Joulu meni ja nyt keskitytään taas kunnolla treeneihin. Ollaan oltu vähä treenilomalla nyt joulun alla, mutta nyt taas sorvin ääressä, mukana niin uutta kuin vanhaakin touhua ja tällä hetkellä tuntuu taas kaikki toimivan hienosti.
Hertta on ilmoitettu ensimmäiseen rallytokon avoimen luokan kokeeseen ja treenaa siihen nyt mahottoman hyvällä draivilla. En tiedä mistä tämä uus vaihde on tullu, mutta oon siitä vaan kiitollinen. Uskon sen jotenkin liittyvän Martan taloon tuloon, mutta miten, kertokoon joku viisaampi. Se on tietty yks, että ovat vähän mustasukkaisia toisilleen mun huomiosta, mutta mene ja tiedä mikä on oikea syy koiran uuteen parempaan menoon. Otan sen nyt vaan ilolla vastaan ja odotan kyllä hyväksyttyä tulosta kokeesta. Jos ite en mokaa..
Jäljelle on ikävä. Jotenki tyhjä kohta treenikalenterissa ku sielä ei
lue joka viikko jälkeä. Metsään kyllä pystyy vielä tehdä jälkeä ku ei lunta ole siunaantunut, mutta jotenkin sekin jää kun pellot jää. Esineruutua on aina välillä tehty ja etsiminen sinänsä on hyvää ja vauhti on ruudussa hyvä. Luovutusta pitäsisi nyt alkaa rakentamaan, mutta ainakin pari ekaa yritystä on ollu aika
haastavia. Tähän asti on pitkälti esine ollut aina takarajalla. Oon oppinu virheistäni että ensi on opetettava koira kunnolla etenemään takarajalle. Ja se toimii. Viimeksi koitinkin sitten laittaa esineen
sivurajalle ja melkein puoliväliin ruutua. Koirahan pinkaisi takarajalle mutta työskenteli ja löysi hienosti ja nopeasti esineen
paikasta.
Martan tottis eteenee upeesti. On testattu pientä pätkää ilman näkyvää palkkaa, toimii. Martan vietit sekun jatkaa herämistään ja tänään olin treeneissä ihan ällikällä lyöty. Onneksi taitava koutsi oli keinoineen paikalla kun Martta pariin kertaan hitsas ihan totaalisesti kiinni patukkaan. Ei irti, ei millään. Patukassa on
hampaan jäljet läpi asti. Hampaat oli ihan lukos patukassa. Hyvät
konstit koutsilta ja jo alkoi tuostakin tilasta tulla irrotus. Jouduin
ostaa uuden, isomman ja kovemman patukan ja sain huomata että koira saalistaa ja puree siihen ihan yhtälailla. Vaikka olin hieman skeptinen että noinkohan Martta sellaisellakin vielä leikkii. Tämön koiran kanssa tottiksen tekeminen on jotain niin ihanaa. Se oppii hienosti ja moottoria on riitttämiin, kunhan moottori ei leikkaa
kiinni :) Hyvällä mallilla ollaan mutta paljon on vielä tehtävää. Tällä hetkellä hiomisen kohteena jäävät, luoksetulon eteentulo sekä
nouto. Jäävät on periaatteessa hallussa mutta ei erota istumista ja maahanmenoa. Se tekee aina sen liikkeen minkä on viimeksi
tehnyt, huolimatta siitä minkä liikkeen mä käsken. Luoksetulon loppuasento on hyvä jos lähden koiraa pakoon, silloin tulee hyvin,
mutta paikalla seisoessani koira jää kauas. Mutta onneksi on vielä paaaaljon treenattavaa. Muutenhan tää olis tylsää.
On meillä yksi uusikin aluevaltaus.. Agility :D En olisi ihan heti uskonut käyväni agility treeneissä, mutta näin nyt on käynyt. Kaksi
Martan kanssa takana ja on jo väläytellyt mukavia pätkiä. Oppii nopeesti. Eniten hommassa Marttaa hämmentää se että ei saakaan
olla kontaktissa ohjaajaan vaan fokusoitava esteisiin ja vieläpä potäis pystyä toimia myös ohjaajan oikealla puolella, ei aina vasemmalla. Uskon että tajuaa nuo kuitenkin äkkiä. Nyt jo toisella
oli parempi oikealta ohjattaessa. Meidän agitreenit kestää hallikauden ajan ja katotaan sitten onko lajiin luvassa jatkoa vai saanko vaan hyvät eväät vaihteluna käytettäviksi treeneiksi. Ei possuljeta tätäkään tietä, kun koira toimii, tässäkin.
Martalla oli toiset juoksut joulukuun alkupuolella. Ja rokotuksilla se käväisi käyttäytyen oikein mallikelpoisesti. Hertalla piti jo olla omansa mutta ei merkkiäkään oo vielä ilmassa juoksujen alkamisesta. On ihana kattoa Herttaa kun se on taas hyvässä lihavuuskunnossa. En kestä sitä juoksujen aikaista syömättömyyttä, inhittava kattoa kunkoira laihtuu silmissä ja vieläpä tuollanen
muutenkin kapean mallinen koira. Kunhan juoksut ei nyt sitten
ennen koetta ala..
Vuosi vaihtuu ja meillä treenit jatkuu. Ja onneksi meillä on koirakkopaikat täynnä... Eigenille kun olisi keväälle luvassa mielenkiintoisesta yhdistelmästä pentuja mikäli astutus tuotti toivotun tuloksen. Järjen ääni, eli aviomieheni on tehnyt selväksi että talon maksimi kooramäärä on kaksi. Ja hyvä niin, aktiivisesti treenatessa kolme koiraa olisi kyllä liikaa treenattavaa
Hyvää alkavaa vuotta teille jotka jaksatte mun sepostuksia täältä lukea.
P.S. Ensi vuoden tavoitteista unohtui Hertan luonnetesti. Eikähän koira ala olla siinä iässä että sinne voisi koittaa suunnistaa, kunhan sopivan välimatkan päästä testi ensi vuonna löytyy. Siitä tulee mielenkiintoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti