Ihan vaan kuulumisia..

Syksy saapuu ja koekausi lähenee loppuaan. Martta kuitenkin treenaa vielä tosissaan kohti lokakuun puolivälissä olevaa jälkikoetta ja Hertalla on vielä ohjelmassa kahdet rallykokeet, huomenna ja lokakuulla. Ollaan niin ansaittu meidän talviloma tottiksen tekemisestä. Tuli vaan sovittua ne pari koulutusta marraskuulle niin tauko joutuu odottaa joulukuuhun. Hertan voittajaluokan liikkeet on kyllä yksittäin hallussa mutta täysi arvoitus toimiiko kokonaisen radan tuloksen arvoisesti. Se nähdään huomenna. Martan jälkikokeeseen menon esteenä on edelleen se eteenmeno. Tosin äskenkin aamutreeneissä esitti melkoisen hienon eteenmenon, mutta siten että ekalla kerrall katsoi autosta kun vein tyynyn kentän päähän ja toisella kerralla kävin hakemassa kentän päästä korokkeen pois. Eli molemmilla kerroilla näki kun menin käymään kentän päässä. Mutta näillä konsteilla tosi hyvä. Lähti tyhjäänkin kentänpäätyyn vauhdilla ja käskystä maahan. Oot kyllä vissiin päättäny että ilmotan kokeeseen jokatapauksessa. Vaikka en saisi eteenmenoa valmiiksi. Käyn hakemassa vikalistan ensi vuotta varten. Jana on jäljellä ollut jo muuatamia kertoja tosi hyvä, kuten eilenkin, ei mitään ongelmaa ja kulmatreeni, neljä kulmaa jäljellä, onnistui hienosti. Ekalla teki puolen metrin ympyrän kulman kohdalla ja muut meni ku oppikirjoissa. Kepit se löytää aina. Pitäis ennen koetta saada sille joku tekemään jälki. Sellainen josta mäkään en tiedä mistä kohtaa janaa se jälki lähtee ja miten se kulkee ja missä on kepit. Eiköhän sellanen saada aikaiseksi. Ja koekentän esteet käydään joku pöivä testaamassa. Sellanen ruutukin pitäis jonku meille tehdä etten tiedä mitä esineitä sielä on ja missä.

Mä nautin näistä syksykeleistä. Ei oo liian kuuma mutta silti aurinko paistaa niin ihana käydä ulkona koirien kanssa, niin treenaamassa kuin juoksentelemassakin. Ollaan taas tosi paljon käyty ihan vaan mettässä juoksemassa. Ihana seurata noita kahta torvea ku ne päästelee menemään ku hullut ja tietenki kaikki paskaojat pitää kokeella ja sitte haistaan tuvas ihan kauhialle.  Mutta silti ne saa mutta aina vaan hymyilemään. Näinäkin päivinä ku ykskään ihminen ei siinä onnistu. Ja kyllä vielä käydään rannallaki. En enää heitä keppejä että oikeen uisivat mutta juoksevat rantavetessä. Hertan liike parantui taas huimasti hieronnasta ja laserista ja ensi kuussa meidän pitäisi päästä menemään taas aukomaan lukot rangasta. Ei vaan meinaa tuo kuukauden väli Hertalla enää piisata pitämään peitsiä pois. Mulla on nyt seuranta päällä että miten nopeasti se hieronnan jälkeen alkaa taas jatkuvasti peitsata, se on sitte meidän hierontojen väli kun peitsaus taas alkaa. Ny näyttää siltä että ei ihan joka viikko tarvi, mutta onko se joka toinen. Viikko sitten , se nähdän ku peitsaus taas alkaa. Kyll menis paljo rahaa hierojalle jos itte ei olisi hieroja. Hieroja koulutus on maksanu ittensä takaasi jo ihan vaan omaa hieroes :) Martta on laihtunu. Toki niiltä on molemmilta lähteny karvatkin justiin, mutta on se laihtunu muutenkin. Vaikka olinkin tuurin näyttelytuomarin kanssa eri mieltä että Martta olis ollu lihava niin silti se jäi vähä hampaankoloon se asia. Poistin ruokavaliosta extra energia ruuan ja syövät nyt pelkkää energiaa ja koira on hoikistunu. Kieltämättä joudun myöntää että se on nyt paremman
näköinen, joskaan en siltikään ole vieläkään sitä mieltä että se liian lihava olis ollu kaks kuukautta sittenkään.

Juoksuja molemmat kohta teettelee. Hertta linkas viimeksi omiaan että pääsee martan rytmiin. Saattaa juoksut pilata kaikki meidän koesuunnitelmat. Hertan pitäis alottaa juoksu heti huomisen kokeen jälkeen jotta päästäis osallistumaan lokakuun kokeeseen ja Martta sais juosta kans jo ettei sen takia mee se pajä koe sivu suun. Martalla ei onneksi juoksut vaikuta mitenkään tekemiseen ja Hertallakin on se helpottanut huomattavasti!

Kohta on vuosi pulkassa ja saa alkaa miettimään että mitä on tullu tehtyä ja mitä tekis ens vuonna.  Aika selkeenä on kyllä ens vuosi jo mielessä... ;)