Tapaturman jälkeen on hyvä nauttia vitamiinit haltuun. Tämä onkin mun ensimmäinen marjoja suoraan puskista syövä koira. Oon mä näistä juttuja kuullu mutta ei mulla oo ikänä ollu tällästä koiraa.
Meillä oli täälä kotikonnuilla taas monta päivää kestävät ratsastuskilpailut ja tietenkin käytimme tapahtumaa hyväksi koiranpennun sosiaalistamisessa. Käytiin useampana päivänä sielä istuskelemassa ja väsyttämässä koiraa henkisesti kun fyysisesti ei vielä saanut kauheesti väsyttää. Oli se tehokasta yhtenäkin päivänä oltiin pari tuntia ja sen päälle Kepa nukkui parin tunnu tirsat keskellä lattiaa. Niinhän se ei tee koskaan. Hienosti se siellä käyttäytyi.
Kuumat kelit jatkui aivan liian pitkään mutta selkeästi viileä pyyhe auttoi molempia koiria palautumaan pienenkin liikunnan aiheuttamasta lämpiämisestä. Jalan kylmäys menee siinä samalla. Niin paljo on jalkaa kylmätry ja laseroitu että jopa Kerttu on oppinut makaamaan ja jopa nukahtaa hoidon aikana. Aluksi se oli tukevassa jalkaotteessa.
Viimeinen kulmahammas meinas aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Mutta se usein auttaa jo korjaamaan tilanteen kun vaan puhuu asiasta eläinlääkärille. Moppasin lattiaa ja kun otin moppia käteeni lattialta niin kepa tarttui siihen kiinni. Siitä rytäkässä kuului pieni kops ja siinä se murheenkryyni hammas oli. Ny ne on kaikki vaihtuunu ja päästään kohta tapaamaan maalimiestä..
Ilmat on nyt lopulta viilentynyt ja Martta nauttii kun pääsee mun kanssa kahdestaan lenkille ja pitemmälle ku korttelin ympäri. Vesilätäköt tekee lenkistä vielä nautinnollisemman!
Kun tapaturmasta oli menny kaks viikkoa ja koira oli pari päivää ollut ilman lääkettä oireilematta niin oli aika alkaa vähä liikuttamaan sitä. Hyvin lyhyistä 400m lenkeistä aloitettiin ja lisätään matkaa pikkuhiljaa. Tänään mentiin jo kilometri. Koira on pysynyt oireettomana vaikka on aloitettu normaaliin elämään palaaminen. Tänään ollaan myös jo leikitty ja otettu pieni perusasennon treenaamispätkä.
Yhtenä päivänä ratsastuskisojen aikaan Kepa jäi kotiin ja Martta tuli mukaan. Suomenhevosluokan aikana halusin oikeasti seurata ja Kepan kanssa se ei olisi niinkään onnistunu. Martta vaan laitti heti kentän laidalla maate ja siinä se katteli. Ehkä Kepakin vielä joskus..
Martan kanssa oltiin rallytokon piirinmestaruus kilpailuissa (niistä lisää toisessa kirjoituksessa) ja Kerttu tietenkin heräili mukana. Kaikenlaasta ihmistä ja koiraa
Kepalla on havaittavissa murkkuikää ja mörköikää ja siihen kun lisätään saikun tuoma ylimääräinen energia niin...
Eilen mentiin metsään ja päästin koiran irti rnsimmäis kertaa kolmeen viikkoon. Kahdestaan oltiin ja hieman pelotti että antaako oireita mutta hyvin on jalka jaksanut.
Tässä me nyt lisätään liikuntaa ja treeniä ja toivotaa että jalka kestää sekä nautitaan näistä viilenneistä keleistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti