Sitä saa mitä tilaa, sanoi eräs kaveri, kun sille kertoilin miten helisemässä mä oon tuon penikan kanssa :D No niin sain! Vaikka se onkin vilkas, äänekäs, kova puremaan, tapaturma-altis, haukkuu sekä pistää koko tuvan systeemit ihan uusiksi niin se taitaa olla juuri sellainen kuin halusin, koska näiden lisäksi se on nopea oppimaan, hyvä nenäinen, touhukas, ahne, hyvä rakenteinen sekä nyt jo mukavasti leimautunut minuun.
Miten meidän päivät sitten kuluu... Yöt on alkaneet sujumaan kivasti. Kerran yössä me käydään pihalla, yleensä herään Kertun ääntelyyn neljän aikaan. Muuten yö menee hiljaisuudessa. Leikkiä se jaksaa jatkuvasti ja leluja onkin pitkin tupaa. Parhaat lelut ovat limsapullo ja se ainut vinkulelu joka tästä tuvasta löytyy. Lisäksi parasta on kun pyyhkii lattialta pissa lätäkköjä niin se pyyhe jolla pyyhitään, ai että mitkä vetoleikit me saadaan aina siinä aikaan.. Martan kanssa sujuu hienosti. Martta saisi olla paljon kovempi komentamaan, koska Kerttu meinaa viedä Marttaa välillä ihan kuus nolla. Pihalla kuitenkin onnistuu olla yhtä aikaa irrallaan ja tuvassa nukkuvat lähekkäin jos Kerttu ei pääse mun viereen niin sitten kelpaa Martta. Aluksi Martta pakeni paikalta jos Kerttu aikoi mennä viereen nukkumaan mutta nyt nukutaan jo ihan kylki kyljessä.
Kerttu on joutunut olemaan ilman ihmisiä kotona vasta parina päivänä. Ensimmäisenä päivänä kaksi tuntia ja toisena neljä. Tuolloin se on eri tilassa kuin tuvan muut eläimet. Vaikea sanoa miten on mennyt kun ei ole kameraa katossa, mutta on se ainakin hengissä.
Kova se on puremaan. Nyt alkaa jo näkymään vähän valoa tunnelin päässä ja uskoo jo ehkä helpommin kiellon käsien puremisesta ja jalkoihin hyökkimisestä. Kissat aiheuttaa vielä vähän ongelmaa. Niiden kanssa kun olis myös kiva painia niinku Martan että saa käyttää kunnolla hampaita. Mutta sieltä saattais tulla vähä enempi kynttä ja sitä me koitetaan harjoitella että kissoille ei saa huutaa eikä niitä saa jahdata eikä missään nimessä käyttää hampaita niiden kanssa. Kerran se kävi oikeen tosissaan mun päälle ja sai vähän isommasti palautetta. Poistui paikalta ja meni makaamaan ja mulkoili sieltä hyvin loukattuna. Melkoinen draamaqueen se taitaa olla. Vikinä on usein suhteettoman suuri verrattuna tukkapöllyn kovuuteen.
Ruokaa meillä saa koiranpentu harvoin kiposta. Mutta silloin kun syödään kiposta niin sinnehän rynnittäisiin ihan sata lasissa. Rauhoittuminen ja luopuminen on otettu heti tässä käytäntöön. Nooh.. Kyllä se siitä.. Joka päivä ehkä lyhemmän aikaa joudun pitää koirasta kiinni kun kippo on lattialla :D
Ja kun se ruoka loppuu! Siitäkös neiti Pohjanmaa vasta suuttuukin. Ruuan loputtua alkaa raivoisa kiljuminen ja kipon pureskelu. Kipolle haukutaan ja muristaan ja kiljutaan ja sitä kuskataan ympäri tupaa. Ja silloin kun ruoka tulee muualta kuin kiposta niin se tulee maasta jäljen muodossa tai kädestä vauva-tottista tehden tai sosiaalistamisen merkeissä. Ruoka tulee harvoin meillä ilmaiseksi.
Väittävät että se mitä koiranpentu tässä iässä kokee niin sitä se alkaa pitämään normaalina osana elämää. Niimpä me ollaan jo aloitettu sosiaalistuminen ympäröivään maailmaan. Ollaan käyty tutustumassa ja kuvattavana treenihallissa, pissattu Mustin ja Mirrin lattialle, jäljestetty, tehty tottista, autoiltu, oltu mukana Martan rankahuollossa, katteltu liikennettä remmilenkillä niin Martan kanssa kuin yksinkin, näyttelytreenejä seuraamassa sivusta, viemässä tyttöä partioon muiden lasten joukkoon, juostu mettässä sekä kahdestaan että kolmestaan, leikattu kynnet, punnittu (6.5 kg 8 viikon iässä, ihanan kevyt ainakin vielä, toivottavasti pysyy kevyenä kasvaessaankin) ja opeteltu miten ihana paikka sohva on. Ja kaikki nämä ovat Kertulle uusia ja ihmeellisiä juttuja.
Ja mitäs muuta meidän elämään kuuluu. Jälkikausi on vihdoin ja viimein tänään avattu!! Ai mikä tauko tuumasi Martta ja päästeli menemään suorat ja suorat kulmat ja piikit kuin vanha tekijä. No sellainen se taitaa ollakkin. Mutta hyvillä mielin tähän kauteen. Koira oli heti loistavassa vireessä touhuun! Rallytokoa ei sitte oikeen olla tehtykään viime kokeen jälkeen.. On ollu vähä kiirusta näis kasvatus hommissa :D Nyt pitäis vähä alkaa muistutella. Seuraava koe taitaapi olla 8.5...
Ei siinä montaa päivää mennyt kun sai otettua ensimmäisen yhteiskuvan <3
Elämän ensimmäinen ruutu
Remmi"lenkillä"
Metsää ja sen keppejä ihmettelemässä
Välillä täytyy ottaa rennosti
Mustissa ja Mirrissäkin on jo käväästy
Tutustumassa Lapuan keskustan hälinään
Aina pitää päästä äipän lähelle nukkumaan
Isosiskon rankahuolto oli näin tylsää seurattavaa
Mettälenkillä
Onko pienet korvat..
Tähänkin on jo pystytty. Myös Tarmo on sohvalla..
Kerttu on ymmärtänyt sohvan idean
Ihan paras leikki tämä
Tuli niin kotoosa olo kun taas on kaksi koiraa sohvakaverina
Hän ei aina ole soma..
Näyttelytreenejä seuraamassa
Isosiskon kanssa mettälenkillä
Elämän toinen ruutu
Remmilenkillä kaverin kanssa
Unien aikainen hajurako on viikossa kurottu kiinni
Tää on ilmeisesti geeneissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti