Kerttu on jo puoli vuotias!

Puoli vuotis synttäreiden kunniaksi teemme kuvaketjun Kertun kasvusta.

7vk 6 kg

8vk 6.5kg

Kuva Pia Asell

9vk 7.4kg

10vk 8.5kg

11 vk 9.2kg

12vk 10.7kg

13vk 11.1kg

14vk 12.7kg

15 vk 13kg

16vk 14.1kg

17vk 15.2kg

18vk 16.3kg

19vk 17kg

20vk 17.5kg

Tässäkin 20vk

5kk 19.5kg

(5kk kuva ei tämän paremmin onnistunut. Asento on vähä huono ja taitaapa tuo tiekin nousta tuonne takapäähän päin.)

5.5kk 20 kg

6kk 21.5kg

6kk

Ja sitten kuvataan ja punnitaankin enää kerran kuukaudessa. Näin se aika kuluu ja jopa henkistä kasvua on aina ajoittain havaittavissa..

Saako omasta koirastaan olla ylpeä? (Ja vähä koulutusta..)

Otsikon kysymys on askarruttanut jo kauemman aikaa.

Koiraharrrastukseni polulla olen usein törmännyt siihen että mikäli koirasi on hyvä jossain, sitä ei saa sanoa ääneen. Mikäli onnistut koirasi kanssa jossain, sitä ei saa sanoa ääneen.

Ja sama toisinpäin: jos huomaat toisen koirassa tai sen koulutuksessa jotain puutteita tai asioita jotka ei toimi, niitä ei saa sanoa ääneen. Miksei?

Täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Jokaisen meidän koirassa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Jokaisella meillä on hyviä ja huonoja treenejä ja koulutusratkaisuja. Miksi näistä ei saa puhua ääneen? Meidän ei tarvitse olla asioista samaa mieltä mutta puhua niistä pitää voida. Ilman kyräilyjä ja herneiden nenään joutumista.

Omasta koirastaan saa olla ylpeä vain jos muut sanovat sen ensin : - No sehän oli hyvä! Ja silloinkin se on vähä niin ja näin jos vastaat että -Niin Oli! Puhumattakaan siitä että alat analysoimaan ja käymään läpi sitä mitä tuli tehtyä. Viimeistään siinä vaiheessa kuulijan ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten on ne huonot päivät. Jos mietit koirasi huonoa tekemistä ja analysoit sitä niin vastaus on useimmiten -ihan hyvä se oli. Ei tohdita lähteä mukaan analysointiin. Toinenhan saattaa vetää herneen nenään jos sen koira oli kaverienkin mielestä huono.

Omalla harrastukseni alkutaipaleellani en uskaltanut olla ylpeä koirani saavutuksista. Tai olinhan minä, mutta ääneen sitä ei sanottu. Treenitkin oli aika sunnittelemattomia saatikka että niistä olis jotain opittu tai käyty rakentavasti läpi. Koulutuksissa hypättiin mutta mitään ei jäänyt käteen kun ei oikeasti kuunneltu ja mietitty vaan aika pakkasi mennä juoruamiseen kentän laidalla.

Nykyään asiat on toisin. Kun koirani on hyvä olen siitä avoimesti ylpeä ja sanon sen todellakin ääneen. Jos koira on ihan paska, sanon senkin ääneen. Treenillä on joka kerta jokin tavoite ja käyn sen läpi. Mitä meni hyvin mitä huonosti ja miten tästä eteenpäin. Ja aion tehdä näin tästä eteenpäinkin. Muiden mielipiteistä riippumatta.

Onneksi olen löytänyt myös niitä ihmisiä joiden kanssa tällainen analysointi, kehut ja haukut onnistuu. Ne joiden kanssa se ei onnistu, hoidan mietinnöt ihan itsekseni.

Tästäpä loistava aasinsilta tämän päivän jälkikoulutukseen. SPL alaosaston kesäleiri ja kouluttajana Tita Poikonen. Koko leirille emme nyt tällä kertaa osallistuneet, käväistiin vaan tänään jäljellä. Kertun kanssa ei olla ainakaan vielä saatu mitään ongelmia jäljellä aikaiseksi, mutta halusin mennä Titan koulutukseen kuulemaan mitä mieltä hän on Kertun tekemisestä. Ja Kertun emähän on Titan kasvatti ja mumma on Titan koira... Martta lähti katsomaan josko niihin neidille vaikeisiin kaarteisiin löytyisi jotain apuja.

Mä oon aika sanaton saamastani palautteesta ja koirieni työskentelystä tänään. On ne ihania!

Kerttu teki J muotoisen jäljen niin että ensin oli suoraa ja sitten koukku. Jälki oli 140 askelta pitkä. Ruokaa laitettiin alussa hetken joka askeleelle ja sen jälkeen loppu noin joka viides tyhjää. Ja esine loppuun. Tuuli oli ihan mahdoton. Hinku jäljelle oli koiralla kova. Se tiesi taas justiin mihin oli tullu. Kyllähän mä oon haistella että käsissä on aika hyvä jälkikoira jonka alkukoulutuksessa on onnistuttu. Kouluttajan mielestä Kerttu tietää jo paalun merkityksen, sillä on tosi hieno jäljestystekniikka, osaa hienosti ottaa joka askeleen ja vaihtaa ns.puolta askelten mukana ja kovakaan tuuli ei vaikuta mitenkään sen jäljestämiseen.  Ilmaisu on hieno ja motivaatio esineelle on upea. Näillä sanoilla ❤  Vietti on jäljestäessä ollut hieman vaihtelevaa ja olen pohtinut sitä itse että mistä se johtuu. Ensin ajattelin että se on valjaat vs. panta - asia. Mutta luulen että se on niin että kun enemmän käydään jäljellä niin vietti tippuu. Vähennämme siis jäljestys kertoja. Ja koulutuksessa toisella kierroksella teimme viettiä lisäävän jälkitreenin joka toimi Kertulle hyvin. Niitä aion tehdä jatkossakin. 

Martta... lähti koulutukseen jos joku muu keksisi mikä meidän kaarteissa mättää. No.. tässä kävi niin että kun ilmoittaa koulutukseen niin ongelma on jo poistunut . Martalle tehtiin jälki jossa oli neljä käärmettä ja alussa ja lopussa suoraa. Ruoka kaseteilla väheni pikkuhiljaa niin että ekassa kaarteessa oli joka askeleella ruokaa ja viimeisessä enää joka viidennessä askeleessa. Ja sehän ajoi ne ihan tuosta niin vaan ja tarkasti.  Kouluttaja kehui Martan tarkkaa jälkityöskentelyä ja sitähän se parhaimmillaan on ja silloin kun se on oma itsensä. Se toki syö sitten vauhtia. Ja viettiä saisi olla enemmän. Se olikin tiedossa mutta siihen tuli myös hyvä vinkki jota aion kokeilla...

Summasummarum... mulla on hyviä jälkikoira ja niiden kirjoittamisessakin on jopa onnistuttu!

P.s. Se Kertun jalka. Kokoajan ollaan lisätty liikuntaa remmissä, mettässä vielä ilman Marttaa ja järjestetty. Tottista ei ole vielä tehty eikä muuta rajua. Leikitty on vähä hissunkissun. Tällä hetkellä ainakin jalka oireeton. Hoitoja ei ole enää laitettu kuin silloin tällöin. Näinköhän me tästä selvittiin..

Piirinmestaruus Rallyt

Jostain syystä tämä teksti on tullut "Radalla taas tekstin jälkeen... Tämä kuuluu lukea ennen sitä jotta pysyy järjestyksessä :)

Ei siitä oikeen mitään tullu. Tai ei niinkään voi sanoa. Radalla oli mukana hyvin hereillä oleva koira ja yli puolet tehtävistä suoritetiin hienosti mutta sitten sielä tulee näitä ihmeellisiä juttuja. Välillä me ollaan niin tekemässä eri tehtävää. Koira ottaa käskyn hyvin vastaan mutta tekeekin ihan eri asian kuin mitä piti. Eikö se keskity vai onko mun käskyt niin sekavia että se ei pysy mun mukana vvai sekaako se jo näitä käskyjä kun tehtäviä on se vaivaiset 90 ja sama toisella puolella. En tiedä. Lähestymme seuraavaa koetta siten että teemme paljon ratatreeniä. Kokeillaan tällaista lähestymistapaa. Ilman tulosta siis jäätiin. Ja vielä enemmän se harmittaa sen takia kun kyseessä oli piirinmestaruuskisa... Ykkösellehän meidän alueella ei mahda mitään mutta kakkonen sai vaivaiset 72 pistettä ja siinäpä ne olikin sitten kaikki palkitut kun muita tuloksia luokassa ei tullut. Että paljoa ei piirinmestaruuspalkintopallille olisi vaadittu.. Mutta jäipä nyt kiipeämättä sinne..

Koira oli paikan päällä lämmittelyssä hyvin hereillä ja radallakin se oli hyvässä vireessä. Teki vain vääriä tehtäviä :D toki siellä oli pari melkoista loukkua siinä radassa... Merkiltä kutsumisen jälkeen peruutus sivulla ja sarjahypyn (kolme estettä) jälkeen edessä peruutus...

Lähtö : hyvin hereillä
1.Istu-Seiso-Maahan : Tästäpä otettiin -1 vino kun koira on taas alkanut menemään sivulla vinosti maahan. Täytyy treenata se takaisin suoraksi. Se on tapahtunut ennenkin.
2. Merkille lähetys : No tämä oli taattua Martta laattua. Tuomarikin oli kirjoittanut paperiin että varma ja hieno liike!
3. Liikkeessä kutsu koira : Tähän on tullut kivasti vauhtia.
4. Peruutus sivulla: No tässä me nyt säädettiin sitte oikeen urakalla. En kyllä käsitä mikä koiraan meni. Se ei ymmärtänyt taakse käskyä tuossa kohtaa ollenkaan. Kun sanoin taakse niin se lähti kääntymään mun eteen. Uusin ja taas sama homma. Uusin toisen kerran ja sitten se jo pikkuusen peruutti mutta ihan vinoon ja meikäläinenkin oli vielä unohtanu ottaa sen kolmannen askeleen.. Tästä miinutsta yhteensä 16...  -3 uusi, -3 uusi ja -10 tvä
5. Tulppaani : Tämä ei onnistunut viime kokeessa. Mutta on nyt treeneissä hiottu ja onnistui tässä hyvin
6. 270 vasemmalle (oikealla) : Hyvin menee
7. Sarjahyppy (oikealla): Tosi hienosti koira hallinnassa kaikki kolme hyppyä ja heti niiden jälkeen. Niin luki myös paperissa, että hieno hallinta hyppyjen jälkeen. Mutta -1 vino. En tiedä mutta luulen että ollut hallintaan hyppyjen jälkeen tultuaan vinossa seuraamassa.
8. Edessä peruutus (oikealla): -1 tvä. Vähä vinoon peruuttaa
9. 360 vasempaan (oikealla) : Hienosti
10. Istu , täyskäännös oikealle, istu (oikealla) : Koira jää perusasennossa taakse ja peppu ei oikeen toimi. -10 tvä kun istuu ylimääräisen istumisen kun korjaan sen sivulle.
11. Käännös oikealle (oikealla) : No tästä on tullut -10 tvä! Ihan käsittämätön. En ymmärrä miksi. Videonkin olen katsonut enkä ymmärrä. Mutta tuomari päättää
12. Hyppy (oikealla) : Ei moitittavaa
13. Istu, koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla) : Ei oikeen pylly toimi ja muutenkin on säätöä tässä ihan helpossa liikkeessä. -1 vino, -1 tvä ja -3 ov
14. Takaa puolenvaihto (oikealla) : Hienosti
15.Istu, käännös vasemmalle, istu : Hienosti tämäkin
16. 360 oikealle : hienosti
17. Liikkeestä maahan : Tähän on tullut jostain ihanasti lisää vauhtia.
18. Edessä peruutus 1-2-3 askelta : Hienosti sujuu vaikka treeneissä on koittanut tästä varastaa ittekseen sivulle vähä väliä.
Käytösruutu Edessä maaten ja siinähän se makas.

Että sellainen rata. Ei ollu meidän päivä. Katsotaan kuinka käy seuraavassa kokeessa 15.9 kun nyt kokeillaan uudenlaista lähestymistyyliä ja tehdään siihen saakka kerran viikossa ratatreeni.

Radalla taas

Tämä teksti kuuluu lukea vasta tuon piirinmestaruus rallykokeesta kertovan teksti  jälkeen. Jostain syystä ovat täällä väärässä järjestyksessä enkä tiedä miten niitä saisi siirrettyä oikeaan järjestykseen..

Etelä-Pohjanmaan Rallytoko Cupin kolmas osakilpailu. Ekasta ei helmikuussa tulosta, tilaan ei päästy ja tänään kolmas. Kolmeen viidestä täytyy osallistua mikäli aikoo osallistua kokonaiskilpailuun. Pari osakilpailua jäljellä siis. 

Tänään lähdin lähinnä katsomaan ja ottamaan selvää että mikä meidän ratasuoritukdissa nyt mättää. Mä tiedän mikä siinä mättää mutta en tiedä syytä enkä sitä millä sillä korjataan. Jostain syystä viime vuotinen varma suorittaminen on muuttunut rimakauhuksi rataa ja kylttejä kohtaan. Koiralla , ei mulla. Tosin taitaa olla niinkin että mä en nyt oo saanu itteeni sitä samaa potkua mitä oli viime vuonna. Sitä samanlaista tekemisen meininkiä ja luottoa onnistumiseen joka oli viime vuonna. 

Tämän se taas tapahtui. Koira oli hyvä valmisteluissa ja se oli hyvä kentällä ennen kehänauhaa ja se oli hyvä kun mentiin nauhan yli mutta kun asettaudutaan lähtö kyltillä niin jotain tapahtuu. Sen näkee kuulemma sivustakin eikä vaan tunne koiran vierellä. Jotain tapahtuu ja hyvä vire on mennyttä. 

No tehtiin kuitenkin rata läpi mutta ei sielä se pari ollu mihin me pystytään.  Tähän on nyt löydyttävä ratkaisu!

Lähtö.. No se nyt tuli selväksi mitä siinä tapahtui.
1. Molemmat oikeaan täyskäännös : heti tapahtui jotakin kummallista kun se ihme tila oli jo vallannut koiran. Kun annoin merkin mitä tehdään niin koira lähti kiertämään kylttiä.. ihan ennennäkemätönt. Uusittiin ja sitten onnistui. -3 uusi
2. Istu, käännös vasempaan, istu (oikealla): Tämä oli ihan hyvä
3. 270 oikealle (oikealla): yllättävän hyvin toimii takapuoli tässä.
4. Koira peruuttaa edessä (oikealla) : no ei ollenkaan niin hyvä kun Martta osaa.  Peruutti se mutta vinoon ja tarvi kovaa käskytystä. -1 tvä ja -1 vino.
5. Liikkeestä maahan (oikealla): No tämä toimi.
6. Liikkeestä Istu, jätä koira (oikealla): tämäkin meillä muka varma liike.. jäi seisomaan joten uusin. Toisella kertaa meni oikein. Tosin jostain on tullut -3 ov... ja tietysti -3 uusimisesta.
7. Liikkeessä kutsu koira (oikealla) : Tämä meni hienosti. Hyvin tiesi kummalle puolelle täytyy tulla.
8. Tulppaani (oikealla): toimii
9. Käännös vasempaan: no tätä ei helposti sössi
10. 270 vasempaan : toimii ja pylly kääntyy
11. Istu, askel vasemmalle, istu: Tämä meni mun mielestä yhtä hienosti kuin aina mutta jostain on tullut -1 Hyvä. En tiedä mistä. 
12. 2 x kiertäen täyskäännös : toimii hienosti
13. Houkutus : Tämäkin toimii ja koira seuraakin muistaakseni hienosti tässä.
14. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle: hienosti meni tämä.
15. Lähetä koira: no tämä on meillä nuo  hieno että usein ei tälläsiä merkkejä kokeissa näe. Ja tuomarit kun muista sen mainita. Tämäkin oli erikseen maininnut että hieno merkille lähetys!
16. Liikkeestä kutsu koira : Hyvin tulee ja ehtii oikean paikkaan ennen seuraavaa kylttiä joka ei olisi onnistunut jos ei olosi ehtinyt.
17. Puolenvaihto edestä : Hyvin meni tämä
18. Istu, täyskäännös vasempaan(oikealla): tässä koira taas ei ollut ehtinyt vaihdon jälkee  niin hyvin oikeaan kohtaan seuraamaan että tämä olisi onnistunut. Jäi tosi vinoon sivulle. -1 vino siis.
19. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu: Tämä meni virheestä. Ja tuli hienosti eteen ja tiesi tasan tarkkaan missä on oikea kun sinne pyydettiin.
Käytösruutu: tästä olen äärettömän ylpeä! Köytösruutu oli oikealla SEISTEN! Ei olla treenattu tätä sen jälkeen kun tämä helmikuussa oli cupin ekassa osakilpailussa. Sen jälkeen sitä vähän tehtiin ja tulin siihen tulokseen että koira ei yksinkertaisesti jaksa fyysisesti seisoa paikallaan kolmea minuuttia. Olen varmaan ollut väärässä. Asettauduin hieman koirasta kauemmas sivusuunnassa ja en lavan kohtaan vaan lähemmäs päätä. Siinä kun seisoin muu  koiran oli helpompi seisoa. Ja se seisoi. Koko kolme minuuttia! 

Tulokseksi muodostuu siis MES87 ja tänään se riitti voittoon. Mutta ei se tänään kauheasti lohduttanut. Tuolle lähdölle ja siinä tapahtuvalle tuottamiselle joka vaikuttaa koko rataan, on nyt tehtävä Jotain!

Ratatreenejä on nyt suunniteltuna yhdet per viikkoon seuraavaan kokeeseen saakka ja yhdet epiksetkin löytyisi siedettävän ajomatkan päästä että josko näillä eväillä lähdetään ratkomaan ongelmaa. Lähtörutiinien ja ratojen treenausta.. josko niillä tulisi parannusta. 

Elämä jatkuu!!

Tapaturman jälkeen on hyvä nauttia vitamiinit haltuun. Tämä onkin mun ensimmäinen marjoja suoraan puskista syövä koira. Oon mä näistä juttuja kuullu mutta ei mulla oo ikänä ollu tällästä koiraa. 

Meillä oli täälä kotikonnuilla taas monta päivää kestävät ratsastuskilpailut ja tietenkin käytimme tapahtumaa hyväksi koiranpennun sosiaalistamisessa. Käytiin useampana päivänä sielä istuskelemassa ja väsyttämässä koiraa henkisesti kun fyysisesti ei vielä saanut kauheesti väsyttää. Oli se tehokasta  yhtenäkin päivänä oltiin pari tuntia ja sen päälle Kepa nukkui parin tunnu  tirsat keskellä lattiaa. Niinhän se ei tee koskaan. Hienosti se siellä käyttäytyi.

Kuumat kelit jatkui aivan liian pitkään mutta selkeästi viileä pyyhe auttoi molempia koiria palautumaan pienenkin liikunnan aiheuttamasta lämpiämisestä. Jalan kylmäys menee siinä samalla. Niin paljo on jalkaa kylmätry ja laseroitu että jopa Kerttu on oppinut makaamaan ja jopa nukahtaa hoidon aikana. Aluksi se oli tukevassa jalkaotteessa.

Viimeinen kulmahammas meinas aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Mutta se usein auttaa jo korjaamaan tilanteen kun vaan puhuu asiasta eläinlääkärille. Moppasin lattiaa ja kun otin moppia käteeni lattialta niin kepa tarttui siihen kiinni. Siitä rytäkässä kuului pieni kops ja siinä se murheenkryyni hammas oli. Ny ne on kaikki vaihtuunu ja päästään kohta tapaamaan maalimiestä..

Ilmat on nyt lopulta viilentynyt ja Martta nauttii kun pääsee mun kanssa kahdestaan lenkille ja pitemmälle ku korttelin ympäri. Vesilätäköt tekee lenkistä vielä nautinnollisemman!

Kun tapaturmasta oli menny kaks viikkoa ja koira oli pari päivää ollut ilman lääkettä oireilematta niin oli aika alkaa vähä liikuttamaan sitä. Hyvin lyhyistä 400m lenkeistä aloitettiin ja lisätään matkaa pikkuhiljaa. Tänään mentiin jo kilometri. Koira on pysynyt oireettomana vaikka on aloitettu normaaliin elämään palaaminen. Tänään ollaan myös jo leikitty ja otettu pieni perusasennon treenaamispätkä.

Yhtenä päivänä ratsastuskisojen aikaan Kepa jäi kotiin ja Martta tuli mukaan. Suomenhevosluokan aikana halusin oikeasti seurata ja Kepan kanssa se ei olisi niinkään onnistunu. Martta vaan laitti heti kentän laidalla maate ja siinä se katteli. Ehkä Kepakin vielä joskus..

Martan kanssa oltiin rallytokon piirinmestaruus kilpailuissa (niistä lisää toisessa kirjoituksessa) ja Kerttu tietenkin heräili mukana. Kaikenlaasta ihmistä ja koiraa

Kepalla on havaittavissa murkkuikää ja mörköikää ja siihen kun lisätään saikun tuoma ylimääräinen energia niin...

Eilen mentiin metsään ja päästin koiran irti rnsimmäis kertaa kolmeen viikkoon. Kahdestaan oltiin ja hieman pelotti että antaako oireita mutta hyvin on jalka jaksanut.

Tässä me nyt lisätään liikuntaa ja treeniä ja toivotaa  että jalka kestää sekä nautitaan näistä viilenneistä keleistä.