Voi miten paljo on taas ohjaajan pää sauhunnu... Tällä kertaa mietinnässä on ollut haun ihmeellinen maailma! Martta ei montaakaan kertaa oo ollu hakumettällä ja nyt jo se tekee valmiita ukkoja. Sillä on kova motivaatio ja vauhti lähteä ukolle. Mutta se mikä on aiheuttanut ohjaajalle päänvaivaa on ilmaisu. Joo tiedän että takana vasta muuttamia treenejä, mutta mun mielestä ilmaisutapa olisi hyvä olla selvillä alusta alkaen, se vaikuttaa treeniin. Mähän ilman muuta ajattelin että haukkuva koira siitä tulee. Mutta koiralla ei oo motivaatiota jäädä ukon luo, pois mamman luota (meillä kun on hieman lyhyt tuo napanuora). Se ei jää sinne, ei lelulla eikä ruuallakaan. Joten pitkän pohdinnan jälkeen oon päättäny mennä koiran luontaisemman ominaisuuden mukaan ja koittaa tehdä siitä rullakoiran. Treenit jatkuu nyt niin että koiralle laitetaan rulla roikkumaan kaulaan ihan vaan että tottuu siihen ja palkaksi saa ukolta patukan heti ku on ukon löytäny ja saa tuoda sen mulle.
Me ollaan saatu kasaan hyvä porukka toimeliaita ja innokkaita ihmisiä meidän kerhon jäsenistä hakuiluun. Joten nyt entistä kovemmalla innolla ja useemmin hakuilua. Nyt on viikon sisään käyty jo kahdesti ja seuraavat treenit on sunnuntaina. Taotaan nyt tätä niin kauan että saa alkaa jäljestää. Olis varmasti fiksua tehdä näitä vähän kausissa.. Kuukausi hakua, kuukausi jälkeä tai jotain.. Mutta toivon tietenkin että molemmille löytyy aikaa! Tässä kohtaa nyt joka tapauksessa taotaan hakua eteenpäin kun jälkikelit antaa vielä odottaa itseään.
Kasvattajan yllyttämänä oon ajatellu kokeilla opettaa Martalle myös EK kokeiden pudotetun esineen ja tarkkuusruudun. Josko joskus EK kokeeseen kun sekä jälki että haku tuntuu koiralta luonnistuvan. En mä olisi tätä tajunnu jos ei kasvattaja olisi yllyttäny. Mutta tuohan on ihan järkeenkäyvää yrittää tuonnekkin puolelle jos koira kerran osaa sekä jäljestää että hakea. Tarkkuuden opettelu menee ajalle jälkeen lumien sulamisen, mutta pudotetun opettelu aloitettiin jo! Mettälenkille oon ottanu joukkoon tenavien vanhan kevätpipon, kaikille liian pienen ja jonku risan hanskan. Ku ollaan juoksenneltu puolisen tuntia mettässä, mennään mettätielle kävelemään. Annan koiran haistaa esinettä ja lähden seuruuttamaan. Palan matkaa ku ollaan menty niin tiputan pipon koiran huomaamatta ja jatkan vielä saman verran seuruuta, käännyn, ja vauhdista viisaan koiralle suuntaan josta oltiin tultu ja sanon "tippui". Ja sinne se juoksi pipolle heti ekalla kerralla :D Niinku olis aiemminki tätä tehny. Kolme kertaa mahdettiin tehdä eka kerralla ja hienosti tajus joka kerta. Vipalla pyysin jo pipon suoraan käteen asti. Ollaan ny kolmella mettälenkillä tätä jo tehty ja koira alkaa jo ennakoimaan kääntymistä. Kohta on otettava hallinta joukkoon. Kova motivaatio aina ohjaajalla ku saa tehdä jotain uutta koiran kanssa!
Tottis on jätetty Martalla reilun viikon tauolle. Martalla oli vipat treenit 2.3 ja Hertalla oli se koe 6.3. No tänään näyttelyihin treenatessa en enää malttanu olla ottamatta Martan patukkaa esille. Martta jäi hyvään malliin kaikessa muussa paitsi seuruussa, se alkoi jotenkin huonontua kaikkien muiden juttujen edetessä. Eikä se priimaa ollut tänäänkään. Välillä on tosi hyvä mutta välillä menee haahuiluksi. Laitan pään sauhuamaan tästä aiheesta tällä kertaa. Hertan kans vaan hömppäiltiin rallyn voittajan liikkeitä, pitäis niihinkin nyt oikeen paneutua... Ja siihen tokoon jotta kehtais kesällä kokeeseen..
Nyt odotellaan ne Hertan juoksut tuleviksi, nautitaan kevättalven aurinkoisista hanki juoksuista ja treenataan hakua ja tottista kunnes jälkikelit saapuvat!
Treenikaveri ulkoilutti kameraansa meidän yksissä hakutreeneissä. Tässä taas loistokkaita otoksia sieltä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti