Ilmoittauduttiin Martan kanssa vain lauantaille ja jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, oltiin ihan poikki jo yhestä päivästä. Koiraharrastaja nousi taas lauantai aamuna seittämältä ja ajoi puolitoista tuntia koulutuspaikalle. Yhteensä oltiin matkassa 11 tuntia.. 😝 Mutta kyllä kannatti.
Kouluttajan sanoin: Mulla on vietikäs ja tekemisintoinen tosi hyvä koira, jonka pään sisällä on paljo tavaraa. Yhdessä kohdassa kouluttaja kysyi että miksi koirasta luovuttiin. Kun kerroin oli kouluttaja sitä mieltä että onneksi luovuttiin ja pääsi harrastavaan kotiin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja sanat Martasta tämän kouluttajan suusta tuntuivat niin hyvältä. Tuollainenhan Martta on.
Ja itse koulutukseen. Ekalla kierroksella otettiin seuruuta ja jääviä. Toisella kierroksella kapulaa. Jäävistä kouluttaja ei keksinyt sanottavaa. Enkä mäkään. Jäävä maahanmeno on ollu mun mielestä ihan tosi huonos vaihees, mutta eipä ollu tuola. Peruuttamallahan me niitä vielä tehdään ja maahanmenoon käsiapu mutta kivasti ne on koira hoksannu ja erottaa millon tulee mikäkin asento. Seuraaminen on hyvällä alulla. Mutta ei saa hätäällä. Se alku on oltava aina hyvä ennenku voi mennä eteenpäin. Se oli tämän kouluttajan mielipide. Kontakti ei saa pudota alussa tai muuten et oo vielä valmis menemään eteenpäin yhtäkään askelta. Koitan muistaa tämän hätähousuineni..... Mutta seuraaminen on kuulemma hyvää, mutta tämäntyylisellä koiralla siihen tulee helposti mukaan painaminen jne. ku kierrokset nousee. No on se sitä jo aina vähä välillä treenien alussa tehnytkin.. Tähän ennaltaehkäisevänä juttuna käskettiin opettaa koiralle väistättäminen. No eihän Martta meinannu sitä ymmärtää millään. Mutta nyt eilen ku itekseni koitin hallissa niin alkoi toimia!
Toisella kierroksella otettiin kapulaa, tuota murheenkryyniä. Kuka on keksiny että palveluskoirakokeissa on niin pirusti noutoja! Ne on tosi tärkeessä osassa siellä kokeessa, joten se nouto olis saatava koiralle tosi miellyttäväksi ja hyväksi tehtyä. Mulla on jo sellanen ennakkoasenne tähän noutohommaan että ei voi onnistua. Se ei ainakaan auta onnistumisessa. No me koitettiin kouluttajan kanssa nyt opettaa Martalle sitä pitoa. En mä siinä mitään uutta oppinu mutta motivaatio kasvoi. Ihan silleen se käski tämäkin sitä opettaa ku mitä oon tehnytkin. Mutta mun motivaation opettamiseen se sai kyllä nostettua. Ja eilen jo heti tietty kokeiltiin... Edistyttiin taas ku rauhassa saatiin kahdestaan tehdä, koulutuksessa se oli vähä säätämistä ku toinen tekee ja toinen neuvoo ja vlillä molemmat on sielä koiran suussa kiinni.. Mutta luotto on kova että kyllä se tästä!! Nyt tarvittais ohjaajalta kärsivällisyyttä, mutta ku sitä ei taida olla liiemmin suotu ...
Koulutuksessa oli tosi mielenkiintoisia koiria muitakin! Varsinkin se ihmisten päälle hyökkivä koira ja koira jolla on motivaatio tekemiseen ja auktoriteetti ohjaajalta hukassa. Ne oli mielenkiintoisia ja mielenkiintoiset oli kouluttajan konstitkin. Mutta toimivia.
Todella ihana koulutuspäivä siis kaikin puolin. Sain vahvistusta sille käsitykselleni millainen koira mulla on käsissäni. Motivaatio treeniin kasvoi ja seura oli taas mitä parhainta. Nämä on hienoja kokemuksia.
Tänään aloitan uuden tokokurssin pidin. Mulla on sielä kaks alle puolivuotiasta sakemannin penikkaa, puolen vuoden vanha rotikka, 10 kk ikäinen stabyhoun (googleta, niin mäki jouduin tehdä: Nevö hööd..) ja vuotias seisoja. Odotan innolla että pääsen pilaamaan näitten uusien harrastajien koirat : D
Ja tietty otan omat demokoiriksi mukaan. Tiistaina on vapaapäivä, keskiviikkona oman koutsin treenit ja sit loppuviikko onkin tottis vapaata aikaa. Pitääs päästä taas hakumettälle ja jäljellä olis käytävä vielä ku voi. Mutta nyt hakemaan esineet kotomettästä ja muihin puuhiin..
Kuva koulutuksen jälkeiseltä aamulta palauttelu-metsälenkiltä.. Keppi Egon koon mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti