että menisinkö sittenkään vielä. Se olisi toukokuussa...
Kutina rintamalla on aika hyvä tasapaino. Ja ollaan löydetty sellainen nappulakin mikä ei lisää oireita. Kotimainen Häme. Sitä Kerttu on nyt syönyt jo kolmatta säkkiä ilman että oireet olisivat lisääntyneet. Nakkia ja lihapulliakin pystyy ajoittain käyttää treeninameina (mikäli ei ole muistanut itse possunlihasta tehdä), eikä koira heti ole ripulilla.
Muutenhan se aika menee Kepalla lenkkeillessä ja mettässä juostessa sekä sohvalla maatessa, kaikkea tasapuolisesti. On se edelleen sellainen kullanpala vaikka ajoittain hermoja raastaakin ylettömällä virrallaan ja turhilla reagoinneillaan erilaisiin asioihin sekä laittaa kouluttajan mielikuvituksen välillä töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti