Agilitya harrastaessa on tullut huomattua miten koira tottelevaisuudessa meneekin vain juuri sinne mitä ohjaaja käskee, se ei saa olla itsenäinen ja kaikki tapahtuu vasemmalla puolella. Olemme kohdanneet uudessa lajissa muutaman haasteen..
1. Koiran itsenäisyys.
Martalle (ja ohjaajalle) on ollut haasteellista oppia että palkka ei tule ohjaajalta. Se tulee apparilta tai maasta. Koiran täytyisi itse miettiä mitä siltä halutaan, eikä asioita pureskella sille valmiiksi tai saatella loppuun asti. Jos saattelet koiran esteelle loppuun asti, et millään pääse menemään rataa, kun olet auttamattomasti väärässä paikassa saadaksesi koiran taas jo seuraavalle esteelle. Koiran on haettava esteitä itsenäisesti. Katsottava esteitä, ei ohjaajaa ja osattava hakea ja irrota oikealle esteelle kauempaakin. Käytettävä omia aivojaan. Ei saa olla kiinni ohjaajassa tai sen kädessä vaan lukea ohjaajan kroppaa ja ohjeita hakien itse oikeille esteille. Tässä on meillä oppimista. Niin ohjaajalla kuin koirallakin.
2. Kontakti pois
Martta on hauska. "Pikkuusen" kiinni mun vasemmassa puolessa. Ja mussa muutenkin. Kun olen sen kanssa jonku esteen luona lähettämässä sitä esteelle niin se vahtaa mua, aivan kuten on tottiksessa opetettu. Joskus menee kauan ennen kuin katsoo estettä ja pystyn antaa käskyn mennä este.
3. Vasen puoli ei ole ainoa oikea puoli.
Agilityssa kun ei mennäkään aina ohjaajan vasemmalla puolella kuten tottiksessa, tämä on pienelle saksalaiselle kovin vaikea asia. Aivan se yrittää toiselle puolelle kun koitan saada sen istumaan mun oikealle puolelle. On reppana ajoittain ihan hukassa kun ei tiedä mitä halutaan.
4. Kaikki ne lukuisat ohjauskuviot
Nämä koira kyllä oppii ja lukee ohjaajan kroppaa luontaisesti, mutta miten ohjaaja oppii milloin valssataan, milloin tehdään persjättö ja milloin sylikäännös! Ja ollaan harjoiteltu vasta kovin pieni osa kaikista olemassa olevista kuvioista. Tämä on enemmänkin ohjaajan haaste kuin koiran. 20 vuotta sitten nämä olis oppinu heittämällä, mutta tässä iässä tuottaa jo vähä tuskaa :D
5. Radan juokseminen
Ei ajankohtaista vielä pitkään aikaan, silti tätäkin jo pohtinut. Miten ihmeessä jaksan juosta ne radat läpi? Kuinka muistan minne piti mennä seuraavaksi? Mistä tiedän mikä ohjauskuvio missäkin kohtaa olisi paras tehdä? Huoh!
Miten ihmeessä saan koskaan itseni ja koirani oppimaan niin hyväksi tässä, että kun me juostaan siellä radalla, niin mä muistan kuviot ja reitit ja samalla koira osaa hakea ne oikeat esteet ja suorittaa ne oikein ja vieläpä oikeasta suunnasta. Ja miten se oppii menemään kepit niin että eka jää vasemmalle vaikka lähettäisin sen kepeille toiselta puolelta? Onneksi en pelkää haasteita (oikeastaan nautin niistä) ja koira kyllä oppii, siihen voin luottaa! Ohjaajaan luotto ei ole ihan yhtä luja :D
Oliskohan meillä nyt viidet agility treenit takana. Eiliset treenit sai ohjaajalle hymyn huulille. Koira selkeästi nauttii tästä. Se tykkää tehdä agilitya. Mutta kyllä se väsyy siinä ihan erilailla kuin tottiksessa. Kolme lyhyttä treeniä ja se oli silminnähden väsynyt. Uuden opettelu ja omien aivojen käyttö on selkeesti raskasta. Erilailla se tässä väsyy kuin tottiksessa. Joka treenissä ollaan saatu onnistumisen elämyksiä, mutta viime treeneissä lähetin sitä jo kaukaa putkeen, myös oikealta, ja se katsoi vain putkea, ei mua. Haki hypyn vinolta linjalta ja hypyn jälkeen putkeen valssin kautta. tulee kokoajan luonnollisemmin ja vähemmän epäröinnin kautta mun oikeallekkin puolelle istumaan ja jatkuvasti vähemmän ottaa katsekontaktia muhun.
Yksinhän mä en tässä edistyisi mihinkään päin. Onneksi mulla on pari ihanaa personal traineria, jotka ainakin tähän asti on ihanasti jaksanu mua ohjeistaa lajin saloihin. Suuri kiitos heille.
Viikon päästä oon ilmottanu meidät agility koulutukseen. Saadaan ihan varmasti sieltä jotain eväitä jatkoon. Kun on näin alussa niin kaikki oppi on eteenpäin. Ja tietenkin tässä on tavoitteena kisat. Ny ihan ekana on tavoitteena jokku Super möllit. Enempää ei uskalla vielä haaveilla.
En olisi uskonu sanovani näin, mutta agility on hauskaa puuhaa!
Agilitysta ei ole vielä kuvia otettuna mutta laitetaan lumipäivien kuvia. Lumi tosin jo meni, ikävä kyllä. toivottavasti kohta saadaan lisää.
P.S. Toko Avo luokan korkkaus on lyöty lukkoon tammikuulle. Jos Agilitylta ehdin sitä treenata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti