Vuosi 2019

Taas on tullut aika laittaa pakettiin yksi koiraharrastusvuosi.
Alkuvuosi meni vielä opetellessa yhden koiran elämään. Kertussa on kuitenkin niin paljon koiraa (ja virtaa), että aika ei ole tullut pitkäksi, vaikka pitkästä aikaa talossa on vain yksi koira. Tänä vuonna on Kertun kanssa vielä hieman opeteltu, että mikä on juuri tämän koiran kohdalla se oikea tyyli toimia, tilanteessa kuin tilanteessa. Voisin jo väittää aika hyvin tietäväni mistä napeista tämä koira toimii. Luojan kiitos Kerttu on myös ensimmäisten syntymäpäiviensä jälkeen hieman tasaantunutkin. Ensimmäisen vuoden itsetuhoisuus on poissa, vaikkakin edelleen näen monissa kohdissa Kertulle vaaran paikkoja ja sillä on tasan kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan. Rauhallinen ei todellakaan ole se sana jolla tätä koiraa voisi kuvailla. Vaikkakin se jo osaa kotona olla myös rauhassa. Se on aina valmis töihin, itsepäinen ja kovin lujatahtoinen koira, joka tykkää omasta äänestään..! Ei se kuitenkaan enää joka kohdassa kyseenalaista mun pyyntöjä, vaan osaa ajoittain pitää jopa oman mielipiteensä piilossa.

Aina yhtä fiksuna

Kertusta on kasvanut todella kaunis koira. Se on juuri sellainen, kuin minun mielestäni on kaunis saksanpaimenkoira. Hyvärakenteinen, aina motivoitunut töihin ja hyvän värinenkin. Sillä on kaunis ja ilmeikäs pää sekä hieno oppimiskyky.  Kesän aikana useampi ihminen totesi, miten se oli yhtäkkiä saanut paljon massaa ja aikuistunut fyysisesti. Ei oo ihan menny hukkaan hyvä ruokinta, runsas liikunta ja jumppatuokiot.

Kaunotar

Terveysrintamalla on ollut hieman säätämistä kutinoiden ja herkän mahan kanssa. Virallisesti on tutkittu silmät, polvet, sydän ja luusto. Polvet, sydän ja luusto on priimaa. DM testin tulos oli pysäyttävä. Kerttu on DM altis, DM/DM. Tulos otti melkoisesti päähän. Aikansa otti, että pystyin siirtämään tuon tiedon syrjään ja toteamaan, että tällä mennään ja oireet tulee joskus jos on tullakseen Mutta toivomme suuresti, että Kerttu kuuluu koiriin joille sairaus ei alttiudesta huolimatta ikinä puhkea. Täysillä vaan eteenpäin, tuota kun ei voi mitenkään ennaltaehkäistä. Silmiä käytiin näyttämässä lekurille uudelleen marraskuussa. Kepan silmässä on pennusta saakka ollut pieni ruskea piste joka on mennyt ihan pigmenttiläiskänä. Mutta kun se alkoi muuttumaan ja muuttui kuukauden sisälläkin paljon, niin oli käytävä näyttämässä sitä, että saan joko mielenrauhan tai diagnoosin. Onneksi sain sen mielenrauhan siitä, että se tosiaan on vain pigmenttimuutosta.

Oikealla lokakuussa, vasemmalla marraskuussa

Mutta kutinan ja mahan kanssa on tehty hommia lähes koko vuosi. On ajoittain hieman hermoja raastavaa omistaa allergia/atopia/herkkä maha koira... Eliminaatiodieetti, Ilun NEU ruokia, kortisonia, shampoopesuja, suihkeita ja tippoja, cytopoint, ilmankostutin...
Tällä hetkellä meillä on melko hyvä tilanne. Maha toimii tosi hienosti ja kutinaa on ilman mitään lääkityksiä todella vähän. Jos Kerttu kuopii niin se on lyhytkestoista ja yleensä aamuisin tapahtuvaa.
Muutamaa erilaista nappulaa on kokeiltu, mutta ei ne taida mikään tälle toimia. Nyt on jo hyvän aikaa menty pelkällä raakaruoalla, pelkällä possun jauhelihalla ja tarvittavilla lisillä ja menee sekaan myös loraus Ilun etikkaa, piimää ja pellavaa..
Siltikin sille ilmestyi jostain myös närästäminen ja ulosteen loppuosa oli useimmiten löysää. Nuokin vaivat loppui kun kokeilin uudelleen piimää ja pellanvansiemenlimaa. Uloste muuttui hyväksi ja närästys loppui. Niimpä näillä mennään, kun näillä tilanne on hyvä. Siivekkäät on Kertulle ihan nounou! Se on vesiripulilla välittömästi jos se syö jotain siivekästä. Nauta-sika jauhelihaa sai yhtenä päivänä vahingossa kun ruokakaupasta oli tullut vahingossa yksi pötkö sellaista. Ei siitä oireet heti pahentuneet, joten sitä kokeilimme kohta ihan tiedostetusti uudelleen. Se kyllä lisäsi kutinaa, joten se siitä sitten. Mitään kaupan luita Kerttu ei voi syödä, pukkaa hiivaa hetikohta. Possunkorvatkaan ei käy vaikka possu lihana menee. Hevonen oli ruokalistalla kun närästys ilmestyi ja sen jälkeen sitä ei ole kokeiltu uudelleen. Täytyisi sekin taas kohta testata uudelleen, että tuliko närästys siitä.  Lammas on vielä vähän kysymysmerkki. Sekin koitetaan jossain kohtaa uudelleen, mutta nuo siivekkäät on ihan selvä juttu, että niitä Kepa ei kestä yhtään. Kaikki hiilarilähteet lisää kutinaa ja hiivan mahdollisuutta. Ei tämä ruualla pelleily kovin mieltä ylentävää ole, mutta onneksi on löytynyt nyt sellainen millä koira on lähes oireeton. Tassut pitää muistaa märillä keleillä kuivata, muuten ilmestyy tassujen järsimistä. Ja aivan niin kuin kesällä uiminen olisi myös lisännyt kutinaa. Katsotaan sitä ensi kesänä uudelleen. Viime kesänä sitä kutitti muutkin asiat niin en ole satavarma lisäsikö uinti kutinaa. Täytyy testata uusiksi ensi kesänä. 

Kepa on aivan hulluna uimiseen! Harmi jos kutina estää sen..

Jumituksia sille tulee ja onkin hierottava kuukausittain. Kepa kyllä kertoo heti jos alkaa jumittaa. Se reagoi todella helposti jumituksiin. Mikä on tietysti vain hyvä asia. Saa jumitukset "heti kiinni", eikä ne pääse koskaan pahoiksi. Takapää on se Kepan herkkä kohta tässä kohtaa. Rankahuollossa käydään säännöllisesti.Viime vuoden lopulla kun aksattiin niin koira meni ihan solmuun. Lopetettiin sitten aksa siihen kokeeksi ja tämän vuoden lopulla koitettiin uudelleen aksata. Tämä väli jossa aksaa ei tehty, ranka oli joka käynnillä hyvä, jopa puruja tehdessä, mutta taas aksan tultua kuvioihin, ranka oli ihan solmussa. Tulimme siis siihen tulokseen että vaikka Kepa siitä niin kovin nauttii ja oppii nopeasti niin tämä meidän talven vaihtelulaji saa nyt lopullisesti jäädä pois kuvioista.

Treenattu on! Kerttu on koira joka laittaa aina täydet tehot tiskiin töissä. Usein liikaakin.. Se on helposti kiihtyvää sorttia. Vietti ei tuu loppumaan, kunhan ohjaaja osaisi sen vaan oikein käyttää ja saisi koiran aina oikealle toiminta-alueelle töitä tehdessä. Siinä on ollut vähän hakemista, ku pakkaa mennä niin helposti yli.

Esineruudussa pakkaa metsän antimet olla vähä tiellä ku Kepa juoksee..

Hyppytekniikkakurssilla käytiin peruskurssilla alkuvuonna ja loppuvuonna jatkokurssilla. Kertulla on luontaisesti hieno hyppytyyli. Peruskoulutuksen aikoihin Kerttu pääsi kuitenkin vain juuri ja juuri 40 cm hypyn , siten että hyppy pysyi kasassa, voima tuli takapäästä ja tekniikka pysyi hyvänä. Takapää jumppaa reilusti ja kesällä mentiin jo 70 cm korkea hyppy hienolla tekniikalla. Vähä pitkän reitin olen valinnut metrisen hypyn opettamiseen, mutta tässä kohtaa en aio hätäillä. Palveluskoirakokeiden esteiden suoritus on kova juttu koiran kropalle, joten ne tulisi suorittaa hyvin. Siksi olen koiraa säästääkseni päättänyt että tässä kohtaa ei oikaasta. Kai sekin päivä vielä nähdään että metrinen menee yli ja oikealla tekniikalla. Rimakauhua sillä mielestäni vähän on. Kun este nousi 80 senttiin niin se alkoi vähän kammoksua hyppyä. Niimpä palaamme vielä sinne 60-70 senttiin korkeimmillaan. Ehkä tämä jonain päivänä on valmis.

Hieno hyppäääjä

Peltojälkikausi laitettiin purkkiin jo lokakuun puolivälissä. Silloin olis vielä ollut ainakin pari viikkoa jäljestyskelejä jäljellä, mutta tulin siihen tulokseen, että paras laittaa pillit pussiin. Miksikö? Koira oppi tällä kaudella kaiken mitä olin tavoitteeksi asettanut. Ja kauden viimeisillä jäljillä se oli todella hieno. Siispä päätin, että jätetään tähän ja aletaan ensi kaudella opettaa lisää. En halunnut ottaa riskiä, että alkaessani opettaa jotain uutta asiaa, saadaan homma menemään ketuilleen ja sitten jää helposti huono mieli muuten hienosti menneestä kaudesta. Kerttu on pisimmillään ajanut 100 askelta tyhjää, pitempää en ole kokeillut. Ajaa kulmat hienosti. Ilmaisee varmasti ja hyvin. Menee jopa paalulle rauhassa! Ottaa jäljen hyvin vaikka aloitus olisi tyhjä. Ajaa kaaria. Lisäksi se osaa ilmaisun jälkeen odottaa rauhassa mutta into piukeena, että saa taas lähteä uudelleen jäljen ajoon.
Oli meillä tällä kaudella eräs ongelmakohtakin, joka luojan kiitos saatiin aika nopeasti ratkaistua. Ilmaisu. Ilmaisu oli Kertulla pentuvuotena ihan jäätävä. Jostain syystä se yhtäkkiä huononi roimasti. Se ei koskaan ylittänyt esinettä mutta esineelle tultuaan jäikin seisomaan ja vilkuili mua että onko pakko mennä maahan, eikö vois vaan jäljestää. Muutamaa konstia koitettuani, lopulta löytyi ne oikeat konstit ja ilmaisu on taas hienossa kunnossa. Lisäksi mä sain hienon idean kun opetin koiralle että ilmaisun jälkeen uutta lähtölupaa odottaessa olisi katsottava jäljen suuntaan. Aloin heittää sille lelun sen etupuolelle jos makasi ilmaisussa katsoen suoraa eteenpäin... Joo ei toiminut. Sain koiran joka ensimmäiseen ilmaisuun saakka ajoi hienosti, mutta siitä jatkettuaan vilkuili kokoajan mua että milloin lelu lentää. Luojan kiitos, koira antoi tämän hetkellisen erehdyksen mulle anteeksi ja kolmen leluttoman jäljen jälkeen vilkuilu oli poissa. Todella tyytyväinen siis tähän jälkikauteen. Kepahan päästelee jäljet myös juuri ajetulla todella lyhyellä pellolla! Jälkiä tuli tällekin kaudella se perinteinen nelisenkymmentä. Ensi vuonna haasteet kasvaa ja jäljet vaikeutuu.

Onneksi Kepalla on tähän hienot lahjat, kun se on ohjaajan intohimo..

Esineruutu on ollut Kertulle pikku pennusta saakka erityisen mieluista puuhaa. Katselin juuri jotain vanhaa videota, jossa Kerttu 4 kk päästelee täysiä takarajalle, ottaa sieltä esineen ja samaa vauhtia takaisin. Työskentelymotivaatio ja työn tekeminen ruudussa on Kertulla todella hienoa. Ne äkkijarrutukset, kun se saa esineestä hajun on ihanaa katsottavaa. Muutama vieraskin ruutu on kokeiltu. ensimmäisellä kerralla oli vähän pihalla, mutta sen jälkeen Kepalle on ollut sama kenen tiputtelemia esineitä siellä on. Tälle kaudellehan oli tavoitteena saada rakennettua koiralle luovutus. Se kun edellisen kauden lopulla ei onnistunut millään. Nytpäs palauttaa. Ja hienosti. Eli tämäkin on laitettu jo lokakuun puolivälissä talvitauolle. Mitä tuota hinkata, valmista hienoa ruutua.

Täytyy lähteä hieman lujaa ruutuun..

Metsäjälkeä on vähän aloiteltu tänä vuonna. Mähän oon tyyppi joka teen koiralle jäljestyksen pohjat ensin pellolla ennen kuin vien sitä metsään. Metsäjäljen keppejä heittelin Kepalle omassa pihassa vissiin kerran ja sitten metsään. Jo ekalla kerralla se pysähtyi hienosti haistelemaan keppiä sen löytäessään ja siitähän seurasi isot bileet ja kepillä leikkimistä. Niillä pienillä kepeillä leikkiminen on vaan melko vaarallista ohjaajan käsille.... Mutta heti oli hieno motivaatio Kepalla kepeille, eikä niitä ole jäänyt metsään yhtäkään. Taidan silti muuttaa sen vielä ens vuonna ilmaisemaan ne maahan menemällä ettei mun sormille käy huonosti niillä pienillä kepeillä leikkimisessä tai jää tulos siitä kiinni kun kepit löytyy mutta ne on ihan säleinä tuomarille vietäessä :D Ei me olla tehty kuin parikymmentä mettsäjälkeä. Vauhtia on siellä ihan liikaa. Se on ensi kaudella otettava asiaksi ja saatava vauhti kohtuulliseksi. Janatreeniä on tehty janapuuna ja kyllä se jo hieman on hoksulla että suoraan pitäis mennä mutta ei se missään nimessä vielä hyvä ole. Otetaan se ens vuonna vähä enemmän työn alle. Tänä vuonna on vasta vähä kokeiltu ja aloiteltu.

Keppien löytämisen jälkeen hieman ylypiänä

Puruissa on käyty silloin pentuvuonna eli 2018 syksyllä ne kolme kertaa toteamassa, että palikkoja on. Koira kotiin kasvamaan ja tämän vuoden ulkokenttäkausi on kuljettu kerta viikkoon puruissa. Edistystä tulee pienin askelin mutta tulee kokoajan. Tuo C osan rakentaminen ei olekaan ihan niin äkkiä tehty. Mutta mihinkäs meillä sen kanssa kiire on. Koiralla on palikat kohdallaan lajiin, kunhan ohjaa pysyy mukana ja saa sen jonain kauniina päivänä siihen kuuluisaan hallintaan ipo kentällä... Harmillista kyllä, purutreenit on talvisin niin kaukana että meillä ei ole resursseja sinne mennä. Kolme tuntia menisi jo matkoihin plus treeniaika päälle. Se on vähän liikaa arki-illalle. Mutta koitetaan päästä käymään edes silloin tällöin ja kesäkaudella sitten taas enempi tosissaan.

Puruissa on Kepan mielestä kivaa, mutta on niissä hommaa

Nose Workia tehtiin alkuvuodesta ja aiottiin jo mennä hautestiinkin. Peruttiin se kuitenkin, kun kävi ilmi että vaikka Kepa osaa todella hienosti nose workia kotona niin se hämääntyy ja taidot huononee isosti kun laatikot viedään vieraalle markille. Se pisti niin harmittamaan että laitoin tauolle koko systeemin. Toki kesällä maastokautena ei nose workia edes ehtisi tekemään. Lokakuun lopulla taas aloiteltiin ja hienosti oli koiralla muistissa mitä se on. Noin vaan 12 kiposta löytää aina oikean ja jähmettyy sen löytäessään tuijottamaan lootaa. Ensi vuonna Nose Work menee kennelliiton alle ja siitä tulee virallinen laji, joten nyt on taas maastojen mentyä tauolle, alettu treenaamaan tätä enempi tosissaan. Kokeiltiin juuri eilen viedä purkit ja laatikot halliin ja teki nyt sielläkin hienoja etsintöjä. Kotona on tehty sisätila etsintää. Siinä oli vielä syksyllä tekemistä. Ilmaisi heti kun vähänkään pääsi hajupilveen. Mutta nyt on oppinut tarkentamaan hajun paikan ennen ilmaisua. Ajoneuvo etsintää ehdittiin tehdä kolme kertaa kun se oli Kepalle selvä juttu. Ulkoetsintä on vielä tätä kirjoittaessa testaamatta.

Hallitreeneissä muovikippoja ja pahvilootia

Rallytokossa oli tälle vuotta tavoitteena tehdä RTK1. Tulihan se. Viimeisestä ALO kisasta 99 pistettä. Koira oli todella hyvä. Se on hyvin oppinut kahden ensimmäisen luokan liikkeet ja tekee ne kaikki sujuvasti. Nälkä kasvaa syödessä ja opiskeltiinkin avo luokankin liikkeet vielä tälle vuodelle ja startattiin neljä kisaa AVOssakin. Ikävä kyllä piirinmestaruuskoe meni ihan syteen. Taistelimme juuri tuolloin oikean mielentilan kanssa, enkä tuossa kokeessa onnistunut saamaan koiraa tilaan jossa se tekee töitä oikeassa tilassa. Koe oli ihan fiasko. Sieltä suosta kesti hetken nousta ja sen jälkeen seuraava koe jännitti pirusti, mutta luojan kiitos se fiasko jäi ainutkertaiseksi. Ja tuota koetta seuranneet epikset taas näytti mistä Kepa on tehty. Osallistuttiin tänä vuonna myös Rallytoko Cuppiin. Kolme osakilpailua sisältävä kisa. Voitettiin AVO luokan kokonaiskisa. Seuranmestaruuksissa tultiin toiseksi luokassamme. 
Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin alueella aloitti tänä vuonna rallytokon kisaamisen 35 koirakkoa. Kepa on sillä listalla sijalla 5/35, ei huono! 
Viimeinen AVO luokan kisa piti mennä ensi vuoteen, mutta lähdettiin sitten kuitenkin vielä tänä vuonna kisaamaan 22.12. Kepa antoi mulle sellaisen joululahjan että muuta en enää toivokaan. Se oli radalla aivan super!! Joten tämän vuoden tavoite Rallytokossa (RTK1)on täytetty reilusti, kun tehtiin tulokasvuoteen myös RTK2, alle kaksi vuotiaalla koiralla... Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Kuva jostain alo luokan kokeesta

Tottis on tänä vuonna jäänyt hieman Rallyn jalkoihin. Mutta on sitäkin tehty. Meillä on hieman ollut hukassa että miten koira olisi hiljaa töissään kun pakkaa ajoittain vuotaa ja haukkua tehdessä. Sitten taas toisina päivinä on ihan pro. Olen keksinyt tähän ääntelyn jo konstin ja nyt treenataan hyvillä mielin äänettömästi, useimmiten. Aina en saa sitä oikeaan tilaan. 
Seuraaminen on kivan näköistä ja jäävät hyvällä mallilla. Paikkis on ihan alkutekijöissä. Se pakkaa aina vähän unohtua. Mutta sitten kun muistan sitä tehdä niin kyllä se siellä ainakin yksin treenatessa makaa kivasti. Neljä minuuttia lienee pisin aika mitä on kokeiltu. Noutoa on aloitettu, mutta siinä on työmaata.. jos kolme edellistä sakua on olleet vähän sitä mieltä että kapula on ihan yliarvostettu kapistus niin tämän koiran mielestä se on aivan liian puoleensavetävä.. positiivinen ongelma, mutta töitä teettää että saadaan vietti tässä kohtaa tasapainoon.. 

Tottista ja fiilistä sinne

Näyttelyissä käytiin kahteen kertaan. Edellis vuonna olimme pentuluokassa ja sieltä tuli hieno arvostelu ja kunniapalkinto. Tuomari osasi arvostaa Kertun rakennetta. Tänä vuonna käytiin näyttelyissä maaliskuussa. Siellä ei vielä se meidän haluama 15 kk ikä ollut täynnä, mutta kannatti mennä. Koira esiintyi hienosti! Tuomari juoksutti meitä "malliksi muille, että muutkin näkee miten koiran pitää esiintyä" Olin ylpeä Kertusta. Ja mikä parasta. Tämäkin tuomari osasi arvostaa Kertun ulkonäköä ja antoi koiralle ERIn!! Kesäkuussa Tuurin näyttelyssä olikin sitten perus käyttis meininki ja tuloksena oli H. Mutta meidän näyttelyura on tehty. Näyttelytulos on käyttövalion arvoon hankittuna. Ei enää oo paljo työtä sen tittelin eteen :D Josko sitten joskus taas käyttöluokkaan veisi näytille ihan huvin vuoksi.

Kaunotar näyttelykehässä

Mitäs me sitten ensi vuonna keksittäisiin..
 Rallyssa me sitten joudutaankin treenata kauan ennen kuin ollaan valmiita seuraavan luokan kokeisiin. Siinä tulee niin paljon uutta. Aikeissa on tehdä pieninä kotitreeneinä talven aikana niitä voittaja luokan uusia liikkeitä ja oikean puolen seuraamista. Ensi vuoden piirinmestaruuskisa järjestetään 20.9.2020. Josko sinne ottaisi tavoitteeksi startata viimeistään voittaja luokka. Kesä kun aiotaan nyt muutenkin ensi vuonna ja jatkossakin keskittyä enemmän pk puoleen ja talvet sitten enempi rallya. 
EP Kennelpiirin alueelle perustettiin allekirjoittaneen toimesta rallytokon valmennusrinki. Toivotaan, että se tuo apuja myös mulle ja Kepalle. 

PK puolella on se BH ens vuonna tehtävä. Mun muut koirat on sen puolitoista vuotiaana jo suorittaneet. Kepa ei ole vielä siihen ollut tänä vuonna valmis. Mutta nyt talven ja kevään aikana ne kuviot hinkataan valmiiksi. Kyllä se tottiksen tehtävät muuten osaa ja siitä läpi pääsisi mutta paikkis ei ole vielä lähellekkään valmis eikä ole kauheasti häiriössä treenannut joten ilmoittautuminen ja toisen koiran tehdessä makaaminen ei onnistu vielä. Mutta kyllä BH on ensi vuoden ykkös tavoite. Jos oikeen hyvin edetään niin saattaa haaveissa olla ensi vuoden syksyllä myös jk1... Mutta se ei vielä ensi vuonna pakollista. IGP A-osien kokeita tekisi niin ikään mieli kokeilla ensi vuonna, mikäli jäljen eteneminen on ensi kaudella samanlaista kuin tänä vuonna. Vai voisiko mahdollista olla jo jopa IFH1, en usko siihen. 

Nose Work hajutesti olisi kiva päästä suorittamaan alku vuodesta. Täytyisi yrittää muistaa treenata tätä paljon eri paikoissa ja erillaisilla laatikoilla, jotta koira oppisi että sitä voi tehdä muuallakin kuin kotona, vaikkakin siinäkin oli selkeää parannusta jo havaittavissa. Etenemisestä riippuen katsotaan olisiko asiaa myös ykkösluokan kokeeseen..

Tokosta on ollut aikeissa tehdä TK1 mutta katsotaan nyt onko se ensi vuoden ohjelmistoa vai vasta joskus myöhemmin. Ylempiä luokkia en tokosta ole ajatellut tehdä. Säännöt taas kohta muuttuu, eikä muutenkaan ole oikein intoa niihin tokon ylempiin luokkiin.

SPL arviointi me varmaan käväistään suorittamassa ensi vuonna tai sitten jätetään seuraavaan vuoteen kun koira valmiimpi.

Siinäpä ne tavoitteet ensi vuodelle.

Lisäksi tietenkin toivotaan, että kutinat pysyy aisoissa ja silmän muutokset pysyy tuollaisina. Ja että muutenkin pysyisi koira terveenä ja toimivana. 

Kiitokset tästä vuodesta lähetän Kepan henkisille tukijoukoille, tiedätte ketä ootte. Jokaisella koiraharrrastajalla pitää olla vertaistukiryhmä , jolle hehkuttaa hyvin sujuneet treenit ja manata ongelmat. 

Kepa ja Teija kiittää vuodesta 2019, 

ens vuonna taas uudet kuviot!

Kyllä mun on ääneen sanottava, että on mulla perkeleen hieno harrastuskaveri tässä!!