Mutta sittten päivän aiheeseen...
Sunnuntai iltana saattoi todeta, että pitkä päivä takana. Ohjelmassa PK tuomari ja pitkän linjan sakemanni harrastaja Mikael Kallion pk- päivä. Ohjelmassa metsäjälkeä sekä tottista. Mielenkiinnolla odotin päivän edetessä, että milloin tulee yhdeksän tuntiseksi venyneen päivän aikana mun treenikaverilla mitta täyteen ja se lyö hanskat tiskiin. Sain vastauksen: ei missään kohtaa. Vielä vajaan yhdeksän tuntia kotoa lähdön jälkeen se vetäs melkosen virran itelleen vipalle tottiskierrokselle. Nää koulutuspäivät on siitä hassuja, että vaikka ei edes saisi itelleen mitään kummallisia uusia vinkkejä niin silti niistä jää aina hyvä mieli. Päivä auringonpaisteessa, samanhenkisessä seurassa ja naurua riittää. Meillä oli tosi hyvä porukka ja mä aina nautin siitä jos koulutuksessa on jotain sellasiakin joita ei entuudestaan tunne, ei tartte aina sillä samalla porukalla touhuta. Mitä sitte vaikka koira ei toimisi tai ei saisi uusia vinkkejä, silti jää hyvä mieli :D (Kerrottakoon että sain kuitenkin tästä päivästä pari vinkkiä ja oivallusta)
Mettässä jouduin ekan kierroksen jälkeen laittaa päässä rattaat pyörimään. Mun ilmiömäinen jäljestäjä ei ollutkaan tänään sellainen! Olin jäljellä ihan suu auki. Alku ok, kepeistä ei piitannu mitään ja loppu meni haahuiluksi. Olin ihan ällikällä lyöty. Kotvasen mietittyäni tulin siihen tulokseen että vieras jälki oli se jossa mätti. Note to my self: Kun toista kohtaa vaikeutetaan, niin toista olisi hetkeksi helpotettava.. Kaikki tähän asti tehdyt jäljet on ollu mun tekemiä ja niitä koira on alusta asti ajanut jotenkin aivan liian upeesti. On kyllä käyny mieles että ei tuon koiran jälkikoulutus voi näin helppoa olla. No ei se näköjään ollutkaan. Tekaistiin sille sitten toinenkin vieras jälki, lyhyt ja joka askeleelle ruokaa (ekalla oli joka viidennellä jota oon ite tekemissä jäljissä tehnyt) ja johan toimi. Niitä esineitä mä nyt mietin myös. Ja uli siihen tulokseen että en tee niitä niin kuin edellisessä koulutuksessa neuvottiin vaan ihan eri tavalla. Tnään sitten kokeilin konstia johon päädyin: nakkelin keppejä takapihan nnurmikolla ja hain kohta koiran sisältä pihaan irti. No sehän löyti kepit heti ja ku kerran mamma kehui kepin löydöstä niin se tuotiin mulle ja sitte leikittiin niin pirusti. Kannatti taas pari päivää pyörittää tätä asiaa mielessä. Miettiminen ja koiran kouluttamisen pähkiminen on mun vahvinta alaa :D Sen ainakin tiedän jo nyt että vieraita jälkiä lisätään reilusti!
Tottiksessa otin ekalla kierroksella ihan perus seuruu-perusasento-eteentulo hommia. Kivasti sujui. Tosin nyt nähdyistä kuvista huomaan, että koira ei läheskään aina ole suora perusasennossa, eikä kukaan oo sanonu siitä mulle treenatessa.. Kouluttajan mukaan hyvällä mallilla Martan seuruu. Eteentuloon sain vinkiksi laittaa palkka-ruuan suuhun. Tottakai! Miksen mä oo ite tuota tajunnu vaikka ohjeistan samaan omia toko-oppilaita. Kyllä ihminen on välillä tyhmä! Tämä eteentulo on se meidän ensimmäinen koulutusongelma. Tulee upeesti eteen ja lähelle kunhan mun kädet on mahan kohdalla mutta kun käsiä laitetaan sivuille niin on joko vino tai kaukana tai menee kiertäen perusasentoon. Päätin kokeella tuota suusta palkan tuloa ja nyt kahden kokeilun jälkeen pystyn huutaa koiran tänne eli eteen kädet sivuilla ja se tulee eteen eikä sivulle!
Toinen tottiskierros on päivästä se kohta josta oon kaikista onnellisin. Asia jota oon kokeillu jo monellalailla ja asia josta oon nyt jo saanu harmaita hiuksia vaikka sitä on kokeiltu vasta pari kertaa. Asenne ei ehkä oo ihan kohdillaan.. Kapula! Totesin kouluttajalle että koira paineistuu, ei suostu pitää kapulaa ku sekunnin mutta hakee sen kyllä mielellään ja siinä pitää hyvin. Kapula mukaan ja kentälle. Kerrottakoon että kun kentälle tultuani haukutin koiraa niin sen kiekat nousi sen verran että hyppi ihan julmetusti mun päälle ja meni jo niin överiksi että alko katsojilta tulla kommentteja koiran hallinnasta.. ;) No siitä sitten kapulan pitoon. Je helvetti vie onnistui hienosti! Se piti sitä ihan rauhassa. Toki pidin käsiä molemmilla leuoilla mutta se piti sitä eikä paineistunu. Alko ryöväämään jopa sitä multa. Valoa tunnelin päässä, kyllä me saadaan tuokin asia kuntoon :) No... Tänään koitettii sitä nyt sitten kotona taas.. Ei se ny enää taas ollu niin hyvä.. Laitan rattaat taas pyörimään..
Ja seuraavaa koulutuspäivää ei tarvitse kauaa odottaa. Kahden viikon päästä mennään Martan kanssa SPL koulutusohjaajan tottispäivään. Se onkin sitten jo hallihommia. Mitä todennäköisimmin otan ohjelmaksi... Ylläri ylläri.. Kapulan..
Jälkikausi loppuu kohta ja suren sitä nyt jo! Pitäis ennen sitä saada koirat johonkin kuosiin, että on hyvä jäädä tauolle... Huomenna jäljelle siis.
P.s. tämän päivän esineruudun toinen kierros oli taas mieletön. Vanha nahkalompakko oikias takakulmas ja mahtoi mennä puoli minuuttia ku se lompakko oli mulla!
Toisen kuvaajan kuvat on vielä kamerassa, niitä myöhemmin. Mutta tässä toisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti