Viikko meni Martalla että kuun vaihteessa olleessa koulutuksessa aloitettu väistätys onnistuu pelkällä hartian liikkeellä. Alussahan neiti mieluummin vaikka kaatui kun siirsi takapuoltaan minnekään. Ja kapula, tuo kammotus, se pysyy suussa jo ainakin sen 15 sekuntia jonka olen pisimmillään pyytänyt. Koira istuu mun edessä ja pitää kapulaa ihan itse rauhallisella otteella ja irrottaa käskystä. Mahtava edistyminen kahdessa viikossa. Taas nähtiin että kyllä se tulos sieltä joskus tulee kun jaksaa yrittää. Pitkä tie on vielä noudon luovutukseen mutta eteenpäin mennään. Hertta on tottis puolella opetellut rallytokon liikkeitä edelleen. Paranee sekin. Tokokoe me tältä vuodelta nyt vielä peruttiin, katsellaan sitä joskus ensi vuonna ulkokaudella uudelleen. Mutta nännärileikit on taas mukavan railakkaita Hertan treeneissä. Tänäänkin äityi ihan melkein sitomaan mua tai ainakin jotain sinnepäin, oikeesti! :D
Koto treeneinä on tehty agility kurssiin valmistavaa fokusointia ja peltojäljen esineilmaisua. Esineilmaisu on Martalle paljon haastavampi opettaa kuin Hertalle vai onko aika kullannut muistot. Se ilmaisee sen kyllä jos mä seison esineen etupuolella, muuten ei, mutta etenemme tässäkin.
Maastotreeneissä on käyty, niin jäljellä kuin haussa ja esineruudussakin. Viime viikon jälkitreeneissä tein Hertalle jäljen jossa oli alle 50 askelen välein kulma, mahtoi tulla viis kulmaa ja lopussa esine. Ruokaa laitin suorien keskelle ja aina kolmas askel ennen ja jälkeen kulman. Harhakin siellä kulki joka suoran yli. En oo koskaan nähny sellaisia kulmia mitä koira nyt teki!! Aivan loistavia! Ja jäljestys muutenkin tosi hyvällä halulla! Maa oli hieman jäässä yöpakkasen jälkeen ja jäljestyshetkellä lämpötila varmasti nollan tienoilla, jäljen ikä n. 1½ tuntia. Eli haastavuutta oli ja neiti selvitti sen paremmin kuin hyvin! Marttakin teki tällä kertaa vanhimman jäljen kuin koskaan, tunnin ikä, mutta melko lyhyt jälki yhdellä 45 asteen käännöksellä ja esine lopussa. Ruokaa Martalle laitettiin viiteen askeleeseen joiden jälkeen aina viis tyhjää. Rytmi pysyi tosi hyvänä ja mun mielestä jäljestys on parempaa tyhjillä, ruoka kohdissa tulee kiire seuraavan ruuan luo. Vaikka olosuhteet oli haastavammat lämpötilan vuoksi niin molemmat koirat ylitti ittensä. Martalla tosin jäi esineilmaisu tekemättä. Ei osannu yhdistää sitä vielä jäljelle. Mutta treenaamme tätä lisää kuivaharjoitteluna ja toivomme että talven aikana se on valmis ja keväällä voimme lyödä esineet peltojälkeen.
Martan metsäjälki viime viikolla oli niin ikään mainitsemisen arvoinen. Ne kepit! Nyt niillä on merkitys! Kun palkkaus tapahtuu vain niiden löytämisestä ja huomioimisesta. Jäljellä pysyttiin ja kaikki kolme keppiä otettiin suuhun. Leikittiin ja sai nakkia! Luulis keppimotivaation kasvavan ku se on se asia josta saa palkan. Sitä tässä vielä pitää treenata että se kepin suuhun ottamisen jälkeen tulis varmemmin mun luo sen kepin kanssa. Nyt saattaa koittaa lähteä keppi suussa jatkamaan jälkeä :D Mutta sen saapi varmasti kuntoon kun nuo kepit nyt alkaa nousta!
Ja vielä olis tehtynä esineruutua ja hakua...
Esineruutu suikale tallottiin tällä kertaa tahallaan eri mettään ku mihin nyt on paljon tehty. Ajatuksissa kokeilla että onko koira ehdollistunu siihen yhteen mettään ja osaa vain siellä esineruudun. Joudun todeta että ei. Toisessa metsässä ihan sama vauhti esineille kuin siellä vakimettässäki ja tässä toisessa paljon vaikeampi kulkuinen maasto. Eräs homma hieman hämää.. Tänään oli toinen kerta kun Martta vaihtoi matkalla esinettä. Haki takarajalta villasukat, lähti juoksemaan mun luo, hetken päästä pudotti villasukat ja vaihtoi ne haistamaansa kengänpohjalliseen.. Eli treenattavaa on tässäkin.. Ei saisi vaihtaa..
Haku treeneihin päästiin taas pitkästä aikaa kun saatiin oikeen kokonaasta kolmen ihmisen lauma kokoon. Hirvittävän vaikeeta saada tähän hommaan lauma kokoon. Jälkikelit menee kohta ja sitte pitääs alkaa kunnolla hakukausi,sais talven aikana koiran johonkin kuosiin siellä. Otettiin ensin MArtalle autojen luona ilmasutreeniä. Ukko mettään näkyvillä, käsky ja Ukon luo. Haukkui hienosti ukolle. Mutta kun meni oikeita pistoja tekemään niin ei haukkumisesta tietoakaan. Hoksasin missä pulma.. Se haukkuu vaan jos mä oon lähellä tai narun päässä kiinni, ei sillon ku on ukon kanssa kaksistaan. No otettiin sitte loppuun ku kaikki oli tehny niin uus haukutus harjotus ja Martta kaksin mettään ukon kanssa. Ensi ei irronnu haukku muutaku maalimiehen seistessä (haukkuu mulle tottiksessa ku seison) mutta pikkuhiljaa alkoi tajuta että ukolle voi haukkua silloinkin ku se on kyykyssä, kun ukko sinne kyykkyyn pikkuhiljaa meni. Ite pistot meni ilmasun puuttumisesta huolimatta kivasti, varsinkin kaks ensimmäistä. Viimestä vähä haki mutta se olikin vähä haastavassa paikassa. Mutta missään vaiheessa ei työskentelymotivaatio koirasta hävinnyt vaikka joutuu vipaa vähä ettiäkin.
Joo tää kirjotus alkaa kuulostaa siltä että meillä muka onnistuu kaikki :D No viime viikolla siltä on kyllä tuntunutkin. Treenattavaa tietty jää aina, mutta aina on saanu lähtiä hymyssä suin kotia treeneistä. Lupaan että muunkinlaisia viikkoja taas tulee... Niitä joissa tekis mieli lopettaa koko touhu ja tehdä koirista talveksi hanskat ;)
Olenkohan kertonut teille näistä Martan takapään kummallisista oireiluista.. Tullessaan koira ei heiluttanut häntää. Ajattelin ensin että se ei ole hännänheiluttaja tyyppiä, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten käytin koiran osteopaatilla ja käsittelin sen myös. Lantion alueelta avattiin lukot ja itse hieroin niin johan alkoi koira heiluttaa häntää. Mulle tullessa Martalla pakkasi etureidet vetää jumiin tosi nopeasti. Ei mene enää. Metsälenkillä ei tule enää ensimmäinen huilaustauko alle kymmeneen minuuttiin eikä takajalan kynnet enää laahaa asvalttiin lenkillä vaan niitä joutuu jo leikata saksilla. Eikä koira enää näpsi nenällä takapäähänsä lenkillä kuten joinain päivinä alussa teki. Jotakin häikkää tai lihasheikkoutta takapäässä siis koiran minulle tullessa oli. Yksi mahdollisuus on se että on nyt minulla niin erilaisessa liikunnassa että on ottanut aikansa että lihaksisto ja kunto ehtii mukaan meidän perheen menoon. Mutta parasta tässä on siis se, että kaikki tuollainen oireilu on poissa. Säännöllinen lihashuolto ja monipuolinen liikunta on taas osoittautunut toimivaksi.
Hertan kohdalla olen muutamaan kertaan joutunut miettiä että onko liian pitkä autossa makaaminen sille huonoksi kun tulee sieltä autosta sitten niin hitaasti pois aina välillä. Mutta se on myös noilla kerroilla ollut ihan täydessä unessa kun oon sen sieltä pyytäny pois.. Jos se tulee sieltä treenaamaan ja on hereillä kun haen sen niin ei ole vauhdissa mitään sanomista. Että en tee tästä vielä mitään johtopäätöstä. Nyt on viimein alkanut LTV lausunnon saaneista Saksanpaimenkoirista kuvantamistutkimus. Oon ilmottanu Hertan siihen mukaan ja ennen joulukuun puoliväliä pitäis olla käytynä kuvissa Helsingissä jotta on mukana tutkimuksessa. Tutkimuksessa otetaan koirasta verinäyte, omistaja täyttää koirasta kyselyn sekä otetaan rtg kuvat koko rangasta ja kuva lantiosta lonkkakuvan muodossa. Lisäksi TT kuva lantioalueesta. Ilmaiseksi. Kuvista saa vielä kertomuksen Anu Lappalaiselta. Nyt olisi ihan pakko löytää jostakin sellanen väli ja bensarahat että pääsisin Helsinkiin ja mukaan tähän tutkimukseen. Sen vuoksi että haluan olla auttamassa kun tutkitaan tätä luustovikaa mutta myös siksi että saisin lisätietoa Hertan tilanteesta ja siitä onko tullut jotain muutosta kahden vuoden aikana. Se rako on vain löydyttävä tälle reissulle jostain. Kerron aiheesta lisää kunhan (toivottavasti) olemme tutkimuksissa käyneet.
Tällä viikolla on ohjelmassa parit tottistreenit, rallytokokoulutus sekä jälki. Pakko ehtiä jäljelle ku väittävät että perjantaina sataa lunta. Toki jos en sinne ehdi niin suuri vahinko ei tule. Molempien viimeiset jäljet kun oli niin hyvät. Siihen olis hyvä lopettaa kausi. Koirien hieronnastakin alkaa olla kuukausi aikaa, sekin pitäis tehdä. Kyllä näiden kans aikaa saa kulumaan. Mutta tämä jos mikä on aihe johon haluankin aikaani kuluttaa.
Ei mitään väliä nukkumisasennolla, kunhan on ihokosketus
Tällänen rivi mua vahtaa kun perjantai iltana istun sohvalle ja avaan sipsipussin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti