Oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

...Nimittäin Tuija Tienhaaran tottisseminaarissa Martan kanssa. Päivä ei kulunut ihan kuten olin ajatellut, se oli jotain aivan muuta. Sain kuulla asioita joita en olisi itse koskaan tajunnut ilman tätä koulutusta. Ja miten oikeaan aikaan koulutus tulikaan. Ensimmäisellä kierroksella ajateltiin ottaa seuraamista ja luoksetulon eteentuloa. Sain kuitenkin melko pian kuulla, että koirani ei saalista kunnolla. MITÄ? Millainen kouluttaja tämä oikein on? Sanoo että tämä koira ei saalista, mihin oon oikeen tullut.. No ekasta ajatuksesta päästyäni jouduin muuttaa mieltäni. Nyt on käynut siten että Martasta on tulossa kaksiviettinen koira, rodunomainen saksanpaimenkoira, jonka agressio on nyt kehittymässä ja se huonontaa saalisviettiä tällä hetkellä blokkaamalla sen. Kun aloin asiaa miettiä kouluttajan ja treenikamujen kanssa niin ymmärsin että totta. Vielä esimerkiksi marraskuussa, edellisessä seminaarissa koira saalisti niin että matot oli rullalla, halu saaliin perään oli jotain ihan muuta kuin se on nyt. Koira tulee joo perässä mutta ei saalista kuten osaisi. Sitä vastoin nauttii suunnatomasti taisteluvaiheesta ja veti sen tuollakin överiksi pariin kertaan.Haukutuskin on tullut epävarmemmaksi. Mutta ei olla tästä huolissaan, päinvastoin, ollaan onnellisia, että mulla on saksanpaimenkoira, koira jonka kuuluukin olla kaksiviettinen. Se vain on tällä hetkellä sellaisessa kehitysvaiheessa että ei osaa kehittyvää agrea käyttää ja siksi saaliskin väliaikaisesti huononee.

En olisi koskaan ikäpåivänä tajunnu tätä itte! Mietin asiaa koulutuksen aikana paljon ja keskustelin kouluttajan ja Marttaa aiemmin nähdenneiden ihmisten kanssa. Ja tulin siihen tulokseen että olen tosiaan niin sokeutunu Martan touhuille etten ole huomannut sen muutosta, enkö kyllä tällaista olisi osannu seuratakaan. On ollut monenlaisia merkkejä ilmassa siitä että koiralla on nyt jotain meneillään mutta ohjaaja tajuaa sen vasta nut kun joku viisaampi selittää sen ääneen.

Vaikka koulutus toi tullessaan kahden viikon treenitauon (mulle niiiiiiin vaikeaa),annetaan aikaa koiralle käsitellä tätä agren kasvamista ja viettien maailmaa, niin silti äärimmäisen positiivinen olo jäi koulutuksesta. Tietenkin aloin heti miettiä että olen jotenkin toiminnallani pilannut koiran tekemisen haluan. Kuulemma meillä on hyvä suhde, koira tietää että minä olen pomo ja haluaa tehdä kanssasni. Leikkimisessäni ei ole ongelmaa ja saalisärsyke on hyvä. Ja koiralla on hyvä alku tottiksessa. Ja enemmän kuin positiivista on se että täällä on kasvamassa saksanpaimenkoira, kaksviettinen koira.. Mutta viettien maailma on nyt hiukan sekaisin. Samaan aikaan on alkanut nyt se kapulan mälvääminen, jota aiemmin ei ollut. Annetaan siis murulle se kahden viikon tauko, vaikka se ohjaajalle vaikeaa onkin.. Ja aloitetaan sen jälkeen treenit pelkällä leikkimisellä. Pieni leikkipätkä, koira pois ja hetken päästä toinen pätkä. Koutsille asiasta mainitessani oli koutsi sitä mieltä että kouluttaja puhuu asiaa. Oli kuulemma katsonut edellisissä treeneissämme samaa mutta ei ollut uskonut että asia voi olla näin eikä sen vuoksi ollut asiasta maininnut.

Kyllä me koulutuksessa vähän tehtiinkin eikä vaan juteltu ja mietitty. Sain hyviä neuvoja eteentulon parantamiseen. Onnea vaan treenikamuille, tartten apparia ja ihan helpolla teidän pikkukätöset ei siinä pääse 😄 Kapulan kanssa otettiin pitoa joka oli melko rauhatonta. Potkin kapulaa ja siitä päästin koiran kapulalle ja tuomaan mulle ihan metrin päästä. Siinä toi kapulan kivasti. Koitettiin heitelläkin kapulaa. Kapula ei ole Martalle ongelma. Näin sanoi kouluttajakin. Ja hyvä niin! Silloin noudon opettaminen on aina haasteellisempaa kun se kohde on koiralle kauhistus. Tässä kohtaa ongelma ei onneksi ole se kapula. Eteentuloa on vain jaksettava nyt huolella rakentaa kuntoon ensin muuten ja sen jälkeen kapulan kanssa.

Nyt siis Martta huilii ja Hertta tekee yksikseen treeniä kaks viikkoa rallytokon maailmassa. Huomaan opettavani koiralle voittajaluokan liikkeitä 😄 Hertta ei oo vieläkään aloittanut juoksujaan joita odettelin jo joulukuulle. Nyt sillä kyllä löhtee karvaa, että josko kohta. Juoksut kun pitäis olla juostuna ennen 6.3 jolloin odottaa toinen rallytokon avoimen luokan koe.

Kovasti on kennelkerhollemme koitettu saada järjestymään koulutusta aiheesta rallytoko. Kouluttajat tuntuu olevan kiven alla. Eivät joko osaa vastata yhteydenottoihin tai sitten eivät ehdi tulle, kalenteri niin täynnä. Olen haalinut kerhollemme tälle vuodelle jo peltojälkipäivän, metsäjälki/ esineruutupäivän, bh koulutuksen, toisen tottispäivän varaaminen Tuijalta on kesken. Haluan ehdottomasti uudelleen Tuijan koulutukseen koirani kanssa. Ja tilanteessa jossa koira on taas hieman kasvanut ja kehittynyt. Lisäksi löytyy viettitestin näköistä päivää .Siinä alkaa jo olla mukavasti ohjelmaa tälle vuotta, kalenteri täytyy huimaa vauhtia. Kesäleirille on kaivettava vielä jostain viikonloppu,ryhmänäyttelyn ilmoittautumispäivä lähenee ja oon alkanu miettiä josko vien molemmat... Ei lopu tekeminen! Kunhan ny ensi saatais Martan kans jotain tehdä, ilkeä kouluttaja ku ei anna innokkaan ohjaajan treenata! :D

Kovat jopa -30 pakkaset on vähä häirinny meidän liikkumista. Hertalla kun on tassut jotka vaatii tossut kun mittari menee alle -15 ja itellä jäätyy naama ku se on alle -25. Että ei oo kauheesti ulkoiltu viime päivinä. Nyt on lauhtumaan päin ja lunta reilusti niin koirat juoksee niin kovaa ettei niiden, edes Hertan, tassut ehdi palella. Muuta meillä ei oikeen ohjelmassa ookkaan ku treenit on toiselta kielletty :D Hertta toki hioo muutamaa juttua seuraavaan avoimeen rallyyn..

Edelleen.. Kamera ei oikeen oo nyt viihtynyt mun hyppysissä joten ohessa muutama tylsä puhelinräpsy.. Viimeisessä kuvassa hieman osviittaa seuraavaan kirjoitukseen...

Pakkaspäivän viettoa.. Omistaja kutoo sohvalla peiton alla ja kaverit on aina vierellä

Ja mitä tapahtuu tässä... Siitä kuulette ensi kerralla..