Toinen helpotuksen huokaus päästetään siitä että koirahierojan opinnot on nyt ohitse. Olen nyt oikea koirahieroja. Toki arvosanat näytöstä ja lopputyöstä on saamatta ja lopputentti tarkistamatta, mutta en usko että se niistä kiinni jää. Tänään siis ensimmäinen asiakas, ei opiskelijana vaan koirahierojana. Mieletön tunne. Pitkäaikainen haave on toteutettu.
Koirien tottis vapaa katke perjantaina ku käytiin vetääsemäs aamutottikset. Hyvä mieli jäi treeneistä. Sen jälkeen ei ollakaan tehty mitään, huomenna taas koutsin tarkkailevien silmien alle.
Martalle ei sitte sovi pienissä tiloissa liiallinen makaaminen pitemmän päälle. Oltiin siis viikonloppu opiskelemassa ja koirat tietty mukana. Majoittumishuoneissa pitää pitää koirat häkeissä jos ei ole itse huoneessa. Mun koirat kun ei oo häkitykseen tottunu ollenkaan niin kolme päivää häkissä pienellä liikunta määrällä josta puolet siitäkin sateessa niin Martan hipiä ei oikeen digannu aiheesta.. Veti takapään niin jumiin että ku vielä päälle makas pari tuntia autossa koti matkalla niin alkoi ontumaan ku päästiin kotia.. Kattelin koiran ja totesin sen lanne alueena olevan ihan tukossa. Lämpöä neitille parina päivänä ja jo maanantaina se oli illasta taas normaali.
On ihanaa omistaa lihaksistoltaan herkkiä piskejä.. No onneksi talossa asuu nyt ammattilainen..
Tympiä suunnitella treenejä ku ei pihalla pysty tai huvita tehdä mitään. Joka paikas on niin kauhian märkää. Agilityn treenaaminen nyt alkaa Martan kanssa ja peltojälki esineen ilmaisu pitäis ottaa kunnolla työn alle, mutta muuta ei sitte tottiksen lisäksi ookkaan. Ku jälki häviää treeniohjelmasta niin mä pakkaan olla vähä hukas. Liikaa luppoaikaa :D Nyt koitetaan sitte hinkata hallikaudella Marttaa BH kuntoon ensi vuodelle ja katotaan mitä agilitystä syntyy. Hertta opettelee edelleen sitää rallytokon AVO luokkaa ja tammikuussa meininkinä koe uudessa luokassa. Tuolloin on kaksi eri koetta samassa hallissa, saman seuran järjestämänä. Ja koska ne luetaan kahdeksi eri kokeeksi niin niihin vois ilmottautua kumpaankin.. Ahnehtisko heti kaks lähtöä alle vai panostaisko kunnolla yhteen. Taidan jo tietää vastauksen Hertan kanssa. Panostamme yhteen. Jos mä meen yhden radan ja vien koiran sen jälkeen autoon nukkumaan niin en hän mä sitä kunnolla hereille saa seuraavaan lähtöön ku luulee jo hommansa hoitaneensa.
Eipä mulla tämän kummallisempaa asiaa ole tälläkään kertaa. "Pientä" mielipidekirjoitusta on taas tässä haaveissa uskaltaa tuoda ihmisten luettavaksi, liittyen koiramaailmaan, mihinkäs muuhunkaan. Mutta sitä täytyy vielä hioa ennen kuin sen voi julkaista.. Etten sano liian rumasti :D
Viikonloppu-kotimme viimeistä kertaa.
Ja reissussa rähjääntynyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti