Alkaa oleen takki tyhjä..

Nyt oikeesti alkaa olla tälle vuotta takki tyhjä. Muutama rutistus olis vielä ennen talvitaukoa. Tänään tuli kokeen jälkeen sellainen olo että nyt on turnauskestävyys lopussa. 

Tänään oli ohjelmassa (toivottavasti) viimeinen avoimen luokan rallystartti. On se kumma miten se koulutustunnuksen mahdollisuus luo tekemiseen ihan erilaisen paineen. Jännitti jopa oikeen! Martta ei tuottanut pettymystä tänäänkään. Miten paljon voi koirastaan tykätä!
Tuloksena tänään AVO99 ja luokkavoitto. Ei rikottu meidän voittojen sarjaa. Kolmas voitto peräkanaa, kaikki avoimen luokan kokeet ollaan voitettu. Melkoisen huikee fiilis!

Ei ollu tuomarin sihteerillä paljo tekemistä meidän radan aikana. Tehtiin sadan pisteen rataa viimeiselle kyltille asti. Sivulta eteentulon apuja on nyt pienennetty ja se ei ihan aina vielä tuota toivottua tulosta vaan ajoittain koira jää vähä vinoon eteen istuessaan. Ja viimeiseltä kyltiltä  otettiin siis -1 vino.

Paikalla sattui olemaan tuttuja, joten sain katsella videotakin meidän radasta. Se oli miellyttävää katseltavaa! Harvoin oman tekemisen kattominen videolta on miellyttävää. 

Oltiin lupauduttu vielä nollakoiraksikin kokeeseen. Neljäs nollarata voittajasta ja nyt aletaan olla kohta sillä tasolla mihin pyritään. Tähän saakkakin tulos olisi aina tullut, mutta se on ollut vain muutaman pisteen yli 70 edellisillä kerroilla. Tänään pisteet olisi olleet 88. Sielläkään ei suuria virheitä. Peruutuksessa kintereet oli osuneet maahan kesken peruutuksen ja se on -10. Sais paremmin nostaa pyllyn ylös peruutuksessa. Ajoittain se on kyllä hyvä, mutta toisinaan menee liian matalalla pyllyllä. Pari -1:stä sieltä tuli vinoudesta lisäksi. Samasta ku avo radallakin: perusasennosta eteentulo sekä istu-seiso-maahan liikkeestä. Meillä on ollu työn alla tuo seisomisesta maahanmeno, kun se on vähä huono. Sais mennä siinä mun vierellä paremmin maahan mutta yrittää tuoda etupään mun eteen tässä jostain syystä. Jatkamme sen treenaamista. 

Tänään pyörähdyskin toimi jopa koeradalla hienosti, kun se on pakannut toimia treeneissä ja kokeen herättelyissä mutta ei kokeessa radalla. Tänään se oli hieno. Vasemmalle käännöksissä koira ei tänään painanut jalkaa, treeni on tehny tehtävänsä. Pujotteluissa koira ei mene enää epävarmaksi kun osaan jättää sille tilaa. Eteentulon suoruutta pitänee näköjään vielä treenata, että pienelläkin avulla siihen on tultava suoraksi. Ja voittajan liikkeitä pitää vielä hioa. Pieniä hiomisia, mutta rallyssa nekin voi maksaa joskus paljon, joten niihin täytyy panostaa.

Teemme nyt poikkeuksen eikä mennä ratoja läpi tehtävä tehtävältä. Mitäpä noita, kun kaikkiin kirjoitettaisiin että koira oli hieno :D
Tuomarin kommenteissa luki AVO radan paperissa näin : Osaava Koirakko! Erinomaista yhteistyötä. Erinomaiset vauhdinmuutokset ja askelpituus. Nollakoiran paperissa luki - Hienoa yhteistyötä ja suorituksen jälkeen tuomari tuumasi minulle että me ollaan täysin valmiita voittajaan. 

Vaikka takki alkaa olla tyhjä niin vielä olisi edessä muutama juttu tälle vuotta ennen kuukauden talvitaukoa. Kyllä, olen ajatellut pystyä niin pitkään taukoon :D Treenikaverit ei jostain syystä usko mua.. Rallytokosta on vielä kaksi koulutusta, yksi CUP osakilpailu (AVO), seuranmestaruuskisa (VOI) ja 2-3 VOI starttia + toivottavasti yksi fh koe. Mutta nyt me höllätään vähä treenaamista pariksi viikoksi. Koira on todellakin sen ansainnut.

Mä oon niin ylpeä Martasta. Se vaan on niin <3

Rallytokon Suomenmestaruuskilpailut

Rallytokon Suomenmestaruuskilpailut rantautuivat tänä vuonna Seinäjoelle 19.8.2017. Meidän yhdistyksemme joukkue ikävä kyllä karsiutui, eikä päässyt mukaan kisaan. Taso Mestariluokan koirille oli tänä vuonna melkoinen, joten meidän joukkueen mestarikoiran tuloksilla ei ollut asiaa kisaan.

Onneksi meitä kuitenkin Martan kanssa pyydettiin kisaan mukaan voittaja luokan nollakoiraksi. Päästiin kuin päästiinkin siis menemään SM kisojen rataa ja vieläpä kahteen kertaan.

Kisapaikalla oli hieno tunnelma. Autoja, myyjiä ja henkilökuntaa oli jokseenkin enemmän kuin tavallisessa kyläkokeessa. Oli oikeen urheilujuhlan tuntua. Joukkueilla oli hienoja joukkuepaitoja. Tunnelma oli hyvä ja minun silmiini homma toimi hienosti. Jotenkin tunsi itsekin kuuluvansa joukkoon kun sai pukea päälle työntekijöille tarkoitetun rt sm 17- paidan ja sai syödä henkilökunnan lounasta (oli hyvää). Radat olivat SM kilpailun tasoisia ja ihmiset kaikesta jännityksestä huolimatta hyväntuulisen näköisiä. Koirarotujen kirjo oli valtava! Onneksi oon nuorena selannu koirarotukirjoja enemmän kuin laki salli niin kaikille löysin mieleni sopukoista oikean rodun. Puitteet ja tilathan tuolla Lakeuden Agilityurheilijoiden hallissa on hienot. Hieno tapahtuma. Harmittelin kun yksilökilpailun finaalia minun olisi pitänyt odottaa yli kolme tuntia jotta olisin nähnyt sen livenä, mutta meni se kotonakin livestreamilta katsoen.

Nollakoirankin piti mennä eläinlääkärin tarkastukseen. Sirunluvun ja rokotuksien tarkistuksen jälkeen jonotettiin eläinlääkärille. Joita oli kaksi, tarkistus sujui joutuisasti, ei tarvinnut kauaa jonottaa. Eläinlääkärit olivat mielestäni hyvin tarkkoja. Tarkastuspaikoilla oli pöydät pieniä koiria varten. Vanhan ajan agilityratojen pöydät. Meidän lekurillamme se korkeampi. Hyppyytin Martan siihen niin lekurin oli helpompi tutkia. -Antaako tutkia, kysyi lekuri. No antaahan se. Ja hienosti antoikin. "suorituslupa" tuli sanoilla - Tällaisia sakuja lisää! Kaikki oli vissiin luonnetta myöten kunnossa.

Käväästiin tutkimassa halli. Toki tässä hallissa on käyty ennenkin. Meidän luokka kilpailtiin hallissa. Ulkokenttäkin alueella on, mutta siellä pyöri alokas ja mestari luokka. Pissalenkille ja koira takaisin autoon. Rataan tutustumisessa huomasin ajattelevani radan pituutta ennen kaikkea. Tuntui että kylttejä vaan riitti ja riitti. Rata oli haastava, mutta kyllä me siitä selvittäisiin.. ehkä.. Rataan tutustumisen jälkeen koira autosta ja käytösruutuun. Tehtävänä oli istua ohjaajan edessä. No problem.
Yksitoista koirakkoa suorittaisi ratansa ennen meidän vuoroa. Yks ehto mulla silloin oli, kun tähän hommaan pyydettiin: haluan tuomarin arvostelun paperille. Ja sen sain. Kahteen kertaan. Koira oli hyvin hereillä kun tehtiin muutamia liikkeitä ennen meidän vuoroa. Lähdössä ja lähdön lähestymisessäkin hyvä meininki. Usein se lähdön tunnetila kertoo miten rata tulee menemään. Joten hyvillä mielin liikkeelle.

Lähtö : Koira hienosti hereillä. Narun irrotukseen aion ottaa uuden tyylin. Irrotan sen heti kehänauhan ylityksen jälkeen ja sitten lähestyn lähtö kyltin ilman narua. Koira häiriintyy narun irrotuksesta ja vietti/kontakti katkeaa siitä ihan turhaan kyltillä.
1.Pyörähdys : Tätä liikettä mä en niinku käsitä. Treeneissä aina hieno. Kokeessakin yleisesti onnistuu, mutta jos se on ensimmäinen kyltti niin se ei onnistu. Piti pyytää kolme kertaa ennen kuin neiti ymmärsi mitä pyydetään. Vaikka oli koiraa herätellessäni ottanu sen useampaan kertaan ja vielä juuri ennen radalle menoa. Mikä siinä mättää tuossa kohtaa tehtynä? Ja koska koira ei heti tehnyt niin oon hiljentäny vauhtiani ja siitä tietenkin rokotettiin -3 ov
2. Liikkeestä seiso, kierrä koira : Hieno, pysähtyi ku seinään
3. Pujottelu : En mä mitään tätä tehdessäni huomannut, mutta paperissa lukee -1 kontr.. Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että koira on vasemmis käännöksis "jääny mun alle" ja siitä tuo virhe
4. Puolenvaihto takana : Ei ongelmaa. Tämä on opittu nyt hyvin. Ehkä liiankin hyvin kun tänään treenatessa koira tarjosi sitä vaikka ei pyydetty..
5. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle istu (oikealle) : Koira tökkäsi ohjaaja-lukee paperissa. Voi räkä, en mä sitä siltä saa kyllä millään ehkä pois eikä tuosta oo alemmissa luokissa mitään sanottu.. Eikä tuo muutenkaan menny ihan kuin elokuvissa. Ei oikeen olla treenattu vielä tuota että edestä pitää mennä kiertäen oikealle, joten koira oli hieman pihalla mitä pyydetään ja teki ylimääräisen istumisen. siitä -10 tvä. Tuo on treenillä poistettavissa.
6. Liikkeestä maahan (oikealla) : Ei moittimista, vaikka tätä on tehty oikealla vai pari kertaa.
7. Käännös oikealle (oikealla) : Käännökset oikealla seuruussa alkaa olla hallussa
8. Spiraali vasempaan (oikealla) : Oikealla seuratessa käännöksissä vasempaan koira on pakannut yrittää palata vasemmalle mutta ei yrittänyt sitä ainakaan tässä. Edistystä on siis tapahtunut.
9. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : Tämäkin on tullut koiralle hienosti selväksi. Hieno vaihto.
10. Koira eteen, 1,2 ja 3 askelta peruuttaen ja edessä istumiset, sivulle : Tässä taisi olla jotain sanomista siinä eteentulossa. On koitettu vähentää apuja eteen pyytämisessä ja se treeni on vielä kesken. -1 kontr
11. Vasen täyskäännös : eli kiertämällä täyskäännös, selkee ja vanha juttu
12. Istu, seiso, maahan : Istumisen kautta -10 lukee paperissa. Tämä on yks niistä jutuista joita ei oo treenattu juuri yhtään. Työn alle siis tämä että menee suoraa maahan eikä istumisen kautta
13. 270 käännös vasempaan : Parempaa vasemmalle käännöstä kuin nyt hetken on ollut. 
14. Kaksi kertaa vasen täyskäännös : Eli kiertämällä täyskäännös tehdään kaksi kertaa peräkkäin. Muistaakseni en ollut tässä vauhtiin tyytyväinen, mutta siitä ei sakoteta.
15. Istu, askel oikealle, istu : Tämän kun koira oppi, niin sen jälkeen tämä on ollut yksi sen varmimmista liikkeistä
16. Istu, käännös vasempaan istu : Ihan peace of cake
17. 360 vasempaan : Hieno käännös
18. Molemmat oikeaan täyskäännös : nämä on hallussa
Maaliin oikealla puolella hienosti seuraten. 
Tuomarin kommenteissa luki "rauhallinen ja miellyttävä suoritus"

Virheitä ropisi vielä tällä treenimäärällä voittajaan, mutta tulos olis tullu viralisesta startista. Pistesaaliiseen ei oltaisi oltu virallisessa startissa tyytyväisiä, mutta tässä vaiheessa treeniä ollaan. 
Pisteitä olisi tullut 75. Toisella radalla koira kyllä teki tehtäviä mutta oli jo pitkään päivään tosi väsyny ja radalla sen näkönen että -miksi taas? Mä menin tän jo!

Tulevana sunnuntaina koitetaan hakea se viimeinen puuttuva AVO tulos. Sitten alkaa vieläkin totisempi treeni kohti voittajaa. Loppuvuodesta tarkoitus startata viralliset uudessa luokassa. Sitä ennen on vielä CUPin toinen osakilpailu. Viimeinen osakilpailu me jätetään välistä, muuten ei pysty korkata voittajaa tälle vuotta. Jäljestetty on nyt aika kiitettävästi. Ei oo tarvinnu pohtia millaisen jäljen tekee kun 10 vuotias poikani on innostunut piirtämään mulle jälkikaavioita :) Kyllä sitä onkin kaavoihin kangistunu noissa jälkikaavioissa kun heti tuli mielenkiintoisempia ja uudenlaisia kun poika ne teki. Ei kuitenkaan luvannu kävellä niitä jälkiä kun sitä kysyin. 

Pariin hyvään kuvaan oltiin osuttu Martan kanssa RT SM kokeessa. Ylempi kuva By Sporttirakki, alempi kuva By Marika Vähämaa.

Eläkeläinenkin on vielä treeneissä mukana. Intoa on mutta taidot on kyllä ihan ruostees. Tekee kovalla innolla mutta ihan miten sattuu. Mutta niin eläkeläisillä on lupa tehdä. Istumiset ja maahanmenot on hidastuneet entisestään, mutta on sen iloisuutta kiva kattoa ku juoksee tennispallojensa perässä <3

MARTTA 3v

Tänään 15.8.2017 Martta murunen täyttää kokonaista kolme vuotta. Paljon on tehty ja tapahtunut yhteisen kahden vuoden ja kahden kuukauden aikana ja matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena yhdessä.

Mistä löytyy koiraurheilun ilo?

https://sporttirakki.fi/2017/08/01/koiraurheilun-ilo-miten-sen-loytaa/

Luin linkistä löytyvän artikkelin ja aloin pohtia otsikon kysymystä tarkemmin. Omalta kannaltani. 

Mistä koiraurheilun ilon löytää?  
Sen löytää metsästä ja pellonlaidalta, jossa seurana koirien lisäksi on vain linnut ja ötökät, tuuli, sade ja auringonpaiste. Sen löytää metsän hiljaisuudesta.

Sen löytää...
Oikeanlaisesta treeniseurasta.
Panostamisesta omiin koiriin.
Oman mielipiteen säilyttämisestä.
Oikeiden asioiden näkemisestä ja kuuntelemisesta.
Oman koiran tuntemisesta.
Omista koirista ja niiden seurasta nauttimisesta. 
Koirien edistymisestä ja tavoitteiden täyttymisestä.
Ongelmien ratkaisujen löytymisestä. 
Toisten onnistumisista iloitsemisesta.
Ilojen ja surujen jakamisesta.
Omaan harrastamiseen panostamisesta.
Laadusta, ei määrästä.
Hiljaisuudesta, monenlaisesta hiljaisuudesta. 


Minä olen löytänyt koiraharrastuksen ilon. Viimeinkin. Ikävä kyllä kantapään kautta.
Jotta pystyin löytämään koiraharrastamisen ilon, jouduin muuttaa itseäni, omia toimintatapojani, tärkeysjärjestystäni tässä touhussa sekä jättämään taakseni monta ihmistä ja ajatusta.
Mutta sitä myöten opin myös arvostamaan enemmän heitä ja niitä asioita, jotka arvostuksen ansaitsevat.
Olen löytänyt koiraurheilun ilon olemalla itsekäs. Tekemällä tätä itselleni ja koirilleni. Säilyttämällä omat mielipiteeni ja periaatteeni.
Poistamalla kateelliset ja pahansuovat ihmiset ympäriltäni. Laittamalla suuni kiinni, monella tavalla. En enää neuvo muita: se käännetään pätemiseksi. En enää halua kokea sitä, että minulta haetaan opit ja kun ne on haettu, hävitään muihin porukoihin.
Vastaan kun kysytään. En enää hehkuta koirieni hyvistä treeneistä ja kokeista entiseen tapaan. Ihmiset eivät siedä sellaista, sekin käännetään pätemiseksi ja ylpeilyksi. Ei saa olla muiden nähden onnellinen saavutuksistaan. Iloitsen niistä koirieni kanssa. Ja niiden kanssa joiden tiedän aidosti olevan onnellinen saavutuksistani.
Älä kommentoi, älä ota kantaa, pidä mielipiteesi omana tietonasi. Muilla on sinun tekemisistäsi aivan varmasti mielipide, anna niillä olla, saavat elämälleen sisältöä, jos sitä muuten ei ole. Sinä tiedät mikä sinulle ja koirillesi on parasta. Älä tuhlaa aikaa takanapäin puhumisille. Mieti mikä on parasta sinulle ja sinun koirillesi. Tavoittele unelmiasi niiden kanssa ja iloitse saavutuksistasi ja matkasta niihin. Keskity olennaiseen. Siitä löytyy koiraurheilun ilo!


                                             Koiraurheilun ilon löytää näistä naamoista <3

Luonnetta testaamassa..

Kyllä mä omani tunnen. Siltä se näytti miltä ajattelinkin. 

Kovasti Martta sai tuomareilta kehuja pääkopastaan. Hermot on kunnossa. Arvostelussakin se heitti maate ja laitti päänkin maahan, että niin paljo jäi kauheita mielikuvia testistä. Tuomari tykkäsi kovasti sen olemuksesta ja moitti niitä piippaavia rodun edustajia... Täytyy sanoa, että tuomarin kanssa samaa mieltä. Kyllä saksanpaimenkoirassa viettiä pitää olla, mutta sitten ku ollaan niin sitten vaan ollaan eikä hötkyillä. Oon mä tuota koiraa kehunu jo varmaan kyllästymiseen asti, mutta kehun edelleen. On se hieno. Jos jotain voisin toivoa lisää, niin agressiota, on sitä, mutta kyllä se pitää sieltä kaivaa että se kunnolla tulisi ja enempää ei pysty kaivaa kuin mitä luoja on suonut. Mun seuraava koira sais olla kuin Martta, hitusen suuremmalla agressiolla, mistäs sellanen saataisiin... Aina näissä kohdissa, joissa huomaan miten hieno ja mulle sopiva koira mulla onkaan nyt käsissä, mietin että mitä jos en olisikaan hakenut sitä kun kasvattaja sitä mulle ehdotti. Onneksi hain. Mahdanko saada enää koskaan näin hyvin mulle sopivaa koiraa. Kun sitä vain muistaisi olla arjessa onnellinen siitä mitä käsissä on!

Täytyy sanoa että ilman videoita en ihan kaikkea muista mutta suurinpiirtein :D

Martta oli testipaikalla rento oma ittensä. Alkujuttelun aikana se käveleskeli rauhallisesti ja kävi kattomassa tuomaria, joka ei kuitenkaan vielä ottanut siihen mitään kantaa. Tuomarin kutsuessa Marttaa, Martta meni ja heilutteli tyylinsä mukaan häntää muutaman rennon huitaisun ja omaan rauhalliseen tapaansa tutustui ihmiseen. Leikkiminen oli juuri sellaista kuin ajattelinkin sen olevan. Heti se terävöityi kun näki, että keppi haettiin, kiinnostus oli, mutta kyllä vieras ihminen saa sitä sytytellä enemmän kuin minä, eikä se tohori vastustaakaan vierasta kuten mua. Hyvin se silti leikki tuomarin kanssa, piti kiinni ja vastusti. Mä sitten leikin vielä loppuun itte niin sieltähän se tuli irrotusongelma ja kaikki hienous esille ;)

Leikkimisen jälkeen kelkalle. Reippaasti se seisoi mun edessä ja tarkkaili lähestyvää kelkkaa, kunnes alkoi huutaa ja huutikin loppuun asti muistaakseni. Kun kelkka tuli lähemmäs, niin kelkan liikkuessa koira vähä peruutteli. Kelkan pysähtyessä koira taas eteni kelkkaa kohti. Kyllä koira mun takana oli kelkan tultua mun viereen. Nopeasti se uskaltautui haistelemaan kelkkaa ja kun tultiin uudelleen kelkan ohi niin ei se enää siitä mitään piitannu. Äkkiä palautuu, eikä jää tuollasia miettimään.

Seuraavana muistaakseni vuorossa uhkaava ihminen. Eipä siinä, huuto alkoi lähes heti kun ukko alkoi puskasta meitä lähestyä. Mutta kyllä mä selkääni olisin silti saanu oikias tilantees. Koira kyllä huuti kokoajan mutta kun äijä koski muhun niin koira huuteli selän takaa :D Helppohan se on sieltä huudella. Kyllä se tämäkin meni niinku olin ajatellukki. Tuomari otti multa koiran ja mä poistuin paikalta. Se oli Martalle varmaan testin pahin kohta, mamma lähtee ja jättää. Kyllä se tuomari setä sen kuitenkin sai istumaan viereensä mutta kokoajan se tuijotti kauempana seisovaa äippää. Arvostelussa tuomari sanoi että eivät rankaise omistajarakkaudesta :D Ei sillä sielä setän kanssa mitään hätää ollut, mutta ku napanuora on lyhyt niin se on..

Mitäs sitte tehtiin.. Mahtoi olla haalari ja tynnyri. Molempia se säikähti kunnolla, kuten arvelinkin. Narun mitan meni musta poispäin ja olis menny enempikin jos olis päässy. Tiesin tämän, että säikähtää se näitä kunnolla. Mutta palautuu sitten kuitenkin nopeasti, ei jääny mitään hampaankoloon haalaria ja tynnyriä kohtaan ja niitä pystyi ihan mennä reilusti kattelemaan kun ne pysähtyi.

Pimeään huoneeseen kävi matkamme sitten. Pikkuusen sai koiraa innostaa ennen kuin pimeän huoneen "ovi" laitettiin meidän perässä kiinni. Eipä tuo sitä innostusta tarvisi, kun äippä häviää niin into perään tulee kuin itsestään. Kun koira päästettiin pimeään tilaan niin se tuli puoli väliin asti vauhdilla, kunnes huomasi että on pimeää ja pitää tehä oikeen hommiakin että äippä löytyys. Nenä auki ja suoraa mun luo. 

Sitten oli enää vuorossa koiran yksin jättäminen ja laukaukset. Tätähän mä en nähnyt. Kuulin vaan haukkumisen. Täytynee katsoa videolta. Mutta arvostelussa sanoivat että ei sieltä sitä kunnon agressiota tule, hampaat ei vilku vaikka kuinka huutaa. Näinhän se minun Martta toimii. 

Laukaukset nyt oli läpihuutojuttu. Mitäs noista. 

Pisteet

Toimintakyky +2 Hyvä = 30p
Terävyys +1a Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua = 1p
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty = 3p
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen = 20p
Hermorakenne +2 Tasapainoinen = 70p
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas = 30p
Kovuus +1 Hieman pehmeä = 8
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin = 45p
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yhteensä 207

Ennenkaikkea tuo toimintakyky kohta lämmittää mieltä! Usein se on ykkösellä. Ei ole kyllä mitään sanottavaa tähän. Ihan oli koiran näköinen testi.

Mielenkiinnosta kattelin mitä sakut yleisesti pisteitä saa. Tulos oli se että viiden vuoden aikana on testattu 544 saksanpaimenkoiraa joista 10% on yltänyt isommille pisteille kuin Martta..

On meillä testistä videotkin, mutta ne matkas Vimpeliin. Ettiskelin kyllä ittelleni kuvaajaa, mutten löytäny. Kävikin niin että meitä edeltävän omistajan sukunimi oli osallistumisluettelossa väärin ja meitä edeltävät oli tuttuja ja heillä kuvaaja joukossa. Sain kun sainkin sitten videolle meidän testin, mutta videot matkas Vimpeliin ja tulevat kun ehtivät. Laitan tänne tai en, katsotaan ;) Uteliaimmat on jo testin nähneetkin :D