Ei niin ruusuista enää ... :D

Menin kirjoittamaan viime kirjotuksessa, että aina ei oo niin ruusuisia viikkoja kuin oli viime viikko. Iteppä kirjotin... Nyt ei sitte meekkään niin putkeen. Ei mitään katastrofin  aineksia mutta ei kulje ihan niin hyvin. Koutsin tottistreenit viime viikon ke.. Martta oli jotenkin ihmeellinen. Hyvin oli hereillä ja oma ittensä aluksi ku tultiin halliin, kävääsi jopa haukahtamas alkuhaukutuksessa hieman liian likellä naamaa ku veti vähä kierroksille. Mutta kun sen herättelyn jälkeen tein pari pätkää seuruuta suoraan nostatuksesta patukalla niin koira ei ollu hyvä. Koutsikin alko perusasennoissa sanomaan että korvatki on jotenki kummasti. En tiedä mikä oli ja toivon että se oli ohimenevää. Kapulatreenikään ei ollu niin hyvää kuin miksi oon sen nyt kotona saanut. Tosin siltä vaadittiin siinä nyt enemmän ja vedeltiin naruista. Mutta ihan oma ittensä koira ei ollut. Mutta mutta... Eteenpäin sano mummo lumessa. Olin jo ennen tämän  tuota treeniä päättänyt että ku tämän viikon maanantain tokokurssilla demokoirana olo on saatu pakettiin niin koko loppu viikko on tottelevaisuus-treeni vapaata aikaa.  Mutta Martan paikkamakuu treenistä annan 10+. Ensimmäinen kunnon paikkamakuu - treeni toisen koiran treenatessa. Ihanan rauhallisesti käyttäytyi kun toinenkin koira ilmestyi halliin. Meni kerrasta maahan sivulla vaikka ei oo vielä kunnolla sitä treenattu ja makas koko toisen koiran treenin ajan ku olin siihen selin. toki matkaa ei ollu ku pari metriä mutta koira makas koko 10 minuuttia ku tatti. Joo... 10 minuuttia.. Hupsista.. En yhtään tajunnu ajankulua ennenku koutsi sanoi että aika jäätävää paikkamakuuta tekee sun koira. Mä olin vaan kattellu toisen treeniä kaikes rauhas enkä huomannu ajankulua ku se niin hienosti sielä oli. Lähdemme siis aika pian pitentämään mun matkaa koirasta. Tämä oli mielyttävä yllätys että tämä toimii. Tähän asti tehty vain yksinään.

Maanantain treeneissä tein havainnon, että Martta tekee ruualla entiseen tapaan mutta jos koitan tehdä tottista patukalla niin se jotenkin paineistuu ja väistää mua. MIKSI? Ei osannut koutsikaan vastata tähän, mutta asia on selvitettävä, en aio ruualla treenata koko elämään. Leikissä ei ole mitään muutosta, leikkii hienosti mutta irrotuksen jälkeen (ja joo, saa kyllä irrotuksien jälkeen lelua myös uudelleen, ei aina menetä sitä irrotukseen...) se jotenkin paineistuu ja vietti putuaa ku lehmän häntä. tuo kohta on ny kokenu jotain jota ei olisi saanu. Mutta mitä ja se selvitetään jotta päästään taas eteenpäin.

Nyt on paneuduttu Martan vetämiseen lenkillä. Oon nyt koittanu sitä että pysähdyn aina kun naru tiukkenee ja matka jatkuu vasta kun naru on löysä.. Joo ei toimi. Ei ainakaan tänä vuonna eikä ens. Suuttunukki vissiin jo vähä oon. No kysyimpä neuvoa kouluja käyneiltä ja loihdin itsestäni esiin kunnon kukkahattutätin ja otin lenkille mukaan naksuttimen ja lihapullaa. Jesus miten ihania lenkkejä me ollaan sen jälkeen Martan kanssa tehty! Mun olkapäät ja yläselkä ei ehkää meekkää rikki tuon koiran lenkittämisestä. Selvitetään ny asiaa sen verran että ei se mikään hirmuvetäjä oo mutta liikaa mulle. Hertan kanssa on päässy tässäkin asiassa ihan liian helpolla. Ei sitä oo koskaan tarttenu opettaa naruun eikä olemaan vetämättä. Turo taas joutui tutustumaan kuonopantaan, jota en oo valmis enää käyttämään.

Lunta satoi, jälkikelit meni. Tosin tällä hetkellä lumi on jo taas sulanut, mutta mä oon silti tainnu jättää jo jäljen tauolle. Paitsi jos ny oikeen kauan alkaa olemaan sulaa niin sitte voin jonku mettäjäljen vielä Martalle tehdä ennen oikiaa talvea. Hertta on tauolla. Vai mitä sanotte videosta, eikö tuollaseen jälkeen voi lopettaa jälkikauden??

https://www.youtube.com/watch?v=zumhalJHPwk&feature=youtu.be

Nyt me vietellään vapaa päiviä. Kolmas vapaa menossa. Ihan koko viikkoa en malta olla treenimättä. Huomenna käyn aamulla ottamas pikatreenit ja sitte taas kaks vapaata.

Sellasia ilouutisia on kantautunut, että nyt on kolme Martan sisarusta kuvattu. Jo lausutut on täysin terveitä ja tämä kolmas lähtenyt eilen niinikään terveenä luustona! Kumpa sama rivi jatkuisi vielä sittenkin kun tulee meidän vuoro. Sen aika on vasta ensi vuonna. Seuraavat juoksutkin tulee Martalle jo helmikuussa. Kun niistä on selvitty niin mennään kuviin, eli keväällä. Jos uskallan...

 

Solmussa päikkäreillä..

 

Treeneistä tulossa..

 

Saimme hetken nauttia näistä keleistä. Martta oli ihan hullu lumesta. Tänne käsky unohtui lumen tultua täysin. Ei millään sisälle ku pihassa juoksenteli.

Harrastamisen riemua

Nyt on harrastusrintamalla nousukausi. Oikeestaan kaikki sujuu mitä keksii koittaa, vähän liiankin hyvin. Eniten ihmettelen Martan tahtia edetä asioissa. Ja ne viime kirjoituksessa maininneeni kolme täydellistä lepopäivää pelkillä remmilenkeillä... Joo ne meni... Alkoi Herttakin jo käydä hermoon ja se on paljon se :D Mutta ihan tahallani pidän välillä niille tuollasia pätkiä. Mutta kyllä taas huomas että saksanpaimenkoiraa ei ole luotu pelkäksi lenkkikaveriksi.

Viikko meni Martalla että kuun vaihteessa olleessa koulutuksessa aloitettu väistätys onnistuu pelkällä hartian liikkeellä. Alussahan neiti mieluummin vaikka kaatui kun siirsi takapuoltaan minnekään. Ja kapula, tuo kammotus, se pysyy suussa jo ainakin sen 15 sekuntia jonka olen pisimmillään pyytänyt. Koira istuu mun edessä ja pitää kapulaa ihan itse rauhallisella otteella ja irrottaa käskystä. Mahtava edistyminen kahdessa viikossa. Taas nähtiin että kyllä se tulos sieltä joskus tulee kun jaksaa yrittää. Pitkä tie on vielä noudon luovutukseen mutta eteenpäin mennään. Hertta on tottis puolella opetellut rallytokon liikkeitä edelleen. Paranee sekin. Tokokoe me tältä vuodelta nyt vielä peruttiin, katsellaan sitä joskus ensi vuonna ulkokaudella uudelleen. Mutta nännärileikit on taas mukavan railakkaita Hertan treeneissä. Tänäänkin äityi ihan melkein sitomaan mua tai ainakin jotain sinnepäin, oikeesti! :D

Koto treeneinä on tehty agility kurssiin valmistavaa fokusointia ja peltojäljen esineilmaisua. Esineilmaisu on Martalle paljon haastavampi opettaa kuin Hertalle vai onko aika kullannut muistot. Se ilmaisee sen kyllä jos mä seison esineen etupuolella, muuten ei, mutta etenemme tässäkin.

Maastotreeneissä on käyty, niin jäljellä kuin haussa ja esineruudussakin. Viime viikon jälkitreeneissä tein Hertalle jäljen jossa oli alle 50 askelen välein kulma, mahtoi tulla viis kulmaa ja lopussa esine. Ruokaa laitin suorien keskelle ja aina kolmas askel ennen ja jälkeen kulman. Harhakin siellä kulki joka suoran yli. En oo koskaan nähny sellaisia kulmia mitä koira nyt teki!! Aivan loistavia! Ja jäljestys muutenkin tosi hyvällä halulla! Maa oli hieman jäässä yöpakkasen jälkeen ja jäljestyshetkellä lämpötila varmasti nollan tienoilla, jäljen ikä n. 1½ tuntia. Eli haastavuutta oli ja neiti selvitti sen paremmin kuin hyvin! Marttakin teki tällä kertaa vanhimman jäljen kuin koskaan, tunnin ikä, mutta melko lyhyt jälki yhdellä 45 asteen käännöksellä ja esine lopussa. Ruokaa Martalle laitettiin viiteen askeleeseen joiden jälkeen aina viis tyhjää. Rytmi pysyi tosi hyvänä ja mun mielestä jäljestys on parempaa tyhjillä, ruoka kohdissa tulee kiire seuraavan ruuan luo. Vaikka olosuhteet oli haastavammat lämpötilan vuoksi niin molemmat koirat ylitti ittensä. Martalla tosin jäi esineilmaisu tekemättä. Ei osannu yhdistää sitä vielä jäljelle. Mutta treenaamme tätä lisää kuivaharjoitteluna ja toivomme että talven aikana se on valmis ja keväällä voimme lyödä esineet peltojälkeen.

Martan metsäjälki viime viikolla oli niin ikään mainitsemisen arvoinen. Ne kepit! Nyt niillä on merkitys! Kun palkkaus tapahtuu vain niiden löytämisestä ja huomioimisesta. Jäljellä pysyttiin ja kaikki kolme keppiä otettiin suuhun. Leikittiin ja sai nakkia! Luulis keppimotivaation kasvavan ku se on se asia josta saa palkan. Sitä tässä vielä pitää treenata että se kepin suuhun ottamisen jälkeen tulis varmemmin mun luo sen kepin kanssa. Nyt saattaa koittaa lähteä keppi suussa jatkamaan jälkeä :D Mutta sen saapi varmasti kuntoon kun nuo kepit nyt alkaa nousta!

Ja vielä olis tehtynä esineruutua ja hakua...
Esineruutu suikale tallottiin tällä kertaa tahallaan eri mettään ku mihin nyt on paljon tehty. Ajatuksissa kokeilla että onko koira ehdollistunu siihen yhteen mettään ja osaa vain siellä esineruudun. Joudun todeta että ei. Toisessa metsässä ihan sama vauhti esineille kuin siellä vakimettässäki ja tässä toisessa paljon vaikeampi kulkuinen maasto. Eräs homma hieman hämää.. Tänään oli toinen kerta kun Martta vaihtoi matkalla esinettä. Haki takarajalta villasukat, lähti juoksemaan mun luo, hetken päästä pudotti villasukat ja vaihtoi ne haistamaansa kengänpohjalliseen.. Eli treenattavaa on tässäkin.. Ei saisi vaihtaa..

Haku treeneihin päästiin taas pitkästä aikaa kun saatiin oikeen kokonaasta kolmen ihmisen lauma kokoon. Hirvittävän vaikeeta saada tähän hommaan lauma kokoon. Jälkikelit menee kohta ja sitte pitääs alkaa kunnolla hakukausi,sais talven aikana koiran johonkin kuosiin siellä. Otettiin ensin MArtalle autojen luona ilmasutreeniä. Ukko mettään näkyvillä, käsky ja Ukon luo. Haukkui hienosti ukolle. Mutta kun meni oikeita pistoja tekemään niin ei haukkumisesta tietoakaan. Hoksasin missä pulma.. Se haukkuu vaan jos mä oon lähellä tai narun päässä kiinni, ei sillon ku on ukon kanssa kaksistaan. No otettiin sitte loppuun ku kaikki oli tehny niin uus haukutus harjotus ja Martta kaksin mettään ukon kanssa. Ensi ei irronnu haukku muutaku maalimiehen seistessä (haukkuu mulle tottiksessa ku seison) mutta pikkuhiljaa alkoi tajuta että ukolle voi haukkua silloinkin ku se on kyykyssä, kun ukko sinne kyykkyyn pikkuhiljaa meni. Ite pistot meni ilmasun puuttumisesta huolimatta kivasti, varsinkin kaks ensimmäistä. Viimestä vähä haki mutta se olikin vähä haastavassa paikassa. Mutta missään vaiheessa ei työskentelymotivaatio koirasta hävinnyt vaikka joutuu vipaa vähä ettiäkin.

Joo tää kirjotus alkaa kuulostaa siltä että meillä muka onnistuu kaikki :D No viime viikolla siltä on kyllä tuntunutkin. Treenattavaa tietty jää aina, mutta aina on saanu lähtiä hymyssä suin kotia treeneistä. Lupaan että muunkinlaisia viikkoja taas tulee... Niitä joissa tekis mieli lopettaa koko touhu ja tehdä koirista talveksi hanskat ;)

Olenkohan kertonut teille näistä Martan takapään kummallisista oireiluista.. Tullessaan koira ei heiluttanut häntää. Ajattelin ensin että se ei ole hännänheiluttaja tyyppiä, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten käytin koiran osteopaatilla ja käsittelin sen myös. Lantion alueelta avattiin lukot ja itse hieroin niin johan alkoi koira heiluttaa häntää. Mulle tullessa Martalla pakkasi etureidet vetää jumiin tosi nopeasti. Ei mene enää. Metsälenkillä ei tule enää ensimmäinen huilaustauko alle kymmeneen minuuttiin eikä takajalan kynnet enää laahaa asvalttiin lenkillä vaan niitä joutuu jo leikata saksilla. Eikä koira enää näpsi nenällä takapäähänsä lenkillä kuten joinain päivinä alussa teki. Jotakin häikkää tai lihasheikkoutta takapäässä siis koiran minulle tullessa oli. Yksi mahdollisuus on se että on nyt minulla niin erilaisessa liikunnassa että on ottanut aikansa että lihaksisto ja kunto ehtii mukaan meidän perheen menoon. Mutta parasta tässä on siis se, että kaikki tuollainen oireilu on poissa. Säännöllinen lihashuolto ja monipuolinen liikunta on taas osoittautunut toimivaksi.

Hertan kohdalla olen muutamaan kertaan joutunut miettiä että onko liian pitkä autossa makaaminen sille huonoksi kun tulee sieltä autosta sitten niin hitaasti pois aina välillä. Mutta se on myös noilla kerroilla ollut ihan täydessä unessa kun oon sen sieltä pyytäny pois.. Jos se tulee sieltä treenaamaan ja on hereillä kun haen sen niin ei ole vauhdissa mitään sanomista. Että en tee tästä vielä mitään johtopäätöstä. Nyt on viimein alkanut LTV lausunnon saaneista Saksanpaimenkoirista kuvantamistutkimus. Oon ilmottanu Hertan siihen mukaan ja ennen joulukuun puoliväliä pitäis olla käytynä kuvissa Helsingissä jotta on mukana tutkimuksessa. Tutkimuksessa otetaan koirasta verinäyte, omistaja täyttää koirasta kyselyn sekä otetaan rtg kuvat koko rangasta ja kuva lantiosta lonkkakuvan muodossa. Lisäksi TT kuva lantioalueesta. Ilmaiseksi. Kuvista saa vielä kertomuksen Anu Lappalaiselta. Nyt olisi ihan pakko löytää jostakin sellanen väli ja bensarahat että pääsisin Helsinkiin ja mukaan tähän tutkimukseen. Sen vuoksi että haluan olla auttamassa kun tutkitaan tätä luustovikaa mutta myös siksi että saisin lisätietoa Hertan tilanteesta ja siitä onko tullut jotain muutosta kahden vuoden aikana. Se rako on vain löydyttävä tälle reissulle jostain. Kerron aiheesta lisää kunhan (toivottavasti) olemme tutkimuksissa käyneet.

Tällä viikolla on ohjelmassa parit tottistreenit, rallytokokoulutus sekä jälki. Pakko ehtiä jäljelle ku väittävät että perjantaina sataa lunta. Toki jos en sinne ehdi niin suuri vahinko ei tule. Molempien viimeiset jäljet kun oli niin hyvät. Siihen olis hyvä lopettaa kausi. Koirien hieronnastakin alkaa olla kuukausi aikaa, sekin pitäis tehdä. Kyllä näiden kans aikaa saa kulumaan. Mutta tämä jos mikä on aihe johon haluankin aikaani kuluttaa.

Ei mitään väliä nukkumisasennolla, kunhan on ihokosketus

Tällänen rivi mua vahtaa kun perjantai iltana istun sohvalle ja avaan sipsipussin..

Kaikenlaasta touhua, uutta ja vanhaa..

Kyllä tällä viikolla on keriitty niin kaikenlaasta että nyt koirat ottaa vastaan vapaan ja rennon viikonlopun ilman minkäänlaista työntekoa. Kolme päivää pelkkää makaamista, lenkkeilyä remmissä ja vapaana ja viikkohuolto venytyksineen. Ollaan me kyllä tällä viikolla käyty muutenkin jokapäivä mettäs juksemas mutta ny ei muuta viikonloppuna tehäkään.

Maanantaina aloitin sen uuden tokokurssin ja omat on siellä mukana demokoirina, joten tottisteluksihan se ilta meni. Aivan ihania kurssilaisia, ekaa harrastuskoiraa kouluttavia kaikki viisi ja nuoria hyviä koiria ja innostuneita ohjaajia. Martalla vähä näytettiin seuraamista ja perusasentoa ja leikittiin,Hertta teki rallytokoa koulutuksen lopuksi. Ja kerrottakoon tässä kohtaa että en aio mennä 14.11 tokokokeeseen johon oon koiran ilmottanu. Turha mennä ku ei paketti oo kasassa. Keskitytään Hertan kans nyt tottelevaisuuden puolella vain rallytokoon jotta oltais tammikuussa valmiit kokeeseen avo luokkaan...

Tiistaina käytiin tekemäs peltojälkiä. Hertalla oli aiheena kulmat ja niitä mahtuikin jälkeen viis. Yks kulmista oli huono, muut tosi hyviä. Ruokaa oli siellä täällä, jotta tarkkuus olis parempi. Ja jäljestihön se taas niinku juna. Martalla koitin uutta tyyliä. Jälki 200 askelta, kaks 45 asteen kulmaa ja yks 90 asteen kulma, ruokaa viidellä askeleella ja sitte kolme tyhjää... Vau!! Kulmat ei ongelma, tyhjät ei ongelma. Hyvään vaiheeseen päästään Martan kanssa ennen lumen tuloa.

Keskiviikkona olikin sitten pitkästä aikaa Juha koutsin tottistreenit. Juha on nähny Martan vasta pari kertaa. Ja joutui todeta että koiran kanssa on tehty paljon hommia ja siitä on hyvin kaivettu vietit esille, jälleen käytettiin Martasta termiä " pään sisällä on paljon tavaraa". Ohjaaja vaan on kuulemma paska, nakit pois ja äkkiä ja lelulla vaan. Okei, otamme tästä opiksi. Ja tosihan se on että toimiihan Martta paremmin lelupalkalla. Perusasennossa oon huomannu että kun siinä sanoo seuraa lähtemättä liikkeelle niin koira ryhdistää ittensä seuraa sanasta, valtavan hienonnnäköistä! Juhannkanssa tehtiin väistätystä kahdella liinalla ja nyt ku juha oli liinassa se joka veti niin liinasta veto auttoi koiran väistämiseen, mä en saanu liinasta mitään vaikutusta ku ite tein ja luovuin koko liinasta, väistätin vaan ilman. Mutta kyllä on alkanu perse toimia, se on pääasia.  Hertta teki jälleen rallytokohommia. Houkutus- toimii, perusasennosta eteen... Ei toimi, eikä tuu hetkeen toimimaankaan. Se on Hertalle vaikee. Mutta kyllä se vielä ennen tammikuun koetta toimii! Mä oon koittanu ottaa Hertalle vähä kovemman kurin ku mä oon hoksannu että se saa paljon anteeksi tuon luonteensa ja olemuksensa varjolla 😄 Ja tokoiluun on otettav kovempi tatsi jos aikoo siinä lajissa vielä joskus kokeeseen. Kapulaa on muuten Martta koittanu pidellä harvase päivä ja kyllä se sen oppii, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Etenee kokoajan.

Eilen oli taas jäljestyspäivä. Mettässä. Hertan jäljen kävin tekemässä jo aamulla ja ajamaan mentiin ennen kahta. Hertan jälki vanheni neljä tuntia. Ja mikäkö jälki Hertta the peltojälkikoiralle mettään? No kuulkaa ku oon taas innostunu uudesta lajista, mejästä. Oon harkinnu sitä jo hetken mutta nyt otin lajista selvää yheltä paikalliselta gurulta, tutulta hirvimieheltä sain hirven jalkoja ja kaupasta löytyy verta. Neuvonantaja sanoi että koska Hertta on muuten jäljestäny paljon niin sen jälki voi heti vanheta reilusti. Tein jäljen aamulla puoli 10 ja ajamaan mentiin ennen kahta, neljä tuntia reilut sai jälki vanheta. Annoin Hertan haistella verikippoa ja jalkaa ennen jäljelle lähtöä ja se nuuhkikin niitä ihan tosissaan. Jäljelle lähdettiin avoimin mielin ja ohjaajaa mietitytti että miten tässä käy. No siinä kävi niin loistavasti, että keväällä kun mejä kokeet taas alkaa niin sieltä löytyy yks saksanpaimenkoira! Vakoilin että 2015 on 5 tulosta sakemanneilla mejästä. Vuonna 2014 14 tulosta viidellä koiralla. Ei ihan perus sakulaji. Mutta Hertan laji ihan selkeesti. Alun makuulla koira haisteli ihan tosissaan ja kauan . Lähti sitten jäljestämään hyvin harkitustiensimmäiset 10 metriä. Sen jälkeen sama tahti kuin Pellollakin. Jäljesti tosi tarkasti ja hyvin, makulla nuuhki paikkaa kauemmin ja teki lajissa suotavat tarkistukset ennenkuin löhti taas etenemään. Lopussa jalalla nuuhkimihanntosissaan taas ja kun oikein kehui ja vähä yllytti niin otti jalan suuhun ja lähti talsimaan jäljeltä pois. Aivan loistava mettäjälkikoira.Koitetaaan viel äennen talvea ehtiä tekemään yks yön yli vanhentunu jälki tai ainakain aamusta iltaan vanhentunut jälki. Meidän peltojälki koutsi sanoi että hyvin voi jo heti koittaa Hertalle koevanhuista jälkeä eli 12 h vähintään. Ja minähän koitan. Tosi mielenkiintoinen ja mukava laji. Varsinki ku koira toimii näin.

Martalle tein kolme 50 askeleen mettäjälkeä joissa ei ollu yhtään ruoka, vain keppi lopussa . Ajoi jäljet hyvin ja jokasen kepin otti hienosti suuhun, eli etenemme asiassa. Kepin suuhun oton jälkeen kuitenkin koitti aina jatkaa jäljestämistä ja jouduin narun avulla pyytää sen mun luo leikkimään kepillä. Tulihan se niin. Mutta pitäis tulla automaattisesti. Se on meidän seuraava askel, kun nyt kerran on tajuttu että ne kepot pitää noukkia mukaan.

Nyt tosiaan huilitaan koko viikonloppu, ei mitään treeniä. Sekä koirat että ohjaaja on sen ansainnu. Ens viikko lotetaan sitte taas tkokurssinpidolla. Pyörälenkillä taidan mennä huomenna käymään aamulla molempien kans vielä kun on pyöräkelejä. Oon ihan unohtanu pyöräilyn liikuntavaihtoehtona.


Kuvat puhelimella otettuja pikaräpsyjä, mutta pakko oli saada todistusaineistoa että jäljeltä tultiin jalka suussa :D

Ihan paras koulutus!

Pitkästä aikaa koulutus josta voin sanoa saaneeni rahoilleni vastinetta enemmän kuin tarpeeksi. Oma SPL alaosastoni järjestämä tottis-viikonloppu jossa kouluttajana SPL koulutusohjaaja Heidi Sänkimaa-Natunen. Ihan huipputyyppi ja huippukouluttaja. Koirakkoina oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Koirakko joka ei olut koskaan kouluttautunut mitenkään, ongelmakoira ja sitten monenlaisia kisatavoitteisia tai jo kisanneita koiria. Ja minä Martan kanssa.


Ilmoittauduttiin Martan kanssa vain lauantaille ja jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, oltiin ihan poikki jo yhestä päivästä. Koiraharrastaja nousi taas lauantai aamuna seittämältä ja ajoi puolitoista tuntia koulutuspaikalle. Yhteensä oltiin matkassa 11 tuntia.. 😝 Mutta kyllä kannatti.


Kouluttajan sanoin: Mulla on vietikäs ja tekemisintoinen tosi hyvä koira, jonka pään sisällä on paljo tavaraa. Yhdessä kohdassa kouluttaja kysyi että miksi koirasta luovuttiin. Kun kerroin oli kouluttaja sitä mieltä että onneksi luovuttiin ja pääsi harrastavaan kotiin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja sanat Martasta tämän kouluttajan suusta tuntuivat niin hyvältä. Tuollainenhan Martta on.


Ja itse koulutukseen. Ekalla kierroksella otettiin seuruuta ja jääviä. Toisella kierroksella kapulaa. Jäävistä kouluttaja ei keksinyt sanottavaa. Enkä mäkään. Jäävä maahanmeno on ollu mun mielestä ihan tosi huonos vaihees, mutta eipä ollu tuola. Peruuttamallahan me niitä vielä tehdään ja maahanmenoon käsiapu mutta kivasti ne on koira hoksannu ja erottaa millon tulee mikäkin asento. Seuraaminen on hyvällä alulla. Mutta ei saa hätäällä. Se alku on oltava aina hyvä ennenku voi mennä eteenpäin. Se oli tämän kouluttajan mielipide. Kontakti ei saa pudota alussa tai muuten et oo vielä valmis menemään eteenpäin yhtäkään askelta. Koitan muistaa tämän hätähousuineni.....  Mutta seuraaminen on kuulemma hyvää, mutta tämäntyylisellä koiralla siihen tulee helposti mukaan painaminen jne. ku kierrokset nousee. No on se sitä jo aina vähä välillä treenien alussa tehnytkin.. Tähän ennaltaehkäisevänä juttuna käskettiin opettaa koiralle väistättäminen. No eihän Martta meinannu sitä ymmärtää millään. Mutta nyt eilen ku itekseni koitin hallissa niin alkoi toimia!

Toisella kierroksella otettiin kapulaa, tuota murheenkryyniä. Kuka on keksiny että palveluskoirakokeissa on niin pirusti noutoja! Ne on tosi tärkeessä osassa siellä kokeessa, joten se nouto olis saatava koiralle tosi miellyttäväksi ja hyväksi tehtyä. Mulla on jo sellanen ennakkoasenne tähän noutohommaan että ei voi onnistua. Se ei ainakaan auta onnistumisessa. No me koitettiin kouluttajan kanssa nyt opettaa Martalle sitä pitoa. En mä siinä mitään uutta oppinu mutta motivaatio kasvoi. Ihan silleen se käski tämäkin sitä opettaa ku mitä oon tehnytkin. Mutta mun motivaation opettamiseen se sai kyllä nostettua. Ja eilen jo heti tietty kokeiltiin... Edistyttiin taas ku rauhassa saatiin kahdestaan tehdä, koulutuksessa se oli vähä säätämistä ku toinen tekee ja toinen neuvoo ja vlillä molemmat on sielä koiran suussa kiinni..  Mutta luotto on kova että kyllä se tästä!! Nyt tarvittais ohjaajalta kärsivällisyyttä, mutta ku sitä ei taida olla liiemmin suotu ...

Koulutuksessa oli tosi mielenkiintoisia koiria muitakin! Varsinkin se ihmisten päälle hyökkivä koira ja koira jolla on motivaatio tekemiseen ja auktoriteetti ohjaajalta hukassa. Ne oli mielenkiintoisia ja mielenkiintoiset oli kouluttajan konstitkin. Mutta toimivia.

Todella ihana koulutuspäivä siis kaikin puolin. Sain vahvistusta sille käsitykselleni millainen koira mulla on käsissäni. Motivaatio treeniin kasvoi ja seura oli taas mitä parhainta. Nämä on hienoja kokemuksia.


Tänään aloitan uuden tokokurssin pidin. Mulla on sielä kaks alle puolivuotiasta sakemannin penikkaa, puolen vuoden vanha rotikka, 10 kk ikäinen stabyhoun (googleta, niin mäki jouduin tehdä: Nevö hööd..) ja vuotias seisoja. Odotan innolla että pääsen pilaamaan näitten uusien harrastajien koirat : D
Ja tietty otan omat demokoiriksi mukaan. Tiistaina on vapaapäivä, keskiviikkona oman koutsin treenit ja sit loppuviikko onkin tottis vapaata aikaa. Pitääs päästä taas hakumettälle ja jäljellä olis käytävä vielä ku voi. Mutta nyt hakemaan esineet kotomettästä ja muihin puuhiin..

Kuva koulutuksen jälkeiseltä aamulta palauttelu-metsälenkiltä.. Keppi Egon koon mukaan...